Kävin juuri perjantai-iltaa juhlistamassa ja pitkästä aikaa ravintolassa syömässä päivällistä. Saapuessani alkoivat AT-miehen noloudet: tarjoilija ihmetteli, että seurueeni oli pelkästään minä. Joudin kaksi kertaa toteamaan, että ketään muuta ei ole tulossa, että tosiaan tulin yksin ravintolaan syömään perjantain alkuillasta.
Kun pääsin pöytään istumaan huomasin, että olin ainut sinkku koko ravintolassa! Ympärillä oli pelkkiä pariskuntia, joilla tuntui olevan niin mukavaa. Oli siellä joku suurempi seuruekin. Mutta tosiaan, minä oli ainut yhden miehen pöytäseurue.
Nautittuani erinomaisen päivällisen otin vielä jälkiruokaa (kuka AT-mies nyt yksin ravintolassa käydessään alkaisi säästellä). Sain syödä ruokani rauhassa ja käynti oli antoisa, muta onhan se nyt vähän "noloa" käydä yksin ravintolassa syömässä. Lounasaikaan on tietysti eri juttu, mutta perjantaina klo. 17 ravintolaan yksin mennessä on tilanne vähän nolo.
Mutta tällaisat alemman tason miehen elämä on!
Käyvätkö palstan sinkut useinkin ravintolassa (muutoin kuin lounasaikaan) syömässä yksin? Itse en taida vähään aikaan mennä.
Kun pääsin pöytään istumaan huomasin, että olin ainut sinkku koko ravintolassa! Ympärillä oli pelkkiä pariskuntia, joilla tuntui olevan niin mukavaa. Oli siellä joku suurempi seuruekin. Mutta tosiaan, minä oli ainut yhden miehen pöytäseurue.
Nautittuani erinomaisen päivällisen otin vielä jälkiruokaa (kuka AT-mies nyt yksin ravintolassa käydessään alkaisi säästellä). Sain syödä ruokani rauhassa ja käynti oli antoisa, muta onhan se nyt vähän "noloa" käydä yksin ravintolassa syömässä. Lounasaikaan on tietysti eri juttu, mutta perjantaina klo. 17 ravintolaan yksin mennessä on tilanne vähän nolo.
Mutta tällaisat alemman tason miehen elämä on!
Käyvätkö palstan sinkut useinkin ravintolassa (muutoin kuin lounasaikaan) syömässä yksin? Itse en taida vähään aikaan mennä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mitäs noloa tuossa oli?
Jotenkin koin tilanteen nolona. Päät kääntyilevät ja porukka katsoo, kun tarjoilija saattaa minut yksin pöytääni istumaan. Eikä koko ruokailun aikana kukaan liity seuraani. Kuvitelen mielessäni saavani kaikilta "luuseri"-leiman otsaani.
Tilanne oli tosiaan aivan eri tuntuinen kuin ravintolassa lounasaikaan syödessä. Silloin kaikilla on kiire eikä kukaan ehdi katsella ketään. Illalla tunelma on ihan erilainen. Nuoret pariskunnat ovat liikkeellä ja kuhertelevat ruokailun lomassa. Tässä ympäristössä yksinäinen sinkkumies kokee olevansa väärässä paikassa, väärllää hetkellä.
Eikä muutoin löytynyt naisseuraa tuolta reissulta! Moni aina sanoo, että AT-mies jumittaa yksin kotona jne. jne. Nyt kävin perjantai-iltana yksin ravintolassa syömässä, mutta en nähnyt yhtään yksinäistä sinkkunaista ruokailemassa.
Ei tullut vastakkaisen sukupuolen kohtaamisia tällä reissulla.
Taidat liioitella sitä kuinka paljon muut kiinnittävät sinuun huomiota. Vaikuttaa aika narsistiselta, kun kuvittelee että muita kiinnostaa kenen kanssa on liikenteessä.
Ehkä olin liian pienessä ja intiimitunnelmaisessa ravintolassa, jossa ihmiset huomaavat helpommin. Ehkä kuvittelen päässäni asioita.
Kannattaa tehdä kuten minä eli käydä jossain massapuhvetissa halvalla vetämässä niin paljon kuin saa pötsiinsä ahdettua. Siellä on paljon kaltaisiani juntteja tekemässä ihan samaa. Kukaan ei kysele eikä ihmettele.
Miten ajattelit ravintolakokemuksen maalla eroavan vaikkapa Viking Linen seisovassa pöydässä yksin aterioimisesta? Entä millä lailla kokemus olisi ollut toisenlainen, mikäli olisit ollut kaiken kukkuraksi vieläpä kaljukin?
Ehkä olin liian pienessä ja intiimitunnelmaisessa ravintolassa.
Vikingin jättimäisessä ruokasalissa kukaan ei huomaa, eikä ketään kiinnosta, jos joku on yksin syömässä.
No itse kyllä menisin yksin mieluummin johonkin tavalliseen ruokaraflaan kaupungilla, kun että lähtisin yksin laivaristeilylle ja menisin vielä siellä yksinäni johonkin baariin tai syömään ruokaravintolaan. Enemmän se nuoren miehen yksinolo laivalla ja laivan baareissa kiinnittä huomiota kun ruokaravintoloissa kaupungilla.
Totta se on, että on tylsää yksin. Jopa lounasaikaan. Mielummin otan annoksen mukaan ja puputan työpöydän ääressä.
Tylsää, mutta noloa?
Ymmärrän toiseuden tunteen, mutta vaihtoehtoinen tulkinta tarjoilijan hämmästykselle voisi olla, että hän ihmettelee miten yksinäisellä miehellä voi olla varaa aterioida ihan vain itsensä vuoksi niin kalliissa paikassa - sillä kallis paikka on joillain mittareilla, jos kerta on pöytään ohjaus, eikä vain haeta tiskiltä purilaista ja limsaa. Ja ihmetyksenhän aiheuttaa se, että yleisen tiedon mukaan yksinäiset miehet - alemman tason miehet - ovat köyhiä, luusereita sossupummeja joilla ei ole edes tuenmaksupäivinä varaa sellaisiin paikkoihin.
Henkilökohtaisesti en ole koskaan kokenut tarvetta nolostua käydessäni yksin syömässä - en tosin tuollaisiin aikoihin käy, mutta viikonloppuisin kyllä päiväsaikaan.
Ei kukaan katso jos yksinään syö, ainakaan ihmetellen, on sitten millaisessa paikassa tahansa. Jos vaikka reissutyötä tekee niin harvemmin sitä seuraa on.
Olin kerran Italiassa työmatkalla, ja siellä ollessani kävin usein syömässä illallista erilaisissa trattorioissa kun ei hotellihuoneessani ollut mitään keittiön tapaistakaan. Nämä illalliset olivat usein aika kiusallisia, sillä paikalliseen ruokailukulttuuriin tuntuu kuuluvan se, että asiakkaiden annetaan ruokalajien välissä odotella melko pitkä tovi - tämä on sikäli ihan ymmärrettävä tapa, että kaikki normaalit ihmisethän käyvät ulkona syömässä kumppaninsa tai perheensä kanssa, joten tauot ruokalajien väleissä tavallaan korostavat ruokailutapahtuman sosiaalista luonnetta, mutta tarjoilu meni saman kaavan mukaan myös minulle vaikka olin aina yksin. Sain monta kertaa kokea sen, että möllötän yksikseni pöydässä odottaen seuraavaa ruokalajia kun ravintola on muuten täynnä perheitä ja nuoria pariskuntia jotka keskustelevat ja nauravat kovaan ääneen.
Se on kyllä ihan totta, että ainakaan Suomessa ei tunnu yksinäisiä naisia liikkuvan yhtään missään. Sadoista baarikäynneistä, niin keskellä viikkoa kuin viikonloppuisinkin, en muista kovinkaan montaa jolloin olisin havainnoinut jonkun naisen istuvan jossain yksin. Aina heillä on mukana joku yli 180-senttinen himonussija tai sitten ovat liikkeellä sen kokoisella porukalla ettei tarvitse pelätä hiukan estyneemmän AT-miehen lähestymisyrityksiä.
Sanoit sen paremmin kuin minä:
"...asiakkaiden annetaan ruokalajien välissä odotella melko pitkä tovi - tämä on sikäli ihan ymmärrettävä tapa, että kaikki normaalit ihmisethän käyvät ulkona syömässä kumppaninsa tai perheensä kanssa, joten tauot ruokalajien väleissä tavallaan korostavat ruokailutapahtuman sosiaalista luonnetta, mutta tarjoilu meni saman kaavan mukaan myös minulle vaikka olin aina yksin."
En osannut itse tuota muuttaa sanoiksi, mutta juuri se pääruoan saapumisen odottelu salaatin jälkeen tuntui pitkältä, kun ei ollut ketään kenen kanssa jutella. Sitä alkaa yksin omassa maailmassaan kuvitella, että muut katsovat ja naureskelevat yksin ruokailijaa. Suurin osa siitä varmaan omassa päässä kuviteltua harhaa.
Oliko Clint Eastwood nolon näköinen ratsastaessaan yksin kaupunkiin ja astuessaan saluunan ovista katseiden kääntyessä? Häpeilikö hän sinkkuuttaan? Oliko hän alemman tason mies? Ei hän tällaisia miettinyt - hän tilasi viskin. Näin tulee myös nykyajan yksinäisen cowboyn toimia. Syödä ja juoda hyvin muiden katseista välittämättä ja pikkusikari suupielessä kadota kohti auringonlaskua...
"himonussija "
Klassinen termi jo '70-luvulta. Onko näitä kalapuikko viiksisiä sivujakauksella olevia miehiä paljonkin baareissa nykyään?
Oliko se tämmöistä?
http://www.youtube.com/watch?v=jquWO-0VkII
Melkein :D
Kerran tuli käytyä. Olen nuori, hyväkroppainen, ei komea jos nyt ei kuvottavan rumakaan mies.
Muistaakseni tarjoilija taisi kanssa hieman ihmetellä, mutta piti jopa seuraa jossain kohtaa iltaa, alkoi heittää jotain läppää. Ihan mukavaahan se oli, joskin tosiaan kun ympärille katsoin niin näin 20 pöydällistä pareja ja olin ainut yksin. Siinä vaiheessa hieman veti mieltä maahan. Ruoka oli sentään hyvää. Mennen toistekin.
Ap:
Kannattaa lukea tämä kirja: http://www.tunnelukkosi.fi/
Pelkäsin itse ennen muiden katsetta / mielipidettä ja tuon luettuani pääsin viimeinkin eroon mokomasta. Lue ehdottomasti, sillä tämänhetkinen mielentilasi ei todellakaan ole se "normaali" vaan kärsit tunnelukosta, mikä aiheuttaa epävarmuutta.
Pitääpä lähteä kirjakauppaan vielä tänään...
Kiitos vinkistä.
En käy koskaan yksin syömässä ravintoloissa paitsi lounasaikaan. Miksi kävisin? Ei ruoka ole yleensä niin hyvää että sitä jaksaisi odotella yksinään pitkään.
Olen käynyt myös perjantai-iltana klo 17 aikaan yksin syömässä ravintolassa. Syy oli, että tarjoitukseni oli jatkaa iltaa sinä iltana kaupungin yöelämässä.
Ravintoahan sitä tarvitsee yöelämään mennessä ja siksi siis ensin kunnon ravintolaan ravitsemukselle. Muita yksin olijoita en huomannut, tosin en nyt ihan varma tästä ole, koska en seurannut alvariinsa, mitä ravintolassa ympärilläni tapahtuu vaan keskityin älypuhelimeni nettiomainaisuuksien tarjoamiin palveluihin.
15- 20 vuotta minua nuorempi naistarjoilija osoitti yllättäen kiinnostusta minua kohtaan illan mittaan. Tämä saattoi johtua itsevarmasta olemuksestani ja ystävällisyydestäni. Kas, siitäpä olisi voinut kehitellä jotakin, mutta täytyy myöntää, että en oikein arvosta tarjoilijoita ihan niin paljon. Mutta ehkä joku toinen kerta vielä menen samaan ravintolaan - yksin.
Tästä keskusteluketjusta innostuneena päätin käydä tänään yksin ravintolassa ihan vain koetellakseni alempitasoisuutta. Kävin ensin elokuvissa katsomassa erään elokuvan, josta on vaikea keksiä palstalle sopivaa analyysiä, vaikka periaatteessa aineksia pitäisi olla enemmän kuin tarpeeksi rikolliskundeista losseja ja puistopenkkejä valokuvaaviin aisankannattajiin. Sen kuitenkin sanon, että joka ainoa katsoja, siis myös kaikki naiskatsojat, olivat yksin matkassa! Kerrankin! Yleisöä olikin paikalla runsaasti, kokonaiset kolme henkeä, joista hieman yli puolet oli miehiä.
Teatterista päästyäni olin ajatellut käydä rautatieaseman liepeillä sijaitsevassa Mayassa. Olin aikeissa käydä siellä jo viime talvena tuttavapariskunnan keralla, mutta silloin paikka oli täynnä. Tällä kertaa se ei ollut ihan vielä auki. Lähdin sitten kävelemään Kamppiin päin nautiskellen auringonpaisteesta ja keväisestä katupölystä. Yritin silmäillä sopivia ravintoloita, joissa en ole aiemmin käynyt ja jotka kuitenkin ovat pikaruokapaikkoja tasokkaampia. Minulla on aina ollut korkea kynnys käydä jossain uudessa paikassa -- ei siksi, että menisin sinne yksin, vaan jostain käsittämättömästä tarpeesta tukeutua tuttuun ja turvalliseen. Toisekseen vierastan ravintoloita, jotka ovat tupaten täynnä väkeä.
Kävelin lopulta ihan Kampin kauppakeskukseen saakka, ja olin jo kävellä kiinalaiseen Empire Plaza -ravintolaan, jossa olen käynyt ennenkin ja josta saisi kyllä maittavaa murkinaa, mutta jatkoin kuitenkin eteenpäin. Arvoin hetken kahden samalla käytävällä olevan ravintolan välillä, ja valintani osui minulle entuudestaan vieraaseen kreikkalaiseen ravintolaan nimeltä Minos. Siellä oli jonkin verran väkeä, mutta ei niin ettenkö olisi päässyt ihan suoraan istumaan suht' hyvälle paikalle. Tarjoilija kysyi: "Yksin?". Kyllä. En kuitenkaan havainnut äänensävyssä pilkkaa. Muut seurueet - kukaan muu ei ollut siellä yksin - eivät noteeranneet minua lainkaan. Yritin välillä jopa vilkuillakin vähän vaivihkaa, mutta ei. Ei sääliviä katseita eikä kotiseudun tyyppejä. Mikä pettymys, toisin kuin sienillä ja fetajuustolla täytetty härän ulkofileeleike tomaatti-sipulisalsalla.
Voimaannuin elämyksestä hetkeksi aikaa, ja istuuduin bussissa viehättävimmän nuoren naisen viereen vastoin kaikkia hyviä tapojani. Näpeille tuli kuitenkin, nainen jäi heti seuraavalla pysäkillä pois. Voimaantumisefekti laantui ja minua alkoi masentaa koko kevät ja kaupungilla nähdyt lukuisat viehättävät pari-kolmekymppiset naiset, joille en ikinä tule sanomaan mitään ja jotka eivät tule minulle sanomaan mitään muuta kuin että suksi (jonkun muun) vi**uun.
Tosiaan
"With a bit of luck, his life was ruined forever. Always thinking just behind some narrow door in all of his favorite bars, men in red woolen shirts are getting incredible kicks from things he'll never know."
- Hunter Thompson
AT-mies voi tosiaan vain haaveilla niistä naisista, joita joku pääsee painamaan, mutta joita itse ei tule koskaan saamaan...
Ytm ja atm kilpailee syömisessä ravintolassa. :)
http://www.youtube.com/watch?v=jxMYcIZstCk