En tiedä mitä sitä sanois kavereille kun ne soittelee ja kyselee lähtemään baariin tai haluaa muuten vain tavata. En jaksaisi millään aina nähdä kavereitani enkä keksiä tekosyitä miksi en voi tavata. Mulla on masennusta, ahdistusta ja uniongelmia joiden takia en jaksaisi oikein olla kenenkään kanssa tekemisissä. Tuntuu pahalta kieltäytyä menoista kun ajattelen loukkaavani muita jos kieltäydyn. Olen taas aivan lopussa.
Olen väsynyt kaikkeen
4+10
9239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei, haluaisitko vertaistukea. Itselläni ollut samanlaisia fiiliksiä ja tuntuu että eristäydyn kaikista. Kaipaisin juttuseuraa.
lisäisin vielä että voit kirjoitella [email protected] jos siltä tuntuu, asian kanssa ei kannata jäädä yksin
Olen taas kerran niin huonossa kunnossa etten jaksaisi edes jutella ongelmistani. Oon kyl hakenut ammattiapuakin mutta en jaksaisi mennä edes sinne. Olis helpompi jäädä kotiin nukkumaan. Enkä halua enää syödä niitä masennuslääkkeitä mitä lääkärit aina vain määrää. Olen täysin umpikujassa kun mikään ei tunnu auttavan.
Hei,
Tämä toimi minulle joten kokeileppa sinäkin:
Mitä enemmä kaikki tympäännyttää eikä todellakaan haluaisi tehdä muuta kuin työntää päänsä syvälle hiekkaan,
PAKOTIN itseni vetämään lenkkarit jalkoihin.
PAKOTIN itseni laittamaan takin päälleni.
PAKOTIN itseni kävelemään ovesta ulos ja painamaan oven kiinni.
PAKOTIN laittamaan jalkaa toisen eteen yhä nopenevassa tahdissa ja kulkemaan eteenpäin.
PAKOTIN itseni kävelemään reilun puolituntia ja tuntemaan kuinka veri alkoi kiertää suonissa tuoden happea aivoihin.
PAKOTIN itseni tekemään tuon joka ikinen päivä, lisäten vauhtia ja aikaa.
Oiko se hauskaa? En tiedä. En ajatellut sitä. Sillä ei ollut merkitystä. Ajattelin vain miten hyvältä tuntuu saada happea.
Tuo jo yksistään virkisti huomattavasti.
Lisäksi löysin Googelista että (Oliko se Saksassa?) kalaöljyä käytetään yleisesti masennuksen hoitoon. Ilman muiden lääkkeiden aiheuttamia sivuoireita. JA aloin itsekkin nauttia, ja jota nyt kuukausien jälkeenkään en luovuttaisi.
Myöskin tietoisuus että minulla EI ole mitään tukiverkkoa takana innostamassa joten jos romahdan, se on täyttä menoa. Kukaan ei auta ylös. Minulla yksinkertaisesti ei ollut varaa tuohon.
Et ole enää ihanteellinen avohoitopotilas. Paikkasi olisi jossakin kuntouttavassa asuntolassa/osastolla. Pyydä jotakuta ystävääsi auttamaan sinua umpikujasta, jos sukusi ei huolehdi. Olet tosiaan vaarassa luiskahtaa tilaan, josta paluu on vaikeaa.
Kun ei itse jaksa huolehtia itsestään, niin on hakeuduttava hoitoon. Kotona horroksessa nukkuminen ei ole hoitoa vaan ajanhukkaa joka viivästyttää hoitoa. Hoito ei ole reseptin lykkäämistä ja unohtamista, vaan fyysisesti kuntouttavaa ja sinut pitäisi saada omaksumaan samalla uusia tapoja ajatella ja toimia. Ja voimaannuttavaa muiden ystävällisten ihmisten läsnäoloa.
Olen jo kokeillut kuntoutusta mutta sekin meni pieleen kun en kyennyt olemaan sielläkään. Mun tilanne on ollut paha jo monta vuotta. Olen varmaan aika toivoton tapaus.
Luitko "parempi olo".n viestiä?
Ymmärrsitkö sitä lainkaan? Oletko itse halukas tempaisemaan itsesi tuosta ruikuttavasta tilasta vai haetko lisää sääliä muilta velttouteesi?
Jos todella olisit aivan yksin ilman yhteiskunnan tai kenenkään tunkemaa ilmaista apua, luuletko todella että olisit valmis kuolemaan nälkään sänkysi pohjalla maattuasi siell seuraavat 4-5 viikkoa?
Haluatko kenties kostaa toimettomuudellasi jostakin joillekin? Kuka tuosta hyötyy?
Aika valuu kuin hiekka sormien välistä ja sinä vain lojut sänkysi pohjalla edes yrittämättäkään koota vetelää ruhjoasi sieltä ylös!
"mää olen masentunut, en määäääää viitti tehä mitttttäään. mulla on oikeus valittaa ja maaaaata sängyn pohjalla niin kauan ku joku vaaa viittii työntää ruoka mun suuhu ja vaihtaa lakanat" "mulla on oikeus tehä niin mone ihmise olo niin huonoksi kuin mahdollista. En mää ite viitti ees yrittääää mitää" ja ruiku ruiku ruikutusta vaan lisää ja lisää ja lisää....
mulla on oikeus olla yrittämättä mitää....
"Luitko "parempi olo".n viestiä?
Ymmärrsitkö sitä lainkaan? Oletko itse halukas tempaisemaan itsesi tuosta ruikuttavasta tilasta vai haetko lisää sääliä muilta velttouteesi?
Jos todella olisit aivan yksin ilman yhteiskunnan tai kenenkään tunkemaa ilmaista apua, luuletko todella että olisit valmis kuolemaan nälkään sänkysi pohjalla maattuasi siell seuraavat 4-5 viikkoa?
Haluatko kenties kostaa toimettomuudellasi jostakin joillekin? Kuka tuosta hyötyy?
Aika valuu kuin hiekka sormien välistä ja sinä vain lojut sänkysi pohjalla edes yrittämättäkään koota vetelää ruhjoasi sieltä ylös!
"mää olen masentunut, en määäääää viitti tehä mitttttäään. mulla on oikeus valittaa ja maaaaata sängyn pohjalla niin kauan ku joku vaaa viittii työntää ruoka mun suuhu ja vaihtaa lakanat" "mulla on oikeus tehä niin mone ihmise olo niin huonoksi kuin mahdollista. En mää ite viitti ees yrittääää mitää" ja ruiku ruiku ruikutusta vaan lisää ja lisää ja lisää....
mulla on oikeus olla yrittämättä mitää...."
Kyllä luin ja ihan hyvä neuvo tuokin vaikka ei sekään tietysti paljoa auta kun tilanne on oikein paha. Enkä minä hae mitään sääliä. Kerroin vain ongelmistani jos vaikka saisin täältä jotain uutta näkökulmaa asioihin. Taidat olla joku kusipää tai sitten muuten vain täysin ymmärtämätön. Toivottavasti ennemminkin ymmärtämätön.
Masennus ei ole läheskään minun ainut ongelmani joten voisit olla kommentoimatta kun et tiedä yli puoliakaan minun ongelmistani. Pelkkä masennuskin on kyllä jo tarpeeksi rankka ongelma saati sitten se että on vielä paljon muita ongelmia siihen päälle.
Se on ikävää että yhteiskunnalla ja monilla ihmisillä on joku asenneongelma meitä oikeasti masentuneita kohtaan. Juuri tuo laiskaksi syyttäminen ja masentuneiden syyllistäminen on se asenneongelma. Teen kyllä itsekin asioita paranemiseni eteen juuri sen verran kuin jaksan. Asia vain on niin että silloin kun on todella pohjalla niin voimavarat on hyvin rajalliset. Turhaan kai tätä edes selitän mutta selitinpä nyt kuitenkin.
Mitä on se yhteiskunnan tarjoama ilmainen apu? Sen minäkin haluaisin tietää kun en ole sellaiseen törmännyt. Sitäkö että laitetaan kaikki jollekkin lääkekuurille? Niin ja ehkä tällämenolla haluankin kostaa toimettomuudellani jos yhteiskunnan ja joidenkin ihmisten asenne on se että syytetään vain laiskaksi ja syyllistetään vaikka ihminen on perkele kärsinyt jo vuosia ja olis valmis kuolemaan.
Jos liikkeelle lähtö tuntuu vaikealta aloita vaikka katsomalla komedioita, tai lukemalla jotain hauskaa, tai kuuntelemalla vaikka radiosta suomipopin aamulypsyä. Et voi olla nauramatta. Tai iloista hyvää musiikkia täysillä niin että aivot herää. En tiedä oikeasta masennuksesta mitään, mutta aina jos meinaa alakulo voittaa pakotan itseni tekemään jotain että se unohtuu. Muuten "masistelu" vain jatkuu.. Ehkä olet vähän riippuvainenkin olotilastasi ja se tuntuu turvalliselta? ja osalta identiteettiäsi. Mieltä pystyy muuttamaan vain itse, ja vaatii kovaa työtä. Noh, varmasti näitä olet itse miettinyt jo sata kertaa.. Mutta parannus on siellä aivoissasi, kaiva se sieltä.
Helpoin "lääke" on varmasti liikunta. Uskallan näin väittää! Kun keho voi hyvin lisääntyy mielihyvä aivoissakin, se on fakta.Ei mikään ihme että moni jää endorfiini-koukkuun.
Pyysit uutta näkökulmaa tilanteeseesi, mutta ei tässä elämässä oikeastaan ole mitään poppaskonsteja. Etiäpäin, sano mummo lumihangessa. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Pitää päättää, että teen kaikkeni että voin hyvin ja ansaitsen onnellisen elämän. Yksityiskohdat ovat sitten jokaisen henk. koht. juttuja. Laita vaikka pieniä tavoitepisteitä jotta tunnet meneväsi eteenpäin. Pyri ajattelemaan vain järjellä, älä tunteella..