Olemme olleet miehen kanssa jo yhdessä 6 vuotta.
mutta mikä vituttaa, se että mies ei ole ilmaissut millään tavalla kihloista saatika halusta saada suhdettamme ns."seuraavalle asteelle".
en ole ikinä päässyt missään suhteissani kihloihin kenenkään kanssa, ja nyt entistä enemmän vituttaa kun kaikki entiset tutut ja nykyisetkin ovat naimisissa ja saaneet lapsia ja suunnittelevat yhteistä kotia..
minä edelleenkin asun vuokrakaksiossa miehen, kissan ja koiran kanssa, ei puhettakaan "seuraavista asteista" muussa muodossa kuin että:"sitten kun on parempi tilanne ja pitää olla oikeat puitteet diipadaapa"..
mä olen NIIIIN turhautunut.
taas vaihteeksi eilen ja tänään pisti oikein vihaksi ja kateeksi ja itketti kun muut tutut(ne vähemmänkin mukavat) ovat saaneet kaiken onnen ja ilon elämäänsä mitä haluavat, mutta mulle sataa vain paskaa niskaan jatkuvasti ja mies on sellainen saatanan pelkuri ettei uskalla mitään.
emme kuitenkaan mitään teinejä ole, mies on päälle 30v ja minä 27v nainen.
tiedän ehkä kuulostavani lapselliselta, mutta mä olen vaan niin turhautunut yksinkertaisesti tähän pelkkään olemiseen ja hengailuun suhteessa.
tekis mieli pakata kimpsut ja kampsut ja elukat mukaan ja lähteä pois koko suhteesta. tuntuu välillä että mies vaan käyttää mua hyväksi..ja mä onneton haluaisin kihloihin ja naimisiin ja ehkä sen oman yhteisen kodin jne...toinen vaan on "että onhan meillä näinkin ihan hyvä olla" ja "mitä vikaa tässä olemisessa muka on"..
päätin jo etten mene miehen kaverin häihin mukaan..en vain kestäisi enää lisää "naamalle läpsimisiä"..
mutta mikä vituttaa, se että mies ei ole ilmaissut millään tavalla kihloista saatika halusta saada suhdettamme ns."seuraavalle asteelle".
en ole ikinä päässyt missään suhteissani kihloihin kenenkään kanssa, ja nyt entistä enemmän vituttaa kun kaikki entiset tutut ja nykyisetkin ovat naimisissa ja saaneet lapsia ja suunnittelevat yhteistä kotia..
minä edelleenkin asun vuokrakaksiossa miehen, kissan ja koiran kanssa, ei puhettakaan "seuraavista asteista" muussa muodossa kuin että:"sitten kun on parempi tilanne ja pitää olla oikeat puitteet diipadaapa"..
mä olen NIIIIN turhautunut.
taas vaihteeksi eilen ja tänään pisti oikein vihaksi ja kateeksi ja itketti kun muut tutut(ne vähemmänkin mukavat) ovat saaneet kaiken onnen ja ilon elämäänsä mitä haluavat, mutta mulle sataa vain paskaa niskaan jatkuvasti ja mies on sellainen saatanan pelkuri ettei uskalla mitään.
emme kuitenkaan mitään teinejä ole, mies on päälle 30v ja minä 27v nainen.
tiedän ehkä kuulostavani lapselliselta, mutta mä olen vaan niin turhautunut yksinkertaisesti tähän pelkkään olemiseen ja hengailuun suhteessa.
tekis mieli pakata kimpsut ja kampsut ja elukat mukaan ja lähteä pois koko suhteesta. tuntuu välillä että mies vaan käyttää mua hyväksi..ja mä onneton haluaisin kihloihin ja naimisiin ja ehkä sen oman yhteisen kodin jne...toinen vaan on "että onhan meillä näinkin ihan hyvä olla" ja "mitä vikaa tässä olemisessa muka on"..
päätin jo etten mene miehen kaverin häihin mukaan..en vain kestäisi enää lisää "naamalle läpsimisiä"..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kihlat ja suhteen "eteneminen" on sinulle selvästikin tärkeämpää kuin se, kenen kanssa elämäsi jaat. Ehkä miehesi vaistoaa sen eikä halua ajatella muuta kuin nykyhetkeä.
no tottakai minulle on tärkeää kenen kanssa elämäni jaan!
en kai muuten haluaisi tämän ihmisen kanssa kihloihin ja naimisiin.
mutta jotenkin vaan on tullut sellainen totaalinen riittämättömyyden tunne tuosta kun muut menee "tosta noin vaan" naimisiin ja tekevät lapsia minkä kerkeävät, samalla kun oma elämä on VIELÄKIN ihan vaiheessa.
todellakin olen alkanut etsimään vikoja itsestäni, mietin melkein päivittäin miksi minä en vain näy kelpaavan, vaikka itse olisin jo valmis sitoutumaan nykyiseeni..
tuntuu todella pahalta.
enkä muutenkaan olisi näin pitkään ollut suhteessa, ellen todella haluaisi jakaa elämääni nykyiseni kanssa ja ellen uskoisi suhteeseemme..mutta pikku hiljaa usko alkaa hiipumaan kun vain odotetaan sitä "oikeaa aikaa"..kun se rakkaus ei mielestäni katso "oikeaa paikkaa tai aikaa" saatika hervotonta rahasummaa..mutta mies on sitä mieltä että pitää olla paljon rahaa ja "oikea paikka ja aika ja päivämäärä" tyyliin..
ollaan juteltukin tästä asiasta miehen kanssa viime päivät ja muinakin päivinä, mutta mies ei vaan oikeastaan mielestäni anna mitään järkevää selitystä.
olenkin alkanut epäilemään että ollaanko ihan väärät ihmiset sitten toisillemme, onko minussa jotain vikaa, eikö mies vain halua minun kanssani sitoutua, enkö vain kelpaa, eikö mies rakasta minua..
mutta mies sanoo että rakastaa minua ja haluaa olla vain minun kanssani..mistä sitten kiikastaa?
en halua että mies pakostakaan menee kanssani kihloihin tai naimisiin..se ei olisi oikein, mutta ei sekään ole oikein että mies odotuttaa minua loputtomiin.
en vain enää halua mitään "hengailusuhdetta"/"teinisuhdetta", haluan jo ihan "aikuisten oikeasti" päästä naimisiin rakastamani ihmisen kanssa ja aloittaa kahden aikuisen suhteen..en vain sitä suhdetta varmaan ikipäivänä tule saamaan tämän henkilön kanssa..