Ensin hieman tarinan taustaa. Olen 16v nuori tyttö ja koulukiusattu, kun siirryin ylä-asteelle 7 luokalle olin aivan yksin. En tuntenut luokaltani juuri ketään mitä nyt muutaman harvan tutun tunnistin uusien naamojen joukosta. Sitten ensimmäisenä päivänä luokseni tuli minua pidempi tyttö ja tämä jutteli minulle mukavia ja mikä mukavinta hän oli samalla luokalla kanssani. Niinpä siis ystävystyimme ja meistä tuli sittenmmin parhaat kaverit.
Kaikki sujui mallikaasti ja viihdyin hänen kanssaan ja olimme paljon yhdessä. Sitten kun siirryimme 8 luokalle tutustuin yhteen 7 luokkalaiseen tyttöön ja ystävystyin hänenkin kanssaan. Tottakai minä innoissani tutustutin uuden ystäväni parhaaseen kaveriini. Tottakai hekin ystävystyivät ja olivat yhdessä ja tulivat toimeen, mutta heillä on ollut vuoden aikana todella paljon riitoja ja erimielisyyksiä joka asiasta. Välillä heillä meni välit poikki ja kumpikaan ei puhunut toisilleen.
Kasiluokan lopussa vanhempani erosivat ja minulle kerrotiin että muuttaisimme toiselle paikkakunnalle. Kaverini olivat pahoillaan vanhempien erosta ja siitä että muuttaisin toisaalle. No sitten tuli aika siirtyä 9 luokalle ja aloittaa uusi elämä kaupungissa, (olen siis aika pienestä kylästä kotoisin) tutustuin uudessa koulussani moneen moneen mukavaan ihmiseen ja tututstutin heistä pari parhaaseen kaveriini. Välimme eivät siis menneet mitenkään katki kun muutin pois. Mutta nyt kun ysiluokka on loppumaisillaan on parhaasta kaveristani ja toisesta ystävästäni ,olkoon hänen nimensä vaikka nyt sara, (nimi muutettu. hän on siis se tyttö jonka tapasin 8 luokalla) tullut parhaat kaverit. Paras kaverini seliti asian näin että hän haluaa antaa saralle semmoisen parhaan kaverin jota hällä ei ole koskaan ollut. Ja he ovat samassa koulussa ja näkevät toisiaan päivittäin kun minä nään parasta ystävääni vain harvoin.
Olenko siis oikeutettu tuntemaan mustasukkaisuutta kun kuulen miten hyvin heillä menee ja mitä kaikkea he iloisesti tekevät?? Pyytäisin teiltä apua ja vastausta tähän. Olen niin neuvoton!!
-Pieni ja ahdistunut-
Kaikki sujui mallikaasti ja viihdyin hänen kanssaan ja olimme paljon yhdessä. Sitten kun siirryimme 8 luokalle tutustuin yhteen 7 luokkalaiseen tyttöön ja ystävystyin hänenkin kanssaan. Tottakai minä innoissani tutustutin uuden ystäväni parhaaseen kaveriini. Tottakai hekin ystävystyivät ja olivat yhdessä ja tulivat toimeen, mutta heillä on ollut vuoden aikana todella paljon riitoja ja erimielisyyksiä joka asiasta. Välillä heillä meni välit poikki ja kumpikaan ei puhunut toisilleen.
Kasiluokan lopussa vanhempani erosivat ja minulle kerrotiin että muuttaisimme toiselle paikkakunnalle. Kaverini olivat pahoillaan vanhempien erosta ja siitä että muuttaisin toisaalle. No sitten tuli aika siirtyä 9 luokalle ja aloittaa uusi elämä kaupungissa, (olen siis aika pienestä kylästä kotoisin) tutustuin uudessa koulussani moneen moneen mukavaan ihmiseen ja tututstutin heistä pari parhaaseen kaveriini. Välimme eivät siis menneet mitenkään katki kun muutin pois. Mutta nyt kun ysiluokka on loppumaisillaan on parhaasta kaveristani ja toisesta ystävästäni ,olkoon hänen nimensä vaikka nyt sara, (nimi muutettu. hän on siis se tyttö jonka tapasin 8 luokalla) tullut parhaat kaverit. Paras kaverini seliti asian näin että hän haluaa antaa saralle semmoisen parhaan kaverin jota hällä ei ole koskaan ollut. Ja he ovat samassa koulussa ja näkevät toisiaan päivittäin kun minä nään parasta ystävääni vain harvoin.
Olenko siis oikeutettu tuntemaan mustasukkaisuutta kun kuulen miten hyvin heillä menee ja mitä kaikkea he iloisesti tekevät?? Pyytäisin teiltä apua ja vastausta tähän. Olen niin neuvoton!!
-Pieni ja ahdistunut-
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eihän sille tunteelle mitään mahda. Sinä tunnet niin kuin tunnet. Joskus tunnet samasta asiasta toisinkin.
Eri asia on miten reagoit siihen tunteeseen. Jos kohtelet sen takia jotakuta epäreilusti niin onhan se sitten huono homma. Jos kiellät sen tunteen itseltäsi, uskon että se purkautuu kyllä jotenkin, luultavasti pahemmin kuin jos vain antaisit myöten sille.
Itse varmaan neuvoisin itseäni tuollaisessa tilanteessa toimimaan miten tekee mieli toimia. Tuskin tekisin pahoja ylilyöntejä, sen verran hyvin omat estoni kyllä toimii. Sikäli kuin sitten tulen tekemään joitain ylilyöntejä, ei maailma niihin kaadu. Mitenkä kuitenkaan löytäisin oikeata toimintatapaa ottamatta riskiä siitä että tuleekin toimittua huonosti?
Paras ystäväni on teitoinen että olen mustasukkainen mutten uskalla kuitenkaan ottaa asiaa enempää puheeksi. Pelkään välirikkoa välillämme, pelkään että kun sanon jotain niin hän alkaa inhoamaan minua ja olen sitten taas yksin..
=>he ovat samassa koulussa ja näkevät toisiaan päivittäin kun minä nään parasta ystävääni vain harvoin.
Tuossa tilanteessa ei ole paljoa tehtävissä. Se että muilla menee hyvin voi parhaassa tapauksessa tarkoittaa että sinulla on onnellisia ystäviä joidenka seurassa viihtyy hyvin.
Mustasukkaisuus ei parantaisi tilannetta mitenkään, mutta luonnollisestihan se harmittaa että ei ole itse siinä hyvässä tilanteessa.
Tunnen itseni jostain syystä niin hylätyksi ja yksinäiseksi.. Olen kateellinen ja haluaisin viettää aikaa enenemmän hänen kanssaan mutta en vain tiedä mitä pitäisi tehdä..
Ei sivullisena voi neuvoa muuta kuin että on jatkettava yhteydenpitoa ja katsottava paljonko on yhteisiä asioita joita voitte tehdä yhdessä ja paljonko voitte soitella tai viestitellä. Vuosien mittaan jotkut ystävyyden pysyvät, toiset hiipuvat. Niitä ei kannata laittaa koetukselle koska pelaamisessa voi aina hävitä. Ystäviä voi olla useita, eli ystävyydessä kyse ei ole sitoutumisesta vain yhteen kuten rakkaudessa kävisi.