Näin avovaimona ihmettelen mieheni motiivia olla väkisin kanssani kun veri vetää kerran muualle? Tiedän että hän on jollakin tavoin ihastunut työkaveriinsa ja kaikki merkit on selvästi nähtävissä enkä edes ihmettele että hän sitä on. Nainen on minua paljon nuorempi ja varmasti iloisempikin ja meillä menee miehen kanssa nyt huonosti. Siksi ei paljon naurata.
Minulla on entisistä suhteistani kertynyt kokemusta näistä merkeistä ja osaan lukea tänä päivänä miestä paremmin kuin siloin nuorena. En siis käy erittelemään merkkejä sen enempää.Tiedän myös että toinen nainen on täysin vapaa eikä estettä ole siinäkään. Nainen osoittaa selvästi kiinnostuksensa myös mieheeni.
Minä en kiellä miestä lähremästä vaan nyt tuntuu siltä silti että hänet pitää heittää pihalle? Sitäkö mies odottaa? Meiillä on kaksi asuntoa, ei lapsia eikä velkaa. Mikään ei estäisi miestä menemästä toiselle asunnolle. Hän on myös sanonut että rajoitan hänen elämäänsä ja meillä on ollut pitkään jo keskinäisissä asioissamme vaikeuksia. Riitelemme nykyään paljon tai mökötämme muuten. Haluaisin oikeasti tietää onko sen ratkaisun tekeminen ja lähteminen miehelle noin vaikeaa vaikka muualla odottaisi ehkä jotain parempaa? Minulla ei ole ketään toista miestä kiikarissa. Olen sanonut että meidän pitäisi varmaan ottaa etäisyyttä koska tunne välillämme on erittäin epämukava nyt. Mies kieltää ihastuneensa toiseen vaikka siis minä näen selvästi että hän sitä on. Hän ei varmaan itse edes tajua sitä että on ihastunut ja tunnen itsenikin jo tyhmäksi tässä tilanteessa ?
Mies ei itse tee mitään puoleen eikä toiseen ei meidän suhteemmekaan parantamiseksi jos sitä sitten haluaisi kun ei kerran lähde? Vastatkaa jotain miehet kun en tajua. Eikö kuitenkin yksinkin ole parempi olla kuin rajoittavassa epämukavassa suhteessa vaikka se toinen nainen ei sitten huolisikaan?
Minulla on entisistä suhteistani kertynyt kokemusta näistä merkeistä ja osaan lukea tänä päivänä miestä paremmin kuin siloin nuorena. En siis käy erittelemään merkkejä sen enempää.Tiedän myös että toinen nainen on täysin vapaa eikä estettä ole siinäkään. Nainen osoittaa selvästi kiinnostuksensa myös mieheeni.
Minä en kiellä miestä lähremästä vaan nyt tuntuu siltä silti että hänet pitää heittää pihalle? Sitäkö mies odottaa? Meiillä on kaksi asuntoa, ei lapsia eikä velkaa. Mikään ei estäisi miestä menemästä toiselle asunnolle. Hän on myös sanonut että rajoitan hänen elämäänsä ja meillä on ollut pitkään jo keskinäisissä asioissamme vaikeuksia. Riitelemme nykyään paljon tai mökötämme muuten. Haluaisin oikeasti tietää onko sen ratkaisun tekeminen ja lähteminen miehelle noin vaikeaa vaikka muualla odottaisi ehkä jotain parempaa? Minulla ei ole ketään toista miestä kiikarissa. Olen sanonut että meidän pitäisi varmaan ottaa etäisyyttä koska tunne välillämme on erittäin epämukava nyt. Mies kieltää ihastuneensa toiseen vaikka siis minä näen selvästi että hän sitä on. Hän ei varmaan itse edes tajua sitä että on ihastunut ja tunnen itsenikin jo tyhmäksi tässä tilanteessa ?
Mies ei itse tee mitään puoleen eikä toiseen ei meidän suhteemmekaan parantamiseksi jos sitä sitten haluaisi kun ei kerran lähde? Vastatkaa jotain miehet kun en tajua. Eikö kuitenkin yksinkin ole parempi olla kuin rajoittavassa epämukavassa suhteessa vaikka se toinen nainen ei sitten huolisikaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkäpä kuvittelet vähän liialti tietäväsi ,mitä miehesi päässä liikkuu. Jokainen tarvitsee omaa tilaa, eikä toisen "tiedän ajatuksesi paremmin kun sä ite" millään tavoin paranna asioitanne.
Totta tuokin mutta en halua olla tässä ihan tollona vieressä kun mies sitten välillä intoilee tuosta naisesta. On myös käynyt tekemässä jotain kotitöitä naisen luona vaikka tämä tuttavuus oli silloin vasta ihan alussa? Sitä innostusta ei muutoin ole juuri miehessä näkynytkään. Toki on hienoa huomata että jotain virtaa on hänessä vielä kun itse olen ihan ahdistunut ja poikki. Ensin jahdistuin o meidän keskinäisistä jutuista ja nyt tästä naiskuviostakin mikä ei ainakaan paranna tilannetta. En missään nimessä halua asioita enään pahemmiksi enkä haluaisi tehdä omia tulkintoja mutta mies ei itse halua puhua ongelmista eikä suunnitella kyllä eteenpäinkään. Pakkohan minun se ratkaisu on sitten tehdä mutta haluaisin vain selvyyttä jotta pääsen eteenpäin ja ymmärtäisin? Mies ei anna mitään vastauksia ei edes suoriin kysymyksiin vaan kiertelee ja kaartelee ja vaikenee.