Näin avovaimona ihmettelen mieheni motiivia olla väkisin kanssani kun veri vetää kerran muualle? Tiedän että hän on jollakin tavoin ihastunut työkaveriinsa ja kaikki merkit on selvästi nähtävissä enkä edes ihmettele että hän sitä on. Nainen on minua paljon nuorempi ja varmasti iloisempikin ja meillä menee miehen kanssa nyt huonosti. Siksi ei paljon naurata.
Minulla on entisistä suhteistani kertynyt kokemusta näistä merkeistä ja osaan lukea tänä päivänä miestä paremmin kuin siloin nuorena. En siis käy erittelemään merkkejä sen enempää.Tiedän myös että toinen nainen on täysin vapaa eikä estettä ole siinäkään. Nainen osoittaa selvästi kiinnostuksensa myös mieheeni.
Minä en kiellä miestä lähremästä vaan nyt tuntuu siltä silti että hänet pitää heittää pihalle? Sitäkö mies odottaa? Meiillä on kaksi asuntoa, ei lapsia eikä velkaa. Mikään ei estäisi miestä menemästä toiselle asunnolle. Hän on myös sanonut että rajoitan hänen elämäänsä ja meillä on ollut pitkään jo keskinäisissä asioissamme vaikeuksia. Riitelemme nykyään paljon tai mökötämme muuten. Haluaisin oikeasti tietää onko sen ratkaisun tekeminen ja lähteminen miehelle noin vaikeaa vaikka muualla odottaisi ehkä jotain parempaa? Minulla ei ole ketään toista miestä kiikarissa. Olen sanonut että meidän pitäisi varmaan ottaa etäisyyttä koska tunne välillämme on erittäin epämukava nyt. Mies kieltää ihastuneensa toiseen vaikka siis minä näen selvästi että hän sitä on. Hän ei varmaan itse edes tajua sitä että on ihastunut ja tunnen itsenikin jo tyhmäksi tässä tilanteessa ?
Mies ei itse tee mitään puoleen eikä toiseen ei meidän suhteemmekaan parantamiseksi jos sitä sitten haluaisi kun ei kerran lähde? Vastatkaa jotain miehet kun en tajua. Eikö kuitenkin yksinkin ole parempi olla kuin rajoittavassa epämukavassa suhteessa vaikka se toinen nainen ei sitten huolisikaan?
Minulla on entisistä suhteistani kertynyt kokemusta näistä merkeistä ja osaan lukea tänä päivänä miestä paremmin kuin siloin nuorena. En siis käy erittelemään merkkejä sen enempää.Tiedän myös että toinen nainen on täysin vapaa eikä estettä ole siinäkään. Nainen osoittaa selvästi kiinnostuksensa myös mieheeni.
Minä en kiellä miestä lähremästä vaan nyt tuntuu siltä silti että hänet pitää heittää pihalle? Sitäkö mies odottaa? Meiillä on kaksi asuntoa, ei lapsia eikä velkaa. Mikään ei estäisi miestä menemästä toiselle asunnolle. Hän on myös sanonut että rajoitan hänen elämäänsä ja meillä on ollut pitkään jo keskinäisissä asioissamme vaikeuksia. Riitelemme nykyään paljon tai mökötämme muuten. Haluaisin oikeasti tietää onko sen ratkaisun tekeminen ja lähteminen miehelle noin vaikeaa vaikka muualla odottaisi ehkä jotain parempaa? Minulla ei ole ketään toista miestä kiikarissa. Olen sanonut että meidän pitäisi varmaan ottaa etäisyyttä koska tunne välillämme on erittäin epämukava nyt. Mies kieltää ihastuneensa toiseen vaikka siis minä näen selvästi että hän sitä on. Hän ei varmaan itse edes tajua sitä että on ihastunut ja tunnen itsenikin jo tyhmäksi tässä tilanteessa ?
Mies ei itse tee mitään puoleen eikä toiseen ei meidän suhteemmekaan parantamiseksi jos sitä sitten haluaisi kun ei kerran lähde? Vastatkaa jotain miehet kun en tajua. Eikö kuitenkin yksinkin ole parempi olla kuin rajoittavassa epämukavassa suhteessa vaikka se toinen nainen ei sitten huolisikaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tämä piti laittaa sinne miesten logiikka palstalle mutta ehkä naisetkin sitten vastaa ihan sama. Kunhan joku valaisee. Laitetaan molempiin.
"Haluaisin oikeasti tietää onko sen ratkaisun tekeminen ja lähteminen miehelle noin vaikeaa vaikka muualla odottaisi ehkä jotain parempaa?"
näyttäähän tuo sinullekkin olevan vaikeaa kun täällä asiasta valitat joten MITEN itse olet asiassa parempi?
Lifemocker, sanoinko olevani asiassa parempi? Kyllä toki olemme miehen kanssa samassa upoavassa veneessä ja ainoa ero lienee siinä että minulla ei ole toista miestä kiikarissa eikä se toinen asuntokaan ole minun vaan hänen. Siinä olet juurikin oikeassa siinä että minulle on todella vaikeaa tämmöinen ja juuri siksi valitan. Kumpa tuo miehen ajatuksen juoksu jolllain tavoin selkiäisi kun hän ei itse avaa mitään. Kerro sinä miksi mies ei lähde epämukavasta suhteesta vaikka olisi paikka minne mennä ja mies itse myös kärsii rajoitetusta olemisestaan? Tiedän ettet ole hän etkä voi tietää hänen totuutta mutta eri näkökulmat juurikin miehiltä itseiltään saattaisivat auttaa ymärtämisessä?
miksi pitäisi lähteä suhteesta jonkun toisen perään jonka kanssa ei tiedä saako suhdetta edes aikaan?
ihastumisia tulee ja menee, ei niitä tarvitse seurata!
ei jokaisen ongelman edessä ero ole se järkevin vaihtoehto...
eikä nyt hemmetti ole järkevää alkaa mitään työkaveriakaan deittailemaan, koska se kun kosahtaa niin siinä menee sitten koko työilmapiiri ihan päin persettä!
Varmasti stressaava tilanne sinulle, mutta pystyisitkö sulkemaan sen ajatuksistasi jos yrittäisit, ja antamaan itsellesi rauhan? Armahda itsesi. Sun ei tarvi tietää teidän suhteen tulevaisuutta eikä ennakoida miehen mahdollista ratkaisua.
Jättäydy asian ulkopuolelle ja keskity tekemään sellaista, mistä nautit. Kokeile uusia reseptejä, matkusta Roomaan, lähde bailaamaan, sovi treffit tai mene mökille tai varaa semmoinen viikonlopuksi ja kökötä siellä villasukat jalassa ja puhelin kiinni. Jotain mistä pidät.
>>Eikö kuitenkin yksinkin ole parempi olla kuin rajoittavassa epämukavassa suhteessa vaikka se toinen nainen ei sitten huolisikaan?>>
Ei parisuhteesta ole helppo noin vain kävellä ulos. Vaikka intohimo olisi haihtunut ja yhteinen arki olisi enemmän mökötystä ja riitelyä, kuin nautinnollista yhdessäoloa, niin kyllähän sitä tavallaan toista rakastaa. Jos kyseessä on normaali, tunteet omaava ihminen. Minulla meni huonosti ex-avovaimoni kanssa pitkään, mutta pelkkä ajatus eroamisesta tuntui todella pahalta. Olimme vain riiteleviä kämppiksiä, mutta hän oli silti minulle tärkeä. Nyt monen vuoden jälkeen tämä exä saisi vaikka upota suohon :D
Punnitse itse tilanne ajan kanssa. Ero ei ikinä helppoa ole, enkä tiedä onko se aina paras ratkaisu. Yleensä tilanteen ymmärtää vasta pitkän ajan kuluttua kun pystyy näkemään asiat objektiivisemmin. Jos päätät erota, niin kannattaa ainakin olla varma tuosta ihastumisesta, jos se siis olisi se suurin syy eroon.
No mutta. Mun mielestä sä voit siis jättää asiasta stressaamisen kokonaan miehelle.
Unohdat ja annat vähän aikaa olla. Elät siinä, miksi riidellä, jos mitään syytä ei kerran ole? Miksi mököttää, kun mitään syytä ei ole? Jos kaikki on miten on, älä riitele, älä mökötä vaan anna olla, ota rennosti, katso mitä tapahtuu.
Teillä on asunnot, ei velkaa ja kaikki hyvin, taloutesi on turvattu. Sinulla on aikaa odottaa, miksi käyttäisit sen riitelyyn ja tappeluun ja toisen päätösten miettimiseen. Miksi sinä vatvot onko he ihastuneet tai ei, kun voisit elää omaakin elämääsi. Anna miehesi olla siinä, äläkä enää puutu asiaan. Älä yritä keksiä ratkaisua, tms.
Ala harrastaa, laittautua, elämään. Ala olemaan oma itsesi, omalla elämälläsi. Juttele hänelle kuten kaverille ja unohda riidat, älä vatvo hänen ihastumisiaan enää.
Ota etäisyyttä riitoihin, ota etäisyyttä itseesi ja tuohon että tuossa tilanteessa pitäisi jotenkin velloa, ja katso mitä tapahtuu.
Ota siis itse etäisyyttä, ja elä elämääsi.
Vastaus ja ratkaisu tapahtuu kyllä sitenkin, sinä elät ja tulet onnellisemmaksi ja miehesi päättää mitä päättää.
Joitain mun ajatuksia;
-riitelette paljon: siis tunteet ei ole kuolleet kummaltakaan. Jos olisi, olisitte ennemminkin täysin välinpitämättömiä!
-ihastumisia tosiaan tulee ja menee, varsinkin jos elämäntilanne kotona on jotenkin hankala ja vaikea, sitä helposti alkaa kuvitella että ruoho olis jotenkin vihreämpää siellä aidan toisella puolen.
-suinpäin ero ei ole ratkaisu. Se on vain pako hankalasta tilanteesta. Mikään ei selviä eikä ratkea.
-tottakai se on miehelle vaikeaa tuosta vaan rynnätä jonkun ihastuksen perään, olisi kai se sullekin jos tosipaikka eteen tulisi? Kyllä se osoittaa että miehestäsi löytyy se järkevä aikuinen ydin sieltä jostain.
-haaste on siinä, miten asiat selvitätte! Jos, ja toivottavasti sitä tahtoa löytyy ja kaikki kääntyy parhain päin. Voi olla tosi rankka ja kivinen tie kuljettava, mutta kriisit kuuluu parisuhteeseen ja kypsät aikuiset tekee niille jotain! Mitä, sitä ei kukaan muu teille voi tulla neuvomaan ja ratkaisua tuomaan.
Yrittäkää puhua kuin aikuiset toisillenne, ja löytää suunta mihin yritetään.
On niin paljon täysin turhia eroja ja kärsimystä. Ei se parisuhde ole mitään silkkiä vaan, kyllä siihen niitä ryppyjä tulee, mutta niille ei heti pidä antaa periksi!
Ja lopeta tuo "merkkien lukeminen" ja selitysten keksiminen asioille, puhu suoraan syyllistämättä!
Ja sitten ihan se vanhanaikainen; pyytäkää apua ulkopuolelta jos solmu on liian vaikea.
Tämä on vain minun mielipiteeni.
Itse jos olisin sun tilanteessa niin en jäisi odottelemaan että miten mies valitsee. Itse en haluaisi olla joku valittava vaihtoehto, minulla on ylpeyteni. Joko minun kanssa haluaa täysillä olla tai ei. En halua olla ehkä. Lähtisin siis itse pois. Ajattelisin että sitten mies itsekin huomaisi haluaako olla kanssani vai ei.
Ihastumisia tosiaan tulee ja menee, niin sinkkuna kuin seurustellessakin ja saattaa olla että vuosien päästä sitä ajattelee että mitähän minä siinäkin näin, onneksi en alkanut seukkaamaan. Mutta jos seurustellessa ihastuu, niin mielestäni silloin pitää tehdä joku ratkaisu, olipa se vaikka työpaikan vaihto! Vähintään välttää olla tekemisissä kolmannen osapuolen kanssa. Silloin toisen voi unohtaakin.
Voin myös kertoa esimerkin omasta entisestä pitkästä liitostani. Mies käyttäytyi tosi monta vuotta huonosti, ryyppäsi ja oli omilla teillään. Itse yritin erota koko ajan mutta mies ei suostunut. Oli varmasti suhteita miehellä, nyt sen jälkikäteen ymmärrän. Mutta mies ei suostunut eroon, tuli aina perässäni ja ruikutti ja aneli ja itki niin säälittävästi että palasin aina hänen luokseen. Myöhemmin tein eron niin että lähdin piiloon, mies ei päässyt enää perääni. Mies löysi sitten heti kahden viikon päästä uuden emännän kun ei kestänyt olla yksin. Eli jotkut ihmiset eivät vaan kestä olla ja elää yksin. Mies sanoi jälkikäteen että hänellä ei ollut munaa erota vaikka halusikin, että minä olin ollut rohkea. Hän oli kuulema käyttäytynyt niin kuin käyttäytyi että minä tekisin likasen työn.
Jotkut taas haluavat sekä karkin että tikkarin, eli tykkäävät että kotona on se äityliini odottamassa pullien kanssa ja samalla he haluavat elää villiä ja vapaata elämää.