Lastenkasvatus uudessa parisuhteessa

Olen samaa mieltä. Valitettavasti meillä se ei ainakaan toteudu, sillä avopuolisoni 15-vuotias poika hyppii silmille jatkuvasti. OLET KURKKUANIMYÖTEN TÄYNNÄ KOKO POIKAA!!!

Kun menette uuteen parisuhteeseen jossa on jo ennestään lapsia. Varsinkin kun kyseessä on teini-ikäiset ja sitä vanhemmat. Niin tajutkaa nyt hyvät ihmiset se että te menette ehkäpä? toisen kotiin, muutatte sen lapsen elämän täysin. Se on täysin ymmärrettävää että 15 vuotias kapinoi vastaan jos on tottunut elämään koko elämänsä äidin ja isän kanssa, ja yhtäkkiä siihen tulee joku vieras nainen komentelemaan ja käskemään tehdä asioita joita hän ei tahdo. Ajatelkaa nyt herranjumala sitä asiaa sen lapsenkin kannalta, tai niin että miten ITSE olisitte reagoineet teininä jos joku vieras ihminen olisi yhtäkkiä tullut teitä komentelemaan. :) Teini-ikä on herkkää aikaa.

Totta, lapsia pitää määräillä. Ainakin joskus. On kuitenkin tärkeää että lapset oppivat että he ja mielipiteensä ovat yhtä tärkeitä kuin muidenkin ihmisten. Lapsesta, joka on kasvatettu määräilemällä tulee arka marttyyriaikuinen, joka ei osaa tehdä niin MITÄÄN oma-aloitteisesti. Tämmöisen aikuisen kun saa sitten puolisoksi, työkaveriksi, lapsipuoleksi (todellakin ovat riippuvaisia vanhemmistaan pitkään) ym. niin kyllä saa olla helisemässä. Tämä vähän kuin väistämättä johtaa siihen, että lasten ehdoilla mennään. Ne ehdot ei tosin aina ole sitä, mitä lapsi juuri sillä hetkellä haluaisi.

Minusta AP on tavallaan oikeassa, mutta myös väärässä. Kun aikuiset ihmiset päättää aloittaa uusioperhekuviota, niin pitäisi edetä riittävän rauhallista tahtia, että lapset ehtivät sopetua siihen. Usein on niin, että perheen uusi äitipuoli haluaa muuttaa kuviot ihan kokonaan verrattuna siihen, millaista oli oikean biologisen äidin kanssa. Ei siis ihme, että nuoret kapinoivat.

Varsinkin jos lapset ovat jo murrosikäisiä tai ainakin noin 10-v ikäisiä, niin ehdottomasti pitäisi jutella lasten kanssa siitä, millaisia sääntöjä noudatetaan. Lapsille pitää antaa puheenvuoro ja jos lapsia tulee kotiin kummaltakin puolisolta, niin tasa-arvoinen kohtelu on kaiken A ja O.

Vapautta ja vastuuta sopivassa suhteessa. Nuorille yhtä paljon kotitöitä ja sitten kun tekee ne kunnolla, niin saa palkinnoksi sitten jotakin esim. viikkorahaa, oikeuden pelata konsolipelillä tai lähteä yökyläilemään, leffaan tms. Meillä esimerkiksi yksi lapsi halusi tablettitietokoneen. Sovittiin, että hän säästää viikkorahoistaan joka viikko 5 euroa, jolloin nuori maksaa vuodessa noin puolet laitteesta ja toisen puoliskon hän saa vanhemmiltaan synttärilahjaksi. Tällä tavoin vanhemmat piti kiinni sopimuksesta ja nuori sai sen, mitä halusi samalla oppien, että säästäväisyys ja pitkäjänteisyys tuottaa tulosta.

Lyhyesti: vanhemmat asettavat säännöt ja rajat lapsia kuunnellen. Lapsilla kuitenkin oikeus ilmaista oma mielipiteensä ja heillä oltava oikeus neuvotella asioista tarpeen mukaan. Vanhemman ja lapsen välistä rakkautta, kiintymystä ja arvostusta ei pidä unohtaa, mutta valitettavasti se usein unohtuu uusioperheen vanhempien oman kiimakiihkon aikana.