Ihan tosissani tätä kyselen, vaikka ehkä saattaa hullulta kuullostaa. Kyllähän se tuntuu, että Ruotsi (tai pohjoismaat yleensä) olisi lähes samaa maata ja samaa kulttuuria, mutta eihän kaikki samoin voi olla. Kenellä siis on kokemusta elämästä ruotsalaisen miehen kanssa? Tai mikä jottei naisenkin, kai se kulttuuri samana pysyy. Millaisiin eroihin täytyy varautua. Jotenkin niin vaikea edes hakemalla hakea mielestään niitä asioita, jotka voisivat olla toisin. Ei tuota Ruotsia oikein osaa edes mieltää ulkomaaksi ja toiseksi kulttuuriksi :D
Ihan periruotsalaisesta miehestä siis on kysymys, ei mitään maahanmuuttaja taustaa. Yhteen emme ole ihan vielä muuttamassa, mutta sekin tilanne kyllä vielä eteen tulee. Sen verran on asiaa järkeilty, että suurella todennäköisyydellä se olen minä joka maata vaihdan. Itsellä kuitenkin on jo se kieli hallussa, hänen täytyisi aloittaa nollasta. Töiden saamisen pitäisi siis olla minulle helpompaa siellä, kuin hänelle täällä (toivottavasti ainakin). Tuntuu täysin hurjalta ajatukselta jos muuttaisi ns. tyhjän päälle, elämään miehen rahoilla ja etsimään töitä. Vaikka hänellä hyvä vakituinen työ onkin ja itse sanoo, että mielummin ottaisi minut sinne jo nyt, eikä niin että yritän löytää sen työ valmiiksi. Enpä uskonut vuosi sitten, että nyt etsisin tosissani työtä ruotsinmaalta.
Ihan periruotsalaisesta miehestä siis on kysymys, ei mitään maahanmuuttaja taustaa. Yhteen emme ole ihan vielä muuttamassa, mutta sekin tilanne kyllä vielä eteen tulee. Sen verran on asiaa järkeilty, että suurella todennäköisyydellä se olen minä joka maata vaihdan. Itsellä kuitenkin on jo se kieli hallussa, hänen täytyisi aloittaa nollasta. Töiden saamisen pitäisi siis olla minulle helpompaa siellä, kuin hänelle täällä (toivottavasti ainakin). Tuntuu täysin hurjalta ajatukselta jos muuttaisi ns. tyhjän päälle, elämään miehen rahoilla ja etsimään töitä. Vaikka hänellä hyvä vakituinen työ onkin ja itse sanoo, että mielummin ottaisi minut sinne jo nyt, eikä niin että yritän löytää sen työ valmiiksi. Enpä uskonut vuosi sitten, että nyt etsisin tosissani työtä ruotsinmaalta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ruotsin ja Suomen välinen kulttuuriero on yllättävänkin suuri, Norjakin on lähempänä Suomea.
Ensinnäkin ruotsalaiset ajattelevat olevansa johtava kansakunta ja jos muut valtiot eivät toimi samalla tavalla johtuu se vain siitä, että ne eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneitä. Toisekseen ruotsalaiset pelkäävät konflikteja. Kaiken pitää olla niin vitun mysigt ja kouluunkin kutsutaan poliisit oppilaiden välisiä nujakoita selvittämään. Oikeissa tilanteissa poliiseja ei sitten näy, esim. pankkiryöstöissä poliisi odottaa, että rosvot ovat varmasti kaukana ennenkuin menevät selvittämään tilannetta. Ruotsalaien päätöksenteko perustuu konseksukseen. Asioista jaaritelllaan vaikka maailman tappiin jotta varmasti jokainen on samaa mieltä.
Tämä kaikki pätee sitten myöskin perheen sisällä. Asioista 'keskustellaan' tavalla johon suomalaisena et taatusti ole tottunut. Lapsiakin pidetään aikuisina eli heidänkin pentumielipiteensä painavat vaakakupissa yhtä paljon kuin vanhempien. Ero tuluee sitten aika yhtäkkiä. Ruotsalainen ei kestä riitoja ja erohakemus jätetään aika nopeasti jos perheen sisällä on vähänkään konflikteja. Tämä pätee sitten myös miehiin eikä vain naisiin.
Lycka till, ja tarvitset sitä. Itse en ruotsalaista naista ottaisi ikinä, sen verran hyvin ne tunnen.
hmm... kiitos vastauksestasi, se herätti ajatuksia.
"Ensinnäkin ruotsalaiset ajattelevat olevansa johtava kansakunta ja jos muut valtiot eivät toimi samalla tavalla johtuu se vain siitä, että ne eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneitä."
Tarkoitatko tällä yhteiskunnallista mielipidettä vai ihan oikeasti yksittäisiä ihmisiä? Entä onko merkitystä mihin sukupolveen kuuluu? En ole tätä huomannut oman sukupolveni ruotsalaisten (25-35 vuotiaiden) seurassa. Eihän tuo tietystikään välttämättä tarkoita, etteikö tuo siellä jossakin silti olisi. Enkä kyllä kauheasti keskustele kenekään kanssa yhteiskunnallisista tai poliittisista asioista, ne kun eivät kuulu omiin mielenkiinnon kohteisiin. Tai olisiko yhteiskuntaluokalla ja koulutustasolla jotakin merkitystä? Arvot kuitenkin aina lähtevät kotoa.
"Toisekseen ruotsalaiset pelkäävät konflikteja"
"Asioista jaaritelllaan vaikka maailman tappiin jotta varmasti jokainen on samaa mieltä."
"Tämä kaikki pätee sitten myöskin perheen sisällä. Asioista 'keskustellaan' tavalla johon suomalaisena et taatusti ole tottunut."
Voisitko selventää mitä tarkoitat näillä? Olen nimittäin itsekin ihminen, joka tahtoo välttää konflikteja parhaani mukaan. Tähän mennessä olen kokenut mieheni seurassa tilanteen olevan pikemmin niin päin, että minä olisin yrittänyt viimeiseen saakka sovitella ja selittää auki mahdollisen alkavan konfliktin. Itseasiassa mieheni on sanonut minulle, että yksi niistä asioista joihin hän minussa tykästyi on tapani selittää ajatuksiani auki, kunnes hänkin on varmasti ymmärtänyt ja välttää värinkäsitykset. Mietin siis mikä on se suomalainen keskustelutapa, josta puhut. Onko oma kasvatukseni kenties ollut jotenkin erilainen, kun mitä tarkoitat. Kyllä meillä kotona aina keskusteltiin, enkä minä ole montaakaan kertaa kuullut vanhempieni todella tappelevan mistään. Olen myös aina kokenut, että meidän lapsien mielipiteillä oli väliä ja niitä kuunneltiin, jos jokin päätös koski myös meitä. Tietysti vanhempien sana oli se viimeinen, mutta ei meillä koskaan vain saneltu lakia ylhäältä päin.
Näin neljä vuotta ruotsalaisen miehen kanssa seurustelleena (asuttu yhdessä 3,5 vuotta) voin sanoa, että kyllä ne erot ennemminkin on yksilötasolla kansalaisuuden sijaan :)
Muistan kyllä itsekin ennen Ruotsiin muuttoani ja vielä hetken sen jälkeen ajatelleeni että nämä "ruotsalaiset" on sitä ja tätä ja toimivat tuolla tavalla. Ei se niin ole, vaan ihan samalla lailla yksi saattaa riidellä huutamalla ja toinen keskustelemalla, ja yksi olla valehteleva idiootti ja toinen oikea kultakimpale (molemmista kokemusta).
Yleisiin, ei parisuhteeseen liittyviin kulttuurieroihin en nykyään kiinnitä sen kummemmin huomiota, mutta alussa muistan erityisesti small talkin olleen vaikeaa. Täällä puhutaan kepeästi säästä ja viikonloppusuunnitelmista lähes kelle tahansa, mutta syvempien ystävyyssuhteiden muodostaminen vie paljon aikaa.
Parisuhteen kohdalla en puhuisi kulttuurieroista, koska ainakin meidän kohdalla erimielisyydet ovat aina johtuneet erilaisista luonteista, tavoista ja tottumuksista, ei niinkään kulttuurista. Tunnen myös monta muuta suomalais-ruotsalaista paria, eivätkä hekään ole riitojaan kulttuurin piikkiin pistäneet :)
Siispä: Onnea matkaan ja tervetuloa Ruotsiin jos tiesi tänne vie! Itse ainakin viihdyn täällä erinomaisesti, enkä välttämättä enää palaa takaisin Suomen puolelle.
Ps. Tuohon "johtava kansakunta"-juttuun en edes viitsi ottaa sen kummemmin kantaa kuin että höpönlöpön.
Kiitos viestistä :)
Vähän minäkin mietin, että tuntui erikoiselta ajatella koko kansakunnan olevan jotenkin homogeenisesti samaa mieltä. Siksi kysyinkin, että mahtoiko hän kenties tarkoittaa yhteiskunnallista mielipidettä. Siis onhan se ihan ymmärrettävää, jos suuri osa ruotsalaisista on "ylpeitä" kotimaastaan. Eiköhän suuri osa suomalaisistakin tiedosta sen, että vaikka ongelmia on, niin olemme silti varsin etuoikeutetussa asemassa valtaosaan muuta maailmaa verrattuna.
Noin minä sitä itsekin olen ajatellut, että ne isoimmat "kultturierot" parisuhteessa ruotsalaisen kanssa tulisivat enemmän sieltä yksilötasolta ja perheestä/kasvatuksesta/tottumuksista, kuin mistään valtavasta kulttuurikuilusta maiden välillä. Kyllähän tietynlainen kuilu on jo ihan siinä, jos muuttaa vaikka toisesta päästä Suomea toiseen. Tuo smalltalkin eron olen jo huomannut, sinä aikana mitä olen tässä viimeisen vajaan vuoden aikana siellä aikaani viettänyt. Olen tosin matkustellut aika paljon ja viettänyt vähän pidempiä aikoja (muutamia kuukausia) useammassakin maassa ja sen kokemuksen pohjalta Ruotsi ja ruotsalaiset eivät ole tuntuneet olevan lainkaan pahimmasta päästä tuossa asiassa. Itse en ole vielä juurikaan törmännyt omiin ennakkoluuloihini, tai ennakkokäsityksiini, enemmän niihin stereotypioihin joita minusta suomalaisena on ollut siellä päässä. Tai oikeastaan siihen, kuinka en suht avoimena ja sosiaalisena luonteena ole vastannut muutamilla ihmisillä olleeseen käsitykseen suomalaisista. Semminkin kun mieheni on meistä se vähemmän sosiaalinen ja puhuva tapaus. Tuo nyt on käsitykseni mukaan ollut kuitenkin ihan vain positiivinen asia heille. Ja juu senkin olen myös kuullut, että vaikka kevyempiä tuttavasuhteita on suht helppo löytää, niin niitä syvempiä ystävyys suhteita on sitten hankalampi luoda. Tuo on itseasiassa yksi niitä asioita, joista olen mieheni kanssa keskustellut. Asia, jonka hän otti esille, tietynlainen pinnallisuus josta on hidasta päästä syvemmälle.
Mitä mieltä olet, ajattelenko asian jotenkin väärin kun pohdin että se työ pitäisi olla valmiina? On sitäkin tässä mietitty, että jos ei pian natsaa, niin kesällä ottaisin kaiken vapaan mitä voin, pakkaisin kimpsuni ja vaan lähtisin. Kykenisin saamaan lähes koko kesän vapaaksi, mutta sitten se tietysti tarkoittaa sitä, että hän olisi osan siitä ajasta töissä ja minä hengailisin "hänen nurkissaan" tekemättä mitään sen eteen. Siis toki kotityöt, mutta mietin vain miltä se näyttäisi lähipiirin silmissä. Kun ainakin Suomessa siitä tulis monelle helposti sellainen mielikuva, että siinä elää toisen siivellä. Jos siis vaihtaisit paikkakuntaa ja jättäisit työt taaksesi ilman, että uusi olisi valmiina, niin moni katsoisi taatusti vähän pahalla. Eihän niillä toisten ajatuksilla nyt niin valtavaa merkitystä ole, kun tiedän että miehelle se olisi ok. Vaikea kuitenkin täysin sivuuttaa ajatusta siitä, että miten esim. miehen vanhemmat tuon ottaisivat. Toki olen häneltä kysynyt, mutta eihän hän sitä lopullista totuutta kerro, kun hän haluaa vain minut sinne :) Toisaalta se, että tulee Suomesta on kai tuossa mielessä positiivinen asia. Ei kai kukaan (tai ainakaan kovin moni) näinä päivinä enää ajattelee, että Suomesta lähtisi elintason perässä Ruotsiin? Varsinkaan kun ei miehellä ja hänen perheellään/suvullaan ole mitään isoja omaisuuksia. Toisin olisi varmasti monen muun maan kohdalla?