Kuinka merkityksellistä on antaa hyvä ensivaikutelma? Itseäni tämä aihe vaivaa hieman, koska olen hieman ujomman puoleinen mies ja olen ihmisiin tutustuttaessa aika varautunut ja hiljainen. En siis anna itsestäni sitä oikeaa kuvaa. Vaikka luonteeltani olen aika rauhallinen, niin olen silti puhelias ja välillä juttu lentää liiankin hyvin. Annan siis itsestäni hieman vääränlaisen kuvan ja ärsyttää itseänikin.
Tottakai itsekin joudun tekemään jonkinlaisen arvion ihmisestä ensivaikutelman perusteella. Yritän silti olla liikaa tuomitsematta ihmisiä, koska olen niin monta kertaa ollut väärässä heidän suhteen. Oikeastaan suhtaudun eniten varauksella niihin kaikkein itsevarmimpiin tyyppeihin. Esim. Alexander Stubbin kaltaiset myyntitykki-persoonat osaavat varmasti esitellä itsensä korrektisti, mutta heistä paistaa läpi tietty laskelmoivuus. Parhaimman vaikutuksen tekevät minuun ujosti hymyilevät ihmiset. Hymy on aina hyvä ja ujous antaa ihmisestä rehellisen ja vilpittömän kuvan. Tämäkin voi tosin osoittautua vääräksi myöhemmin.
Minulla on todella vähän ystäviä tai tuttuja juuri tämän varautuneen olemuksen takia ja olen hidas tutustumaan ihmisiin. Eikä kyse ole siitä, etteikö ihmiset olisi missään vaiheessa minusta kiinnostuneita, saan naisiltakin katseita ihan tarpeeksi. Tuntuu, että ihmiset ovat niin kiireisiä että he eivät viitsi haaskata aikaa toiseen ihmiseen, jos tämä ei välittömästi paljasta kaikkia korttejansa.
Tottakai itsekin joudun tekemään jonkinlaisen arvion ihmisestä ensivaikutelman perusteella. Yritän silti olla liikaa tuomitsematta ihmisiä, koska olen niin monta kertaa ollut väärässä heidän suhteen. Oikeastaan suhtaudun eniten varauksella niihin kaikkein itsevarmimpiin tyyppeihin. Esim. Alexander Stubbin kaltaiset myyntitykki-persoonat osaavat varmasti esitellä itsensä korrektisti, mutta heistä paistaa läpi tietty laskelmoivuus. Parhaimman vaikutuksen tekevät minuun ujosti hymyilevät ihmiset. Hymy on aina hyvä ja ujous antaa ihmisestä rehellisen ja vilpittömän kuvan. Tämäkin voi tosin osoittautua vääräksi myöhemmin.
Minulla on todella vähän ystäviä tai tuttuja juuri tämän varautuneen olemuksen takia ja olen hidas tutustumaan ihmisiin. Eikä kyse ole siitä, etteikö ihmiset olisi missään vaiheessa minusta kiinnostuneita, saan naisiltakin katseita ihan tarpeeksi. Tuntuu, että ihmiset ovat niin kiireisiä että he eivät viitsi haaskata aikaa toiseen ihmiseen, jos tämä ei välittömästi paljasta kaikkia korttejansa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllähän se ensivaikutelma paljon tekee. Ja melkein kaikki ujot sanovat kyllä olevansa puheliaita kunhan tarkemmin tutustutaan, joten siinä mielessä annat ihan oikean kuvan itsestäsi.
"Parhaimman vaikutuksen tekevät minuun ujosti hymyilevät ihmiset. Hymy on aina hyvä ja ujous antaa ihmisestä rehellisen ja vilpittömän kuvan."
Luonnollisesti pidät ujosti hymyileviä ihmisiä muita parempina, koska itse olet ujo. Eikö silloin kannattaisi lähestyä muita ujoja, eikä "laskelmoivia myyntitykki-persoonia"? Ujot ihmiset varmaan ymmärtävät alkukankeuden siinä tutustumisvaiheessa, kun itsellä on sama ongelma.
En sanonut pitäväni ujoja muita parempina, enkä edes pidä heitä parempina. Ujot ovat vain erilaisia. Siltikin tutkimusten mukaan useimmat ihmiset, siis muutkin kuin ujot pitävät ujoja luotettavampina. Ujous kuitenkin on ihmisten silmissä jossain määrin negatiivinen piirre, sen lisäksi se rajoittaa elämää aika paljon. Eikö ujoilla saa olla positiivisia ominaisuuksia? Henkistä vahvuutta on kaikkialla se ihanne. Minusta on kohtuullista, että ujouskin voitaisiin nähdä jokseenkin positiivisessa valossa.
Useimmat ujot ovat myös herkkiä. Sekin on enemmän tai vähemmän negatiivinen piirre tavallisen ihmisen mielestä, koska ihmiset kokevat että herkiltä puuttuu tietty jämäkkyys. Herkkiä pidetään hiirulaisina. Silti herkilläkin ihmisillä on monia positiivisia ominaisuuksia, mitä tavallisilta ihmisiltä _monesti_ puuttuu. Herkät ovat luovia, empaattisia, tarkkanäköisiä sosiaalisissa tilanteissa, tuntevat voimakkaammin asioita jne. Heihin kuitenkin suhtaudutaan usein vähättelevästi ja herkät aistivat valitettavasti senkin turhan hyvin.
Melko pitkä puolustuspuhe ujoille, vaikka kukaan ei ole täällä ujoja kritisoinut.
Enkä usko että "tavalliset" ihmiset suhtautuvat ujoihin mitenkään epäoikeudenmukaisesti. Luulen, että naisten kanssa ujouttasi suurempi ongelma on tuo alemmuudentunne.
Olin tulkitsevani rivien välistä pientä piikittelyä, pahoittelen.
Ensivaikutelma on kyllä siinä mielessä tärkeä, että jonkinlainen positiivinen mielikuva toisesta täytyy jäädä, jotta haluaa jatkaa tutustumista.
Ujous sinänsä ei ole mitenkään luotaantyöntävä ominaisuus miehessä. Se kuitenkin on, jos mies on niin hiljainen ja etäinen, ettei mitään keskustelua synny ja tulee tunne, että keskustelua joutuu kannattelemaan yksin. Itse olen melko puhelias ja mikäli mies on poikkeuksellisen hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt, tunnen helpolla jopa jyrääväni miestä vaikken sitä missään nimessä tahdo tehdä. Siinä mielessä jotain ns vastakaikua miehen suunnalta täytyy tulla. Sanoit kuitenkin, että tutussa seurassa olet puhelias joten tuo "jyrääminen" ei liene sinulle ongelma kunhan pääset sen kynnyksen yli, että toinen näkee sinut itsesi ujouden läpi.
Tunnetko itse vetoa enemmän toisiin ujoihin vai ulospäinsuuntautuneisiin ihmisiin?
>>Tunnetko itse vetoa enemmän toisiin ujoihin vai ulospäinsuuntautuneisiin ihmisiin?>>
Vähän saa olla ujo, muttei se mikään vaatimus ole. Kummatkaan ääripäät ei oikein kiinnosta, tosin noistakin ääripäistä ottaisin sen ujon. Pidän kiltin oloisista ihmisistä, kovat arvot omaavat ihmiset eivät kiinnosta hirveästi.
"kovan" oloiset ihmiset ovat ulospäinsuuntautuneillekin vaikeasti lähestyttäviä. En itsekään viehäty kovista ihmisistä, he ovat usein vähintäänkin huumorintajuttomia.
Älä tee ujoudesta ongelmaa itsellesi. Ei ujous ole mikään vika, se on vain yksi ominaisuus muiden joukossa eikä määrittele sinua ihmisenä.
He jotka ovat ankaria ensivaikutelman tähden ovat kai hiukan mielenvikaisia, ettei yhtä virhettä muka saa ikinä anteeksi. Paljon puhutaan että rakastutaan siihen piirteeseen joka tuntuu nololta, kun tapahtuu vaikka kömmähdys.
Rasittava klisee "sellaisena kuin olet" voisi pitää paikkansa jollei taota päähän, mikä tahansa luontevuus ja ihmiset relaavat seurassasi?
Heti alussa on pidettävä toista tärkeimpänä, minulla oli seurustelukaveri joka toi ahdistavalla tavalla julki, mitä hän vaatii, tuli ajatus täydellisestä itsensä kieltämisestä enhän minä millään tuollaiseen pysty.
Siisti olemus, se kai on tärkein ensivaikutelma, sekin ettet rupea laskemaan rahojasi heti ensitapaamisella, on tämäkin kallista...
Ensivaikutelma, aika monipiippuinen juttu.
Aina, joka kerta uuden ihmisen kohdatessasi teet salamannopeasti vaistomaisesti arvion.
Mutta viisas katsoo sen taakse! Sieltä pystyy lukemaan jo paljon enemmän.
Ujous, hermostuneisuus, voi, ja varmaankin antaa väärää kuvaa ihmisestä, joten oikeastaan pelkän ensivaikutelman varaan ei pidä rakentaa.
Jos sieltä takaa pystyy hahmottamaan jotain, joka voisi olla lähemmän tutkimisen arvoista, kannattaa siirtää sitä ensimmäistä kuvaa hieman syrjään ja katsoa syvemmälle. Jos sitten oma sisin sanoo, että "äh, ei kiinnosta", on kai viisainta jättää silleen.
Ja näinhän on, että koskaan kukaan ei voi miellyttää kaikkia!