Jos mies on ollut hieman hakoteillä menneisyydessään, mutta on muuttanut tapansa, niin voisitteko luottaa sellaiseen mieheen? Kysyn, koska itse olen tehnyt asteittaisia elämäntapamuutoksia. Olen ulkoisesti ihan kunnollisen oloinen ja luonteeltani olen ystävällinen, avulias ja toisia kunnioittava. Olen kuitenkin elämäni aikana tehnyt paljon semmoista, jota en kehtaisi monelle myöntää. Vaikka olen aina ollut enemmän tai vähemmän itsestään huolta pitävä, niin elämääni mahtuu kausia, kun olen poltellut pilveä, tupakkaa, käyttänyt nuuskaa ja ryypiskellyt usein viikonloppuisin. Tämä ei ole ollut siis säännöllistä vaan enemmän kausiluontoista. Kerran olen kokeillut jopa vahvempia huumeita.
Minulla on ollut yksi pitkäaikainen seuruselukumppani, jota petin monta kertaa. Ensimmäisellä kerralla kerroin asiasta ja sain anteeksi, mutta petin sen jälkeen vielä useita kertoja. Olin seurustellessani jopa koukussa reseptilääkeisiin, se vaihe taisikin olla synkin minun elämässäni.
Nyt olen ollut sinkkuna vuosia. Kuntoilen säännöllisesti, olen siis hoikka ja lihaksiakin löytyy. Olen viime aikoina ryypännyt jonkin verran, mutta sekin saa luvan vähentyä radikaalisti. Nuuskan käytön lopetin pari vuotta sitten, kun huomasin patin suussani ja luulin saaneeni suusyövän. Ei se onneksi mitään vakavaa ollut. Irtosuhteita olen sinkkuaikana harrastanut paljon ja kondomi on ollut käytössä melko epäsäännöllisesti, kovan humalan ansiosta tietenkin. Nyt olen päättänyt lopettaa pelkällä alapäällä ajattelun, koska pelkään tauteja kuollakseni. itse asiassa kävinkin juuri testauttamassa itseni niiden varalta. Juuri äsken sain negatiivisen HIV tuloksen ja se oli todella helpottavaa kuulla. On jotenkin puhtaampi olo kun tietää olevansa terve. Ensi viikolla vasta saan muut tulokset, sen jälkeen voin aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä.
Kuulostan varmaan aika moraalittomalta, kun olen luetellut pelkästään negatiivisia asioita itsestäni. Eihän tuossa nyt mitää suuria rikoksia ole lueteltu, mutta haluaisinko esim. seurustella naisen kanssa, joka on kokenut tuon kaiken? Luultavasti en. Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmiset eivät muutu, vaikka kuinka vakuuttelisivat toista. Nyt haluaisin todistaa itselleni että se on mahdollista. Myönnän, että osa muutokseen johtaneista syistä oli pelkkää tautien pelkoa, eikä oman vastuuttoman käytöksen hyväksymistä, mutta ehkä sillä lopputuloksella on enemmän merkitystä. Tämä muutos on siis tapahtunut asteittain ja käytökseni onkin ollut pitkään parempaa, joten luotan itseeni täysin, että vien sen loppuun asti. Olen aina ihaillut sivistyneitä, itseään ja muita kunnioittavia ihmisiä, haluaisinkin joku päivä olla itse ihanteeni kaltainen. Nyt on tunne, että se on aika lähellä. Kehtaanko joskus jollekin naiselle tunnustaa tämän kaiken? Kuulun ilmeisesti niihin, joiden pitää kaikki oppia kantapään kautta, mutta uskookohan kukaan ihminen täydelliseen (tai lähes täydelliseen) muutokseen? Olen tietysti ypleä, että olen ottanut itseäni niskasta, mutta samalla tunnen itseni edelleen vastuuntunnottomaksi velmuksi. En tiedä pääsenkö siitä tunteesta eroon.
Minulla on ollut yksi pitkäaikainen seuruselukumppani, jota petin monta kertaa. Ensimmäisellä kerralla kerroin asiasta ja sain anteeksi, mutta petin sen jälkeen vielä useita kertoja. Olin seurustellessani jopa koukussa reseptilääkeisiin, se vaihe taisikin olla synkin minun elämässäni.
Nyt olen ollut sinkkuna vuosia. Kuntoilen säännöllisesti, olen siis hoikka ja lihaksiakin löytyy. Olen viime aikoina ryypännyt jonkin verran, mutta sekin saa luvan vähentyä radikaalisti. Nuuskan käytön lopetin pari vuotta sitten, kun huomasin patin suussani ja luulin saaneeni suusyövän. Ei se onneksi mitään vakavaa ollut. Irtosuhteita olen sinkkuaikana harrastanut paljon ja kondomi on ollut käytössä melko epäsäännöllisesti, kovan humalan ansiosta tietenkin. Nyt olen päättänyt lopettaa pelkällä alapäällä ajattelun, koska pelkään tauteja kuollakseni. itse asiassa kävinkin juuri testauttamassa itseni niiden varalta. Juuri äsken sain negatiivisen HIV tuloksen ja se oli todella helpottavaa kuulla. On jotenkin puhtaampi olo kun tietää olevansa terve. Ensi viikolla vasta saan muut tulokset, sen jälkeen voin aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä.
Kuulostan varmaan aika moraalittomalta, kun olen luetellut pelkästään negatiivisia asioita itsestäni. Eihän tuossa nyt mitää suuria rikoksia ole lueteltu, mutta haluaisinko esim. seurustella naisen kanssa, joka on kokenut tuon kaiken? Luultavasti en. Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmiset eivät muutu, vaikka kuinka vakuuttelisivat toista. Nyt haluaisin todistaa itselleni että se on mahdollista. Myönnän, että osa muutokseen johtaneista syistä oli pelkkää tautien pelkoa, eikä oman vastuuttoman käytöksen hyväksymistä, mutta ehkä sillä lopputuloksella on enemmän merkitystä. Tämä muutos on siis tapahtunut asteittain ja käytökseni onkin ollut pitkään parempaa, joten luotan itseeni täysin, että vien sen loppuun asti. Olen aina ihaillut sivistyneitä, itseään ja muita kunnioittavia ihmisiä, haluaisinkin joku päivä olla itse ihanteeni kaltainen. Nyt on tunne, että se on aika lähellä. Kehtaanko joskus jollekin naiselle tunnustaa tämän kaiken? Kuulun ilmeisesti niihin, joiden pitää kaikki oppia kantapään kautta, mutta uskookohan kukaan ihminen täydelliseen (tai lähes täydelliseen) muutokseen? Olen tietysti ypleä, että olen ottanut itseäni niskasta, mutta samalla tunnen itseni edelleen vastuuntunnottomaksi velmuksi. En tiedä pääsenkö siitä tunteesta eroon.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itseäni pelottaisi tuollaisen miehen kanssa seurustelussa se, että jos elämässä tulee jotain uusia vastoinkäymisiä, niin hän saattaisi retkahtaa takaisin vanhoihin käyttäytymismalleihin. Jostain syystä kuitenkin itseäni arveluttaa tuo pettämistausta enemmän kuin huumeet.
Mutta toisaalta, kun sitä on rakastunut ja hormonit sumentavat järjenjuoksun, ei toisen ihmisen menneisyydellä tai virheillä ole mitään merkitystä. Ja vaikutat kyllä siltä, että olet sitoutunut tuohon muutokseen.
En luottaisi tuollaiseen edes puolen puupennin vertaa. Mihinkäs ihminen tavoistaan pääsee? Saattaahan sitä olla kiltisti jonkin aikaa että mukamas saisi naispolosen pauloihinsa ja vihkipallille. Sen jälkeen alkaa sama uudelleen ja uudelleen. Pyydellään mukamas anteeksi polvillaan ja luvataan parannusta jopa kukkapuskien kanssa. Kattia kanssa. Muutaman viikon, ehkä kuukauden jälkeen alkaa taas sama pettäminen kuin tähänkin asti.
En ole ikinä ollut mikään päihteiden suurkuluttaja. Alkoholikaan ei ole ollut mikään ongelma, olen juonut vain jos menen baariin. Ainoa poikkeus oli nuo reseptilääkkeet, mutta niihin en enää retkahda. Ei tuota pettämistä tietenkään saa takaisin, mutta nyt kun katson taaksepäin, niin olin aika epäkypsä ihminen muutenkin. Kun aloin seurustelemaan, olin reilu parikymppinen ja todella kokematon naisten suhteen. Halusin jännitystä elämääni ja nyt jälkikäteen olen jopa sitä mieltä, että minun piti käydä tuo vaihe läpi. Olin silloin kuitenkin täysin epäkypsä seurustelemaan. Eikä pettäminen sovi minun luonteelleni muutenkaan, olen ollut aina itselleni rehellinen ja kun petin silloin, ylitin tietyn rajan ja menetin ehkä ripauksen itsekunnioitusta. Nyt koko asia hävettää paljon.
Jos tämä kaikki olisi tapahtunut yli 30 vuotiaana ja nyt olisin 45v, niin voi olla, etten olisi uskonut muutokseen. Mutta olin tosiaan nuori silloin ja nyt olen 35v. Olen kyllä muutenkin tullut eteenpäin. Nuorempana en tiennyt maailman menosta juuri mitään, kun nykyään taas luen paljon kirjallisuutta ja olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Olen jo pitkään elänyt terveellistä elämää, mutta ainoa asia mitä en ole päässyt kokeilemaan käytännössä on tuo uskollisuus. En kyllä voisi katsoa itseäni peilistä, jos kertoisin naiselleni rakastavani tätä ja selän takana tekisin jotain ihan muuta. Se olisi klassinen esimerkki täydellisestä tekopyhyydestä. Omassa mielessäni olen yrittänyt kuitata menneet "villinä nuoruutena", mutta kyllä silti aina välillä asiat painavat mieltä. Voi olla että tästä kirjoituksesta turhankin huonon kuvan minusta. Olen kuitenkin herkkä luonne ja tunnistan helposti oman käytökseni viat ja minulla on aina ollut halu kehittyä ihmisenä.
Vaadin ehdotonta rehellisyyttä. Sen jälkeen pidätän itselläni oikeuden joko hyväksyä tai hylätä.
Eikö rehellisyys aina ole ehdotonta? Eihän se muuten ole rehellisyyttä. Voihan se tietysti olla että ihminen ei kykene oikeaan muutokseen. Ja vaikka kykenisi, niin näköjään menneisyyden virheet leimaavat ikuisesti. Olisin ehkä antanut inhimillisemmän kuvan itsestäni, jos olisin hieman kertonut taustoja ja motiiveja kaikille tapahtumille. Ajattelin vain suoraa kirjoittaa mitä on tullut tehtyä. Gandhistakin voisi saada huonon kuvan, jos kertoisi vain ne huonot puolet, hänhän oli pedofiili.
"Gandhistakin voisi saada huonon kuvan, jos kertoisi vain ne huonot puolet, hänhän oli pedofiili."
Tuota en tiennytkään! Olisiko sinulla antaa lähdetietoa, mistä tuommoinen väite on peräisin? Vai on kyseessä ollut uskisopiireissä "vääräuskoisesta" heitetty herja, että oma uskonto vaikuttaisi paremmalta..?
Sinulle sanoisin, että menneisyydellä ei ole paskankaan vertaa! Se mitä on nyt, sillä vain on merkitystä! Upeaa, että haluat kehittää itseäsi!
Olin näköjään unohtanut vastata tähän. En muista mistä tieto oli alunperin, mutta Gandhi harrasti seksiä alaikäisten tyttöjen kanssa. Netistä löytyy hakusanoilla paljon tietoa. Ja kiitos kannustuksesta! Hyvä ettei kaikille menneisyys ole niin tärkeää.
Mä en tiedä mitä sä oikein haluat kuulla? Joku on kommentoinut ettei luottaisi, vastannut, ja sä kuitenkin keksit jo selityksiä pedofiileistä. Että siis oletko sä muuttunut vai selitteletkö vaan? Jotenkin sä ensin ilmoitat muuttuneesi mutta et tunnu edes tajuavan miten isoja asioita nuo on vaan vähättelet niitä. Vai kuulostaako se vaan siltä?
Ensinnäkään sä et aloita puhtaalta pöydältä, sulla todennäköisesti on kondylooma ja herpes oireettomana. Sä koet itsesi puhtaaksi, koska olet päässyt kuin koira veräjästä, mutta sama ihminen sä oireillasikin olisit? Joten kuka sä olet, määrää aika paljon, eikä se tekopyhyys tässäkään auta. Jos ilman kumia on nussinut, on voinut taudin saada ihan yhtä paljon kun ne oireelliset: tippaakaan puhtaampi ei ole!
Otettiinko ne B-hepatiitti testit myös?
Sä lopetat alapäälläsi ajattelun koska pelkäät, eli heti kun pelko haihtuu, sun tavat palaa. Et sä koe siis mitään tunnetta siitä, että seksistä voisi saada muutakin, että et halua pinnallista seksiä enää vaan suhteen ja sitä rataa...
Sä myös syytät kovaa humalaasi, mitä jos se vika olisi vaan sinussa? Että humala on sulle vaan tilaisuus toteuttaa itseäsi, ja pelko sua vaan estää, sä olet ihan sama pettäjä ja selittelijä kuin ennenkin. Miksi et ole, mitä sä olet oivaltanut?
Lopputuloksella tosiaan on merkitystä, koska sen pitää olla pysyvä. Vääristä syistä sä et ole oikeasti muuttunut eikä se lopputulos tule olemaan tuo. Kukaan ei voi muuttua ainakaan ilman raakaa rehellisyyttä.
Nuuska on paljon pienempi paha kun pilvi, kovat huumeet ja reseptilääkkeet. Sanot ettet luetellut kovia rikoksia. Kyllä huumausainerikos on aika kova rikos, etenkin vakavat huumeet ja reseptilääkkeiden väärinkäyttö. Miten sä aiot parantua, jos sä et myönnä asioita sellaisina kun ne on? Miten sä aiot olla rehellinen toiselle, kun et oikein pysty olemaan sitä itsellesikään. Syitähän meillä kaikilla aina löytyy, ja varmasti löytyykin, mutta silti.
Ok, no vähän armoakin. Ihminen voi muuttua: oikeista syistä. Mä en ole vaan varma onko sulla niitä. Ihminen voi muuttaa tapojaan, perusluonne säilyy aina, joten se mikä sut on tohon saanut on ehkä kuitenkin tärkeää, ja syyt nyt. Pelko ei ole hyvä syy, jos se on ainoa syy arvostaa itseään, terveyttään, seksielämäänsä ja sitä kuka on. Mä jotenkin mietin tota sun rehellisyyttä vaan... Mikä ehkä kuvaa hyvin sitä, että niin se miettii se tuleva sun naiseskin. Pakkohan sun on kertoa elämästäsi, ja totuus on se mikä se on, vai miten sä ajattelit suhteen rakentaa, valheelle vai?
Sä olet siinä vaiheessa sivistynyt, kun alat käyttäytyä niin. Sä kunnioitat ja arvostat itseäsi sitten kun voit tehdä sen hyväksyen oikeasti kaiken mitä on ja omiksi valinnoiksesi, silloin sä voit myös muuttua. Se ei tarkoita ettei sulla varmasti olisi syitäsi, mutta silti. Omat tekonsa pitää uskaltaa omistaa.
Muiden kunnioittaminen on käytöstä muita kohtaan.
Kaikissa meissä asuu vastuuton velmu ja kaikki ihmisyyden puolet. Kaikki saattaa joskus pettää. Kaikki tekee virheitä, osa isojakin. Meillä kaikilla on paskat tekomme jo 35-vuotiaina, virheemme ja häpeämme, ja jokainen on muuttunut, onnekkaimmat parempaan suuntaan. Joten et sä mitään epäinhimillistä ole, ei siitä ole pelkoa. Sä olet semmoinen kun olet, ja joku saattaa suakin rakastaa sellaisena kun sä olet: jos se saa tietää kuka sä oikeasti olet.
Ei meitä rakasteta silloin jos meitä rakastetaan vain täydellisinä, vaan silloin kun meissä nähdään myös se epätäydellisyys, ja silti rakastetaan.
Mä voisin hyvin luottaa semmoiseen mieheen, jos, se pystyisi omistamaan tekonsa, olemaan sinut virheittensä kanssa. Olisi nyt elänyt jo oikeasti vuosia ok elämää, tietäisi miksi ei enää sitä elämää halua. Ja olisi oppinut jotain, esimerkiksi ymmärtämään sitä, että se tuon kaltainen nainen on juuri SINÄ, ja niin kauan kun sinä et voisi seurustella hänen kanssaan tekojensa takia, koska et arvostaisi häntä ihmisenä, et voi seurustella. Koska et arvosta itseäsi. Sinulla ja tuollaista elämää eläneellä naisella ei ole eroa arvossa, miksi sinä olisit hänen arvoisensa mutta hän ei sinun? Miksi sinua pitäisi arvostaa ja sinuun luottaa, kun et itsekään luottaisi?
Nimittäin nyt etsit jotain mitä pidät muka parempana, arvotat ihmiset itse ja itsesikin.
Siinä vaiheessa kun tuollainen ihminen tajuaisi etsiä hyvää ihmistä ja parisuhdetta, olisi oppinut empatiaa ja ymmärrystä, ja pystyisi elämään sen mukaan, niin se olisi okei.
Kiitos pitkästä tekstistäsi. Tuo puhtaus sukupuolitautien osalta selviää pian, kunhan saan loput tulokset. Ja mitä rikoksiini tulee, niin kyllähän satunnainen pilven polttokin on tietysti rikos, samoin se yksi huumekokeilu. En tiedä kuinka olennaista on määritellä näiden rikosten vakavuutta. Rikoksena ne ovat mielestäni melko lieviä, jos vertaa esim. väkivalta- tai seksuaalirikoksiin. Eri ihmisillä on tietysti oma käsitys asiasta. Asia vaivaa minua enemmän oman terveyteni kannalta. Reseptilääkkeisiin jäin koukkuun, kun sain niitä lääkäriltä sosiaalisten tilanteiden pelkoon, siitä olen kärsinyt jo melkein parikymmentä vuotta.
Suojaamatonta seksiä en tule enää harrastamaan, sen tiedän jo nyt. Olen sen verran paljon jännittänyt näitä testejä, enkä halua uudestaan enää kokea samaa. Ja tiedän kyllä että se on muutenkin vastuutonta, se on nyt vihdoin iskostunut päähäni. Ajattelen asiasta täysin eri tavalla kuin ennen, vaikka ajatusmaailmani olisikin muuttunut alunperin tautien pelon takia.
Se, olenko muuttunut 100% on vielä epävarmaa, mutta ainoastaan sen suhteen kuinka kelvollinen olen parisuhteesen. Olen ollut monta vuotta ilman mitään lääkkeitä, pilveä tai muita vastaavia päihteitä. Alkoholia olen juonut jos olen mennyt ulos. Tämäkin on vähentynyt ja voi olla että loppuu kokonaan, se ole niin vakava asia. Silläkin on tietysti merkitystä kuinka humalahakuisesti juo. Tältä osin olen muuttunut mielestäni, koska mieleni ei tee mieli enää palata entiseen, olen kokenut tarpeeksi niitä asioita ja ne ajat ovat osaltani ohi. Suhteeni pettämiseen on nykyään täysin erilainen kuin ennen. En myöskään koe niin suurta tarvetta hakea jännitystä irtosuhteista. Nuo puhuvat paljon sen puolesta, että ehkä olen parisuhdekelpoinen. Sitäkään en pysty täysin lupaamaan, muttei toisaalta kukaan muukaan voi ennustaa omaa käyttäytymistään.
On täysin mahdollista ettei kukaan kunnollinen nainen luotaminuun enää ikinä, jos kerron kaiken. Sille en enää hirveästi voi mitään ja se pitää hyväksyä. Baareista en kunnollisia naisia ole löytänyt, joten sieltä en edes niitä etsi enää. Selvänä taas olen aika ujo, johtuen sos.tilanteiden pelostani, joten voi olla etten tule edes tutustumaan yhteenkään naiseen. Se, että onnistuuko muutos parempaan suuntaan täysin selviää vasta hautajaisissani. Siihen asti voin kuitenkin tehdä asialle jotain, vaikkei kukaan muu ihminen enää minuun uskoisikaan.
Sinun ei tarvitse kertoa mitään kellekään mitä on tapahtunut.
Riittää, kun uskot itse itseesi. Se lisää itsevarmuutta ja poistaa pelkoja. Sua ihan varmasti rakastetaan omana itsenäsi, menneisyydellä ei ole väliä.
Ihan kuin minun tekstiä, sillä erolla että olen nainen ja ilman noita tauti epäilyksiä! Minulla myös sosiaalisten tilanteiden pelko ja siihen täsmälääke. En ole baareissa käynyt enää pitkään aikaan. Lähinnä keskittynyt urheiluun. En ole deittaillutkaan! Voisit miettiä esimerkiksi kelpuuttaisitko minut naiseksesi. Tosiaan aika pitkälti samanlainen tausta... Olenko minä se "parempiluokkainen" joka sulle sopisi? En varmaan olisi. Ulkonäöllisesti kyllä varmasti, mutta kun tietää taustaa. Tämä on syy miksi jatkan ennemmin yksin kuin kaksin...
Pakkohan sitä on kyetä antamaan itselleen anteeksi. Ja ehkä me pelokkaat ollaan muutenkin niin itsekriittisiä, että jos joku ryhmä tässä maailmassa kykenee muutokseen - niin sen on pakko olla sosiaalifoobikot. Sitä paitsi uskon että ihmisen käytös muuttuu itsestään kun tarpeeksi kauan noudattaa itsekuria ja toimii toisin. Siitä muutoksesta tulee luonnollinen osa elämää ja siten pysyvää. Mene deiteille, mutta jos löydät jonkun niin ole uskollinen.
no
Pilveä on moni joskus käyttäny, kuka tupakkaa tai nuuskaa oikeesti edes laskee ja alkoholi ... tota öö löytyykö Suomesta miehiä, jotka ei olis joskus ryypiskelly. Määrä sit ratkasee onko toi ollu tai onko edellen ongelma. Vahvemmat huumeet, jos se on oikeesti ollu vaan sen kerran ja sen jälkeen ei kiinnosta, niin se nyt maailmaa kaada sekään.
Törttöilly nyt on varmaan lähes jokainen. Ei välttämättä rikoksiin ja rikosrekisteriin asti, mutta kuitenki. Jos kyse olis pahoinpitelyistä tai varsinki seksuaali- tai henkirikoksista niin ne olis sitten helposti eri juttu. Jonku nuoruuden pahoinpitelyjutun varmaan vois myös ylittää. Paha sinänsä, mutta on niitä tehneet ihan "kunnon ihmisiksikin" kasvaneet. Jopa henkirikoskin ehkä tietyissä puitteissa tavallaan ymmärrettävä, ihminen on aika hauras jos vahinko sattuu. Sen sijaan seksuaalirikos on sellanen, jota ite en ainakaan vois ikinä ohittaa ja jättää huomiotta. Pelkkä ajatuskin veis kyllä ihan kaiken kiinnostuksen. Sä sanoit, että noita ne ei ole, joten eivät sitten varmaan maailmaa kaatavia nekään.
Toi pettäminen on kiperä juttu. Hullua kai sinällään, että rikokset on helpompi ohittaa. Pettäminen on kuitenki kohdistunu suoraan henkilöön, jota sun olis pitäny rakastaa ja haluta suojella, ei satuttaa. Jokainen tietenki tekee virheitä. Yks yhdenlaisia ja toinen toisenlaisia. Toisaalta, jos et kerrasta oppinu ja jos se syy miksi ei enää on tautien pelko eikä se että omatunto kolkuttais niin enpä tiedä. Ensinnäkin siksi, että sitä pohtis koetko sä itse tehnees väärin ja eritoten että ihminen voi muuttua vain jos se ite sitä tosissaan tahtoo. Siihen tosissaan tahtomiseen liittyy se, että sen mitä on tehny, pitää tuntua itestä tosi pahalta. Ei siihen yleensä mitkään järkisyyt riitä. Toisen ihmisen takia, kukaan ei tosissaan muutu. Niin ihmeellisen super erikoista ja kaikista muista maailman ihmisistä poikkeavaa kumppania kun ei ole olemassakaan, että se ihmisen muuttais. Ei pysyvästi ainakaan. Kyllä niin sinisilmäsiä ihmisiä toki on maailma pullollaan, jotka uskoo olevansa täysin erilaisia kun kukaan muu. En osaa sanoa moniko tuollasen ihmisen sitte rinnalleen haluaa, saati pidemmän päälle kestäis.
Ehdoton edellytys sille, että vois edes yrittää luottaa on rehellisyys ... brutaali rehellisyys, se että mitään ei salata. Ei tietenkään tarkota, että ensimmäisenä vaan kaikki faktat tiskiin. Vaan, että sen toisen pitää tietää 100%sti mihin se on ryhtymässä siinä kohtaa kun päätöksiä tehdään Enkä tarkota sitäkään, että jokainen yksityskohta pitäis kertoa kaikesta, vaan puhun siitä kokonaisuudesta. Kyllä sä varmaan tajuat mitä sillä tarkotan. Ei niin, että ne jutut paljastuu pikkuhiljaa tipoittain, aina sillon kun muuta vaihtoehtoo ei ole ku kertoa. En mä ainakaan luottas enää pätkän vertaa kolmannen paljastuksen jälkeen ... rehellisesti sanoen, voi olla etten enää toisenkaan kun isoista asioista puhutaan.
Itsekin ole sen kannalla että rehellisyys on valttia. Parisuhteessa on helpompi olla kun tietää ettei tarvitse salailla asioita. Eikä tuo menneisyyteni nyt radikaalisti eroa monen muun nuoren miehen tai naisen elämästä. Vaikka puhuin että olen muuttunut vain pelon edessä, niin ehkä siellä taustalla se omatuntokin on kolkuttanut. Sitä omantunnon ääntä ei vain helposti kuule, koska samalla joutuisi tunnustamaan itselleen toimivansa väärin.
Tuon pettämisen suhteen olen muuttunut siten, että nuorena olin sitä mieltä, että seksi on parempaa ja jännittävämpää humalassa tuntemattoman naisen kanssa, kuin oman tyttöystävän kanssa. Nyt paljon kokeneempana minulla ei ole samaa tarvetta hakea sitä jännitystä, en sitä enää saakaan samalla tavalla. Tilanne on muuttunut toisianpäin ja seksissäkin olen alkanut kaivata sitä tunnetta siihen mukaan. Eli olen varmastikin parisuhdekelpoisempi, kuin silloin ennen. Eikä valheessa eläminen sovi minulle lainkaan. Jos epäilisin kykyäni olemaan uskollinen, olisin mieluummin yksin kuin loukkaisin toista. Enkä muutenkaan haluaisi edes seurustella, jos mieleni himoitsisi muita naisia jatkuvasti.
Jokainen tekee omat töppöilynsä. Jos ihminen on tosiaan virheistään opiksi ottanut ja kokee halua ja tarvetta muuttua ja muuttaa elämänsä suuntaa, niin eiköhän siihen voi ainakin yrittää luottaa. Sanotaan, että luottaisin kunnes ja jos tarvitsisi pettyä.
Sen jälkeen en osaa sanoa luottaisinko enää uudelleen. Voisi nousta mieleen ajatus, että vanhat tavat on liian tiukassa eikä pysty muuttumaan.
No, kokemusta on, kun aikoinaan tappasin miehen, joka käytti kovia huumeita, alkoholia ja lääkkeitä. Rakkauden ja paremman elämän tähden hän pystyi jättämään sen elämän taakseen ja muuttumaan.
Oli hienoa nähdä se miten kaikki on mahdollista, kun ihminen oikeesti haluaa.
Ja kai se yläkertakin siinä jeesaa.
Jokatapauksessa uskaltaisin siis luottaa, koska tiedän että ihminen voi kasvaa, muuttua, oppia.
En siis tappanut vaan tapasin! :-D
Kyllä luottaisin varsinkin alkoholistin kanssa seurustelleena, että se ettei luota toiseen on kuitenkin oma ongelma.
Ei pidä taata lainoja, pikavippejä otella toisen puolesta, eikä tehdä MITÄÄN mistä ei itse pysty vastaamaan jos toinen retkahtaa.
Ja näinhän sen pitäisi olla suhteessa, kuin suhteessa.
Ihmiset jotka eivät ole tuollaisia asioita kokeneet, eivät vain osaa varautua pahimpaan.Minä osaan. Minä tiedän mikä on alkoholisti, minä tiedän mikä on retku, ja pettäjä.
Tiedän, mistä minä alan ja mihin toinen loppuu.
Ihminen joka "pelkää" tuollaista ihmistä, pelkää rakkautta, ja laittaa toisen ihmisen varaan,
MInä voin seurustella vaikka minkä otuksen kanssa, jos tässä ja nyt asiat toimii, ja molemmilla on oma elämä.
Sullekaan ei varmaan aloittaja sovi sellainen nainen, joka on läheisriippuvainen eli alkaa pillittää ja roikkua ja vaatia sulta enemmän kuin edes tavalliseltakaan ihmiseltä voi vaatia, nainen joka panee sinut vastuuseen omista tunteistaan.
Olet käynyt rankan aikuistumisprosessin läpi, olet siinämielessä varmaan monia naisia ja miehiä edellä, jotka elävät vielä kukaksten tuoksussa..
siksipä sinun ei tarvitse olla huolissaan kelpaatko sinä, vaan miettiä niipäin että minkälaisen kanssa sinun kannattaa alkaa.
Sinulle sopisi aikuinen nainen joka on oman elämänsä herra, eikä yritä nyhtää sinulta lupauksia ja elää senvarassa että sinä et koskaan muutu.
Hänellä pitää olla jalat maassa niin, että vaikka retkahtaisit hän vain jättää sut ja jatkaa elämää, vaikkakin se olisi rakastavalle naiselle suuri isku, niin
kaikkein sairaimmat suhteet on kuitenkin niitä jossa ns.luotetaan hirveästi, vaikka todellisuudessa sairauksia on monenlaisia ei tarvitse retkahtaa mihinkään syntiinkään, voihan sitä sattua vaikka autokolari tai muuta, jolloin pitää olla vahva ja hakea apua ja huolehtia itsestään, eikä mennä sen toisen mukana manalaan samantien.
Eli sinä tarvitset ihmisen joka on sinun tasolla, ei niinpäin että kenellekähän mahtaisit kelvata.
Sellainen nainen joka sua pelkää, ei ole sua varten. Naiset suojelevat itseään sanomalla "mä en ota retkua tai edes entistä retkua", mutta se on vain heidän tapa suojella itseään. Nainen joka tuntee asiat, niin tajuaa millainen kasvu siihen vaaditaan että murtautuu vanhoista kaavoista ulos ja lopettaa dokaamisen ja paskanjauhannan muutnekin elämässä..ja sitä kasvua ei voi ottaa pois, koska eihän kasvikaan palaa takaisin siemeneksi eikä kana mahdu takaisin munankuorensisälle enää kasvettuaan.
Kiitos näistä pitkistä (ja opettavaisista) vastauksista, mukava lueskella ihmisten mielipiteitä. Kaipa ne omat katumuksen tunteetkin lievenevät, kun aikaa kuluu tarpeeksi. Ja onhan tämä prosessi jo itsessäänkin opettanut todella paljon itsestäni. Olisin luultavasti vähemmän kypsä ihminen ilman näitä vaiheita ja tätä muutosta. En sano että kaikkien ihmisten tulisi käydä läpi näitä asioita, mutta minulle se saattoi olla hyväkin asia.
EIIII saa töppäillä!
Se on kerta kaikkijaan niin kielletty.