Kun tipuin...

Jos tippuu on äärimmäisen tärkeätä nousta heti satulaan. Koita ottaa tippuminen rennosti, älä säikähdä vaan naura :). Silloin vaikka sattuisi sitä ei ota niin vakavasti. Itse kun olen semmoista ponia kouluttanut, niin olen tippunut monet kerrat, kerran esteen jälkeen niin, että poni lensi polvilleen (ei onneksi käyny mitenkään kummallekkaan), kaulan yli kuperkeikalla monet kerrat, pellolle pukkilaukasta yms. Usein kun tipun nauretaan kavereiden kanssa ja sitten vaan uudestaan selkään ja laukkaamaan :). Ilmeisesti et ole ratsastanut pitkään. Silloin sinulla on pieni epävarmuus ja se tippuminen pelottaa. Ota rennosti äläkä säikähdä kun tiput, se on vaikeaa, mutta koita aina nauraa kyn makaat maassa :)

Minä olen tippunut 7 kertaa yhdellä tunnilla kun opettelin ensimmäistä kertaa laukkaamaan. Jos aina pelkäät tippuvasi ja vedät traumat joka tipahtamisesta, niin silloin ei kannata ratsastaa ollenkaan. Jokainen ratsastaja tippuu joskus, etenkin jos haluaa päästä harrastuksen kanssa pitkälle.

Mene kunnon ratsastuskoululle jossa opetetaan esteistunta hyvin, sekä seuraa paljon ratsastustunteja. Itsekin tipuin aina hypätessä, mutta sitten seurasin estevalmennusta jossa oli hypyn ajoittamista. Silloin opin nousemaan kevyeen istuntaan oikealla ajalla.

Mäkin tipuin kerran esteen jälkeen eikä mulle jäänyt traumaa. kun tipuin rupesin vaan nauraan. Kannattaa ottaa ne tippumiset ihan rennosti, ei se mitää haittaa vaikka välillä mätkähtääki maahan. Nyt vaan rohkeesti taas hyppäämään, niin ymmärrät että se on ihanaa kun siinä onnistuu! Tsemppiä!

Ei sitä kannata pelätä. Jokainen ratsastaja tulee tippumaan monta kertaa.
Ite kylläkin oon pitäny 3 vuotta taukoo, kun hevonen ei suostunu hyppäämään yhtä estettä ja mä lennän esteen toiselle puolelle selkä eellä maahan. No selkähän siin meni paskaks, sit ku sais sen kuntoon (ja sit ku joku lääkäri tietäis et mikä siin on vialla).
Mut rohkeesti vaa taas hyppäämään :) Itekki taas alotan ens viikon perjantaina tunnit estepainotteisessa ryhmässä.

Niin, kui kaikki muutkin ovat sanoneet ei tippumista kannata pelätä, sillä jokainen ratsastaja tippuu aina välillä. Jos aikoo ratsastaa, niin kannattaa aina ajatella, että tulee tippumaan monesti.

Tässä on nyt mun kaikki tippumiset:
-Neljännellä tunnilla korkeelta ex-ravurilta, joka säikähti yllättävää ääntä ja lähti laukkaamaan kentän poikki ja lensin pää edellä maahan. Sattu vähä päähän, mut menin heti takasin selkään.
-Puoli vuotta tuon jälkeen tipuin yheltä hevoselta, joka lähti laukkaamaan yhden toisen pollen perään, jolta myös tippui ratsastaja. Sattu jonkun verran jalkaan, mut menin silti viel selkään.
-Olin just tullut tunnin jälkeen kaartoon ja polle lähti siitä ravamaan mä olin siellä selässä sillain poikittain ilman ohjia ja jalustimia ja kylki eellä maahan. Ei sattunu.
-Viimeinen oli just mun viime tunnilla, ku menimme ilman satulaa. Ulkoo kuulu joku ääni polle pukitti ja lähti viemään mua ja lensin tasajalkaa maahan. Ei sattunu.
Ei kannata pelätä: ekalla kerralla mä olin silleen vaan eihän toi tippuminen niin kauheeta ollu. Toisella jäi pienet traumat ja kahella viimisellä vaan nauroin menin selkään takasin.

Tänään talutin alkeistan tunnilla shetlanninponia joka saattaa varoittamatta pompahdella pienesti. Tyttö ei hirveästi ollut varautunut ja tippui kaksi kertaa. Ratsastaja nousi heti ponin selkään kun ei sattunut mitään. On tärkeää heti mennä kyytiin ja ei siitä mitään haittaa ole jos ei heti tahdo hypätä estettä uudelleen.
Itse olen tippunut niin monta kertaa etten edes pysy laskuissa mukana. Joskus jopa esteen päälle turvaliivi pelasti kuitenkin selkärankani tärskyltä.
Itselläni oli tämän jälkeen este kammo jouduin aloittamaan aivan alusta menin puomeja ja hyppäsin 50 cm ja 60cm luokkia hyvillä mielin. Nyt olen 80 cm tasolla ja olen päässyt pelosta yli.
Aika traumat parantaa!
Muista että ei missään nimessä kannata harrastusta lopettaa ole sitkeä ja pyydä opettajaltasi voisitko mennä rauhallisella hevosella?:)

ite oon kokenu saman omalla hevosella jolla oli jossain vaiheessa sellainen aika että kukaan ei pysynyt siellä kyydissä kun sitten eräs ihana ihminen pakotti minut 2kk tauon jälkeen selkään aloin taas luottaa hevoseeni uudelleen sen jälkeen en ole enää pelännyt tippumista vaikka useasti alas olen sen jälkeen tullutkin

Tipuin mun kamun hepan selästä maastossa ja ranne murtu... :( Me pelattii sit 2 viikon pääsetä spiritismii ja kysyin että uskallanko ratsastaa enää.. Ja se "henki" sano kyllä.. Noo ratsastin taas ihan normisti vähä ajan päästä:))