Olen asunut jo vuosia parisuhteessa. Isoksi ongelmaksi on muodostunut ruoka. Mieheni ostaa kaikenlaista huonoa ja epäterveellistä ruokaa, saamaan aikaan kun minä yritän epätoivoisesti laihduttaa. Tietysti syön epäterveellisesti kun ihminen, jonka kanssa elän, syö kanssa epäterveellisesti. En pidä laisinkaan ulkonäöstäni.
Poikaystäväni itse suhtautuu epäilevästi laihtumiseni onnistumiseen ja irvaileekin aina välillä, että en tule taaskaan onnistumaan. Sitten huomaan hänen aina kommentoivan minua laihempia naisia kauniiksi. Itse hän ei halua missään nimessä osallistua elämäntaparemonttiin.
Suhteemme on kireällä ja olen saanut tarpeeksi. Nyt lähden minä ja kilot tai epäterveellinen ruoka ja kilot.
Hän ei ota minua tosissaan, vaikka olen tosissani. Voinko saada häntä avaamaan silmät vai onko paras vain lähteä jo?
Poikaystäväni itse suhtautuu epäilevästi laihtumiseni onnistumiseen ja irvaileekin aina välillä, että en tule taaskaan onnistumaan. Sitten huomaan hänen aina kommentoivan minua laihempia naisia kauniiksi. Itse hän ei halua missään nimessä osallistua elämäntaparemonttiin.
Suhteemme on kireällä ja olen saanut tarpeeksi. Nyt lähden minä ja kilot tai epäterveellinen ruoka ja kilot.
Hän ei ota minua tosissaan, vaikka olen tosissani. Voinko saada häntä avaamaan silmät vai onko paras vain lähteä jo?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kuulostaa järkevältä se lähteminen eri asuntoon. Tyyppi joka mollaa jo nyt eikä ota toista tosissaan, voi olla myöhemmin entistä ongelmallisempi. Ja yhtä epäkunnioittava. Hän on ottanut riskin irvailullaan ja mollaamisellaan, sekä ostamalla lisää epäterveellistä ruokaa. Eikä vaivaudu edes piilottamaan sitä. Lisänä vielä muiden naisten kehuminen, ei tee hyvää pitkän päälle.
Hänen pitää oppia ottamaan tosissaan toinen ihminen ja arvostamaan. Ehkä niin ei koskaan käy, mutta sittenpähän elää itsekseen kun naiset eivät jaksa. Sinun terveytesi on aina etusijalla, ja siksi on lupa lähteä. Miehen pitäisi auttaa terveyden ylläpidossa eikä sabotoida sitä. Ja jos painoindeksi näyttää lievää ylipainoa tai ylipainoa. Normaalipainossakin voi syödä terveellisesti suurimmaksi osaksi. Itse tietää parhaiten mikä itselle sopii.
Heh, se pelkää, että jos laihdut ja itsetuntos nousee niin alatkin katsella parempia!
Siksi se yrittää sabotoida sua!
Siis tee se, eli lähde ja tee elämäntaparemontti! Laihduta jos se on se sun juttus ja ala panostaa itseesi! Unohda kaikki luuserit ja katsele parempia!
Niin minäkin aikanani tein. Sain verenpunaset raivon ja katkeruudenpurkaukset x-ltä kun aloinkin elää ja kukoistaa! Ja olla onnellinen!
Sinne jäi jätkä rypemään sappeensa, minä-tyttö elän nyt!
Tee samoin!!
Sanooko joku parisuhteen sääntökirja, että jos miehesi syö epäterveellisesti, niin sinunkin täytyy?
Noin muuten miehesi on moukka, kun vittuilee eikä kannusta sinua.
Itse asiassa se on yllättävän hankalaa. Meillä taas oli tilanne, jossa hyvin lapsellinen mies kieltäytyi syömästä ollenkaan jos minäkään en syönyt roskaruokaa. (ja jos hän oli vapailla ja minä töissä hän ei sitten syönyt koko päivänä mitään. Verensokeri alhaalla -> jumalaton riita kun aivastin vieressä.)
Naisilla on ongelmana oman tahdon puute, kun halutaan miellyttää kumppania.
Meillä asia korjantui kun lopetin lompakon kantamisen mukana. Mies ei halunnut aina ostaa pikaruokaa omilla rahoilla ja oli useamman päivän sitten syömättä. Alkoi hyvin maistua pikaruoka yksin tai kotiruoka.
Ympärilläsi tulee aina olemaan ihmisiä, jotka syövät niitä herkkuja mitä sinun tekee mieli. Edes saman katon alla ei ole mikään pakko syödä samoja ruokia.
Se on sitten eri asia onko järkeä olla suhteessa, missä toinen "irvailee", mutta jos sen pahemmasta ei ole kyse niin kannattaisi ensin antaa aihetta lopettaa irvailu.
Ei kukaan pakota syömään sitä huonoa ruokaa. Läskiksi tulee ain itse syömällä
Sinä tarvitset itsekuria, ja sitä sun poikakaveriasi pitäis tulla vähän läiskimään päähän ja pyörittämään ympäri kämppää että oppii tavoille.
väkivaltahan aina ratkaisee kaiken
Varsinaisia tekosyitä. Päätät itse ruokavaliostasi. Vaikka asuu saman katon alla niin ei ole pakko syödä kaikkia samoja ruokia. Olen itse elänyt vuosia aikuistuvan lapsen kanssa, joka söi omia ruokiaan ja "mättöjään", ja olen viettänyt viikonloput parisuhteessa jossa mies veti omia herkkujaan, eikä minulla ollut mitään ongelmia pitää yllä omaa vege-ruokavaliotani johon ei kuulu sokeria, sipsejä tms.
Mutta hei, sulla on ollut jo valmiiksi se oma ruokavaliosi, aloittaja taas yrittää muuttaa omaansa. Se lisää vaikeusastetta huomattavasti, ja jos läheiseltä ei tule tukea - tai tulee jopa irvailua... No, ei varmasti helpota.
Toki jokainen päättää ruokavaliostaan itse. On kuitenkin selvää, että jos on kerran päästänyt mieliteot valloilleen, niiden kuriin saaminen vaatii töitä - joillain enemmän, joillain vähemmän. Ja epäonnistumisten sietämistä myös, koska harvalla elämäntaparemontti sujuu tuosta vaan. Siinä kohtaa ei todellakaan auta verrata itseään johonkuhun, jolle se on helppoa :)
Parisuhteessa minäkin silloin olin, kun siirryin vegeruokavalioon (ja myöhemmin vegaaniksi). Silloinen miesystäväni painoi pitkälti toistasataa kiloa ja mässytti karkkia ja voileipiä ja pizzaa kaksin käsin. Kiellostani huolimatta hän pitkän aikaa kantoi niitä minullekin kunnes uskoi, että en enää niitä syö.
Itse asiassa hänen ansiotaan oli, että tein elämäntapamuutoksen. En halunnut päätyä samaan jamaan.
juu kyllä nuo vaan tekosyiltä kuulostaa.... että siinä mielessä taitaa miehesi olla oikeassa että noinkohan tälläkään kertaa onnistuu
Sinä olet yhtä kannustava kuin aloittajan mies.
Tee siinä sitten elämäntaparemonttia tuollaista kuunnellen.
kyllä mä kannustan ihmisiä kun näen että he ovat sitoutuneita siihen kropastaan huoltapitämiseen, eivätkä keksi minkäänlaisia "verukkeita"!
se kun vaatii sen elämänmuutoksen, EIKÄ KUKAAN MUU muuta sun elämääsi kuin sinä itse!
Miehellesi paras rangaistushan olisi juuri se, että onnistut laihduttamisessa, vaikka hän yrittää sabotoida laihistasi. Osta itse jääkaappiin niitä ruoka-aineita, joita haluat. Itse olen todennut hyväksi esim. vähäkalorisen mehukeiton (voi tehdä myös itsekin), joka on nopea välipala kovan nälän tainnuttamiseksi. Myös herkut voi korvata hedelmillä ja kuoria itselle vaikka omenalohkoja kippoon, vaikka mies mussuttaisi sipsejä vieressä.
Muista myös liikunta. Vaikkei mies lähtisi kävelylenkille, niin lähde sinä. Jos mahdollista, ota kaverisi kanssa tapa, että käytte tiettyinä päivinä lenkillä tai vaikka vesijuoksussa tai pyöräilemässä. Yritä itsekin käyttää fillaria lähikaupassa käymiseen yms. Parasta olisi, jos työmatkan voisi tehdä fillarilla.
Itselläni oli myös vastaava tilanne, jossa hoikka mieheni sabotoi laihdutusyrityksiäni. Hänen asenteensa muuttui muillakin elämän osa-alueilla sellaiseksi, ettei hän enää arvostanut minua. Otin lopulta eron.
Muista, että laihtuminen ei ole mahdotonta, vaikka mies ei tukisikaan. Yritä etsiä tukea sukulaisesta, kaverista, työkaverista tai vaikka nettiyhteistöstä. Jotkut myös pitävät blogia.
ainut kuka sabotoi laihduttamista on tämä nainen joka jatkaa roskaruuan syömistään
Joillakin miehillä on se ajatus, että kun puoliso on ylipainoinen niin pysyypähän kotona. Mies voi sitten tehdä omia reissujaan.
Tämä on ihan sama asia kuin jos heiluttelet tupakkaa tupakkalakkolaisen nenän alla tai vinkkupulloa kuivumassa olevan alkoholistin turvalla. Silkkaa härnäystä ja pahantahtoisuutta.
Itselläni ihan sama tilanne.
Katso peiliin ja näe siellä 20 kg hoikempi itsesi, ja tee päätös.
ei parin tarvitse samallalailla syödä
Parin ei tarvitse syödä samalla tavalla, mutta parisuhteessa saa odottaa toiselta tukea.
Irvailla ei tarvitse vaikka omaa ruokavaliotaan ei muuttaisikaan ja vähintäänkin huomaavaista olisi herkutella niin ettei toisen tarvitse sitä vierestä katsoa.
Ei pitäisi olla vaikeaa kannustaa toista (varsinkin kun toinen sitä toivoo ja oma itsekuri on huono) , mutta joillekin se on aivan ylivoimaista.
Tukea saa toki muualtakin kuin omalta puolisoltaan, mutta kas kummaa kun sitä kuitenkin odottaisi häneltä(kin).
Nimim. samassa junassa kirjoitti täyttä asiaa. Minä en ainakaan menisi heiluttelemaan kenenkään nenän edessä sellaista, mistä tiedän hänen yrittävän päästä eroon. Kiusaamista sellainen on.
jos sulla itselläsi ei ole sitä itsekuria niin ei se kenestäkään muustakaan tule kuin sinusta itsestäsi!
se kun vaatii sen elämänmuutoksen, EIKÄ KUKAAN MUU muuta sun elämääsi kuin sinä itse!
kovaa duuniahan se on, mutta jos et ole valmis mitään tekemään itse niin turha siitä on sitten valittaakkaan!
Minä en valita siitä, että olisin lihava, vaan minä valitan mieheni asenteesta minun unelmiani kohtaan. Haluan syödä toisella tavalla (ja liikkua [ja liikun jo enemmän]), koska haluan elää terveellisesti. En todellakaan oleta, että jos mieheni tukisi minua maailma muuttuisi kokonaan, mutta maailman ei tarvitse muuttua. Minun unelmani on elää terveellisesti, mutta minä ja mieheni haluamme näköjään eri asioita, eikä hän ole siinä tukemassa minua kun hänet siihen kaipaisin. Ymmärrättekö kun unelmat ovat erilaisia se ei tue suhdetta, että toinen vielä lyttää ne. Haluamme eri asioita elämästä. Tästä syystä olen siis jo toistamiseen puhunut mieheni kanssa (ja vaikuttaa, että aiomme kohta erota).
Ja KYLLÄ muut ihmiset muuttavat elämää esim. jos joku on väkivaltainen, manipuloiva, masentunut tai jos rakastuu johonkin ihmiseen. Siis KYLLÄ toiset ihmiset muuttavat elämää. (Ellei ole eristäytynyt kaikista)
Puhuinko minä itsestäni???
Kolme lasta synnyttäneenä ja vaihdevuosissa olevana naisena olen edelleen normaalipainoinen, niin että älä tule minulle huutamaan itsekurista.
Toisilla on enemmän itsekuria, toisilla vähemmän. Joku tarvii tukea asioissaan, joku toinen pärjää itsekseen.
Minun mielestäni parisuhteessa kumppaniltaan saa odottaa tukea oli sitten kyse elämäntaparemontista tai mistä hyvänsä. Jos kumppani ei viitsi kannustaa vaan mieluummin kiusaa ja härnää niin ei olla kovinkaan hyvällä pohjalla.
Toista voi tukea muutenkin kuin parisuhteessa. Esim. keskustelupalstalla. Mutta helpompaahan se lyttääminen on niin kuin sinäkin olet täällä todistanut.
Saa syodä ihan mitä vaan kunhan on tarpeeksi liikuntaa.
"Saa syodä ihan mitä vaan kunhan on tarpeeksi liikuntaa."
Tämä on oikeasti ihan totta. Moni sanoo että liikunta ei muka laihduta (tai pidä painoa kurissa) mutta se on ihan puppua. Ne ovat vain ihmisiä joille liikunta on kevyttä hölköttelyä tai punttisalilla hengailua kaverien kanssa. Ne eivät luonnollisesti paljon kaloreita kuluta ja ovat lähinnä itsensä huijaamista.
Mutta jos liikkuu oikeasti tehokkaasti, juoksee reipasta vauhtia (min. 10 km/h), pyöräilee vauhdikkasti tai rehkii kunnolla punttisalilla, kalorikulutus on ihan huomattavaa. Itse harjoittelin aikoinani maratonille ja juoksin nousujohteisesti 15km/viikko -> 50 km/viikko noin vuoden ajan. Olen normaalipainoinen mutta laihduin silti vuodessa noin 7 kg (loppupaino 67kg/177 cm) vaikka söin juuri niin paljon kuin jaksoin.
höpö höpö, liikkumattomuus ei lihota vaan liika energian saanti eli syöminen,
liikunta saattaa kiinteyttää laihdutuksesta roikkuvat nahat muttei alkuperäiseen kuosiin ja rypyt, raskausarvet (lihomisen johdosta) jäävät.
Liikunta vaikuttaa henkiseen vireyteen ja fyysiseen kuntoon positiivisesti,
pitää muistaa että liikunta kuluttaa energia, tulee nälkä ja laihduttaessa
pitää kärsiä hiukan nälkää jotta se mahareppu kutistuisi hiukan.