Naiset vihaavat miestä, joka on yksilö

Me ollaan vaan niin parhaita. Naiset ei tajuu.

Täällä ei ole käynyt kuin yksi yksilö ja sekin savustettiin pois..

Sanoisin että tuo ei ole koko totuus, mutta siinä on hyvin paljon totuutta.

Yksilö-mies on naiselle vaikea käsittää. Naiset elävät parisuhdeunelmiaan miellyttääkseen "miestä" joka on juurikin persoonaton parisuhde-objekti naisen elämässä. Tämän takia monista naisista onkin pelottavaa kun miehellä on oikea luonne jota ei voi kohdella "sukupuolenaan". Naiset haluavat miehen jonka kiimaa voi säädellä yöasun läpinäkyvyydellä, se on helppoa. Naiset haluavat miehen joka vastaa heidän vaalimaansa - täysin yksiulotteista - kuvaa siitä millaisia "miehet" ovat - jopa niin pitkälle että miehisyydestä tulee äärimmäisen rajoittava ja jopa suhteet mahdottomaksi tekevä ilmiö (ns. testosteronimöykyt jotka toteuttavat yksiulotteisen miehisyyden kaavan mutta joista ei ole ikinä minkäänlaiseen suhteeseen kumppaniksi.).

Ongelma on juurikin se että naisen pitäisi yksilö-miehen kohdalla myöntää että miehet ovat yksilöitä ja että naisen valta ja kyky kontrolloida ei ole yleispätevä työkalu (vaikka se tissimitalla baarissa ehkä siltä vaikuttaa, jos kyse on kuolamäärän mittaamisesta) - vaan tutustuminen mieheen vaatii todellakin heittäytymistä myös henkilökohtaisella akselilla... ja siksi kyseessä on aina haparointi ja yllättävän vaativa prosessi.

Monille naisille on helpompaa olla naisroolinsa ja yrittää kohdata vain miesrooli. Kun noin tapahtuu eivät yksilöt koskaan kohtaa, ja ongelmat ovat sitten suoraan paskasta leffasta revittyjä juonenkäänteitä. "Ai panit Marjattaa? No minä panen Anssia!".

Jep. Yllättävää kyllä normaalit ihmiset ovat ehkä 3% oma sukupuolensa, ja 97% ihmistä... Niin kauheaa kuin se onkin.

Eivät ehkä vihaa, mutta yksilö on ihminen, jolla on heikkouksia ja jolla ei ole mitään, mitä naista kiinnostaisi. Tästä syystä yksilöityneimmillä miehillä on naisille vähän tarjottavana sellaista, mikä näistä kiinnostaisi tai kiihottaisi.

Terminä vihaa ei tässä suhteessa ole aivan osuva, parempi ilmaus olisi, että naiset halveksuvat miehiä, jotka ovat yksilöitä.

Naiset ovat laumaeläimiä, jotka huutavat kuorossa "ei saa yleistä, olen yksilö!"

Tuo on kyllä ihan totta varmaan, itse olen viime kesän jälkeen alkanut palstaa enempi seurailemaan. Oikeastaan aloitin tuosta nettideittailu palstasta kun vähän kiinnosti millaiset naiset sitä harrastaa ja nyttemmin yhä vain enemmän siirtynyt tähän sinkkujen puolelle.

Varsinkin tuossa nettideittailupuolella on huomannut ihan selkeästi sen että naiset arvostaa täällä miestä joka tietää mitä haluaa kunhan se vain on samoja asioita mitä nainen haluaa tai mitä naisilla yleensä on tarjota. Täytyy olla hyvin joviaali mielipiteissään, hyväksyä ylipainot, lapset ja mitä kaikkea se naisen entinen elämä vain on tuonut tullessaan. Yleisesti ottaen kannattaa kompata naisia ja niiden mielipiteitä, muistaa korostaa luonteen tärkeyttä ja heittää välillä jotain sopivan pikkutuhmaa kommenttia. Tämanlaisia miehiä sinne aina välistä ilmaantuu ja on aika huvittavaakin seurata naisten reaktioita siihen.

Jos tänne kirjoittaa mies omia ajatuksiaan tai sellaisiakaan miten useimpien miesten mielestä asioiden tulisi olla on se poikkeuksetta huono juttu naisten mielestä eivätkä he oikein kykene edes keskustelemaan näistä asioista kun ottavat heti viha-asenteen asiaan. Sikälihän se on vähän huono juttu kun kun kuitenkin keskustelupalstalla ollaan niin olisihan se mukava keskustella ihan oikeastikin asioista naisten kanssa.

hyvä aihe

Miten he voivat olla yksilöitä jos kuuluvat johonkin melko yhteneväisesti käyttäytyvään ryhmään?
Itsekin miehenä on, joskus, hauska seurata muiden miesten käytöstä. Monet kyllä jaksavat jauhaa sitä miten heitä naiset eivät pompota, mutta jostain "kummallisesta" syystä tämä muuttuu jos joku nainen heidät huolii.

Mielestäni kaikessa näkyy se, että naiset ovat laumaeläimiä ja miehet useammin yksilöitä (pitäen samalla mielessä yksilökohtaiset poikkeukset).

Koulutuksessa ja työelämässä tämä näkyy hyvin. Naiset ovat hyviä tunnollisessa ulkoa opettelussa, säännöllisessä tehtävien tekemisessä eli kaikessa siinä, mitä peruskoulu, lukio ja yliopistotkin pitkälti edellyttävät. Siksi naiset pärjäävät koulussa, yliopistojen pääsykokeissa ja yliopistojen kursseilla paremmin. Miehet alkavat sen sijaan loistaa kun vaaditaan rohkeutta ajatella itse, soveltaa tietoa uudella tavalla tai ylipäänsä soveltaa. Tämän vuoksi johtajista suurin osa on miehiä samoin kuin yritysten perustajista. Miesten tarmo kohdistuu uuden löytämiseen ja riskien ottamiseen ilman alituista tarvetta suojella viimeiseen saakka omaa itseään. Naisille on lopun viimein tärkein aina se oma itse siinä missä osa miehistä on valmis uhraamaan itsensä suuremman hyvän vuoksi.

Myös parisuhdepelissä naiset käyttäytyvät kuin lauma kottaraisia. Sen näkee jo treffi-ilmoituksista, jotka ovat 90% kopioita toisistaan. Naisia ei hävetä yhtään luetella kerta toisensa jälkeen mauttomimpia kliseitä omissa profiileissaan. Mies, ollen paljon enemmän yksilö, tuntisi olonsa typeräksi jo yhdestä klisesanasta.

Noh, muistakaa miehet, että te tätä maailmaa loppujen lopuksi pyöritätte. Kaikki, toistan KAIKKI, merkittävät keksinnöt ovat miesten tekemiä. Eikä se tule mihinkään muuttumaan, vaikka naisia on yliopistoissa nykyään enemmän. Kun sillä pelkällä tunnollisella ulkoluvulla ei kuitenkaan facebookeja, googleja, inteleitä, mars-rakettaja tai mitään muutakaan oikeasti mullistavaa keksitä.

tulkitaan vastakkaisen sukupuolen edustajia oman sukupuolen silmälasien läpi. Kylläpä onkin voimakas heijastusefekti. Miehethän niin tykkäävät persoonallisista naisista ja haluavat kuulla naisten todellisia ajatuksia. Akan pitää mahtua tasan tarkkaan piparimuottiin, muuten siinä on jotain pahasti vialla eikä se ole Oikea Nainen, kuten äiti on. Rupea pelottamaan.

Hyvä huomio !
Naiset yrittää leipoa lähes aina miehistä jotain naisten lehdistä, romaaneista jne. luotua hömppämiestä siinä.
Sorry naiset ei se onnistu läheskään kaikkien kanssa vaan toisilla miehillä on aivot, oma tahto ja haluavat kulkea omia teistään.
Turha sitä on tulle viereen törkkimään ja yrittää suistaa MIEHIÄ polultaa siis huomasit isolla MIEHIÄ.
Lelupojat ja hömppämiehet ne on semmoisia naisia varten jotka leipovat heistä mieleisiään. Ja valitettavasti sitten huomaavat ettei se semmoinen olekaan mies eikä mikään ja käyvät pettämässä sitten tämmöisten omia polkujaan kulkevien MIESTEN kanssa puolisoaa.

Ihan mielenkiintoinen pointti aloituksessa, ehkä käyttäisin "vihata" sanan tilalla "vieroksua"-sanaa...

Yksilöllisyydestähän on kyse, jos poikkeaa - haluamattaan tai tietoisesti - massan normi-ihanteesta, ja ehkä tässä on jotain haluttomuutta naisten (ja miestenkin lienee syytä katsoa peiliin) puolelta ottaa riskejä. Tuntuu osin samalta ilmiöltä, että vähän sama jos esim. kamerassa monet tuijottaa vaikkapa megapikseleitä ja tekee sen perusteella ostopäätöksen missä kamerassa eniten pikseleitä vaikka kuvanlaatu jossain vähäpikselisessä kamerassa voi olla paljon parempi. Mutta kun on ne tietyt speksit mitä kuuluu tuijottaa...

Itse ainakin olen tullut siihen tulokseen, että moni persoonalliselta vaikuttava tyyppi on sitä, koska... ja tämä on se pointti... hänellä ei ole varaa olla normaali! Silloin kannattaa olla persoonallinen.

Yksilöllisyys on siis oikea tarve yrittää erottua massasta silloin, kun ei pärjää normimaailmassa. Ja toki tätä monet varmasti vieroksuu, ainakin aluksi kunnes tajuaa sen yksilön pointin (jos sellainen on) ja sen hyvät puolet.

miehet vihaavat naista joka on kaksilo

Keskivertous on valitettavan hieno asia. Niin ulkonäössä, luonteessa kuin elämäntavoissakin. Ei kukaan halua miestä, joka on epänormatiivinen ja jonka selviytyminen "systeemissä" vaikeutuu sen vuoksi huomattavasti. Ätminkäiset vika on, että he itse kaivavat omaa kuoppaansa. Avain naisten suosioon on, että uskaltaa olla normien mukainen. Ei se ole heikkoutta vaan terve tapa ihmiselle. Ihminen on laumasielu.

Ätämiys on oma päätös. Peräkammarinpoikuus, häviäminen ja yleinen häviäminen on todellakin oma valinta. Ei muuta kuin olkaa niitä yksilöitä vapaasti, mutta älkää itkeä tuhertako täällä julkisesti piIIuttomuuttanne.

Olette valinneet tien, jolla jäätte paitsi normaaliin nuoruuteen ja myöhempään elämään kuuluvia, upeita, kihelmöiviä ja tajunnanräjäyttäviä asioita, rakastumisen, jännittyneet ensimmäiset kopeloinnit, kesäheilastelu ja parisuhteen säännöllinen, kehittynyt seksi. En voi ymmärtää valintaanne, mutta ei muuta kuin leukaa rintaan ja hartiat nyyhkytyksestä hytkyen peräkammarin sängynreunalle näpittämään. Olette sivussa, ette ole niin kuin muut. Todella erikoinen valinta ja päätös.

Koettakaa kestää sen yksilö-itsenne kanssa.

Yksilöllisyyshän on hyvä asia, monet vain häpeävät omaa yksilöllisyyttään ja esittävät jotakuta toista ihmistä - oikeastaan kovin moni näyttää katsoneen samaa elokuvaa. Pääasia, että kunnioittaa itseään ja muita ja se näkyy käytöksessäkin. Sellainen vetää kyllä puoleensa.

Yksilö on siis sellainen, joka erottuu massasta. Massassa oleva edustaa siis keskiarvoisia asioita esim. ulkonäön, tulojen, työtehtävien, koulutuksen, ihmissuhteiden ja harrastusten sekä elämänarvojen osalta. Voisi siis ajatella, että keskivertoihminen olisi esim. ammattikoulun/-korkean käynyt ihminen, joka asuu omistusasunnossa, käy töissä, haluaa lapsia tai on se keskimäärin noin 1,6 lasta, kuuluu ev.lut. kirkkoon jne.

Aika moni haluaa keskivertopuolison, keskivertoelämän ja omistaa keskivertoarvot. Minusta se on ihan ookoo, jos se on sitä, mitä ihminen oikeasti haluaa. Edustan itsekin kaikin puolin keskivertoasioita Suomessa ja voin suoraan myöntää, että myös unelmieni mies olisi monessa asiassa ihan keskivertoa. En halua esim. huippukomeaa, huippu-uraa tekevää huippuälykköä. En haluaisi myöskään miestä, jolla on hyvin ääripäätä edustavat arvot esim. ääriuskonnollinen islamisti, äärioikeistolainen rasisti, pedofiili tai vaikkapa hiihtopummi.

Siedän mielestäni hyvin yksilöllisyyttä ja miehellä tuleekin olla omia ajatuksia ja arvoja. Kyse on vain siitä, että voinko arvostaa ja kunnioittaa miestä, jos hänen arvonsa ovat täysin ristiriidassa omien arvojeni kanssa? Jos minulle on tärkeää vakituinen työ, omistusasunto, (tulevaisuudessa) lapset ja harrastukseni, niin miksi yrittäisin edes suhdetta sellaiseen mieheen, joka ei todellakaan halua noita asioita elämäänsä?

Jos te miehet mietitte tätä samaa asiaa omalta kannaltanne, niin olisitteko valmis parisuhteeseen esim. seuraavien naisten kanssa:
- äärifeministi, jonka mielestä naisen asema tulee olla korkeammalla kuin miehen
- vihreä aktivisti esim. vegaani kettutyttö
- miesmäisesti pukeutuva nainen, joka haluaa murtaa sukupuolirajoja ja kasvattaa lapsista sukupuolineutraaleja
- äärifeminiininen perinteisiä arvoja kannattava nainen, jonka mielestä mies on perheen pää eli naisen paikka on kotona hoitamassa lapsia ja kotia, kun taas miehen tehtävä on elättää perhe
- äärilestadiolainen, jonka mielestä ehkäisy ei kuulu parisuhteeseen, avioliitto on ikuinen ja TV on syntiä

Nuo ylläolevat edustavat erilaisia tapoja elää elämää, joka ei edusta suomalaista keskivertonaista.

Pohdit liika äärivaihtoehtoja ja siksi sinulta jää huomaamatta ei-ihan-tavis vaihtoehdot, jotka eivät kuitenkaan tarkoita mitään ääri-elämäntapaa.

Keskivertoihmisen määritelmäsi on hyvä. Se on juuri tuollainen AMK-taustainen, 9-17 töitä tekevä asuntovelkainen, joka aina välillä purnaa hallituksen veroratkaisuja ja käy kerran vuodessa ulkomailla ja kerran talvessa Lapissa laskettelemassa (vaikka viikon kestävä juhliminen onkin tärkeämpää). En tuomitse näin elävää. Se on turvallista elää näin kun naapurustossa melkein kaikki elävät samalla tavalla.

Jos nyt unohdat nuo äärivaihtoehdot, niin kerro, miltä seuraavanlainen elämäntapa kuulostaa.

Mies tienaa 80.000e vuodessa oman firmansa kautta. Hänellä on loma-asunto Australiassa, jossa viettää perheensä kanssa kolme kuukautta talvella, osan etätöitä firmaansa tehden. Kaveripiiri koostuu samantapaisista miehistä ja vapaa-ajanvietto koostuu kaikenlaisista mielenkiintoisista asioista, joita harvempi normimies harrastaa ajanpuutteen tai rajoittuneisuutensa vuoksi. Perheen kanssa käydään purjehtimassa talvisin, tv:tä katsovat vain lapset. Lapsilla on kavereita monista maista ja he puhuvat englantia melkein kuin suomea.

Kelpaisko vai onko sittenkin parempi elää niinkuin kaikki ympärillä? Tällä tavalla voisi elää mies perheineen, joka on tehnyt elämässään mitä on halunnut eikä ole välittänyt siitä, miten "kuuluisi" elää.

Joku fiksu on sanonut, että synnymme originaaleina, mutta kuolemme kopioina.

Ihmisolio on ainutlaatuinen syntyessään, mutta yhteiskunnan toimivuuden kannalta on suotavaa jos suurin osa ihmisistä mukautuu normeihin ja toimii niiden mukaan. ”Mukauttamisemme” alkaa jo hyvin pienenä, vanhempamme kasvattavat meistä omien arvojensa mukaisia ja tämä mukauttaminen jatkuu kun lapsi menee päiväkotiin, kouluun jne. Koska ihminen on sosiaalinen olento, mitä paremmin hän sopeutuu ryhmään, sitä paremmin ainakin keskivertoihminen menestyy (karkeasti yleistäen). Lapsena emme juurikaan kykene vanhempiemme vaikutusta vastustamaan, vaan mielemme ovat helpohkosti työstettävissä olevaa ”savea” kasvattajien käsissä.

Niillä, jotka huomattavasti poikkeavat ryhmästä ja kapinoivat yleisiä sääntöjä vastaan, tulee olla jokin kompensoiva ominaisuus (esim. Albert Einstein ja äly). Eli karrikoiden voisi sanoa, että poikkeavuus on hyväksyttävää silloin kun siitä on jotakin hyötyä tai että poikkeavuus ilmenee muutoin jollakin hyväksyttävällä tavalla.

Sosiaalinen paine mukautumiseen puolestaan vaihtelee eri kulttuureissa ja eri aikakausina.

Fewknkenjwefnjwefwef totesi ylempänä ansiokkaasti ”Yllättävää kyllä normaalit ihmiset ovat ehkä 3% oma sukupuolensa, ja 97% ihmistä...”. Lisäisin/painottaisin siis vielä: sekä miehet että naiset. Sosiaalinen paine vain on aika kova ihmisen toimia omaan ryhmään (on se ryhmä sitten sukupuoli, uskontokunta tms) kohdistuvien odotusten mukaisesti. Kuinka paljon tuolle yksilöllisyydelle on tilaa? Eikö se ole kiinni meistä jokaisesta kuinka paljon tilaa sille annamme toinen toisissamme? Jos kritisoimme sitä, että joku ei esim. käyttäydy tarpeeksi
miehekkäästi/naisellisesti, eikö se ole juuri tuon yksilöllisyyden rajoittamista?

Ylempänä oli keskustelua myös siitä, miksi naisia on edelleen vähemmän johtajina, keksijöinä jne. Väittäisin, että ainakin osasyy tähän on sillä, että asiat muuttuvat hitaasti. Naisten yhtäläinen mahdollisuus opiskeluun on vielä melko tuore asia, esim. omassa suvussani äitini isosisko joutui jäämään kotiin hoitamaan pienempiä sisaruksia kun isoveli jatkoi oppikouluun. Ja vaikka oma äitini opiskeli pidemmälle, niin kyllä hänkin minua kasvatti hyvin perinteiseen naisen muottiin (sanoi mm. suoraan etten tule koskaan miehiä saamaan kun olin urheileva ja ehkä hiukan raisukin poikatyttö). Samaan aikaan kun veljeni sai tehdä suunnilleen mitä tahansa, niin minun tekemisiäni ja sanomisiani kontrolloitiin huomattavasti tarkemmin. Naisten odotetaan vielä mukautuvan laumaan ja siksi niin usein teemme.

Eli jopa meidän tasa-arvoisessa Suomessamme, on vielä paljon perinteisiä normeja, jotka ovat vuosien saatossa vanhempiemme, isovanhempiemme ja muiden kasvattajiemme toimesta meihin istutettu – asenteet ja normit muuttuvat aikojen saatossa ja perinteiset rooliodotukset lieventyvät, mutta hyvin hitaasti, usein sukupolvien saatossa.

Nykynainen pystyy jo uran ja perheen yhdistämään, muttei se aina helppoa ole. Tunnen itse asiassa pari lääkärinaista, joilla kummallakin olisi mahdollisuus kansainväliseen tutkijauraan. Mutta he ovat päättäneet, ainakin toistaiseksi, kieltäytyä tästä mahdollisuudesta (tai laittaa sen ”hyllylle odottamaan”) koska lapset ovat pieniä eikä olisi helppoa lähteä esim. useaksi kuukaudeksi Jenkkeihin tutkimusryhmään. Se onnistuu joiltakin (yleensä laajan tukiverkoston avulla), mutta moni valitsee toisin, koska haluaa olla mukana lastensa elämässä arjessa.

Toisaalta minusta kysymyksenasettelu on jossain määrin absurdi – onhan meistä jokainen yksilö joka tapauksessa, vaikkei olisikaan ”räiskyvän poikkeava” yksilö. Tavis saattaa elää hyvin keskinkertaiselta ja tylsältä näyttävää elämää, mutta hänen sielunmaisemansa voi olla paljon rikkaampi ja tasapainoisempi, kuin esim. jonkun laumasta poikkeavan yksilön. Eikö silloin taviksen ratkaisu ole juuri oikea ja yksilöllinen hänen elämässään? Pääasia että hän on onnellinen omassa elämässään.

Pääasia kaikessa tässä on mielestäni se, että kunpa jokainen saisikin valita oman tiensä juuri sen oman yksilöllisyytensä pohjalta eikä muiden odotuksista lähtöisin. Sekä elämässä yleisemmin että parisuhteessaan. Siis, kyllä kiitos, yksilömies minulle, yksilöllinen sielunkumppanini joka minua yksilöllisenä naisena arvostaa ja rakastaa.