En tiedä mitä tehdä mieheni kanssa. Olemme seurustelleet useamman vuoden ja aina riitatilanteissa mieheni menee lukkoon, eikä edes yritä saada ratkaisuja minua häiritseviin asioihin. Kaikki muut arvot osuvat suhteellisen hyvin yhteen, paitsi alkoholin ja kannabiksen käyttö (nekin voisin hyväksyä vähemmissä määrin).
En jaksaisi joka viikonloppu tällaista katsella. Toisaalta ymmärrän, ettei muutaman kaljan nautiskelussa mitään huonoa ole. Hän käy kuitenkin töissä ja hoitaa muuten asiansa kunnolla.
Tuntuu että mieheltäni on kadonnut kokonaan entinen herkkyys. Ennen hän oli huomaavaisempi, eikä suuttunut niin herkästi. Nyt mykkäkoulut ovat joka viikkoisia. Olen huomannut että itsekin hermostun tämän takia usein. Kaipaisin terveellisempää elämää ja suunnitelmissa olisi tulevaisuudessa lapsi. En vain tiedä kannattaako suhteeseen enää panostaa, jos toinenkaan ei yritä parantaa omaa oloaan. Lyö vain pökköä pesään, kun mainitsen asiasta.
Mitä minun pitäisi tehdä? Olen huolissani hänen mielenterveydestään ja pelkään, että jos jätän hänet, tulee hänellä olemaan vielä vaikeampaa. Toisaalta haluaisin vielä yrittää, meillä on paljon yhteistä.
En jaksaisi joka viikonloppu tällaista katsella. Toisaalta ymmärrän, ettei muutaman kaljan nautiskelussa mitään huonoa ole. Hän käy kuitenkin töissä ja hoitaa muuten asiansa kunnolla.
Tuntuu että mieheltäni on kadonnut kokonaan entinen herkkyys. Ennen hän oli huomaavaisempi, eikä suuttunut niin herkästi. Nyt mykkäkoulut ovat joka viikkoisia. Olen huomannut että itsekin hermostun tämän takia usein. Kaipaisin terveellisempää elämää ja suunnitelmissa olisi tulevaisuudessa lapsi. En vain tiedä kannattaako suhteeseen enää panostaa, jos toinenkaan ei yritä parantaa omaa oloaan. Lyö vain pökköä pesään, kun mainitsen asiasta.
Mitä minun pitäisi tehdä? Olen huolissani hänen mielenterveydestään ja pelkään, että jos jätän hänet, tulee hänellä olemaan vielä vaikeampaa. Toisaalta haluaisin vielä yrittää, meillä on paljon yhteistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mykkäkoulu on pakenemista passiivisuuteen silloin kun sanat loppuvat tai ei ole kykyä/halua paneutua käsillä olevaan ja negatiivisia tunteita herättävään asiaan.
Kannabis on rauhoittava ja siten myös passivoiva aine, joka osaltaan edistää eristäytymistä. Riippuu sitten ihmisestä miten se vaikuttaa kun sitä käyttää säännöllisesti. Sama alkoholin kanssa.
Tuollainen pakenemistarve ei varmasti kestä syyllistämistä ja (ihmisen itsetunnostakin riippuen) käsittää kumppanin huolestumisenkin omaksi syykseen. Syyllisyys taas on negatiivinen tunne, joka ajaa hakemaan lohtua niistä apuvälineistä, joita on tottunut käyttämään. Niistä on luonnollisestikin vaikea luopua, koska ne auttavat turruttamaan pahan olon.
Kun te kaksi pystytte yhä keskustelemaan asioista ihan järkevästi silloin kun olette rauhallisia ja läheisiä toisillenne, voit puhua rehellisesti omista toiveistasi miehellesi ja kysyä millaisia vastaavia hänellä on, jne. Siitä sitten hissun kissun käsittelemään järjellä myös sitä tunteita nostattavaa asiaa, jonka toinen teistä kokee olevan toiveittensa toteutumisen tiellä.
Hyökkäykseen vastataan tietysti vastahyökkäyksellä ja syyllistämiseen pakenemisella tai vastasyytöksellä. Siksi kannattaa lähestyä rakastamaansa ihmistä aina rakkaudella.
Kannattaa analysoida joskus yhdessä myös sitä, miksi ja milloin kumppani on aloittanut kannabiksen (ja alkoholin) käytön säännöllisesti ja miksi hänestä yhtään viikonloppua ei voi enää elää ilman sitä (niitä), taustallahan saattaa olla monenlaisia stressitekijöitä, jotka pitäisi selvittää pois painamasta miehen mieltä...
Tavat on suhteellisen helppo muuttaa, kun niiden negattiivisen vaikutuksen tunnustaa itselleen ja ymmärtää niiden syntymekanismin. Vanhojen tapojen tilalle on sitten mahdollista tuoda jotain muuta, positiivisempaa tekemistä ja toimintaa - vaikkapa yhdessä kumppanin kanssa.