kotiäiti, 1-2x päivässä muksut ulkona, kerrostalo, 1 3 ja 5 vuotiaat. käsittämötäntä tappelia joka ilta nukkuminen. isossa sängyssä luettava siitä tappelulla omaan sänkyyn. ulos lähto päivällä on eka tappelu sitte syömiset pitkin päivää. kaikki ovat äitissä kiinni puolet päivästä ja seuraavat joka paikkaan.omaa aikaa ei käytännössä ole. jumppaa ja kävelyä on joka toinen ilta ja ukko nukuttaa yleensä sillon. lähtö kotoa on hirvittävä. varsinkin tulo jos eivät nuku vielä. emmä jaksa enää ees kirjottaa.
nää oli ihan ok vielä viime talvena ymmärsin sairaudet ja ajoittaiset väsymykset ynnä muut. nyt en vaan tiedä mikä on. syliä ja yhteisiä hetkiä on riittävästi mutta ehkä emme ole parhaat vanhemmat. lohduttakaa joku että teillä on samanalaista?
nää oli ihan ok vielä viime talvena ymmärsin sairaudet ja ajoittaiset väsymykset ynnä muut. nyt en vaan tiedä mikä on. syliä ja yhteisiä hetkiä on riittävästi mutta ehkä emme ole parhaat vanhemmat. lohduttakaa joku että teillä on samanalaista?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Voi tiedän tunteen. Meillä lähes 3 vuotias muuttui hirveäksi riiviöksi yhtäkkiä,kaikesta tekee taistelua,syömiset,pukemiset,pesut.. Toivon todella että tämä on nopeasti ohi menevä vaihe,sillä olen jo nyt ihan loppu.
Sulla on kolme lasta, mulla vaan yksi, mutta mulla ei ole omaa aikaa kuin kerran viikossa, kun teen noin 45 minuutin lenkin. Pidä kiinni tuosta kävelystä/jumpasta, on tärkeää päästä välillä tuulettumaan ja saada omaa aikaa.
Täälläkin vähän väsynyt mamma 2v5kk uhmiksen kanssa.. Mutta ajatelkaamme niin, että meillähän on vaan normaalit terveet lapset :)Ja rakastetaan noita meidän känkkäränkkämuksuja täydestä sydämestämme. Itse olen saanut apua jaksamiseen siitä, että kun muistan miten minuun lapsena reagointiin noissa tilanteissa (huudettiin, haukuttiin, ei saanut yhtään kiukkua näyttää, minua ei koskaan edes yritetty ymmärtää) niin teen juuri päinvastoin. Ja tuen ja kannustan lastani jopa kiukkuamaan.
Kai lapset (ainakin isoin) käy joskus kavereilla/kerhoissa tms. Jos ovat paljon keskenään, meno vaan kiihtyy ja riitoja tulee. Ihan normaalihan tuo tilanteenne on paitsi sinulla varmaan tavanomaista enemmän "omaa aikaa" , hienoa! Teissa ei varmastikaan vikaa-koko kuvio vain juuri nyt monella tapaa kuormittava. Entä onko muita auttamassa lasten hoidossa? Harrastuksia venhimmalla lapsella? Yhteisiä uimareissuja, retkiä tms. ettei seinät kaadu päälle? Keksikää nyt nopeasti jotain,jolla helpottaa arkea, ettet aivan uuvu.
Ehdottaisin että jos alat uupua niin kerhot tai vaikka puolipäiväinen hoito edes joskus päiväkodissa 3 ja 5v. Arkeenne nuo kerhot ainakin vosivat tuoda kivaa vaihtelua.Myös jokin seinäkuva tai taulu jossa olisi kuvat mitä tehdään(ennakointia) niin siitä lapsetkin paremmin muistavat.Pieni kannustus ja palkkiojärjestelmä olisi ok.Esim : jos aamupala sujuu hyvin ,jokaisen purkkiin pieni helmi ja kun helmiä on vaikka viisi-jokin kiva palkkio :D voi olla vaikka jätskit tms. Jos käytös on huonoa.-ei tipu helmeäkään.Jäähynurkka on ok-silloin opitaan mitä seuraa jos ei varoitukset tehoa -max 3 ja siiten jäähy.Sen jälkeen anteeksipyyntö ja halit. Kyllä ihan rutiineilla pärjää hyvin :0
Kärsit ihan itse kun oelt oin pienillä ikäeroilla 3 lasta tehnyt ja anna lasten kiukutella ihan rauhassa niin hyvä tulee. Jos laspet tappelevat vaikka ruuasta niin niin käsket lapset pois pöydästä ja jätät ilman ruokaa ja jos tulee kiukuttelua vaateiden pukemisesta ulos emntäessä niin et mene ulos ja lapset huoneneesee niin hyvä tulee. Näin helppoa se ja jos laspet kyselee niin toteat että heti tulee ruokaa tai mennään ulos mutta ilman kiukuttelua. Onneksi olen vain yhden lapsen isä ja naiseni aikoinaan ehdotteli toista lasta niin sanoin että en enää rupea siihen vauvaajan rumpaan ja lapseni jo 18v eli voiton puolella ja taas voi puolison kanssa kesittyä omiin juttuihin.
Just. "Niin helppoa se on" :D jos tuo kommentti oli edes aito niin sanonpa tämän: kenenkään kellä on vain yksi lapsi (joka on sitäpaitsi jo täysi-ikäinen) ei kannata ohjeistaa tuolla sävyllä äitiä jolla on 2, 3 tai enemmän lapsia.
Aloittajalle: Mulla on ihan sama tilanne kuin sulla. Täysin samanikäiset lapset ja elämäkin kuin itse olisin meidän arkea kuvaillut. Kerhot ja kaverit tietysti vähän auttaa arjessa mutta "perusongelma" säilyy silti. ymmärrän täysin tunteesi! Mä oon vielä kaikenlisäksi suurimman osan ajasta yksin lasten kanssa eikä omaa aikaa ole kuin noin kerran viikossa. Mut en mä tiedä onko se "oma aika" ratkaisu. Suoraan sanoen,
mä oon päättänyt palata hieman aiemmin töihin kuin olin suunnitellut. Eli pian ;) Päiväkotiarki saattaa auttaa. TAI sitten tilanne pahenee kun kaikki on vielä enemmän väsyneitä ja kiukkuisia. nähtäväksi jää. Nykyinen tilanne ei ole kuitenkaan enää mukava kellekään.
Tsemppiä sinulle!
jos arki on tuollaista tappelua niin kannattaisi katsoa peiliin ja tehdä asialle jotain.Lapsissa ei ole vika vaan aikuisissa jotka eivät pidä rajoja.Ehkäpä jakso supernannya tekis hyvää..
Kuulin että se supernanny tekee sitä vain työkseen 8h päivässä, ei ihme että jaksaa niin hyvin ja loogisesti joka ikisen hetken. Ja olla rauhallinen kuin viilipytty. Supernannylla itsellään kun ei ole omia lapsia.
Sanoisin että et tiedä mistä puhut. Ja nuo tv-ohjelmat, nehän ovat viihdettä.
Supernannyn opit toimii varmasti!! On aivan liikaa ihmisiä, joilla ei ole harmainta hajua lasten kasvatuksesta. Miten tämmöisillä ihmisillä voi olla lapsia?!!
Lasten kasvatuksen perussäännöt ovat
Yhdenmukaiset toimintatavat kummallakin vanhemmalla. Yhdenmukaiset rajat ja säännöt joka päivä. Hyvää käytöstä palkitaan.
Huonosta käytöksestä varoitetaan kaksi kertaa, sitten jäähylle minuutti per ikävuosi.
Lapsilla päivärutiinit.. säännöllliset ruokailuajat, nukkumaanmeno ajat ja jne.
Lapsille kerrotaan etukäteen mitä tuleman pitää ja millaista käytöstä lapselta odotetaan.
Lapsia kehutaan ja kannustetaan runsaasti tilanteissa, jotka ovat lapselle haasteellisia.
Tässä on muutamia perusjuttuja, joilla päästään jo pitkälle. Ihmettelen suuresti miten ajattelemattomia useimmat ihmiset ovat lasten kasvatuksen suhteen.
Äitipuoli, olen aivan samoilla linjoilla kanssasi. Nuo perussäännöt, jotka kirjoitit, toimivat.Ei lähde homma lapasesta lapsellakaan, kun tietää mitä tuleman pitää.
Vaatii tietysti vanhemmalta sinnikkyyttä ja sitä loputonta rutiinien ylläpitoa päivästä päivään, mutta kyllä se sitten palkitseekin.
Ei lapsi lähde kokeilemaan edes, kun tietää kupletin juonen. Mutta tosiaan erittäin tärkeää on, että molemmat vanhemmat ovat samoilla linjoilla, ihan kaikissa noissa jutuissa.
Olen myös joskus vilkaissut sitä Supernannya. Kyllä ne kuviot toimivat. Mutta myönnettäköön, että onhan ne Supernannyn työtantereet aika haastavia perheitä. Kyllä niissä jo ihan vanhempienkin toiminta kaipaa todellista remonttia. Monissa tapauksissa se riiviölapsi kuljettaa sitä koko perhettä ja vanhemmat vain levittelevät käsiään...
Muuttakaa Saarijärvelle ta iSaarikan alueelle-sieltä saat kotihoitoapua tilapäisesti.Keskisuomalainen kirjoitti tänään juttua.Toisaalta ihmettelen miksi niitä lapsia pitää vuoden välein syntyä..: 0 ? Ajatella että uskonto sanelee naisen ohitse ja naisen itsemääräämioikeus omasta kropastaan sivutaan täysin.(Lesot jne)
No jotain sä teet itte väärin. Meillä ainakin mummolassa lapsi on paljon asiallisemmin käyttäytyvä kuin kotona (2v). Eikä mummo meillä kyllä ole ainakaan ankarampi ehkä ennemminkin vaan hyväntuulisempi kuin minä.
Yksivuotiashan nyt kai aina on kiinni äidissään. Meillä ainakin roikkui jalassa kiinni silloin.
Mummoloissa lapset on meilläkin kiltisti. Kotona sitten purkavat - uskaltavat purkaa - kaikki turhaumat ja väsymyksen. Hyvä niin, että uskaltavat. Me vanhemmat voidaan sitten vain opettaa niitä järkevämpiä keinoja purkaa väsymystä ja kiukkua kuin huutaminen tai kiukuttelu. Tsempit! Täällä yksi äiti joka kanssa välillä ihan rätti poikki niin ettei tiedä miten ihmeessä jaksais. Mutta päivä kerrallaan. Muista että teet maailman arvokkainta työtä: luot tulevaisuutta ja tulevaisuuden yhteiskunnan rakentajia! :) Jos on joku ongelma, puhu neuvolassa, jaksamisestakin. MLL:ltä voi saada apua. Samoin pelastakaa lapset -ry:stä ja vaikka mistä hoitoapua (vaikkei olisi mikään lastensuojeluperhe) jos muut tahot on niukkoja tarjoamaan hoitoapua. Pari vuotta ja nuorinkin lapsi on sen ikäinen että voi jättää MLL:n lastenhoitajan käsiin vaikka muutamaksi tunniksi kuukaudessa niin pääset tuulettamaan päätä. ;)
Tuntuu että nykyään isovanhemmat ei ole niin kiinnostuneita omien lastensa jaksamisesta, perheestä ja elämästä, mikä on minusta ihan ihmeellistä! Meillä ihan sama juttu. On niin kiire oman elämän kanssa ettei huomata että läheisiltä on kaikki paukut ihan lopussa, sanotaan vaan että itsepä ne lapset hankki. Yhteiskunta ja työelämä on nykyään paljon rankempi ja raadollisempi kuin ennen. Sekin tekee arjen pyörittämisestä rankempaa. Kaikilla on rahat tiukissa, niin oli ennenkin mutta sanoisin että ei tässä määrin! Kaikki on nykyään epävarmaa, todella epävarmaa, toimeentulosta, työpaikasta, asunnosta, ym. lähtien. Avioliitotkin ei enää nykyään niin pysyvällä pohjalla kuin ennen. Perheen tukiverkostot yleensä tosi hajanaisia tai etäisiä.
Äitiys on ihanaa ja rankkaa. Kyllä me äidit ollaan terästä! ;) Jaksuja kaikille, koittakaa nauttia niistä arjen hetkistä, vähän huumoria päivään ja vähemmän sitä suorittamista ja "täydellistä äitiyttä", pysähtyy vähän leikkimään lapsen kanssa, vie ulos ja pakkaa vaikka eväät mukaan. Hetken tämä vaan kestää, pian pienet jo ovat isoja!
No minkäs enää voit lapset on jo hankittu. Ei auta voivottelu, tee jotain asialle äläkä täällä valita. Ihme touhua...
Hänhän teki jotain, kun kirjoitti asiasta tänne. Mutta sinä et osannut muuta kuin suuta soittaa.
Lapsissa ei ole mitään vikaa, vaan olet surkea kasvattaja!! Katsopa muutama ohjelma supernannya, niin ehkä oivallat jotain mitä teet väärin.
Vanha sanonta: joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa, toimii edelleenkin. Kaikenmaailman hyvinkoulutetut psykat ja sossutädit toitottavat pehmeiden kasvatustapojen puolesta. Lapsista kasvatetaan pumpulissa hirviöitä, kiusaajia, psykopaatteja ja sarjamurhaajia.
Ei ennen maailmanmeno tällaista ollut kun pennuilta otettiin jo pienenä luulot pois kunnon selkäsaunalla. Nykyisen mallin mukaan sen enempää vanhemmat kuin opettajatkaan ei saa puuttua penskojen niskurointiin millään tavalla, ettei vaan tule traumoja. Siinähän sitten väistelette luoteja kun äitin pikku jani-petteriltä kärähtää sulakkeet lopullisesti.
Tuo asian voi kääntää myös niin että jos puoliso ei tee niinkuin sanotaan niin turpaan vaan ja se siitä. Ajatteleppa mitä traumoja se lapsi siitä saa kun selkään annetaan ja minkälaisia mielenterveysongelmia vanhempana tulee ja se siitä. Itse olen yhden tyttären isä ja ei ole tarvinnut koskaan pahoinpidellä lastanin ja puhella on oppinut ja ne rajat pitää olla ja se siitä. Kaikki ruumillinen kuritus on väkivaltaa heikompaa lasta kohtaan.
Itse myös äitipuolen roolissa ja voin kertoa, että juuri suoernannyn opeilla olen saanut asiat sujumaan.
Lapsilla kuuluu olla rajat ja huonosta käytöksestä rangaistaan.
Jos mieheni lapsi olisi myösminun omani olisi kuri vieläkin kovempi.
Karkkia vain karkkipäivänä.
Pelejä vain pelipäivänä ja näitäkin molempia rajatusti.
Lapsen täytyy tietää, että hän tottelee ja aikuinen sanelee miten päivät menee.
Asioista voidaan neuvotella, mutta neuvottelujen aiheet ovat tyyliin minkä väriset housut tänään laitetaan jalkaan. Nukkumaan menoajoista, syömisestä, kotitöistä yms. ei neuvotella. Ne pitää suorittaa!
Lasta ei myöskään kehuta tyyliin sängyn petaamisesta. Se kuuluu tehdä, ei siitä tarvitse palkita. Jos petaaminen tapahtuu ilman pyyntöä voi kiittää kauniisti.
Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee!