Miten lopettaa ihastus?

Tervetuloa klubiin! Jäsennumerosi on 4224 8553 11 ja jäsenkorttisi valitsemallasi kuvalla postitetaan sinulle 3 päivän kuluessa. Taustakuvaksi voit valita joko a) syksyisen kaislikon, b) elefantin korvan tai c) Islannin lipun. Jäsenmaksu on 30 e/vuosi ja kuitti toimitetaan huomaamattomasti kirjekuoressa kotiin. Jäsenetuhintaan tarjolla mm. avioerojuristin ilmainen neuvontalinja ja nessupaketti puoleen hintaan. Eikä tässä vielä kaikki! Jos toimit nopeasti, saat liittymishintaan, ilman muita kuluja, neljä pakettia rairuohonsiemeniä....

No, vakavasi ottaen. Olen kokenut tuon saman eikä siitä ole helppoa pyristellä irti. Eikä aina sitä tahtoiskaan. Mutta raastaavaa se on.
Kun varattu on ihastunut varattuun, niin aina tekee jossain mielessä väärän ratkaisun. Ainoana lohdutuksena voin vain muistuttaa sinua, että et ole yksin murheinesi. Meitä on täällä paljon, ja lisää tulee varmasti päivittäin. Kenenkään muun on mielestäni myöskään turha moralisoida tilannettasi. Kukin taaplaa täällä tyylillään, ja kuka on sanomaan sen, mikä on oikein missäkin tilanteessa? Nobody!

Miten lopettaa ihastus? Otat puukon mukaan, piiloitat vaikka takin alle povariin ja isket ihastustasi kylkeen kun on sopiva tilaisuus ja hiljaista.

Kokeile viettää mahdollisimman paljon aikaa ihastuksesi kanssa. Ennemmin tai myöhemmin alatte kyllästyä toisiinne. Toisaalta on olemassa myös se riski, että näin ei käykään ;)

Ei taida auttaa muu kuin kääntää jollain tavalla ihastuksen tunteet tunteettomiksi.

Työpaikkaihastukset ja -suhteet on rikkoneet monet hyvät olemassa olevat suhteet. Eikä se kuitenkaan ole kuin hetken ihastus ja huuma.

Työpaikkasuhteet on tuomittuja ennenkuin ovat edes alkaneet, usko pois.

Ellet usko, kokeile ja tee elämäsi virhe.

Asialinjalla pärjää. Ihastumiset on ihan luonnollinen juttu perheellisellekin. Itse olen vapaa ja totaalisen pihkassa perheelliseen. En heti tiennyt hänen olevan varattu. Annan tunteiden olla, vaikka ajattelen häntä jatkuvasti. Vaikeaa edes puhua hänelle. En näe häntä joka päivä. Tiedän, että jos olisin naimisissa jonkun nuoruuden ihastukseni kanssa, niin silti tämä mies olisi kolahtanut. Tämä on vakavaa minun puoleltani (olen rakastunut), mutta perheenrikkojaksi en ala. Ellei mies eroa ja marssi luokseni. Turha miettiä mitään. Kunhan jakselen joten kuten päivästä toiseen. Ruokahalunikin jo olematon. Jos en jaksa, vaihdan työpaikkaa tai haen ammattiapua. Itseään kun ei kannata vuosi tolkulla kiusata.

Sama ongelma täällä..lisäksi vielä ihastuksen kohde on esimieheni. Niin tyhmää, että päästää itsensä ihastumaan, mutta minkäs voi. Ainut vaihtoehto mikä itselle tulee mieleen, että vaihtaisi työpaikkaa, mutta tätä en todellakaan halua. Kun vaan tietäiskin, että tämä tunne menee ohi...?! Tällä hetkellä en jaksa siihen uskoa.

oon ollu jo kohta kaks vuotta ihastunut perheelliseen esimieheen. mitään konkreettista ei ole koskaan tapahtunut, mutta luulen että se ainainen flirtti pitää ihastusta yllä. neuvona siis, älä juttele ikinä mistään kivasta ihastuksen kanssa.

Itsekin ihastuin joitakin vuosia sitten naispuoliseen työkaveriini. Meillä oli kotona kaksi pientä lasta, vaimo äitiyslomalla. Jotenkin olosuhteet olivat kotona ahdistavat, vaimo oli kiinni lapsissa. Työkaveriltani sain huomiota ja kaikki eteni luontevasti. Vaimoni sai tietää tästä suhteesta ja jätti minut saman tien.
Suhteeni entiseen työkaveriin kuihtui. Lapset jäivät äidille. Entinen vaimoni on mennyt uudelleen naimisiin hyvin menestyvän miehen kanssa. Minä häpeän ja kadun. Ihan oikeasti. Menetin perheeni ja maksan siitä loppuikäni!

Kyllä se ohi menee ajan kanssa, jaksa vain odottaa! Parin vuoden kuluttua et ymmärrä, miten olet voinut joskus ihastua kyseiseen tyyppiin.

Itsehillinnällä.Harjoittele.

Jos tuohon nyt on mitään lisättävää niin nuo tunteet mitkä tulevat, eivät aivan hetkessä vaan kuin varkain ja salaa, huomaat yhtäkkiä olevasi korviasi myöten toiseen ihastunut ja sen jälkeen vaikka aikaa on kulunut tunteet vahvistuvat etkä voi enää tehdä asialle mitään, onneksi ihmiselle on annettu järki ja ajattelulla voit prosesoida tuota asiaa, se tuntuu niin sanoinkuvaamattoman ihanalta kun näet toisen tulevan työpaikalla sinulle kertomaan jotain vaikka nyt (töihin) liittyvistä asioista, lämpimät aallot kulkevat lävitseni ja toisen näkeminen on kuin et olisi ihanampaa ihmistä koskaan aikaisemmin tavannutkaan.
Mekin olemme molemmat parisuhteessa, mutta ainakin omalta kohdaltani suhde on hyvä, mutta tunteet erittäin voimakkaat tuota tummaa kaunotarta kohtaan.
EN koskaan tule unohtamaan sinua, sinun hymyäsi, nauruasi, huumorintajuasi...miksi maailma on niin julma kaikkia osapuolia kohtaan...

Rakkausella työkaverisi

Joko sinä päätät unohtaa tuon työkaverisi ja keskityt vaimoosi tai eroat vaimostasi. Tämä on väärin kaikkia kohtaan. Sitä saa mitä tilaa.

Asiallisista vastauksista kiitos!
Tässä tilanteessani on kysymys nimenomaan siitä, että en halua toimia ihastukseni eteen vaan kunnioitan parisuhdettani yli kaiken, siksi haluan näistä tunteista eroon. En siis ole pettämässä miestäni enkä edes tiedä ihastuksen molemminpuolisuudesta.
Ihmettelen vaan miten on niin käsittämättömän vaikeaa saada nämä tunteet loppumaan!!!
Asialinja ja etäisyys voisi toimia, yritän niitä, se on vaan käytännössä mahdotonta, tuo etäisyys ainakin kun väistämättä olemme päivittäin tekemisissä.

Ja yksi samassa veneessä räpiköivä ilmoittautuu. Minulla tosin ei ole mielessä työkaveria kohtaan mitään vakavampaa - vanha kunnon kevät, hiukan pesussa haalistunut ja nukkaantunut parisuhde ja hormoonit hyrräävät. Vielä kun omistaa hiukan pelailijan luonteen (vaikka siis nainen olenkin), en voi sille mitään, että useampia kertoja päivässä käy mielessä, että miltähän tuntuisi... ja sähkö rätisee vain ilmassa.

Alkaahan tuo vähitellen laantua, jo tässä on sitä ollutkin kymmenisen vuotta. :-/

Alat laitella miehes valokuvia työpöydälle ja perheesi kuvia.
Esittelet niitä että tässä on mun mies, tässä on mu lapset /koira/kissa.
Jossain sopivassa tilanteessa. Tässä kohtaa fiksu mies vetäytyy ja huomaat ettei hän ole enää niin kiva. Monesti kipinät syntyy siitä kun molemmat "antaa ymmärtää" olevansa vapaampia kuin ovatkaan, ja ilman vakavaa tarkoitusta tai tahallisuutta tietenkin, mutta jos tuntuu että se on ongelmana niin tehkää vaikka miehenne kanssa teepaidat tai jotkin korut, sitten meet töihin uusi ihastus kysyy ai kun hieno teepaita tai koru, sanot että joo miehen kanssa teetettiin vuosipäivän kunniaksi samanlaiset. :D Voit tosin tehdä itsesi naurunalaiseksi tällätavoin, toinen voi loukkaantua että hänenkö takia sinun pitää suhdettasi muka "mainostaa", mutta jos keksit jonkin tavan joka ei loukkaa sitä ihastustasi luulemaan että häntä "pelätään" tai kuvitellaan hänen yrittävän tunkea väliin..niin katso toimiiko. tai sitten sano suoraan, että oot kiinnostunut mutta kyllä ohi menee koska kuitenkin rakastat miestä ja sori/aamen.

Päättäväisyyttä vain asian suhteen,kohta kohde jo inhimillisistä syistä ällöttää ilman etäisyydenkin ottamista.

Anna mennä vaan, tunne on molemminpuolinen. Toinen osapuoli odottaa sun aloitetta :)

Ajattelin vähän päivittää tilannetta.
Tässä on nyt muutama viikko mennyt vähän kevyemmällä mielellä asian suhteen. Ehkä olen löytämässä jotain tasapainoa itseni kanssa. Ihastus siis on edelleen päällä ja olemme tekemisissä lähes päivittäin, mutta ehkä syyllisyydentunteeni on hieman keventynyt.
Olen yrittänyt olla itselleni vähän armollisempi. Niin kuin joku kirjoitti, vaikka tuntisin mitä ei se tarkoita että minun tarvitsisi tehdä jotain sen mukaista, vaikka valehtelisin jos kieltäisin ettenkö koskaan heikkoina hetkinäni haaveilisi jonkinasteisesta fyysisestä läheisyydestä.
Ajattelin myös etäännyttää itseäni siinä mielessä että olen tunteistani huolimatta yrittänyt etsiä työkaveristani "vikoja", jotta ihastukseni viilenisi. Kyllä niitä varmasti löytyy kun vaan yritän kaivella!
Ehkä se tästä helpottaa, toivotaan!

Olette molemmat aikuisia, kerran täällä vain eletään joten tuntekaamme aidosti, eläkäämme spontaanisti, rakastukaa jne eli ohjeeni on että anna mennä, uskon toisenkin osapuolen sitä haluavan

Ihastuksen saa loppumaan sillä lailla kun tunnustaa sen.
Kun toinen sanoo, että voidaan kyllä olla kavereita, tajuat ettet halua olla vain kaveri ihastuksesi kanssa. Tunteesi alkavat viiletä
Helppo juttu.

ja ikää oli?

sun ja sen "ihastukses" ikä?

Ole ihan rauhassa ihastunut. Kuvittele kaikkea mitä teillä voisi olla. Siis pidä sellainen teinityttö-ihastus. Silloin on ihana mennä töihin, kun näkee "hänet". Näin minä tein ja ihastustani jatkui toista vuotta. Kohde ei koskaan tiennyt sitä. Kaikkea ei tarvi aina saada, muta voi unelmoida. Ihastus meni sitten ohi, ja jälkeen päin kyllä mietin mitenkä olinkaan voinut häneen ihastua. En yhtäkkiä nähnytkään hänessä mitään. Ihastukset kuuluvat elämään. Myös parisuhteessa olevien. Eri asia on mienkä mielsään ja käytänössä hoitaa nämä "jutut".

Minulle ihastus antoi energiaa. Yleensä ihastumine nja rakastuminen antaa energiaa. Aloitajan kanttaa miettiä onko oikeasti ihastunut, jos se vie energian ja työtehon. Silloinhan et halua näyttää parhainta puolta itsestäsi. Luonto ei käyttäydy niin. Vastapuoli ei ihastu mitään tekemättömään ja saamattomaan naiseen (tai mieheen). Mieti, ihastuisitko ihmiseen, joka menettää työtehonsa ja energiansa sinut nähdessään. Ei varamsti tule vastakaikua. Sellainen ihminen vaikuttaa luuserilta ja omituiselta, laiskaltakin. Ei haluttavalta. Ihastumiset ei syö ihmisen enrgiaa vaan lisää sitä.

Kaipa se kertoo enemmän ihmisestä itsestään, jos tämä joutuu aina tunnekuohun loputtua ihmettelemään kuinka on voinut johonkuhun tiettyyn henkilöön joskus ihastua tai tuntee jopa inhoa tätä kohtaan.

Itse ihailen ja arvostan vielä vuosienkin kuluttua lähes kaikkia entisiä ihastuksiani. Kaipa se johtuu siitä että nämä ihmiset ovat ihan oikeasti ihailun arvoisia persoonallisuuksia.

On ihan normaalia ihastua työkaveriin. Ei se tarkoita sitä, että toinen olisi "se oikea". Ihmiset nyt viettää työpaikoilla enemmän aikaa kuin kotonaan. Ja työpaikalla harvemmin näytetään luonteen nurjaa puolta. Mutta ohi se menee. Toisaalta: aina voi nauttia ihastuksen fiiliksestä.

Hankala yhtälö tuo, kieltämättä. Mutta ajattelet ihan oikein. En tiiä oisko apua ihan vaikka ammattiauttajasta ? Joku ihan neutraali ihminen jolle voit kertoa tuntees rehellisesti eikä tarvia pelätä että sana leviää. Mitään shokkihoitoa miehelllesi ei kannata antaa nyt kertomalla siitä.

Tästä on nyt ihan omaa kokemusta.
Menin tuttavapariskunnan luo viikonloppuna kun kutsuivat kylään. Oli jo aika myöhä ja siinä juteltiin niitä näitä. Mies oli jo nauttinut jonkin verran eikä sitten pysytnyt tuomaan kotiin vaan jäin yöksi heidän sohvalle. Lupasi ajaa aamulla kun käy heidän lapsenlapsen päivähoitoon.

Herään yöllä siihen että mies romahtaa mun päälle ja sopertaa rakkudentunnustuksia. Kiljuin kauhusta ja vaimo heräsi katsomaan. Mikä tilanne. Sain kyydin hakemaan mut pois ja odotin päivän ja soitin. Eivät vastaa. Lopulta päätin sitten vaan mennä sinne koska osa tavaroita oli jäänyt heille.

Molemmat istuu kalpeina kun haavanlehdet ja vakavina. Juteltiin. Selvisi että mies oli ollut yksipuolisesti ja salaa ihastunut minuun. Heillä oli jäänyt se lapsi hakematta ja riidan volyymi sellainen että häätö uhkaa. Vanhempi pariskunta siis ja eivät aio erota vielä koska on sitä perhettäkin.

No sanomattakin on selvää että mua ei varmaan enää sinne kutsuta mutta muodolliset välit meille jäi. Menetin kyllä kaksi hyvää ystävää tässä.
Lähtiessä kuulin vielä kun vaimo itki miehelleen että ET OLIS KOSKAAN KERTONUT MULLE !

Jos kerrot asiasta, mieti, loukkaako se miestäsi. Ja lapsiasi.
Onko se reilua, jos eroatte tämän takia? Ei. Ja mieti vähän lapsias, KANAAIVO! OIKEESTI, kaikki työpaikkaihastumiset päätyy helvettiin. Jos kerrot, nii älkää erotko. Ajatelkaa lapsianne ja niitten surua mikä niillekkin tulee.

Ei ne kaikki päädy helvettiin.

Kunpa tosiaan vois lopettaa kiinnostuksensa sillon kun haluaa, mutta ei. Suorastaan pakkomielteisesti pitää kyttäillä ja etsiskellä tätä ihastusta töissä kiikariin ja ei varmasti ole tämäkään voinut olla huomaamatta kyyläilyjäni. Vielä mahtavampi juttu kun tämä on käsittääkseni varattu, tosin miettinyt vähän että liekö tällä jutut kotona kovin hyvässä kondiksessa kun ihankuin olisi alkanut kyttäilemään samaan malliin takaisin ja muutaman kerran tullut jotenkin normaalista poikkeavan oloisesti tekemään tikusta asiaa. Lisäksi jokin aika sitten tällä oli netissä halikuva itsestään ja kultsistaan mutta on poistanut sen.... ei vaan voi olla ajattelematta kaikenlaisia tommosia joutavia vaikka järki sanoo että kuormasta ei kannata napsia.

Kun menee sanomaan ihastuksen kohteelle, että "olen ihastunut sinuun mutten missään nimessä halua yhtään mitään kanssasi eli älä siis yritä muuta kuin tappaa tämä typerä tunne minusta"... niin kyllä varmaan toimii.

Se on vaan niin kummallista, että kukaan ei koskaan tee noin... (?)

Kaikken parasta on tehdä tuo ihan siellä oman pään sisällä - ei ole vaikeaa. Kun omaa rakastaa ja on varma elämänsä valinnoista, niin ei tarvitse sekoilla tunteidensa kanssa.

Alkava loma ja eron tuska vai mahdollisuus?
Ikävä on jo alkanut vaikka loma ja sitä myötä väistämätön tapaamattomuus työkaverin kanssa on vasta tulollaan. Miten selvitä ikävästä ja yrittää nauttia ansaitusta lomasta ilman ikävää olotilaa vai olisiko tässä nyt hyvä mahdollisuus irrottautumiseen, mutta miten?

Vanha ketjuhan tämä, mutta ihan vaan purkaakseni omaa oloani päätin kirjoitella.
Jos joku olisi vaikka keksinyt sen viisauden, miten ihmeessä eroon tästä ihastuksesta ja himosta mitä hän minussa aiheuttaa.. Toisaalta sitä toivoo ettei joka päivä töissä nähtäisi, jos vaikka tunteet lopahtaisivat ja siten kun hän ei ole paikalla, niin kuinka häntä kaipaakin. Ensimmäisenä aamulla ja illalla viimeisenä häntä ajattelen. Niin väärin puolisoa kohtaan. Meillä siis ei ole suhdetta, mutta kiihkeä ilta jaettiin kerran. Olen koittanut olla asiallinen ei mitään muuta kuin työasiaa, mutta sekin saa ajatukset sekaisi, tulee vain tuijoteltua toisen huulia, rintakehää, pyllyä jne Ja tää tunne jatkuu ja jatkuu vaan, ei mene ohi millään, vaikka aikaakin on tapahtuneesta. Olen yrittänyt ajatellut negatiivisia asioita hänestä, etsinyt huonoja puolia jne, mutta jotenkin ne kaikki selitän itselleni parhain päin tai en vain välitä niistä...Seksi puolison kanssa on hyvää, tosin ajattelen toista. MÄÄ EN KESTÄ!

Ehkä sinun pitää vain hyväksyä tapahtunut itsesi kanssa ja oletkin jo järjellä ajatellut, miksi et vie asioita pidemmälle. Järkeä edelleenkin vaan kehiin ja oikealla asenteella pääset yli, kyllä se tunne aikanaan haalistuu, se ei ole ikuinen.

Kuinka ollakkaan juuri tänään ajattelin samaa epätoivoisena. Kuinka päästä ihastuksesta, joka on kestänyt monia vuosia. Pahinta on että olemme molemmat varattuja. Ja kaikesta päätelleen ihastus on vieläkin molemminpuolista. Olemme hetket läheiset kokeneet, mutta yrittäneet pysyä jonkin aikaa kaidalla tiellä. Olen jopa jo monet kerrat luullut pääseväni tunteesta irti, uutta aina se iskee uudellen.
Luulen, että hänellä menee paremmin suhteessaan kun aiemmin ja minä se yritän porskutella epätyydyttävässä suhteessamme. Jossa oma puolisoni on passiivinen minua kohtaan. vaikkakin paras isä lapsillemme. Huolimatta siitä, että hän ei minua tarpeeksi huomioi minua rakastan häntä.
Yritä.n ja päätän, joka päivä päästä ihastuksesta, mutta onnistumatta .
Uskon jonain päivänä onnistuvanikin.
Siksi jotenkin aloittajan tarina tuntui kolahtavan kovasti.

niinpä niin. ihan samat ajatukset. mikään ei tunnu auttavan, välttely, työpaikan vaihto, oman parisuhteen pelastusyritykset. olen päättänyt kertoa sopivan tilaisuuden tullen ihastukselleni. tiedän että hänellä on tämän asian suhteen korkeampi moraali, joten tulen saamaan odottamani pakit, ilman niitä en näköjään pysty jatkamaan elämääni, tragikoomista melkein.