pienet lapset ja koira

Eikä sitten tullut mieleen kysyä tätä ENNEN kuin menit varaamaan koiranpennun? Mitäpä jos peruisit sen, tai kohta on taas "hullu" koira, joka murisee lapsille ja on niin paska elukka kaikin puolin ja pitää tappaa, niin kuin muutamassakin tällä palstalla olevassa aloituksessa vingutaan.

Hyvä aika ottaa koiranpentu on sitten kun KAIKKI kersat osaa niistää nokkansa itse, syödä itse ja käydä paskalla itse sekä luonnollisestikin pyyhkiä perseensä sen jälkeen itse - ja tajuavat kun heille sanoo, että koiraa ei saa repiä ja hakata ja sen pitää antaa nukkua rauhassa ymv. perusjuttuja.

Koiranpennusta on ihan helkkarin paljon hommaa - sitä pitää kuskata ulkona parin tunnin välein, jos tahtoo sen oppivan sisäsiistiksi joskus ja silti se ehtii kusasta ja vääntää monet, monet tortut ja lirut pitkin lattioita. Se pitää kouluttaa (mielellään koirankouluttajan opastuksella) ja sosiaalistaa, mikä ei tapahdu hetkessä ja vaatii aikaa ja paneutumista paljon päivittäin.

Se tulee puremaan kaikenlaista rikki esim. pikku janicajuulian lempilelun ja äipän kalliit uudet korkkarit, sekä olohuoneen maton, mummon perintökeinutuolin ja uuden kalliin sohvan jalan jne. jne... Se puree leikkiessään myös sitä pikku janicajuliaa ja pikku eetupeetua ja ne pentuhampaat on terävät ja saattaa osua naamaan... Seurauksena tästä voi olla, että pikku janicajuulia ja eetupeetu alkavat joko vihata tai pelätä koiraa, mistä taatusti seuraa ongelmia tulevaisuudessa.

Eikä se koira ole mikään koriste aikuisenakaan - vaan se vaatii lenkittämiset, aktivoinnit yms. loppuikänsä ettei siitä tule sitä "ongelmakoiraa", jonka kanssa on tehty "IHAN KAIKKI" - paitsi ettei ole aikaa ja halua ottaa yhteyttä kouluttajaan tai ongelmakoirankouluttajaan "kun on nää lapsetkin ja niin hektistä tää arki" ettei äippä joka paikkaan repeä, ja eetupeetullakin nenä vuotaa, että lieneekö se nyt "allergiaa" - ja sehän nyt on hullu koira ja luonnevikainen jo muutenkin (just joo!), että kyllä se nyt on se "viimeinen palvelus" eli piikki paikallaan alle vuoden ikäiselle koiralle...

Oon niin vitun kyllästynyt näihin tämän kaltaisiin skenaarioihin, sillä niissä aina kärsii ja kuolee turhaan nuori koira, kun ihmiset kuvittelee että se on niin ihqua ja helppoa ja täydentää sen perheidyllin kun on sesse leikkimässä parin pikku taaperon kanssa. Ei tajuta mikä sitoumus ja työmäärä siinä tulee mukana, ja että se on eläin ja vielä petoeläin, jonka toimintaa ohjaa hyvin suuressa määrin vaistot ja vietit, ja jolle ei voi selittää ja perustella asioita senkään vertaa kuin taapero -ikäiselle lapselle. Siitä on kuitenkin yhtä paljon työtä kuin pienestä lapsesta sen koko elämän ajan, ja se ei koskaan kasva kykeneväksi huolehtimaan itsestään ihmisten maailmassa niin kuin lapsesi kasvavat. Oletko SINÄ todella ihan aikuisten oikeesti valmis ottamaan vastaan sen työmäärän ja vastuun ja onko sinulla ihan oikeasti aikaa ja voimia siihen?

Minulla ei ole koiraa!

Ihan sama minkäikäinen lapsi kunhan molemmille on säännöt ja peruskuri.

Lapsia ei koskaan koiran kanssa yksisteen..
siis pieniä.

Ja koiralle suotava omakin rauha eli lapset ei saa riekkua koiran kimpussa ja päinvastoin.

Meillä koiria vauvaikäisistä asti ja kun molemmille rajat ja rakkautta (klisee mutta tosi ) niin balanssi on.

Ja koirille yhtä paljon aktiviteettia kuin ennen vauvan tuloa. Eli työtä teettää tuplasti ja siihen on hyvä varautua.. :)

Jos vauva ensin niin odottaisin koiran hankintaa siihen kunnes lapsi on viisi vuotias ja sillekin on helpompi latoa sääntöjä..ja energiaa piisaa paremmin koirallekin.

JOS on koira sekä lapsi kumpaakaan ei voi jättää heitteille eli koira tarvitsee edelleen aktiviteettia..jos sen missaa ongelmat usein alkaa kasaantumaan ja vaikka olisi erittäin vähäänkin tyytyvä koira voi kysyä miksi koira sitten edes hankittiin..

Kumpaakaan ei pidä hankkia kiviriipaksi..lapsetkaan ei ole pakollinen asia elämässä(ihmisiä kun tuppaa olemaan liikaakin) ja koirakin hankitaan ihan elämään lisäarvoa tuomaan..eli ei ola vastuutonta jättää hankkimatta mutta on vastuutonta jos ne hankkiii jättää ne heitteille..

Jos joku ihmettelee miksi laitan samalle riville lapset ja koiran niin siksi että niiden elämä on riippuvainen heidän hankkineesta..ja kyllä nykyään ehkäisyn maailmassa perhesuunnittelukin on. ;)

Heipsan vaan olen se joka aloitti tämän keskustelun.

Elikä kokemusta löytyy koirista, ei minulle tarvitse kertoa sitä mitä pennut tekevät ja että minkälaista työtä on koiran hoitaminen. meillä on ollut 2 koiraa kotona ja äidilläni ja appivanhemmilla on koirat. toisen kasvua ja kehitystä pennusta saakka meidän perhe on seurannut tiiviisti.

Itse tykkään haasteista ja siitä että on tekemistä.
En ole äiti joka jaksaa völlätä ja vaan olla, vaikka onhan nuissa lapsissakin tekemistä, mutta mielummin otan yhden koiran tähän entä uuden raskausajan vauvan :)

Eniten vaan mietityttää että onnistuuko se koiran koulutus lasten kanssa, hermoja kyllä riittää ja aikaakin kun jättää välillä pyykit pesemättä ;) koiraa olisi tarkoitus käyttää näyttelyssäkin, toivon mukaan. Muutenkin, koiralle on mukavaa opettaa kaikenlaista pientä ja suurempaa temppua.

Koira tarkoittaa minulle perheenjäsentä, mutta sitä ei kuitenkaan kohdella ihmisenä vaan koirana.

Ikinä en aio luovuttaa ja luopua. Ellei joku tule allergiseksi yms. mutta tuskinpa. ja kuka muu pystyy ennustamaan elämänsä 10-15 vuotta eteenpäin, niinkuin pilkuntarkasti.

Mielestäni sekä koira että lapset kasvavat yhdessä ja uskon että enempi on iloa kuin haittaa. Eihän koiranpentu-aikaa nyt loputtomiin kestä.

En minä enää koiraa peru vaikkakin sitä välillä harkitsin.
Sitä on niin kauan suunniteltu, toivottu ja haluttu tähän perheeseen.
Kyseessä on puhdasrotuinen pienehkö paimenkoira, eikä mikään sakemanni tai rotikka.
Niitä minä en kyllä nyt saisi hoidettua ison kokonsa vuoksi.

Ja tämäkään ei nyt tarkoita etteikö koira saisi liikuntaa, päinvastoin. lenkkeilen paljon ja ihanaa saada siihen vielä karvaturri kaveriksi!

Meillä oli koiria kun lapsi syntyi ja viimeisin on otettu kun lapsi oli melko tarkkaan 2 vuotta.

Kun pentukoira on puolet painavampi kuin lapsi ja kova puremaan ja riehumaan, ainut yhteensovittamisen pikkuinen ongelma oli se,e ttä koira ei saanut kiinnsotua riekkuessaan lapsesta. Se hoitui huomion suuntaamisella aina itseeni, kun näki,e ttä nyt koira kiinnsotui lapsen liikkeistä.

Nykyisin koira edelleen, jos kadulla tulee taaperoita vastaan, ottaa välittömästi minuun katsekontaktin, eli se upposi selkäytimeen, vaikka omaa lasta koira kotona kiertääkin nykyisin mielumin kuin lähestyy, sen verran nyt jo on joutunut mukaan koiralle epämiellyttäviin leikkeihin... niin, kyllä se edelleen katsoo minuun heti kun lapsemme sitä kohtaan osoittaa mielenkkiintoa, mutta enemmänkin sillein apua anovasti, tietää siis jo ettei riehumiseen ole lupa lähteä lapsen kanssa. Itse se ei enää juurikaan kontaktia lapseen hae, ellei lapsella ole makupaloja ja leikin nimi "koiran kouluttaminen"...

Vauva ja liuta vähän vanhempia vaippaikäisiä oli kun pentu tuli taloon . Tiesittekö että myös rattaiden kanssa voi lenkkeillä ? Illat on hyvää aikaa käydä treeneissä kun ukko oli kotona . Ensimmäinen koira kun oli vuoden tuli toinen koira ja lasten kanssa ulkoillessa koiratkin ulkoilee ja treeneissäkin on keretty käymään ja koirat koulutettu .

Lapset eivät koiria retuuta vaan on opetettu kunnioittamaan niitä . Koirat pääsevät myös aina lapsettomaan paikkaan jos näin haluavat . Näyttelypäivät kesäisin on kokoperheen yhteisiä retkiä ja koirilla ja lapsilla on aina ollut hauskaa ,riippumatta siitä sijoittuiko koira vai ei :D

Lapset kasvaneet jo kouluaisiksi ja koirat vanheneet melkein mummo ikään eikä ongelmia ole ollut vaikka suhteellisen enrginen keskikokoinen rotu .
Koirat ovat minun harrastukseni enkä koe menetteväni mitään että vietän ns "oman ajan" koirien kanssa . Vahimmat lapsetkin lähtevät mielellään äidin mukaan lenkittämään koiria ja harjailevat ja osallistuvat valvotusti muutenkin koirien hoitoon .

Meillä tämä on koko perheen juttu ja projekti !

Suhtautumisesi ainakin kuulostaa ihan hyvältä, vaikutat oikein sitoutuneelta ja olet huolestunut, miten menee (mikä on itse asiassa tunnollisen ihmisen merkki).

Täällä juurikin tuoreessa muistissa pentuajan sisäsiisteysrumbat. Oli kyllä huh huh, vielä jos yksin elää koiran kanssa, oli semmoista aikaa että kengät ja takki oli sängyn vieressä valmiina äkkilähtöön ulos aamulla ja sekään ei aina riittänyt vaan liri saattoi ehtiä tulla jos hissiä joutui odottamaan tms. Tuntui oikeasti ettei muuta tehnyt kuin heilunut rätin ja Tolun kanssa eestaas, kun liri korjattu, johan oli kakki jossain, kun niitä korjaat, pentu repii wc-paperirullaa, laukkaat rullan ja koiran perään, kakkapaprut tippuvat lattialle ja plöröt leviävät, oho sukkaankin meni...
Sitten hampaidenvaihtumisaikana ikenet kutiaa ja voi tulla etenkin ns. pentuhepulien aikana näykintää, siinä ei pentu välttis erottele lapsia aikuisista että taas saa olla tarkkana.

Tärkeää että kertoo lapsille miten koiranpennun kanssa ollaan, ihan kädestä pitäen näyttää miten silitetään ja mistä (!), riippuu minkäikäisistä lapsista kyse mutta aivan pienet taaperot saattavat olla oikein kovakouraisia eivätkä tajua yhtään mitä tekevät vetäessään hännästä, korvasta tai kaatuessaan koiran päälle (koiranpentu on vauva, jonka jäsenet vielä kehittymässä, erityisen varovainen saa olla!) ja näin. Lapset myös innoissaan haluavat ottaa pentua syliin, tässä pitää olla varovainen ja se on lapsille opetettava - koira ei ole lelu eikä sitä saa tiputtaa, koiraa kuunneltava että jollei halua syliin, sinne ei pentua jahdata.

Koiran ja lasten yhdessäoloa valvottava ja opastettava. Ja selvät säännöt lapsille etenkin. Ei saa herätellä nukkuvaa koiraa, ja ruokarauha annettava myös - ylipäätään peruskunnioitus elävää kohtaan hyvä sisäistää.

Tsemppiä teille ja myönteistä mieltä. :) Kun sinä miellät pennun yhdeksi "vauvakseksi", niin hyvä homma, tarkoittaa että silloin etusijalla ei liian yksisilmäisesti ole koko ajan ihmislapset (eli kaikki ajateltaisiin lasten viihtyvyyden kautta ja nähtäisiin VAIN ihmislapset haavoittuvina). Te olette miehenne kanssa laumanne perheenpäät. :)

Kyllä se ehkä siitä, toivottavasti. Tunnen vain muutaman perheellisen, jotka ottaneet koiran ja neljästä yhdelle jäi lopullisesti, mutta siellä olikin jo yksi kaksitoistavuotias ja joka todella paneutuu koiraan, jopa paremmin kuin moni aikuinen. Itselläni on pari rekkua joista toinen kohta vuoden. Enpä muistanut kuinka rankkaa pennun kanssa on. Olin kumminkin hyvin tietoinen monista asioista pennun tullessa, mutta silti se ylläättää vieläkin pävittäin. Kehoittaisin silti hankkimaan ihan kotiin vielä kirjallisuuttakin. Suosin kotimaisia ja aivan mahtavia ovat esim. Tuire Kaimion kirjat Koirien elämää sekä pentu kirja. Lisäksi itsellä muiden kirjoittamia opuksia n. 10 kpl. Valmistelkaa sitten etukäteen koiran paikka, missä se saa olla rauhassa jne. Lapset eivät saisi myös liikaa hössöttää pennun ympärillä ja se pitää sosiaalistaa myös hyvin ennen 16 ikäviikkoa. Itsellä aikaa koirien kanssa menee n. 3 tuntia päivässä ja tällä tarkoitan koiriin paneutumista. Lenkitys, hoito, ruokinta, aktiviteetti, hellyys jne. Hieronnat ovat sitten vielä erikseen. Ei ole mukavaa kun menee kylään ja siellä apattisia sohviksia. Kun paneudut asiaan vielä paremmin niin hyvä tulee. Tällöin pystyt myös ohjaamaan jälkikasvuasi koiran suhteen. Niin ja ne pennun tuhot. Itse olen kotosalla ja ei oo menny kun jokunen kenkäpari, muutamat matot, kaukosäädin, miehen kalliit silmä- ja aurinkolasit (mitäs jätti saataville), omat lukulasit (mitäs jätin), hihnoja, tossuja ja paljon, paljon muuta. Ihania ovat silti molemmat rekkuni ja nyt pääsenkin nuoremman kanssa kohta murkkuiän mentyä tosi tokohommiin. Kohta mennyt se neljä kk kun ei kuule eikä nää mitään. Onnea Teille uuden tulokkaan kanssa, kun paneudut hyvin tulevaan, niin sitä paremmin se onnistuu.

Toi koiraportti on hyvä juttu. Itse asumme ok-talossa, niin rajasimme koirille kodinh. huoneen. Siis eihän ne sinne ole teljetty, mutta esim. vieraiden tullessa koirat saa odottaa siellä ennenkuin pääsevät tervehtimään. Tämäkin vain siksi, että olen ollut laiska (muka en ehtinyt) koulia tuota rahallista tervehtimis riittiä. Meillä se on aikamoinen hulabaloo ellen laita niitä portin taakse. Ja alkuun kun koira jää yksi onkin hyvä että oma turvallinen tila. Näyttääkin siltä, että olette varautuneet pienen tuloon eli eihän teillä sit ole hätiä mitiä. Ja totta, että pitää niitä muksuja vahtia ja myös pentua, sillä saat lisähommia parin mukulan verran, mutta eiköhän se siinä samalla mene. Voisi olla ihan fiksua ottaa matot pois kevään/kesän ajaksi jos mahdollista. AInakin jos on lempimattoja. Kenkät ylös hattuhyllylle jne. Oma nuorempi söi aina sinne hampaiden vaihtumiseen asti kaikkea mahdollista. Vetoleikit kielletty ettei tule purentavikaa. Jääpala on hyvä antaa pienelle särkeviin kutiaviin hampaisiin siis sitten kun alkavat vaihtumaan. Ja olipa tossa yks yö levittänyt kaikki polttopuut telineestä ympäri ampäri ja samalla tietty järsinyt niitä, että puusilppua oli koko huusholli täys. Lapsista on varmasti myös hyötyä, kun jaksavat leikityttää. Voi sanoa, että alkuun se syö, juo, pissaa, kakkaa, leikkii, nukkuu eikä muuta sen kuullukkaan tehdä. Itselläni oli sisaren mukula kylässä ja kyllä heti kun silmä vältti oli paijailemassa nukkuvaa pentua vaikka kuinka oli kertonut, kieltänyt jne. Jo se on häiritsemistä eikä pentu saa tarvitsemaansa unta tarpeeksi. Siitä huomaat myös kun pentu alkaa liikaa ärhentelemään ihan vain leikeissään, niin on ns. yliväsynyt ja ois hyvä saada silloin rauhoittumaan. Ne koiranpennut on vähän kuin ihmispentuja eli alkavat myös kiukkuilemaan ja rahisemään kun ovat väsyjä. No, tämä tästä. Siis edelleen ONNEA ja jännittäviä hetkiä uuden tulokkaan johdosta. ON NE NIIN IHANIA!

Kiitos, kiitos ja ne kyllä ovat ihania nuo pennut!

Se tässä onkin kun ollaan valmistauduttu niin hyvin kuin mahd. ja itse olen asennoitunut myös siihen että muutamat päivät voi olla aivan kamalia, mutta ehkä se sitten meneekin kivuttomammin kun on varautunut pahimpaan..toivossa on hyvä elää, hehe.

Joo, tuon jääpala-idean aion ottaa käyttöön! Saapi pikkuinen pureskella muutakin kuin lapsia..;)

Ei se kasvattajakaan ollut mitenkään huolissaan meidän taidosta tai ajasta kasvattaa koira ja sanoi että on hyvä rotu lapsiperheelle ja varmasti tullaan toimeen keskenään. vai halusiko sitten vain saada kaupaksi..? :D

Pentupakettikin tulee mukaan, se sisälsi esim. ruokakupit, hihnan, kaulapannan, pedin, muutaman lelun ja ruokaa.
Ja itse ollaan ostettu purutikkuja ja pari lelua.

Ainut mikä varmasti on vaikeaa niin se rytmi. pue lapset ja käytä koira monta kertaa päivässä (näin aluksi) mutta onneksi kesä tulee ja vaatemääräkin vähenee.

Eiköhän tämä tästä suttaannu, kiitoksia neuvoista ja vinkeistä :)

Nyt vaan rajoja ja rakkautta!

Siksi varmasti olet saanut näin negatiivista kommenttia, koska pennusta ja pienistä lapsista harvoin selviää kunnialla. Vaikka tätä asiaa ei haluaisikaan tiedostaa, niin totuus on että suurin osa Apulan ilmoituksista on juuri näitä "elämäntilanteen muuttumisen takia" pois annettavia, kun ei rahkeet olekaan riittäneet koko konkkaronkan kaitsemiseen.
Ei ole kyse siitä etteikö se olisi mahdollista vaan siitä että se on todella raskasta ja vaativaa, henkisesti ja fyysisesti.
Pennustakaan ei IKINÄ tiedä minkälainen persoona se loppupeleissä on, saatat päästä helpolla tai sitten saat niin kaamean tapauksen että oksat pois! Siinä sitten olet vaikean pennun kanssa, yrität saada siitä yhteiskuntakelpoista samalla kun lapsesi vaativat vieressä samaa.
Ja viimeinen pointti tässä on se että koiraa ei ole ikinä pakko hankkia. Ei mitään henkilökohtaista sinua kohtaan vaan yleensäkään en ymmärrä miksi se koira pitää hankkia silloin kun on melkein 100% varmaa että kasvatuksesta tulee vaikeaa, kun voisi odottaa muutaman vuoden että lapset on vanhempia eivätkä vaadi niin paljoa huomiota että voi oikeasti antaa sille koiralle sen vaatiman huomion! Minä haluan saada kaiken irti koirastani, pennusta aikuiseen haluan muistaa ja olla mukana sen elämänkokemuksissa ja kun koiran hankin, haluan varmistua siitä että pystyn antamaan kaikkeni että koira saa sellaisen elämän kuin se ansaitsee, koulutuksesta puhumattakaan. Minusta ei ole oikein että aikuinen hankkii koiran joka tarvitsee 100% huomion, silloin kun hänellä on lapsia jotka vielä tarvitsevat 100% huomion.

Koira ja lapset passaavat yleensä hyvin yhteen mutta niillä, jotka hankkivat pennun taloon kun on vielä taaperoikäisiä tai pienempiä lapsia, ei selvästikään ole tarpeeksi vaikeaa elämässään kun siitä pitää tehdä kertarysäyksellä niin paljon vaikeampaa! Kuitenkaan ei tarvitsisi odottaa kuin muutama vuosi niin sinä, lapsesi ja koirasi saisitte pentuajasta huomattavasti enemmän irti..

No mutta se minun avautumisestani. Toivottavasti teillä menee kaikki hyvin, se pentu kun nyt on ilmeisesti ihan näinä päivinä teillä. Toivon onnea ja jaksamista, enkä epäile ettetkö voisi onnistua tuossa mutta silti kun puolen vuoden päästä selailen Apulaa, voi olla että mietin onko sinun koirasi yksi niistä..
Älä täytä epäilystäni toteen vaan näytä meille kaikille että sinä onnistut vaikka muut epäilivät! :)

Mitä teille kuuluu, nyt on pentu tullut taloon? :)

Kuulosti hyvältä että lapsille sääntöjä ja koiraporttiakin taloon. Nyt teillä varmasti oikea tutustumishässäkkä päällä, pentukin tutustuu taloon ja ihmisiin. Elä ihmety jos ensimmäinen viikko, kaksi menee aivan viuhahtaen ja pentu voi vaikuttaa ylivilkkaalta, on niin paljon uutta tutkittavaa talossa. Meillä 1. viikko oli kuin sirkusta paikoin ja vielä kun palveluskoirarotua, niin oli koko ajan tekemässä "samaa" kuin minä, hakemassa puteleita ja paprua veskistä kun minä hain Tolupulloa ja rättiä. Olin itsekin ihan aktivoitunut koko ajan, innossa meni muutama viikko ja sitten jossain vaiheessa iski väsymys.
Että koeta jaksaa vaan, jossain vaiheessa sisäsiisteysrumbaa tulee se väsymisherpaantuminen itselle ja kun vielä samalla käutöstapoja opettaa pennun keskittymiset omaavalle otukselle, niin jaksaa vaan koska jossain vaiheessa pidätyskyky kasvaa, keskittymistä tulee lisää ja oppi menee paremmin perille, vähitellen. :)
Muistan hyvinkin kun väsymisen huipentummana en jaksanut aina ede naamaa pestä illalla ja aloin lopulta tajuamaan, miksi joidenkin pikkutaaperoiden äidit menevät kaupossa ryvettyneen näköisinä rasvaiset hiukset ponnarilla roikkuen. Lösysimme hyvän ystäväni, pienen lasten äidin kanssa, uuden yhteyden keskusteluihin... voin sanoa! ;D

Haha! :D

Joo pentu on talossa nyt, lauantaina tuli. Kaikki muuten ok mutta meillä alkoi viikko sitten sunnuntaina noro? jyllätä perheessä. Lauantaihin mennessä vielä yksi lapsista oksensi ja mulla kans alkoi oireet. Vielä täänänkin (maanantaina) oireet jatkuneet ja miehellä alkoi viimeyönä. Hiphei! Tässä on siis heti ensialkuun tullut tämmöinen koettelemus. Ollaan kuitenkin jaksettu melko hyvin touhuta ja vuorotellen miehen kanssa nukuttu päiväunia ja käytetty koiraa.
Varmasti 10krt päivässä ulkoiltu ja tekee tarpeitaan melkein joka kerta ulos.
Yöllä on tullut sisälle tarpeet kun ei olla kyetty lähtemään ulos sillä hetkellä taudin vuoksi :D

Isommat lapset antavat koiran olla rauhassa, välillä vaan pitää leikitykset laittaa poikki kun koiralla alkaa mennä meno villiksi.

Pienimmäinen on 1v ja paijailee koiraa sievästi. Ollaan kyllä kävelty haukkana perässä ja pikkuhiljaa alkaa rentoutuu itekin. Enimmäkseen pienintä kiinnosti koiran lelut ja ruokakupit. Vesiastia lensi nurin melko monta kertaa ja omalla lusikalla piti käydä hämmentää koiran raksuja :D

Vaikka sen tietää että mitä se koiran hoito vaatii ja on niin kyllä se vähän meinas ressin pukata. Mutta kun tästä olo ja voimat kohenee niin virtaa riittää erilailla.

Sessu puree käsiä pikkasen mutta hyvin osaa lapsetkin kieltää.
Tällä rodulla on tapana paimentaa ja näykkiä nilkkoja. Ollaan sovittu että silloin pysähdytään, eikä jatketa matkaa jos näykkii vielä.

1. päivänä koira oli hieman arka eikä uskaltanut ihan joka paikkaan asunnossa.
2. päivänä tutusteli rohkeammin ja rupesi jo leikkimään ja sai spurtteja täällä.
3.päivä sama meininki. Ihana koira! :)

Kaikinpuolin hyvin mennyt siis, ainut vaan tämä kamala tauti mikä meidän perheessä on ollut, mutta onneksi jo voiton puolella!! :)
Toki minua mietiyttää se että saanko sen käsien puremisen yms. pois kun se on ikävää lasten kannalta enimmäkseen.

Huomenna täytyy ruveta harjoitteleen lasten kanssa koiran ulosviemistä, ennenkuin mies palaa työmaalle. Ei sitten tarvi sitä niin jännittää. Koira kun on vielä sen verran arka ettei uskalla kävellä hissiin tai edes rappukäytävällä. Mutta pientä muutosta on joka päivä tullu. Esim tänään jo uskalsi tulla ulkoa rappukäytävän eteiseen jne. :)

Heippanderi!

Koiruus on ollut talossa kohta 2 viikkoa ja meillä on mennyt kaikki oikein hyvin!

Toki niitä hermoja tämä homma vaatii todella. Pari huonompaakin päivää on nöihin viikkoihin mahtunut, mutta suurimmaksi osaksi on ollut pelkkää hyvää!
Onhan se vähän rankkaa ja koomistakin tuo ulkoilutus kun mulla on kaikki muksut mukana ja millon kukanenkin solmussa hihnassa jne.

Ymmärrän todellakin sen, että miksi moni ei tähän ryhtyisi, mutta jokainen puntaroi ne omat voimavaransa ja sen mukaan tekee päätöksen. :)

On tuo koiruus vaan niin mahdottoman ihana!

Kyllä se vielä näykkii ja sitähän varmasti jatkuu pitkään, mutta on se kyllä vähentynyt ja ihan selvasti jo ymmärtää kielto-sanan ja lopettaakin puremisen.

Yksinoloa ollaan harjoiteltu muutaman kerrran ja hyvin on mennyt tähän asti!

Millään malttaisi oottaa että koirasta kasvaa kunnon lenkkikaveri, mutta eikai se auta kun tehdä pitkät lenkit vielä ihan yksikseen! ;)



Koiruus on iloinen vesseli ja rohkeutta tullut lisää! Olisi ulkonakin lähdössä jokaisen rapsuttelijan matkaan!