Hölmöähän tämä on, tämä minun laihduttaminen. Joinain päivinä laihdutan, lasken kaikki kalorit tarkkaan jne. ja jopa ne päivät vaihtuvat viikoiksi. No, joinan päivänä syön melkeinpä miten sattuu...en kuitenkaan enää sentään ahmimalla,koska siitä tulee oksettavan huono olo. No, laihtunut olen lähes 30 kg, mutta en enään pariin-kolmeen vuoteen. Välillä lähtee muutama kilo ja taas tulee ja taas lähtee jne. Minun pitäisi vielä laihtua paljon. Jotenkin olen tähänkin tyytyväinen. Liikuntaa harrastan päivittäin jos suinkin mahdollista. Aikansa kun yrittää, yrittää ja pinnistää, niin jossain vaiheessa tulee päivä ja/tai tilanne, että nyt ei enää jaksa!! Niin, että tälläistä tämä minun "laihduttaminen" sitten on! Jaksatteko te laihduttajat AINA ihan oikeasti laihduttaa??
Laihdutusta ja "laihdutusta"!
Matami Mimmi
9513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla on yleensä joka toinen viikko ma-to kitudieetti mutta viikonloppuna lösähtää :D Muutaman kilon olen laihduttanut tuolla menolla. Ei sitä aina vaan jaksa se on totta :)
Aika huonosti. Ruokailu menee aika hyvin omalla painollaan, eikä hirvittäviä repsahduksia tule, kun pidän ruokarytmistä kiinni. Mutta se liikunta. Ei vaan jaksa kiinnostaa lähteä joka päivä töiden jälkeen erikseen vielä salille tai jumppaan. Onneksi kuitenkin kävelen työmatkat, etten aivan liikkumattomaksi jää. Viikonloppuisin jaksan kyllä harrastaa.
Olen huomannut, ettei minun kannata liikaa kituilla. Parempi kun en laske kaloreita ja syön tavallista ruokaa, niin jaksan paremmin myös ennakoida mahdollisia "repsuja" ja varautua niihin.
Kiitos vastauksista! Ei aina jaksa, ei. Näihän se monella menee kuitenkin!
Entä jos "laihduttamisen" sijasta ajattelisit "elämätapamuutosta"?
Olisikos se mielekkäänpää?
Esim. eliminoisit suuhunpantavistasi kaikki valkean pois: valkeasta jauhosta tehdyt kaikki, kaiken jossa valkeaa sokeria alkoholin KAIKISSA muodoissaan (suurin tyhjien kalorioiden lisääjä).
Aina kun tulee mielesi napostella, juo lasillinen vettä. Googeloi ruoka-aineet joista saa eniten hivenaineita, vitamiineja, terveellisiä rasvoja, kuituja. Todennäkoisesti kaikki tietävätkin jo : kasvikset, vihannekset, hedelmät, marjat kokojyvävilja, kala, kana, pähkinät ja ruoka-oljyt ja vähärasvaiset maitotuotteet.
Nauti niitä pieniä määriä, ja PRESTO!!! ylimääräiset kilosi alkavat sulaa!
On hyvä että tajuat liikunnan tärkeyden. Usein illalla toiden jälkeen ei jaksa, mutta mitenkä olisi jos laittaisit kellon soimaan 1/2 tuntia aikaisemmin aamulla, niin ennättäisit reippaasti kävellä korttelisi ympäri 20min.?
Ajattele että nyt aivosi ovat varustettu tupla happimäärällä koko päivää varten. :)
Niin, en tiedä tarkalleen kelle vastasit, mutta minä nyt otan kantaa, jos sallit? En ole työelämässä ja se tekeekin sen, että voin harrastaa ja harrastan liikuntaa säännöllisesti. Alkoholia en nauti ollenkaan, missään muodossa, olen täysin raitis. No, sen elämäntapamuutoksen tein jo melkein kolmekymmentä kiloa sitten eli silloin kun aloin laihtumaan, mutta vielä pitäisi laihtua ja kun ei jaksaisi enää tiukentaa ja tiukentaa syömistä. Totuushan on se, että ei se loputtomiin se paino putoa samoilla konsteilla ja muutoksilla. Pitää aina vain nipistää kalorimäärästä ja mielellään lisätä liikuntaa. Minä kun en haluaisi mennä siihen, että EI IKINÄ mitään herkuttelua. Haluaisin elää sikäli normaalisti arkea ja myös juhlaa, että kun/jos tulee juhlan aika niin voisin syödä ns. herkkuja sillä kertaa. Enkä myöskään halua, että normaaleista ruoka-aineista tulee ihan kiellettyja eli voisin syödä kaikkea kohtuudella, tietysti muistaen, että juuri nuo ruoat jotka mainitsit olisi eniten nauttimiani.
No eipä se "elämäntapamuutos" muuta juuri mitään. On vaikea päästää irti tutuista tavoista ja opetella tilalle uusia huolimatta siitä kutsuuko sitä laihduttamiseksi tai elämäntapamuutokseksi. Minä laihdutan ja sillä sipuli. Olen miettinyt aikaa myös laihduttamisen jälkeenkin ja olen varsin tietoinen siitä, että muutokset tapoihini tulee olla pysyviä. Kysymys ei ole siitä.
En harrasta aamuliikuntaa. Miksikö? Koska liikunta väsyttää ja vaikka olo onkin heti lenkin jälkeen pirteä, parin tunnin päästä väsyttää ja työteho kärsii. Liikun viikonloppuisin ja parina iltana viikolla ja se saa riittää.
Niinpä...siksipä laihduttaminen onkin niin kamalan vaikeaa. Teoriassa helppoa, vaan käytännössä aivan hirmuista: oikeastihan se tarkoittaa, jos kiloja on pudottanut jo kymmeniä ja paljon on vielä pudottamatta, että loppu ikä pitäisi mikroskoopin kanssa kytätä jokaista suupalaa...Jos pikkuisenkin yrittää syödä "normaalisti", eli sallii itselleen jonkun herkun silloin tällöin, niin helposti se paino kipuaa taas ylös...
Sellaista tää on...
Esim. tänään syönyt:
2 pasteijaa, vähärasvaista
1 kiiwin,
ja kello on jo neljä.
- Vähänkö olen upea saavutuksestani.
Taidan ostaa toistekin, a. kunnon juomat, b. keskittyä nestemäiseen ravintoon.
- Kuumaa juomaa on toiveeni tasapainoisuuden rauhoittumisessa.
Olen hylännyt pahat elämäntapani, ja hylättävä riittää ortoreksian ollessa sairaus, ikuisuuksiin.
Hieno saavutus, jos paino jokseenkin pysyy samassa laihdutuksen jälkeen, vaikka niitä pudottamattomia kiloja olisi vielä paljon jäljellä.
On tämä vaan jatkuvaa taistelua!
Kun paino jumittaa vuodesta toiseen ja on koko ajan laihduttavinaan, niin se ottaa hermon päälle. Ja etenkin, kun tietää itsekin, että ei pitäisi syödä sitä, mitä tekee mieli. Ja että pitäisi liikkua enemmän. Ja että todellakaan itsekuri ei riitä!
Jospa edes tänään yritän tosissani!