Laitoin tämän ensin tuonne ihannenainen palstalle, mutta sitten ihmettelin, että mitä se siellä tekee.
Asetan tämän nyt tähän, niin kuin pelargonian jäiseen pihakuoppaan.
"Kun tapasin nykyisen vaimoni muutamia vuosia sitten, niin hän oli huomattavasti pullukampi kuin tänään. Kilot ikään kuin siirtyivät minulle vuosien saatossa, sillä minulla tuo ressu hieman jo painaa, koska olen suhteellisen mukavuudenhaluinen mies. Eli kaikinpuoleinen tyytyväisyys on tehnyt minusta potson ja vaimosta hieman jo oudon suihkussa katsella, Häntä ei kiinnosta nykyään muu kuin itsensä rääkkääminen ja opiskelu. Ehkä hänelle on ikäkriisi, eikä minulla, usein tuumin ja avaan bissen sekä klassisen pornolehden, sen paperiversion. Pidän rapinasta, koska tulin aikoinaan lukeneeksi paljon. Nyttemmin katselen vain kuvia.
Että tämmöisiä ajatuksia.
Asetan tämän nyt tähän, niin kuin pelargonian jäiseen pihakuoppaan.
"Kun tapasin nykyisen vaimoni muutamia vuosia sitten, niin hän oli huomattavasti pullukampi kuin tänään. Kilot ikään kuin siirtyivät minulle vuosien saatossa, sillä minulla tuo ressu hieman jo painaa, koska olen suhteellisen mukavuudenhaluinen mies. Eli kaikinpuoleinen tyytyväisyys on tehnyt minusta potson ja vaimosta hieman jo oudon suihkussa katsella, Häntä ei kiinnosta nykyään muu kuin itsensä rääkkääminen ja opiskelu. Ehkä hänelle on ikäkriisi, eikä minulla, usein tuumin ja avaan bissen sekä klassisen pornolehden, sen paperiversion. Pidän rapinasta, koska tulin aikoinaan lukeneeksi paljon. Nyttemmin katselen vain kuvia.
Että tämmöisiä ajatuksia.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Niin. Yritin tänään kokeilla vaimoni kuntopyörää, mutta se oli säädetty niin raskaalle, että en saanut polkimia liikkeelle.
Kävin kaupassa ostamassa jälkiruokaa oluen päälle. Nyt luen kirjaa auringossa. Toinen tohveli on hukassa, mutta minua ei haittaa.
Näin sitä mennään.
On vaikea keskittyä kirjaan, koska jokin tässä vallitsevassa asetelmassa häiritsee minua. Eikä minua muutoinkaan kiinnosta Agricolan elämä Viipurissa. LIput liputtavat hänen kuolinpäivänään. Kuinka makaaberia, ajattelen. Elämä on itsensä irvikuva.
Nauran vapautuneesti.
Vaimoni puntit loistavat eri pastellin sävyjä saarniparketilla. Kokeilen niistä yhtä, ja tunnen voiman virtaavan kädessäni, sielussani.
Nauran lähes hysteerisesti.
Tutkin hetken käsipainoa ja huomaan sen päädyssä kilomäärän: 2kg.
En tiedä, onko se paljon vai vähän. Minusta aivan tarpeeksi.
Noinniinku muuten oikein, mutta nasdaq ei kirjoihin keskity.
Äsh. Mä unohdin, että mulla oli se retropornolehti stagella.
No. Shit happens.
(naurua)
Tää jutska vois olla niin kuin Jack Bauer isona.
(reps)
Kevät?
Miksi kirjailija vaihtoi tyyliä?
Missä on Jack Bauer?
Tähän on simppeli selitys. Kun kevät on juuri siinä korvillaan, että terminen kevätkausi on alkamaisillaan, niin mä lyön jarruja päälle.
Siis siirsin Jackin eläkkeelle tossuilemaan sen vuoksi, että kevään alamäkimäisyys loivenisi, eikä kiihtyisi vapaaseen pudotukseen.
Hallitsen ymäristöni tapahtumia (joppa joo).
(naurua)
Up to u.
Sinulla on täysi ilmaisunvapaus. Sisältö oli vain täysin eri...
Sherlock epäilee (*tuumailee*)
(eikä tätä tuumailua kannata ottaa vakavasti)
ps . voiko tätä ympäristöä hallita?
Jatkakaa
Katselin ikkunasta, kun vaimoni räikeät värit katosivat liikenteen vilinään. Oloni tuntui tyhjältä. Hän juoksee kuin kauris, vaivatta ja kevyesti. Itse juoksin viimeksi junaan, ja nilkkani nyrjähti. Matkaa ovelle oli noin viisitoista metriä, ja se riitti rikkomaan säyseät jalkalihassäikeeni. Linkutan vieläkin, sillä yhä minussa asuu vahva usko siihen, että sellainen herättää vaimossani säälintunteita, ja että inhimillinen statukseni joko kohoaa tai ainakin pysyy entisellään.
Korvissani kaikuu yhä vaimoni ja naapurinrouvan kalkatus, kun he vajoavat yhdessä kadulle ja jatkavat keskusteluaan siellä. On kuin veri olisi tyhjentynyt talosta. Talosta tuli ruumis. Talolla ei ole mitään merkitystä ilman heitä. He ovat merkitys ja tarkoitus.
Avaan jääkaapin ja syön paketillisen savustettua meetvurstia. Mietin, että miltä pesto maistuu makkaralla, mutta en kuitenkaan ota siitä selvää. Kurksitan syvemmälle kaappiin ja etsin olutta. Harkitsen muistelmien kirjoittamista. Olen jo ostanut riisin paperia. Olen ajatellut kirjoittaa kaiken käsin. Lyijykynällä.
En tosin tiedä mistä aloittaa.
(naurua)
Anna sen metukan olla. Laita ruokaa jos on nälkä.
"olipa kerran...." jne :DD Siitä se lähtee.
Lyijäri on jees, samaten värikynät.
Piirrän koneella ja flow hukkui väriturhaumaan. Pällistelen ja häiriköin täällä kunnes löydän tai teen sovun itseni kanssa. Suututtaa *#
Laita tennarit jalkaan ja käy kävelyllä. Katsele kerrankin maisemia, äläkä vain juokse ohi, pysähtele ja ihmettele. Haistele ilmaa. Siellä haisee muukin kuin kevätpaska ja katupöly. Linnut laulaa jo ihan eritavalla.
Aloitan pilkkuharjoittelulla. Kirjoitin ensin "pilluharjoittelulla", mutta olin niin ulalla, että en jaksanut nauraa. Oikeastaan kivan väheneminen on merkki siitä, että peräseinä häämöttää. Viimeinen oljenkorsi tässä retriitissä on itseironia. Sen jälkeen ei herra nähköön tule enää mitään.
Löysin oluen. En voi ymmärtää, kuka tähän taloon tuo tällaista kuraa. Kun valitin tästä vaimolleni, hän pyysi ajattelemaan ennen kuin osti mitään - laivalta. Hän on niin vakuuttava. Hänen äitinsä on vielä vakuuttavampi. Appiukkoni on samanlainen kuin minä, maan hiljainen intellektuelli.
Sosiaaliset naiset ovat miehelle kuin lauma murhaajia - jos he eivät sääli näitä ja jos he eivät anna anteeksi näille. En herra nähköön edes oikein tiedä, mikä minussa on vialla. Minä pidän seinistä. Seinät ovat osa minua. Seinät ovat muuri minun ja epäonnistumisen välillä.
Tölkin klipsi poksahti irti. Tuijotin kapinetta kädessäni pohtien vaihtoehtoja.
(reps)
Olen tässä eläkepäivilläni käynyt toisinaan netissä - kun rouva zumbaa ja sheikkaa. Yritin ymmärtää aluksi kaikea sitä näkemääni, jota en ymmärtänyt. Mutta kun huomasin, että kukaan ei ymmärtänyt mitään, niin luovutin. Eli kukaan ei onnistunut vakuuttamaan minua siitä, että hän ymmärtää jotain sellista, josta minulla ei ole mitään käsitystä.
Perustin yksityisen baarikaapin. Ihmisen on opittava luovuttamaan. Jokainen synnyttänyt nainen tietää tämän, paitsi oma äitini.
Jack Bauer laahustaa sohvalle rikkonainen oluttölkki kädessään. Hänen lyijytäytekynästään on lyijy loppunut, ja vaimo käyttää hoikempaa.
(naurua 0,5mm)
Niin, pillukin on varmaan miehelle tärkeää. Ehkä ajattelit enemmän juuri sitä, kuin pilkkuja. Ja mitäpä sanotaan pilkun*****sta.
Kirjoittelen usein ideita irtolapuille ja niitä lappuja on pitkin poikin.
Niille on oma kassikin nurkasssa ja olen niputtanut niitä aihepiireittäin.
Hyvät ideat unohtuvat jos niitä ei kirjoita ylös. Niistä on hyvä etsiä tekemistä kun on aikaa ja "inspistä".
Eli laita lappuja ja kynä saataville, siit se lähtee
Jack Bauerin silmissä on unihiekkaa. Tonkiessaan silmäkulmiaan, Jack huomaa puhelimeen saapuneen yön aikana käsittämättömän viestin. Agentti-aikojen veteraanitoveri siellä ilmaisi sekavasti haluavansa pilkille. Jack on käynyt yhden kerran elämänsä aikana pilkillä, eikä muista siitä muuta kuin liikkuvan taivaan ja termarikahvin kossumaisen sivumaun. Hän porasi yhden reiän kaislikkoon, sillä se antoi tuulensuojaa. Sitten hän vain juopui ja yritti unohtaa koko asian. Jaloissa makaava terävä kissa estää liikkumisen. Keittiöstä kuuluu kolinaa. Vaimo siellä pesee espressokeittimen hantaakia. Hän on niin italiavetoinen. Bella donna, Jack ajattelee.
Ulkona on harmaata. Harmaus odottaa Jackiä kaikkialla, kylmyys. Jack ei vastaa viestiin, mutta painaa asian villaisella. Hän työntää Podin napit korviinsa ja näyttelee nukkuvaa. Maailmassa on liikaa asioita.
(naurua punkan pohjalta)
Jack herää keskipäivän aurinkoon. Valo on räjäyttää tajunnan ahtaassa päässä. Jack piiloutuu peiton alle ja hieroo sänkeään. Asunto on hiljainen, kuuma. Henki on jälleen poistunut. Jack tekee yhden etunojapunnerruksen - mielikuvaharjoitteluna, sitten raottautuu varovasti esiin lakanan alta. Vaimon kädet ovat siivonneet kaiken täysin äänettömästi, kuin aave. Yön sotkut ovat tiessään, mytyt, dekadenssi. Tilalla on genovalainen säntillisyys, kuin uskonnollinen moniväribrosyyri jäljellä olevista taivaspaikoista. Kaikki on täällä kallista, jokainen yksityiskohta, paitsi Jack.
Jack kurkistaa jääkaappiin, ja etsii olutta. Hän löytää tuorepastaa ja tuubipyrettä, maitoa.
Keittiön pöydällä on kammottavalla käsialalla kirjoitettu italiaksi sarja erilaisia mielennäkymiä, visioita, projekteja. Jack tutustuu italiaan yhä uudelleen ja uudelleen. Parta olisi ajettava... ehkä huomenna. Jackillä on ammottava aukko vatsan tietämillä. Koutusaikoina hän joutui kärsimään viljalti nälkää ja janoa. Ehkä Jack on lomalla kaikesta tuollaisesta. Ehkä Jack on saanut tarpeekseen.
Tyrmäävän kaunis nainen poseeraa olohuoneen seinällä. Kaikki on niin häntä. Jack tuntee olevansa eksyksissä itsessään. Paikassa, josta ei ole ulospääsyä.
http://www.youtube.com/watch?v=WgyM2QbvRrk
Sitten Jack lataa 9 millisen hitaasti, mutta varmoin ottein. Aseöljy haisee ilmassa täyttäen tuon tunkkaisen tilan. Hän miettii .. miltähän tapetit näyttävät. Viimeinen katse, kohta mikään ei ole entisellään .. tapetitkaan.
Jack pitää kahvitauon. Koko "aamupäivä" on mennyt puhelimessa teflareita myydessä. Teflonpannut ovat suhteellisen vaikeita myydä, koska asiakas ei voi pidellä sellaista kädessä arvioidakseen pannun ominaisuuksia seikkaperäisesti. On vain luotettava sanaan ja erilaisiin lisätarjouksiin, jotta Jack Bauerin heikko yteiskunnallinen sidos kestäisi, eikä hän joutuisi jälleen yhteiskunnan ulkopuolelle, kuten edellisessä työssään, agenttina.
Jackin korva on kipeä puhumisesta. Vaimo oli puhunut hänet tähän työhön, koska se oli suhteellisen turvallinen ammatti, ja näin Jack voisi riutua hänen kauneudessaan mahdollisimman pitkään. Jotkut kauniit naiset ovat tavattoman ripustautuvia, eivätkä ymmärrä miehen perimmäistä olemisen motiivia, seikkailua ja sen tuomaa adrenaliinia.
Jack korkkaa uuden Danielsin. Hän ei jaksa kierrättää pulloja Alkoon, vaan joko pirstoo ne itse taloyhtiön roskikseen, tai sitten toimituttaa ne jollekin deekulle puistoon. Jack ymmärtää yhteiskunnallisia tasoja, niiden ristikkäiseloa paremmin kuin hänen vaimonsa, joka ei reagoi köyhyyteen, koska on itse sellaisista oloista tullut ja sieltä kohonnut.
Jack näkee kukkien kohoavan pihamaalla. Hän kaivaa korvaansa.
Yllättäen Jackin vaimo soittaa töistä ja tiedustelee, että hakeeko Jack tänään lapsen tarhasta, ja että muistaako Jack, että lupasi viedä tämän (luultavasti lapsen) illalla lastenkutsuille?
Jack on hetken hämillään. Jack haistelee kainaloitaan.
(naurua)
Kuinka lastenkutsuille pukeudutaan?
(reps)
http://www.youtube.com/watch?v=WF34N4gJAKE
Laita jotain värillistä, ja jolla ei ole väliä, jos vaikka sotkeentuu. Jos siis itsekin jäät kutsuilemaan.
Unohdin erään pikkuseikan, joka on tämän kaupunginosan helmi: tila.
Siis jos viisitoista lasta, vaikka vain toisen vanhempansa kera, valloittaa kalliolaisen kerrostaloyksiön, niin tulos on sama kuin on sesonkiaikaan fiilis intialaisen junan katolla.
Ihan turhaa pukeutumista.
(naurua)
Yhtä nokiseksi siinä ei kyllä tule, mutta kuuma tulee, joka taas on junan katolla lähes mahdotonta.
(reps)
Kirjoita muistelmat, onnistuessaan pitävät sut leivässä pitkään.
Harkitse myös novellikokoelmaa.
Mies näkökulmaa, miehenä tänään ja tässä.
Ja pojankloppina...
Sulla on aivot ja näet myös toista laitaa, joten osaat varmaan karrikoida, korostaa.
ps. rastahattu näyttää isolta pannulapulta.
Pannumyssy vs rastapipo. kaikki tiet vievät kahviin