Kuinka kauan kysytään, loputtomiin…
Jos jatkat pettäjän kanssa on valittava uusi tapa olla.
Rakasteluun tulee mukaan pitkään se kolmas.
Pakko miettiä miksi, tuska helpottaa pikku hiljaa. Täytyy sanoa että silti oikeasti vihaan tätä toista naista sydämestäni, vaikka ei hän miestäni toistuvasti omena hotellissa raiskannut.
Eniten harmittaa se ilon ja luottamuksellisen heittäytymisen katoaminen seksistä. Mitä vain voi tehdä rakkaan ja läheisen kanssa.
Prinsessa ja omena hotelli ovat musta pilvi seksuaalisuuteni taivaalla.
Olen harkinnut myös tietenkin eroa mutta myös suhteita, ei vaan mun juttu suhteet ja erokin no…
Näin se on luottamus ja rakkaus ei koskaan palaa, samanlaisena. Suuri kukka on lakastunut ja liekki sammunut.
Yhdessä ollaan lasten ja lastenlasten ja omien iäkkäittenvanhempien ja tämän elämän keskellä mutta rakkaus on murtunut.
Seksielämä ei enää koskaan ole villiä ja vapaata tuon miehen kanssa joka viestitteli naisten kanssa kiihkeästi, vaikka eivät mitään merkinneet. Seikkaili omenahotellissa ja valehteli suut silmät täyteen.
Paljon menetettiin lapsellisuuden takia. Ikävä moniakin asioita.
Täältä kun lukee näitten naisten joita jostain syystä kakkosiksi kutsutaan juttuja ei voi olla kun surullinen, kuika paljon yksinäisyyttä ja itsepetosta ja hyväksikäyttöä naamioidaan rakkaudeksi.
Meidän täytyy määrätä rajat itsellemme.
Jos jatkat pettäjän kanssa on valittava uusi tapa olla.
Rakasteluun tulee mukaan pitkään se kolmas.
Pakko miettiä miksi, tuska helpottaa pikku hiljaa. Täytyy sanoa että silti oikeasti vihaan tätä toista naista sydämestäni, vaikka ei hän miestäni toistuvasti omena hotellissa raiskannut.
Eniten harmittaa se ilon ja luottamuksellisen heittäytymisen katoaminen seksistä. Mitä vain voi tehdä rakkaan ja läheisen kanssa.
Prinsessa ja omena hotelli ovat musta pilvi seksuaalisuuteni taivaalla.
Olen harkinnut myös tietenkin eroa mutta myös suhteita, ei vaan mun juttu suhteet ja erokin no…
Näin se on luottamus ja rakkaus ei koskaan palaa, samanlaisena. Suuri kukka on lakastunut ja liekki sammunut.
Yhdessä ollaan lasten ja lastenlasten ja omien iäkkäittenvanhempien ja tämän elämän keskellä mutta rakkaus on murtunut.
Seksielämä ei enää koskaan ole villiä ja vapaata tuon miehen kanssa joka viestitteli naisten kanssa kiihkeästi, vaikka eivät mitään merkinneet. Seikkaili omenahotellissa ja valehteli suut silmät täyteen.
Paljon menetettiin lapsellisuuden takia. Ikävä moniakin asioita.
Täältä kun lukee näitten naisten joita jostain syystä kakkosiksi kutsutaan juttuja ei voi olla kun surullinen, kuika paljon yksinäisyyttä ja itsepetosta ja hyväksikäyttöä naamioidaan rakkaudeksi.
Meidän täytyy määrätä rajat itsellemme.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Meidän täytyy määrätä rajat itsellemme" Tuo on niin hyvin sanottu!
Uskottomuuden kanssa elävillä se on paljolti itsepetosta. Niin pettäjällä, ykkösellä kuin kakkosellakin.
Itse en ole koskaan pettänyt, mutta minua on petetty ja olen ollut rakastunut pettäjään. Olen vieläkin.
Tunteitani käytettiin hyväksi vaikka vakisuhdetta ei ollut ja tämä "rakkaus" korventaa sydäntäni vielä pitkään.
Mies on rajaton, jolle ei edes puoliso kykene rajoja laittamaan vaikka kärsii uskottomuudesta.
Toivon kaikille tällaisista kuvioista irti toivoille voimia!
Laittakaame itsellemme rajat ja suojelkaamme itseämme.
Rajojen asettamisesta. Uskottomuus onkin parisuhteen kriisi, jossa olisi mahdollista asettaa siihen omaan parisuhteeseen ne rajat. Tuo on se kasvun paikka, joka kannattaa tehdä, jos yhdessä päättää jatkaa. Petetylle ja uskolliselle rajat ovat olleet selvät, mutta sille pettäjälle ilmeisen epäselvät. Nyt tulisikin keskustella siitä, mitkä ovat rajat tässä yhteisessä parisuhteessa ja sopia ne keskenään ja tietysti ilman kolmannen pyörän säätöä. Jatkamiselle on edellytyksenä totaalinen irtiotta kolmannesta osapuolesta.
"Meidän täytyy määrätä rajat itsellemme" on siis loistavasti todettu. Olemmeko niin urpoja nykyään, ettei ennen niin selvät asiat enää päähämme mahdu, kun mitään ajattelematta satutamme puolisoitamme niin ajattelemattomasti tai ajatellen vain alapäällä?
Avioliittomme alussa 38v. sitten sanoin miehelleni, että vain yksi hairahdus niin se on siinä. Samoin myös vain yksikin käden nousu lyöntiin niin se on viimeinen.
Rajat ovat pitäneet, eikä ole tarvinnut koskaan edes epäillä!
Nyt olemme onnellisia isovanhempia ja edelleenkin tyytyväisiä liittoomme. Arvostaminen ja kunnioittaminen toinen toistansa luo pohjan kestävälle rakkaudelle. Onhan meilläkin nuorempana omat ongelmamme ollut, mutta ne ovat vain kasvattaneet meitä.
Viisaita sanoja!
Ei pelkästään se, että käydään papinaamenella tai muutetaan saman katon alle "riitä" kaikille - siis riitä siihen, että ymmärretään, mihin on sitouduttu. Niin sen PITÄISI olla, vaan kun ei ole. Se "sitoutuneempi" osapuoli pitää asiaa päivänselvänä, vähemmän sitoutunut hakee rajoja, jossei niitä ole asetettu.
Sinä, "Rajat oltava aina", olet toiminut todella fiksusti aikoinaan. Olet tehnyt miehellesi selväksi, missä SINUN rajasi menevät - ja mies on ollut riittävän fiksu ymmärtämään, että niitä rajoja kunnioitetaan.
Oikeasti sun pitäsi vihata miestäsi eikä sitä toista naista. Se toinen nainen on vain uskonut sun miehesti valheet.
Mutta tapansa kullakin, kunhan ei lähde lapasesta.
Pettäminen on paha kriisi ekalla kerralla. Itse sain siihen etäisyyttä ja ymmärrän nyt ettei toista voi omistaa. Se toinen oli ihan varmasti yhtälailla mieheni luomoissa kuin olen ollut itsekin. Hylätyksi tulemisen tunne on tappava ja huokuu jostain lapsuudesta. Kyllähän aikuinen ihminen tulee toimeen hylättynäkin, kaiken JÄRJEN mukaan. Mutta ne tunteet... mitäpä niille voi.
Nyt mennään niin, että molemmilla on oma vapautensa, mutta vietämme laatuaikaa sen minkä ehdimme. Jos toinen alkaa ottamaan etäisyyttä, pidämme kokouksen suhteen tilasta.
Meidän ei ole mikään pakko olla yhdessä. Olemme koska haluamme, viihdymme toistemme seurassa ja meillä on paljon yhteistä. Välillä meillä on pientä vipinää muuallakin, mutta ne ovat omia asioitamme. Jos alkaa tuntumaan pahalta, voimme erota. Tämä tieto laittaa vaakakuppiin sen mikä on oikeasti tärkeää.
Rakastaminen on tahtotila. Jos haluaa hyvän suhteen, sitä pitää haluata hoitaa. Toisen kuunteleminen voi olla vaikeaa - tai ennemminkin toisen ymmärtäminen. Hyvä suhteen hoitaminen on myös riski - voi tulla eteen jotain sellasta, mitä ei haluaisi toiselta kuulla tai ei haluaisi toiselle sanoa. Siksi moni jättää homman hoitamatta ja kuvittelee että kaikki on hyvin.
Ajattelen, että olen hänelle se paras. Hänhän on itse sen käynyt toteamassa. Hänkin on minulle se paras. -.. ;-)
Muiden kautta ei kannata elämäänsä elää. Katkeraksi siinä tulee. Jos ap haluat erota tuosta suhteesta, eroa. Ei se tarkoita, että luopuisit muusta elämästäsi. Kulisseja ei kannata pitää pystyssä oman elämänsä kustannuksella.
Äitini alkoi vihata minua, kun isäni jäi kiinni pettämisestä.
Tiedätkö miksi niin kävi?
"Tiedätkö miksi niin kävi?"
En ihan ymmärrä kysymystäsi. Voitko selventää?
Tarkotan et mitä se äiti sulle vihaansa purkaa? Syytönhän sinä olet.
Syytön toki olen, ja se tekee asian kannaltani vain vaikeammaksi. Äitini toivoi minun tukevan häntä ja isääni heidän parisuhteessaan mm. keskustelemalla isäni kanssa kehottaen isää olemaan enemmän kotona. En ollut halukas tähän, minkä äitini koki loukkauksena. Myös eroratkaisun päätöksen tekemisessä äitini halusi minun sanovan viimeisen sanan, pitäisikö hänen erota vai ei, koska isäni ei halunnut luopua irtosuhteista, mitkä tulivat ulkopuolisten kautta äitini tietoon. Ymmärrän toki äitini mielipahan, ja koen myötätuntoa, että hän on joutunut kokemaan, mitä on kokenut. En silti tiedä, kuinka olisin voinut vaikuttaa isäni toimintaan, ja kuinka minä voisin olla hänen valinnoistaan vastuussa tai ottaa niistä vastuuta.
En tiedä, kuinka kauan tällaisesta kokemuksesta toipuminen voi kestää. Itsehän en ole eronnut, mutta silti joutunut maksamaan tästä kaikesta mielestäni liian suuren hinnan. Olettaisin, että aikuisena ihmisenä ja puolisona uskottomuudesta tai aviokriiseistä selviämiseksi olisi kuitenkin enemmän mahdollisuuksia kuin lapsella tai nuorella. En halua lainkaan vähätellä petettyjen vaimojen tuskaa. Ei heilläkään helppoa ole. Olettaisin silti, että aikuisella on enemmän keinoja kohdata elämän vastoinkäymisiä. Helppoahan elämä ei kenellekään ole, kaikillä on omat taistelunsa.