Erostamme on kaksi vuotta. Kävin tänään paikassa, jossa sovimme, että se oli tässä. Suhteemme oli monestakin syystä tuhoon tuomittu alusta alkaen. Molemmat tiesimme sen, mutta se ei estänyt meitä kiintymästä toisiimme ja sitten rakastumasta. Tunnistin elämänkokemuksestani tilanteen ennen sinua. Ajaessamme salaretkeltämme kotiin sanoin sinulle, että olet rakastunut minuun. Olit hämmästynyt. Hetken hiljaisuuden jälkeen sanoit: "niin".
Tunne oli molemminpuolinen, vaikka minun vanhempana - hirveästi vanhempana - olisi pitänyt kyetä estämään meitä sortumasta...
Tuskin oikeasti kestit sen, että olin naimisissa, mutta et koskaan ottanut asiaa esille. Jätit monivuotisen poikaystäväsi. Päätös oli sinun, en sitä pyytänyt. En edes osannut kuvitella, että tekisit niin. Sanoit: "perimmältäni olen yhden miehen nainen." Ymmärsin, mutta olin pahoillani , koska tiesin, että en tulisi olemaan se yksi mies pitkään.
Kesäisenä yönä, helteisen rakkauden- ja rakasteluntäyteisen päivän jälkeen, kun nukuit kainalossani tuulettimesta huolimatta liian kuumassa huoneessasi, katselin sinua painaen tuon hetken syvälle mieleeni. Olin onnellinen, ehkä onnellisin koskaan. Olin myös tuskallisen tietoinen hetken ainutlaatuisuudesta. Olit minulla lainassa - elämältä, joka sinulla oli vielä edessäsi, minulla paljolti takana.
Kun aloit ottamaan etäisyyttä, en ollut hämmästynyt, koska olin tiennyt odottaa sitä. Se koski, mutta se oli myös kestettävä, koska se oli vääjäämätöntä. Oli aika sinun mennä eteenpäin kohti asioita, jotka ikäisesi pitää kokea. Olisi ollut väärin minulta estää sinua elämästä.
Suhtauduimme molemmat skeptisesti rakkauteen. Kielsimme molemmat uskovamme moiseen. Ehkä siksi me siihen lankesimmekin :)
Tuuli, tuule sinne, missä vaaleahiuksinen muruseni on...kerro, että rakastan edelleen.
Tunne oli molemminpuolinen, vaikka minun vanhempana - hirveästi vanhempana - olisi pitänyt kyetä estämään meitä sortumasta...
Tuskin oikeasti kestit sen, että olin naimisissa, mutta et koskaan ottanut asiaa esille. Jätit monivuotisen poikaystäväsi. Päätös oli sinun, en sitä pyytänyt. En edes osannut kuvitella, että tekisit niin. Sanoit: "perimmältäni olen yhden miehen nainen." Ymmärsin, mutta olin pahoillani , koska tiesin, että en tulisi olemaan se yksi mies pitkään.
Kesäisenä yönä, helteisen rakkauden- ja rakasteluntäyteisen päivän jälkeen, kun nukuit kainalossani tuulettimesta huolimatta liian kuumassa huoneessasi, katselin sinua painaen tuon hetken syvälle mieleeni. Olin onnellinen, ehkä onnellisin koskaan. Olin myös tuskallisen tietoinen hetken ainutlaatuisuudesta. Olit minulla lainassa - elämältä, joka sinulla oli vielä edessäsi, minulla paljolti takana.
Kun aloit ottamaan etäisyyttä, en ollut hämmästynyt, koska olin tiennyt odottaa sitä. Se koski, mutta se oli myös kestettävä, koska se oli vääjäämätöntä. Oli aika sinun mennä eteenpäin kohti asioita, jotka ikäisesi pitää kokea. Olisi ollut väärin minulta estää sinua elämästä.
Suhtauduimme molemmat skeptisesti rakkauteen. Kielsimme molemmat uskovamme moiseen. Ehkä siksi me siihen lankesimmekin :)
Tuuli, tuule sinne, missä vaaleahiuksinen muruseni on...kerro, että rakastan edelleen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
You didn`t fall in love but lust. Tuollaisesta toiminnasta on rakkaus kaukana.
Höpö höpö :D
Kielletty rakkaus ja se sinun vanhempana ja "viisaampana" pitäisi tietää. Lakkaa papparainen hupsimasta!:))
Aloittaja on toiminut täysin itsekkäästi. Mistä tällaisia miehiä sikiää? Luoja varjelkoon moisilta.
Kyllä. Aloittaja tahraa rakkaus-käsitteen.
Aloittaja: Sinun kuvailemasi toiminta ei ole rakkautta. Salasuhde on aina väärin. En tunne sinua kohtaan mitään sääliä tai myötätuntoa. Olet saanut juuri sen mitä tilasit. Vain mahdollista kumppaniasi käy sääliksi, millaisen kaksinaamaisen pashkapään kanssa hän on elämäänsä elänyt.
Joka varattujen kanssa pelaa, polttaa omat näppinsä. Aina. Onneksi. Karman laki toimii.
Odotin uteliaana, minkälaisen reaktion kirjoitukseni saisi. Aika jännää :) Tyttöhän tietenkin on uhri ja vanhempi mies iso paha susi. Miten olisi ajatus, että molemmat olivat kuviossa täysin vapaaehtoisesti? Kumpikin sai. Kumpikin kärsi. Miksi vain minä olin itsekäs? Molemmat olimme tahoillamme varattuja suhteen alkaessa. Mitään ei luvattu. Mitään ei pyydetty. Ja tyttö oli toki täysi-ikäinen.
Paheksujat, eläkää, niin ehkä ymmärrätte :)
Kyllä me elämmekin, ja ilmiselvästi paljon sinua parempaa elämää. Eipä tosiaankaan tarvitse itse täällä vuosia jälkikäteen itkeä jonkun säälittävien salasuhteiden perään. Kuvailemasi perusteella se olet sinä, jonka olisi pitänyt se elämä hankkia.
Kuka muuten on väittänyt, että VAIN sinä olisit toiminut väärin? Sinä halusit omaksi eduksesi vain lukea vastaukset niin. Te molemmat toimitte väärin, mutta toinen osapuoli saa omat vastauksensa sitten, jos/kun tulee tänne vinkumaan. Se, että sinä olet pettänyt aviopuolisoasi, tekee sinusta sian.
Että kehtaatkin vielä julkisesti vuosia jälkikäteen ulista, pettäjä. Jo on aikoihin eletty, voi hyvänen aika sentään!!! Sääliksi käy vaimoasi, todella paljon. Voi kunpa hän tietäisi millaisen rotan kanssa on aviossa. Itselleni pahin parisuhdekohtalo mitä voin kuvitella, olisi sinun kaltaisesi petturi.
Vinkumaan...ulista...jo on aikoihin eletty...voi hyvänen aika sentään...
Kukas sut on noin pahasti särkenyt, että jaksat noin provosoitua.
Hmmm...tulin kirjoittaneeksi väärälle osastolle, sillä ei minun sydämeni oikeastaan särkynyt ole. Ainakaan enää, Kaikkeen tottuu :)
Mutta minkä kirjoitin, sen takana olen. Se ei ole vinkumista. Ei ulisemista. Eikä salasuhteeni ollut myöskään mitenkään säälittävä. Omituinen ajatuskin. Se olisi sitä...ehkä...jos katuisin sitä...mutta sittenkään....eiii :D
Tällä palstalla liikkuu sydämensä särkeneitä ihmisiä ja sä tulet ikävöimään salasuhdettasi.
Älä kummastu jos et saa mieleistäsi vastausta.
Taidat leikkiä edelleen?
Sellaistako on rakkaus?
Ihmettelen miksi ylipäätään kirjoitit Särkyneiden sydänten palstalle? Oletitko rikkoneesi hänet vai itsesi. Ja pilkkaat vastaajien reaktioita.
Mene pois, ole hyvä.
Pellen touhua. Pilkkasitko häntäkin? Itseäsi?
Selvittäisitkö sen ensin itsesi kanssa, ennenkuin pilkkaat toisten reaktioita?
Ihminen on julma. Ihmiset on kertakäyttötavaraa. Salasuhteet ovat nykyään perustarve. Houkutellaan toinen omien viettien mukaan. Suhteet särkyvät ja sydämet siinä samalla.
Petturuus on asia jonka opin jo lapsena, ei ole ollut tarvetta harjoitella sitä aikuisiällä. Otan sen henkilökohtaisesti. En ole suhteessa vain taloudellsista syistä vaan olen sitoutunut siihen. En käsitä petturuutta. Kuvailet sitä kuin toista kahvilaatua marketin hyllyssä. Tunnetko huonoa omaatuntoa siitä että hän poikaisi suhteensa vuoksesi? Taakse jätettyä poltettua maata? Sotatannerta? Natural loss, yksilön oppimiskäyrässä? Uhreja syntyy kun opettelee.
Rakasta on niin helppo satuttaa. Missä on inhimillisyys ja itsehillintä? En voisi kuvitella olevani salasuhteessa.
Joo, o. Kaikenlaisia kohtaloilta.
Ihminen etsii ihan itse omat myrkkynsä. Toiset pitävät niistä enemmän kuin toiset.
Ei ehkä ole korrektia arvioida näin tarinaasi, mutta toit tarinasi itse tänne julkiseksi, joten otin myös oikeuden pohtia tätä ääneen.
Enskerralla kun vuodatat tunteitasi täällä älä paljasta sukupuoltasi. Nämä palstat on sellaisia miesvihaajia pullollaan että hyökkäävät heti jos mies avaa tuntojaan. Jos kirjoituksesi olisi ollut naisen avaus olisi myötätuntoa tullut satelemalla.
En ole pilkannut kenenkään tuntemuksia. Jokaisella on vapaus olla omaa mieltään ja kertoa se. Jos suorapuheisuuteni ymmärretään pilkkana, niin se on ymmärtäjän tulkinta - väärä sellainen.
Eivät ihmiset ole kertakäyttöisiä. Enkä heitä sellaisina pidä. Moinen(kin) tulkinta on harhainen. Ajatus, että voisin k ä y t t ä ä jotakuta on kummallinen silloin, kun kyse on kahden aikuisen vapaaehtoisuuteen perustuvasta suhteesta. Vai onko niin, että mies käyttää, ja nainen on tahdoton olento, joka alistuu käytettäväksi. C'mon hei!
Miksi minä potisin huonoa omaatuntoa siitä, että hän katkaisi suhteensa poikakaveriinsa? En sitä pyytänyt. Se tuli minulle täytenä yllätyksenä. Tyttö toimi niinkuin parhaaksi koki. Hänen asiansa.
"Taakse jätettyä poltettua maata? Sotatannerta? Natural loss, yksilön oppimiskäyrässä? Uhreja syntyy kun opettelee." Tuota...en tajua tuosta mitään :)
Ääneenajattelu ei aina oikein toimi kirjoitettuna. Mutta pohtiminen on toki ok.
8 2 kirjoitti ilmeisen totuuden. Miehellähän ei ole tunteita. Mutta en minä kirjoituksellani myötätuntoa hakenut. Se oli minulle itselleni henkilökohtaista terapiaa. Täällä voi avautua anonyymisti ja kirjoittaa tuntemuksensa ulos. Se vaati analysointia. On vapauttavaa, kun lukee kirjoituksensa pari päivää myöhemmin ja oivaltaa olevansa vielä samaa mieltä kuin oli ollut lähetä-nappia
painaessaan.
En voi muuta sanoa, kuin että sääliksi käy vaimoasi. Uskomaton sika. Miten pystyt katsomaan vaimoasi silmiin?