Suhteessa pettäminen on AINA toisen luottamuksen pettämistä ja väärin kumppania kohtaan!Ja ihminen joka väittää että se on sallittua,oikein ja normaalia on mieleltään ja peroonallisuudeltaan häiriintynyt.
Kuka voi muka väittää vastaan?Niin,tietysti nämä häiriintyneet ja itsekeskeiset ihmiset.Harva pystyy myöntämään omia vikojaan ja puutteitaan.
Minkä taakseen jättää sen edestä löytää.
Kuka voi muka väittää vastaan?Niin,tietysti nämä häiriintyneet ja itsekeskeiset ihmiset.Harva pystyy myöntämään omia vikojaan ja puutteitaan.
Minkä taakseen jättää sen edestä löytää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voihan olla että toinen ei luota. Silloin ei voi pettääkään luottamusta.
Joillakin pareilla vieraissakäyminen voi olla sallittua. Silloinkaan se ei ole luottamuksen pettämistä.
Pettäminen ja luvalla/yhteisestä sovinnosta vieraissa käyminen on kaksi aivan eri asiaa.Tajuatko?
Ja jos toinen ei luota, ja sillä verukkeella menee vieraisiin, se ei ole yhtään sen hyväksyttävämpää! (Kumpi syntyi ensin, muna vai kana?) Silloinhan vain antaa entistä paremman syyn olla luottamatta.
Luultavasti olet itse pettävä osapuoli tai ainakin valmis siihen heti tilaisuuden tullen. Sen verran köyhiä nuo selityksesi olivat.
100% samaa mieltä Citizen Rane! Elämä on laiffia nimimerkin juttuja olen jonkin verran lukenut ja ihan sääliksi käy...
Mikään ei ole jotain AINA! Ja uskottomuus ei ole yhtään sen enempää kiellettyä kuin sallittuakaan, mutta vain harva pystyy elämään tämän tosiasian kanssa.
uskottomuus on kyllä ehdottomasti kiellettyä :). Hyväksyisin kyllä jos tyttöystävä haluaisi pettää, mutta en itse pettäisi, eihän sitä voi kieltoja asettaa muille kuin itselle. Milloin uskottomuus on muka sallittua??? Ja mitä järkeä on muodostaa perheitä jos käydään välillä tökkimässä muitakin?? Kyllä minulle oma tyttöystävä riittää mainiosti :)
Jotkut asiat ovat AINA väärin. On totta että uskottomuus ei ole "kiellettyä", mutta se on silti VÄÄRIN. Taas tuli esiin kaksi asiaa mitä ihmiset eivät usein erota toisistaan; "kielletty" ja "väärin". Tässä tuleekin esiin se ero vastuullisen, toisen tunteet huomioon ottavan, rehellisen ihmisen ja vastuuttoman, itselleen elävän, moraalittoman ihmisen välillä.
Pieni kysymys Sheenalle: jos sinun elämänkumppanisi kertoisi jollekin ulkopuoliselle sinusta asioita joita olet luottamuksellisesti hänelle kertonut, loukkaantuisitko siitä? Ja jos loukkaantuisit, niin millä oikeudella? Sehän ei ole kiellettyä. Mutta järkevän ja tunteet omaavan ihmisen mielestä se on väärin. Eikö niin?
Sinun mielestä jokin asia voi olla aina väärin, mutta jonkun toisen mielestä taas ei. Täysin moraalittomia ja vastuuttomia ihmisiä ei ole vaan kaikki kantavat vastuuta ja moraaliaan omalla tavalla, jota toisen on melko paha mennä kritisoimaan. Ainahan voi kritisoida, mutta siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Loukkaantuminen, suuttuminen, viha ja pelko ovat tunteita, joille ei tarvitse tietenkään kysyä lupaa eikä oikeutusta. Mutta järkevä, hyvän itsetuntemuksen omaava ihminen osaa käsitellä tunteitaan niin, ettei niistä koidu kohtuutonta haittaa itselle eikä kumppanille.
Pyytäisinkin sinua ajattelemaan enemmän sitä miksi oikeasti joku on uskoton. Uskottomia ovat näet hyvin, hyvin usein sellaiset vastuulliset ihmiset, jotka ovat aina vannoneet uskollisuuttaan, tietävät uskottomuuden olevan väärin ja jotka ovat ennen jopa moralisoineet uskottomia. Siis myös Sinä, Citizen Rane kuulut tähän riskiryhmään. Jos/kun tiedät joskus vastauksen siihen miten ja missä tilanteessa itse voisit olla/olet uskoton niin tarpeesi moralisoida sekä syyllistää muita lakkaa lähestulkoon kuin seinään.