Mies haluaa vain kevytsuhteen

Joo, tunsin kerran yhden tollasen. En mä jaksanut kevytsuhdetta, en käytä kevyttuotteitakaan - koska ne ei maistu miltään. Nakkasin tyypin menemään. Mies oli yhteydessä myöhemmin ja käytti parhaat kykynsä, jotta jatkettaisiin. Mutta siellä kuupassa ei edelleenkään ollut sisältöä, niin ei jatkettu.

Tuntuu se nyt kamalalta, mutta se on sun työvoitto. Ajattele surua urakkana, jota työstät. Siitä tulee vielä palkkio.

että sellainen ilmoitusluontoinen asia...

Olin itse tuollaisessa suhteessa melkein 6 kk ja riuduin. Alussa mies oli minusta kovin kiinnostunut, vannoi heti rakkauttaan ja teki kaikkensa minun puolesta. Kun sitten lämpenin ja aloin ihastumisen jälkeen todella välittämään (rakastamaan) häntä, alkoi etäisyyden otto. "Tarvitsen tilaa, haluan olla yksin" ja tekstiviestit ja puhelinsoitot harvenivat. Tapasimme kuitenkin säännöllisesti (n 2krt/vko) mutta miehen mieli vaihtui jatkuvasti, joskus sanoi rakastavansa minua ja seuraavana päivänä ei ollut enää varma haluaako olla kanssani.

Kestin tätä juupas-eipäs suhdetta, koska olin syvästi rakastunut (ja olen kait edelleen) mieheen, siitä huolimatta, että usein itkin kotona yksikseni ja mietin, että haluan vakaamman suhteen.

Suhde loppui kun mies jätti minut. Siitä huolimatta, että olin oinastellut hänen tunteiden laimentumista, olin sokissa. En ole vieläkään päässyt hänestä täysin eroon. Loukkasi ehkä kaikista eniten, kun hän kliseemäisesti lausahti eron syyksi; "ei tämä johdu sinusta, vaan minusta". Olisin toivonut vähän enemmän selitystä.

Nyt olemme miehen kanssa joskus yhteydessä puhelimen välityksellä. Hän kuulostaa iloiselta (mietin, onko iloinen, kun pääsi minusta eroon..) samalla kun minä nielen pettymystä, kiukkua ja surua.

Näin se elämä vaan menee, aina ei voi voittaa. Kaikesta selviää, mutta aikaa se vaatii.

Kyllä se aurinko paistaa vielä sinne risukasaankin :) (itsekkin tässä odottelen sitä aurinkoa) Usko pois! Tiedän, että surettaa ja tuntuu pahalle, kun on ihastunut niiiin tulisesti ja sitten käykin ilmi, ettei tästä koskaan voi tulla hengailua ja halimista vakavampaa suhdetta. Se kyllä satuttaa ja pahasti. Sitä tippuu sinne monttuun ja ylös pääseminen on kamalan vaikeeta. Sit mielessä pyörii ne kysymykset; Mitä mä tein väärin? Oisinko voinu tehä jotain eri tavalla? Miks se ei halunnukkaan sitoutua? Enkö ollukkaan tarpeeks hyvä? En jaksa edes kirjoittaa kaikkea. Jään miettimään edelleen noita kysymyksiä ja odottelemaan sitä aurinkoa, joka paistelee sinne ehkä joskus sinne risukasaan :)

Niin sama virsi; "kultarakas kun tämä ei johdu sinusta vaan minusta, sinä olet huippunainen mjtta minusta ei nyt vaan ole syvempään suhteeseen". Ja melkein voisin lyödä vetoa että parin viikon kuluttua miehellä on jo joku toinen