Hei,
Olen pahoillani jos tämä keskustelu ei ole oikealla palstalla, mutta arvelin että täältä voisi saada neuvoa miten kannattaisi edetä lapsemme musikaalisuuden kanssa. Olemme vaimon kanssa välillä vähän ihmeissämme 6 vuotiaan tyttäremme taidoista pianon ja musiikin kanssa. Yritän seuraavassa kuvailla asioita mahdollisimman totuuden mukaisesti, vaikka on kysymys omasta lapsesta.
Meillä on kotona piano ja vaimolla on perustaitoja, joita hän opettanut tytölle. Tyttö on luonnollisesti lähes itse korvakuulolta opetellut pianoa ja musiikkia, koska se on kivaa. Nyt vain tuntuu siltä, hän osaa jo enemmän kuin vaimo pystyy opettamaan.
Tyttö kuuntelee esim uutta lastenlaulua cd:ltä, niin hän pystyy n 15 kuluttua soittamaan sen pianolla, siten että esim. minä tunnistan mistä kappaleesta on kysymys. Meillä on kaksikielinen koti; suomi ja englanti. Tyttö puhuu kumpaakin, on oppinut jo lukemaan ja kirjoittamaan suomea ihan sujuvasti ja englannin lukeminen ja kirjoittaminen paranee päivä päivältä. Hän väittää minulle että hän osaa lukea nuotteja, kun äiti on opettanut. En osaa sanoa, koska en ymmärrä nuoteista yhtään mitään (minua pidetään meidän perheen musikaalisena hylkiönä, koska olen raskaan rockin vankkumaton kannattaja..).
Tyttö on pianon kimpussa joka päivä enemmän tai vähemmän. Soittelee osaamiaan kappaleita ja opettelee uusia. On itselleen hirveän ankara jos jokin nuotti ei mennyt niin kuin piti. Tuolloin saattaa raivota itselleen ja koko muulle perheelle. Jatkaa niin kauan ennen kuin menee oikein. Monesti pitää käskeä laittamaa piano kiinni ja painumaan iltapalalle. On käynyt niin, että ovat laulaneet eskarissa/päiväkodissa uuden laulun. Kertoi meille että on koko loppupäivän miettinyt millä näppäimillä hän soittaa sen kun tulee kotiin, kertoo miettineensä nuotit päässään valmiiksi. Kun tuli kotiin, niin ei malttanut riisua ulkovaatteita, vaan syöksyi pianolle ja soitti kohta sen kappaleen ylpeänä. Kun minä sitten ihmettelen ylpeänä hänen taitojaan, niin välillä menee esittämiseksi, tyyliin: ”Kato iskä, mä soitan saman pelkillä mustilla näppäimillä.”
Pääsitte tuosta varmasti kärryillä mitä tarkoitan. Se verran nyt minäkin tajuan että musikaalista lahjakkuutta on, mutta onko tuollainen poikkeuksellista lahjakkuutta, vai onko sitä vielä liian aikaista arvioida? Tytöllä on kiinnostusta niin moneen muuhunkin, niin kuin tuon ikäisellä nyt on, mutta kaipaisimme neuvoa että kannattaisiko tuohon pianoon ja musiikkiin erityisesti panostaa? Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä osaava pianonopettaja saisi tytöstä irti. Siitä päästäänkin toiseen kysymykseen; mistä Helsingistä kannattaisi lähteä kysymään pianotunteja tuon ikäiselle (ehkäpä ihan kotikäynneille) ja mitä olisi hyvä varautua maksamaan?
Kiitos etukäteen asiallisista kommenteista.
Olen pahoillani jos tämä keskustelu ei ole oikealla palstalla, mutta arvelin että täältä voisi saada neuvoa miten kannattaisi edetä lapsemme musikaalisuuden kanssa. Olemme vaimon kanssa välillä vähän ihmeissämme 6 vuotiaan tyttäremme taidoista pianon ja musiikin kanssa. Yritän seuraavassa kuvailla asioita mahdollisimman totuuden mukaisesti, vaikka on kysymys omasta lapsesta.
Meillä on kotona piano ja vaimolla on perustaitoja, joita hän opettanut tytölle. Tyttö on luonnollisesti lähes itse korvakuulolta opetellut pianoa ja musiikkia, koska se on kivaa. Nyt vain tuntuu siltä, hän osaa jo enemmän kuin vaimo pystyy opettamaan.
Tyttö kuuntelee esim uutta lastenlaulua cd:ltä, niin hän pystyy n 15 kuluttua soittamaan sen pianolla, siten että esim. minä tunnistan mistä kappaleesta on kysymys. Meillä on kaksikielinen koti; suomi ja englanti. Tyttö puhuu kumpaakin, on oppinut jo lukemaan ja kirjoittamaan suomea ihan sujuvasti ja englannin lukeminen ja kirjoittaminen paranee päivä päivältä. Hän väittää minulle että hän osaa lukea nuotteja, kun äiti on opettanut. En osaa sanoa, koska en ymmärrä nuoteista yhtään mitään (minua pidetään meidän perheen musikaalisena hylkiönä, koska olen raskaan rockin vankkumaton kannattaja..).
Tyttö on pianon kimpussa joka päivä enemmän tai vähemmän. Soittelee osaamiaan kappaleita ja opettelee uusia. On itselleen hirveän ankara jos jokin nuotti ei mennyt niin kuin piti. Tuolloin saattaa raivota itselleen ja koko muulle perheelle. Jatkaa niin kauan ennen kuin menee oikein. Monesti pitää käskeä laittamaa piano kiinni ja painumaan iltapalalle. On käynyt niin, että ovat laulaneet eskarissa/päiväkodissa uuden laulun. Kertoi meille että on koko loppupäivän miettinyt millä näppäimillä hän soittaa sen kun tulee kotiin, kertoo miettineensä nuotit päässään valmiiksi. Kun tuli kotiin, niin ei malttanut riisua ulkovaatteita, vaan syöksyi pianolle ja soitti kohta sen kappaleen ylpeänä. Kun minä sitten ihmettelen ylpeänä hänen taitojaan, niin välillä menee esittämiseksi, tyyliin: ”Kato iskä, mä soitan saman pelkillä mustilla näppäimillä.”
Pääsitte tuosta varmasti kärryillä mitä tarkoitan. Se verran nyt minäkin tajuan että musikaalista lahjakkuutta on, mutta onko tuollainen poikkeuksellista lahjakkuutta, vai onko sitä vielä liian aikaista arvioida? Tytöllä on kiinnostusta niin moneen muuhunkin, niin kuin tuon ikäisellä nyt on, mutta kaipaisimme neuvoa että kannattaisiko tuohon pianoon ja musiikkiin erityisesti panostaa? Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä osaava pianonopettaja saisi tytöstä irti. Siitä päästäänkin toiseen kysymykseen; mistä Helsingistä kannattaisi lähteä kysymään pianotunteja tuon ikäiselle (ehkäpä ihan kotikäynneille) ja mitä olisi hyvä varautua maksamaan?
Kiitos etukäteen asiallisista kommenteista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehkä nuotit kannattaa opetella jossain vaiheessa jotta musiikista voi tulla ammatti. Luovuutta ei kannata tappaa pakottamalla ja hiillostamalla. Silleen omalla painollaan.
Musiikkiopistoon vaan, sehän on ihan perus että alkaa kuusivuotiaana tai siinä paikkeilla harrastaa "oikeasti" musiikkia
"On itselleen hirveän ankara jos jokin nuotti ei mennyt niin kuin piti. Tuolloin saattaa raivota itselleen ja koko muulle perheelle."
Erittäin hyvä kombinaatio hyvälle musiikkikorvalle.
Kyseessä on todellinen poikkeuslahjakkuus. Viette tytön sellaiselle opettajalle, joka ymmärtää vastuunsa opettajana.
Hei!
Tyttö ehdottomasti soittotunneille ammattiopettajan opetukseen. Joko musiikkiopistoon tai yksityisopettajalle. Ammattilaisen opetus takaa tytölle parhaat oppimiskokemukset ja -tulokset. Voi olla että musiikkiopiston syksyn oppilaat on jo valittu, mutta yksityisopettajia voi etsiä mm. Sibelius-Akatemian sivuilta, hakevat myös harjoitusoppilaita. Nyt ehdottomasti lapselle ammattimaista opetusta!
T. Musiikkikasvatuksen opiskelija
opettajia löytää myös www.akateemisetmuusikot.fi ja kyllä kannattaa laittaa tytär tunneille!
Koska lapsi on noin kiinnostunut korvakuulolta soittamisesta, kannattaisi yrittää löytää opettaja, joka osaa opettaa myös sitä sekä myöskin arvostaa korvakuulolta soittotaitoa. Suurin osa klassisen musiikin opettajista ei taitoa osaa eikä myöskään katso sitä tarpeelliseksi.