Olen nuorimies joka täyttää tulevana kesänä 22 vuotta. Kokemuksia minulla naisista on käytännössä täysi nolla. Olen neitsyt, en ole koskaan seurustellut enkä ole edes treffeilläkään käynyt. Tämä johtuu taatusti siitä, että olen äärimmäisen ujo sekä kärsin heikosta itsetunnosta. Olen koko ikäni elänyt "Mitä minusta ajatellaan" mallin mukaan joten en ole uskaltanut tehdä juuri mitään. Kaveripiirikin on varsin suppea joten tutuntuttujen kautta en ole juurikaan tyttöihin tutustunut.
Mutta nyt viimeisen muutaman kuukauden aikana elämässäni on tapahtunut paljon positiiviseen suuntaan. Olen kasvanut ihmisenä ja tunnen ottaneeni tärkeän askeleen elämässä eteenpäin. Olen saanut uusia hyviä ystäviä. Ujous on karissut lähestulkoon kokonaan pois, ja olen vihdoin alkanut nauttia aidosti elämästä. Itsetunto on saatu terveelle pohjalle. Taloustilanteeni on nuoreen ikääni nähden erinomainen kun on saanut tehdä paljon töitä. Pystyn juttelemaan tytöille/naisille ilman että olen hermostunut. Olen jopa saanut muutaman aidosti nauramaan jutuillani! Se on minulle käsittämättömän suuri askel.
Ennen en uskaltanut esim. astuakaan vaikkapa baarin tanssilattialle, nyt minua ei saa sieltä enää kirveelläkään pois kun se on niin hauskaa! Se on aivan uskomaton tunne kun voi olla aidosti onnellinen eikä tarvitse valehdella itselleen olevansa onnellinen. Olen myös oppinut kunnioittamaan kaikkia ihmisiä. En välitä mikä on toisen koulutustausta, mikä rahallinen tilanne tai elopaino. Jokainen ihminen on arvokas. Enkä ole enää katkera mistään. Minulla ei ole mitään ketään vastaan ja yksinkertaisesti sanottuna rakastan elämää. Olo on kuin uudestisyntynyt. Muutamat läheiset ovatkin sanoneet että miten näytän jotenkin niin erilaiselta ja iloisemmalta :)
Tiedän millaista on olla vihainen, katkera, surullinen. Syytin ongelmistani kaikkia muita. Luojan kiitos älysin katsoa peiliin ja sain muutoksen aikaan. En aio enää koskaan palata tuohon menneseen aikaan.
Joten tämän muutoksen myötä olen alkanut aidosti ajatella että ehkä minullakin on vielä mahdollisuuksia löytää elämäni suuri rakkaus. Mutta ainoa asia mikä minua huolettaa on tuo kokemattomuus. Kelpaako mies naiselle/tytölle jos on vielä tässä iässä neitsyt/ei seurustelukokemuksia? En nyt sitä tarkoita että noita asioita olisin ensimmäisenä tytölle kertomassa kun ollaan tutustumassa, mutta kyllähän ne nousisivat pöydälle jossain vaiheessa. Lähteeekö hän juosten karkuun? Ymmärtääkö hän että olin ennen ujo mutta olen muuttunut?
Onko liian outoa olla tässä iässä kokematon? Voiko 21-vuoden iässä vielä oppia seurustelemisen taidon? Entä seksin? Onko toivoa vielä jäljellä vaikkei ole teinivuosina kokemuksia kartuttanut? Olenko liian myöhässä, nämä asiathan pitäisi tajuta jo 16-18 vuotiaana? Haluaisin kokea sen tunteen kun kumppanin kanssa rakastaisimme toisiamme.
Tunnen että minulla olisi niin paljon rakkautta annettavana. Olen ihan tavallisen näköinen mies ja mitoiltani mielestäni kohtuullista keskitasoa 189cm/80kg jos se nyt jotakuta jäi mietityttämään :D
Mutta nyt viimeisen muutaman kuukauden aikana elämässäni on tapahtunut paljon positiiviseen suuntaan. Olen kasvanut ihmisenä ja tunnen ottaneeni tärkeän askeleen elämässä eteenpäin. Olen saanut uusia hyviä ystäviä. Ujous on karissut lähestulkoon kokonaan pois, ja olen vihdoin alkanut nauttia aidosti elämästä. Itsetunto on saatu terveelle pohjalle. Taloustilanteeni on nuoreen ikääni nähden erinomainen kun on saanut tehdä paljon töitä. Pystyn juttelemaan tytöille/naisille ilman että olen hermostunut. Olen jopa saanut muutaman aidosti nauramaan jutuillani! Se on minulle käsittämättömän suuri askel.
Ennen en uskaltanut esim. astuakaan vaikkapa baarin tanssilattialle, nyt minua ei saa sieltä enää kirveelläkään pois kun se on niin hauskaa! Se on aivan uskomaton tunne kun voi olla aidosti onnellinen eikä tarvitse valehdella itselleen olevansa onnellinen. Olen myös oppinut kunnioittamaan kaikkia ihmisiä. En välitä mikä on toisen koulutustausta, mikä rahallinen tilanne tai elopaino. Jokainen ihminen on arvokas. Enkä ole enää katkera mistään. Minulla ei ole mitään ketään vastaan ja yksinkertaisesti sanottuna rakastan elämää. Olo on kuin uudestisyntynyt. Muutamat läheiset ovatkin sanoneet että miten näytän jotenkin niin erilaiselta ja iloisemmalta :)
Tiedän millaista on olla vihainen, katkera, surullinen. Syytin ongelmistani kaikkia muita. Luojan kiitos älysin katsoa peiliin ja sain muutoksen aikaan. En aio enää koskaan palata tuohon menneseen aikaan.
Joten tämän muutoksen myötä olen alkanut aidosti ajatella että ehkä minullakin on vielä mahdollisuuksia löytää elämäni suuri rakkaus. Mutta ainoa asia mikä minua huolettaa on tuo kokemattomuus. Kelpaako mies naiselle/tytölle jos on vielä tässä iässä neitsyt/ei seurustelukokemuksia? En nyt sitä tarkoita että noita asioita olisin ensimmäisenä tytölle kertomassa kun ollaan tutustumassa, mutta kyllähän ne nousisivat pöydälle jossain vaiheessa. Lähteeekö hän juosten karkuun? Ymmärtääkö hän että olin ennen ujo mutta olen muuttunut?
Onko liian outoa olla tässä iässä kokematon? Voiko 21-vuoden iässä vielä oppia seurustelemisen taidon? Entä seksin? Onko toivoa vielä jäljellä vaikkei ole teinivuosina kokemuksia kartuttanut? Olenko liian myöhässä, nämä asiathan pitäisi tajuta jo 16-18 vuotiaana? Haluaisin kokea sen tunteen kun kumppanin kanssa rakastaisimme toisiamme.
Tunnen että minulla olisi niin paljon rakkautta annettavana. Olen ihan tavallisen näköinen mies ja mitoiltani mielestäni kohtuullista keskitasoa 189cm/80kg jos se nyt jotakuta jäi mietityttämään :D
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei sinulla ole mitään ongelmaa. Ole vain onnellinen, että sait tuon muutoksen aikaan jo noin nuorena. Minä olen kohta 32, seurustelematon ja olen saman muutoksen kynnyksellä ja olen varmasti kelpaavainen parisuhteeseen. Tuo sinun kelpaavuuspohdintasi itseasiassa vaikuttaa vähän siltä, että et ole aivan "parantunut" vielä.
Minun perusluonteeni on kuitenkin introvertti, joten ihmisiin tutustuminen on edelleen hankalaa, vaikka ujoudesta pääsinkin eroon. Sinä näytät olevan ekstrovertti, joten varmasti löydät jonkun mukavan naisen aika nopeastikin.
Seksistä voin sanoa sen verran, että se on ihan helppoa. Olen ollut yhden naisen kanssa muutaman kerran ja hän sanoi minua hyväksi sängyssä ja ihmetteli kokemattomuuttani. Luulen, että sinullakin on temperamenttisi puolesta aika hyvä kyky aistia sängyssä, että millaisista liikkeistä nainen tykkää. Toki pari ensimmäistä kertaa voi olla kankeahkoa menoa, mutta oikeasti kyseessä on ihan luonnollinen toimitus, johon ei mitään maisterin papereita tarvitse. Jos otat ihmiset huomioon normaalistikin, niin ei se seksissäkään ole vaikeaa...
Ainakin juomisen taidon voi oppia tuossa iässä helposti. Itse aloitin dokaamaan 25-vuotiaana ja nyt (kaksi vuotta myöhemmin) vedänkin naamat jo joka perjantai
Kuulostat aivan mahtavalta ihmiseltä! Tuollaisen kun saisi... ;) Hienoa, että osasit ottaa tavallaan itseäsi niskasta kiinni. Minullakin on sama vaihe meneillään, vielä neljä vuotta sitten kiusattiin ja oli kurjaa mutta nyt olen ymmärtänyt että minä olen minä ja minä voin olla myös iloinen siitä että olen minä! Rakastan tätä maailmaa aina vain enemmän ja enemmän.... Ja toivonkin, että löytäisin tulevaisuudessa miehen, joka rakastaisi sitä myös(=ei valittaisi kun kaikki on muka huonoa ja kamalaa ja oma kurjuus on muiden syytä ja ei voi itse päättää että on onnellinen). Annoit minulle toivoa
No empä usko että olet myöhässä. Nuori vielä. Asenne on ainakin kohdillaan!!! Hyvä :)