Kirjoitan tämän nyt tänne. Olen 26 v nainen. Olen vielä nuori, mutta olen alkanut pelkäämään, etten ikinä löydä miestä elämääni. Erosin monen monen vuoden suhteesta 3 v sitten. Tähän asti olen viettänyt sinkkuelämää, se kyllä teki hyvää. Mutta, viimeisen vuoden ajan on iskenyt todella kaipuu rakkauteen. Minulla on ollut juttua muutaman miehen kanssa, ovat olleet kaikki mukavia, mutta ei ole tullut sellaista tunnetta. että haluaisi mitään enempää, jotain puuttui. Ajattelin, että olen vielä kiinni exässäni pahasti tai etten vain enää pysty rakastumaan keneenkään muuhun. Tiedän, ettei asia ole niin, koska puoli vuotta sitten ihastuin todella kovasti erääseen mieheen, se oli niin ihanaa ja tajusin, että elämä sittenkin jatkuu ja minulla on vielä tunteita. Valitettavasti se suhde sitten päättyi, koska mies ei ollut valmis uuteen suhteeseen (oli eronnut puoli v sitten). Veti maton jalkojeni alta. Ehdimme tutustumaan hyvin ja minä ihastumaan, sydän siinä särkyi taas. Sen jälkeen tapasin yhden miehen, mutta taas sama, ei tuntunut missään. Tai oli ihan ok olla hänen kanssaan, mutta jokin taas puuttui. Eihän sitä voi tunteitaan pakottaa. Äitini sanoo, että olen ronkeli. Ehkä kai sitten, mutta olen mieluummin yksin kuin suhteessa, missä en tunne mitään tai kunnolla toista kohtaan. Sehän on väärin toistakin kohtaan. Kai se on sitten oltava yksin :( mutta oletteko te muut toivonne menettäneet löytäneet sen rakkauden? Välillä tuntuu että sydän pakahtuu, kun ei ole ketään kelle antaa rakkautta, kuka olisi lähellä ja pitäisi hyvänä :(
Löydänkö ikinä elämänkumppania? :(
nyyh, yksin
9977
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä tässä joka päivä tekis mieli seurustella ja halata jotain mut sen tietää sisimmässään että en ole tarpeeksi hyvä mies naiselle. Joten yksin tässä on oltava koko elämän ajan. Naisillla on vaan mahdottomia vaatimuksia ja kun on tän näköinen niin naiset karttelee kuin ruttoa.
On se selvää et jos ei naiset halua edes jutellla eikä tutustua niin sinkkuna pysyn ainiaan. Jos olet ennen seurustelut niin löydät varmana vielä jonkun komean miehen. Sulla ei ole hätää.
ennemmin toi sun päänsisältö ja ruikuttaja-mentaliteetti vaikuttaa siihen yksinoloosi kuin sun ulkonäkö
kuulostat läheisyysriippuvaiselta jonka "on pakko" olla JONKUN kanssa, ihan sama kuka tämä ihminen on! ...sitten ihmetellään kun ei olekkaan niitä tunteita.
RAUHOITU!
opi olemaan tyytyväinen omaan elämääsi ja yksin! ei se tyytyväisyys tule kenestäkään muusta ihmisestä, vaan se tulee SUSTA ITSESTÄSI!
ei ole mikään pakko olla kenenkään kanssa. kivempaahan se on yksin olla, kuin jonkun kanssa kenestä ei välitä, ihan vaan siksi ettei tarvitsisi olla yksin
lifemocker tietää kaiken ja tietää miten naisia isketään
tietäisi moni muukin jos yhtään aivojaan ihmiset käyttäisivät!
Kai se on vaan siinä, että sä et halua olla kenen kanssa tahansa etkä hyväksy sitä tosiasiaa että oikeasti niitä erikoisempia tyyppejä ei sitten välttämättä löydy kun kerran kolmessa vuodessa, eikä ne kaikki jutut toimi. Niin se vaan on. Sarjaseurustelijat eivät löydä mitään sen oikeampaa yhtään useammin, ne ottaa sen joka vastaan tulee ja ovat suurimmaksi osaksi ihastuneita ajatukseen ihastumisesta ja ovat ennemmin lähinnä kenen kanssa tahansa kuin yksin. Tunteitaan ei voikaan pakottaa, mutta joillekin kuka tahansa on parempi kuin olla yksin. Ei nekään oikeasti aina rakastu, mutta jos ei kestä niin ei. Monella on tyytymissuhde, siedettävää yhdessäoloa ja useilla jopa sietämätöntä, mutta kun yksin oleminen on.
Sitten välillä tulee ahdistuksen tunteita. Niin, kaikki kai sitä rakkautta ja rakastettavaa kaipaa, eikä se ole nirsoutta ettei tunteitaan pakota. Mutta se pitää vaan hyväksyä, että sitten löytyy harvoin oikeasti kiinnostavia ja kolahtavia ihmisiä ja niistäkin osa on vääriä.
Ei se rakkaus käskemällä tule, että kun sinä haluat viettää sinkkuutta niin jopas on kivaa ja hups, sitten tulee just se oikea kun sinä sitä kaipaat. Ei se mene niin. Joku tulee kyllä, mutta ei välttämättä sitä oikeaa.
Kai se on siis hyväksyttävä se, että jos aikoo etsiä aitoa, ja oikeaa, ja haluaa oikeasti tuntea, niin joutuu ehkä olemaan yksin kauankin. Kaikki kärvistelee joskus puutteessa, sekä läheisyyden, hellyyden, henkisen yhteyden että rakkauden, että seksin... Mutta jotkut kärvistelee ennemmin sitten aidosti yksin, kun parisuhteessa. Jotkut nimittäin kärvistelevät ihan kuten sinä, mutta toiselle varattuna, toisen kanssa. Mielestäni se olisi vielä hirveämpää.
Kuten kuitenkin itsekin sanoit, sä olet tosi nuori, ja vaikka sä olisit vielä 4-6 vuotta yksin, olisit vasta 30-32-vuotias ja jos löytäisit silloin elämäsi rakkauden, löytäisit sen nuorehkona silloinkin.
Joten elä, ja tee, tutustu ja mieti. Pidä silmät auki, mutta älä vaivu epätoivoon. Ota se kuka tuntuu hyvältä pelotta, mutta toisaalta, älä pelossa tyydy kehen tahansa. Se ei ainakaan noita tunteita poista.
"Ei se rakkaus käskemällä tule, että kun sinä haluat viettää sinkkuutta niin jopas on kivaa ja hups, sitten tulee just se oikea kun sinä sitä kaipaat. Ei se mene niin. Joku tulee kyllä, mutta ei välttämättä sitä oikeaa."
Väärin! Ketään ei välttämättä tule. Missään ei ole sitä luvattu, että jokaiselle tulee jossain vaiheessa vielä uusi kumppani, tai edes sitä ensimmäistäkään... ei missään.
Naiset vaatii et mies on komea ja siksi eivät löydä ketään. Moni mies olisi varmaan luonteeltaan kivoja mut naiseteivä5t halua tutustua jos naama ei miellytä. Tää on ikuinen ongelma et katsotaan ulkonäköö ja päätetään et tuo ei voi olla hyvä mies kun se ei näytä hyvältä.
Sinulta on tässäkin ketjussa jo kaksi viestiä etkä kumpaakaan ole kirjoittanut rekatulla nikilläsi. Ketä kuvittelet huijaavasi?