En jaksa enää pitää sisälläni tätä perhe-elämän irvikuvaa. Enkä jaksa kohta enää mitään muutakaan. Puolisoni kanssa on taivallettu yhteistä matkaa liki 15 vuotta.
Aamulla on aikainen herätys ja työt kutsuu. Työni on fyysisesti raskasta naiselle, mutta toki olen itse alani valinnut. Tässä sitä istutaan yöllä koneella, kun ei uskalla enää nukkuakaan vaikka mies nukkuu tyytyväisenä kyllä. Lähinnä pelkään sitä etten herää herätykseen, kun en taaskaan saanut nukkua koko yönä. Näitä valvottuja öitä on välillä jopa pari kertaa viikossa. Toisinaan taas menee pitkäänkin että saa jonkin laiset ns ehjät unet nukkua. Mies nalkuttaa kaikista mahdollisista asioista minulle pääasiassa yöllä. Aloittaa kun pitäisi alkaa unille. Hän itse on alkoholisti, pitkäaikaistyötön 35 vuotias henkilö.
Jo pelkästään se että joskus yritän mennä aikaisin nukkumaan, saa mieheni marmatuksen alkuun. Minun pitäisi pitää hänelle seuraa ja viettää aikaa hänen kanssaan ennemmin kuin ajatella itseäni että saisin riittävät unet. Enimmäkseen käy niin että kun viimein sänkyyn asti pääsee ja herätyksen laittaa niin se näyttää uniajaksi 3-5h.
Oman jaksamiseni kannalta riittävä uni olisi 7h.
Jos mies ei muuta keksi, niin hän laulaa karaokea tai tulee makuuhuoneeseen läppärin kanssa ja katselee kaikenlaisia ohjelmia äänet hyvällä voimakkuudella.
Miten vain voi olla mahdollisimman ärsyttävä minulle. Äänten voimakkuuksista jos huomautan, niin minä olen sika hänelle ja minun pitäisi poistua huoneesta, jotta hän saa ilman häiriöitä olla.
Se onni jos näin voi sanoa, on tuossa alkoholissa että monesti hän sammuu kesken kaiken jäkätyksen ja sen jälkeen voi levollisena taas nukkua. Mitään muuta hyvää en sitten alkoholissa näekkään, ainakaan alkoholistin käsissä.
Tässä sitä tosiaan taas valvotaan ja aikaisin pitäisi olla virkeänä töissä. Mutta sitten tuleekin jo se iso mutta... Pihalla on parikin autoa ja työmatkaa n.50km, jonka taittamiseen auto on välttämätön kyllä. Molemmat autot ovat kaiken hyvän lisäksi vielä minun omistuksessa olevia. Mutta, mutta.. kummallakaan en voi töihin mennä! Taitava kun käsistään on, ei kumpikaan ajoneuvo lähde käyntiin. Kiusa se on pienikin kiusa. Tällaiset temput ei ole ensimmäistä kertaa kehissä vaan näitä aina toisinaan minua vastaan käytetään. Vain on niin pirun kiusallista hälyyttää joku kaveri viemään minut työmaalle..
Tuntuu vain että alkaa pikkuhiljaa nousta tie pystyyn näissä asioissa. Ei enää tiedä että mitä tekisi tai olisi tekemättä, ettei sanomista tulisi. Kokoajan täytyy olla varpaillaan ja pelätä että mistähän tulee sanomista milloinkin. Hänellähän ei ole jaksamisen kanssa ongelmaa kun voi nukkua vaikka koko päivän. Mutta minä alan olla jo aika väsynyt. Huomaan sen kyllä jo elimistössänikin. Omituisesti paleltaa vaikka sisällä ihan normaali huoneenlämpö. Rytmihäiriöt ovat lisääntyneet huomattavasti ja niiden yhteydessä myös ahdistaa aina. Tuntuu ettei jaksa mitään ylimääräistä, kuin vain ihan sen pakollisen. Ja siitäkös on hyvä saarnata lisää, kun ei koti olekaan puti puhdas.
En tiedä että mikä tässä tilanteessa olisi viisainta enää... Tuntuu vaan että vaikkei syytä olisi, niin jokin syy vaikka keksitään jostakin nalkuttamiseen. Mitä tällainen käytös sitten lineekään oikealta nimeltään. Joka tapauksessa se on äärimmäisen raskasta ennenkaikkea henkisellä puolella. Tai näin minä tämän ainakin koen. On tässä vuosien varrella monenlaista asiaa tapahtunut ja varmaan tulee tapahtumaankin. Välillä on ollut ns pönkä ovella sisäpuolella, ettet pääse yhteiseen kotiin jne. Näitä on vaikka milla mitalla... Sitä vain miettinyt että, mitä niin pahaa olen tehnyt, minkä seurauksena minua kohtaan käytös on näinkin alhaista.
Pitkät on mietteet monet monet kerrat olleet... Jotenkin osaan kuvitella miltä oravanpyörässä olo oisi. Ei helppoa ulospääsyä taida ollakaan..
Ajatukset lyö tyhjää, mutta toivottavasti sen verran vielä raksuttaa että kyydin saa järjestymään töihin..
Hyvät neuvot ovat kullan kalliit!!!
Aamulla on aikainen herätys ja työt kutsuu. Työni on fyysisesti raskasta naiselle, mutta toki olen itse alani valinnut. Tässä sitä istutaan yöllä koneella, kun ei uskalla enää nukkuakaan vaikka mies nukkuu tyytyväisenä kyllä. Lähinnä pelkään sitä etten herää herätykseen, kun en taaskaan saanut nukkua koko yönä. Näitä valvottuja öitä on välillä jopa pari kertaa viikossa. Toisinaan taas menee pitkäänkin että saa jonkin laiset ns ehjät unet nukkua. Mies nalkuttaa kaikista mahdollisista asioista minulle pääasiassa yöllä. Aloittaa kun pitäisi alkaa unille. Hän itse on alkoholisti, pitkäaikaistyötön 35 vuotias henkilö.
Jo pelkästään se että joskus yritän mennä aikaisin nukkumaan, saa mieheni marmatuksen alkuun. Minun pitäisi pitää hänelle seuraa ja viettää aikaa hänen kanssaan ennemmin kuin ajatella itseäni että saisin riittävät unet. Enimmäkseen käy niin että kun viimein sänkyyn asti pääsee ja herätyksen laittaa niin se näyttää uniajaksi 3-5h.
Oman jaksamiseni kannalta riittävä uni olisi 7h.
Jos mies ei muuta keksi, niin hän laulaa karaokea tai tulee makuuhuoneeseen läppärin kanssa ja katselee kaikenlaisia ohjelmia äänet hyvällä voimakkuudella.
Miten vain voi olla mahdollisimman ärsyttävä minulle. Äänten voimakkuuksista jos huomautan, niin minä olen sika hänelle ja minun pitäisi poistua huoneesta, jotta hän saa ilman häiriöitä olla.
Se onni jos näin voi sanoa, on tuossa alkoholissa että monesti hän sammuu kesken kaiken jäkätyksen ja sen jälkeen voi levollisena taas nukkua. Mitään muuta hyvää en sitten alkoholissa näekkään, ainakaan alkoholistin käsissä.
Tässä sitä tosiaan taas valvotaan ja aikaisin pitäisi olla virkeänä töissä. Mutta sitten tuleekin jo se iso mutta... Pihalla on parikin autoa ja työmatkaa n.50km, jonka taittamiseen auto on välttämätön kyllä. Molemmat autot ovat kaiken hyvän lisäksi vielä minun omistuksessa olevia. Mutta, mutta.. kummallakaan en voi töihin mennä! Taitava kun käsistään on, ei kumpikaan ajoneuvo lähde käyntiin. Kiusa se on pienikin kiusa. Tällaiset temput ei ole ensimmäistä kertaa kehissä vaan näitä aina toisinaan minua vastaan käytetään. Vain on niin pirun kiusallista hälyyttää joku kaveri viemään minut työmaalle..
Tuntuu vain että alkaa pikkuhiljaa nousta tie pystyyn näissä asioissa. Ei enää tiedä että mitä tekisi tai olisi tekemättä, ettei sanomista tulisi. Kokoajan täytyy olla varpaillaan ja pelätä että mistähän tulee sanomista milloinkin. Hänellähän ei ole jaksamisen kanssa ongelmaa kun voi nukkua vaikka koko päivän. Mutta minä alan olla jo aika väsynyt. Huomaan sen kyllä jo elimistössänikin. Omituisesti paleltaa vaikka sisällä ihan normaali huoneenlämpö. Rytmihäiriöt ovat lisääntyneet huomattavasti ja niiden yhteydessä myös ahdistaa aina. Tuntuu ettei jaksa mitään ylimääräistä, kuin vain ihan sen pakollisen. Ja siitäkös on hyvä saarnata lisää, kun ei koti olekaan puti puhdas.
En tiedä että mikä tässä tilanteessa olisi viisainta enää... Tuntuu vaan että vaikkei syytä olisi, niin jokin syy vaikka keksitään jostakin nalkuttamiseen. Mitä tällainen käytös sitten lineekään oikealta nimeltään. Joka tapauksessa se on äärimmäisen raskasta ennenkaikkea henkisellä puolella. Tai näin minä tämän ainakin koen. On tässä vuosien varrella monenlaista asiaa tapahtunut ja varmaan tulee tapahtumaankin. Välillä on ollut ns pönkä ovella sisäpuolella, ettet pääse yhteiseen kotiin jne. Näitä on vaikka milla mitalla... Sitä vain miettinyt että, mitä niin pahaa olen tehnyt, minkä seurauksena minua kohtaan käytös on näinkin alhaista.
Pitkät on mietteet monet monet kerrat olleet... Jotenkin osaan kuvitella miltä oravanpyörässä olo oisi. Ei helppoa ulospääsyä taida ollakaan..
Ajatukset lyö tyhjää, mutta toivottavasti sen verran vielä raksuttaa että kyydin saa järjestymään töihin..
Hyvät neuvot ovat kullan kalliit!!!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Sellasta se on! Ryydy siihen.
Timo sä olet täys idiootti, joku katkera luuseriäijä.Ettäs kehtaat.Mut aplle.Etkö voi vaan lähteä suhteesta?Sanoa miehelle mikä mättää ja kertoa että jaksamisesi on loppu.Ei tuo ole oikeaa elämää.Kohta olet niin uupunut että palat loppuun.Pidä huolta itsestäsi.Sen sun ukkos pitäs mennä töihin ja tehä jotain elämälleen.Ton ikänen mies.Miten voi vaan maata ja vetää viinaa kaiket päivät?Yök.Sulle varmasti löytyy parempaakin.Itsekin yritän parhaillaan eroon hullusta narsistimiehestä.Yöllä taas tullut 15 uhkausviesti.Kohta ei enää uskalla liikkuakaan missään.Haen pojalleni ja itselleni kotia.Hullu kun olin ja menin tämän kanssa yhteen muuttamaan.Aivan loppu alkaa henkisesti olemaan.Mutta nyt menen saunaan ja yritän rentoutua.Olen vanhempieni kodissa viikonlopun yksin kun he ovat poissa.
Ei mitään selityksiä tai keskusteluyrityksiä, ne vain paljastavat aikeesi. Tuo mies ei ole keskusteluyhteyden päässä - linja tuuttaa varattua! Kasaa kaikki arvokas yhteen kassiin, hiljaisuudessa järjestele (edes tilapäinen) asunto ja yhtenä päivänä jää vain saapumatta kotiin työpäivän jälkeen... Lähetä yksinkertainen "Olen muuttanut." -viesti. Ei taaskaan yhtään enempää selityksiä tai "keskustelun avauksia". Tämä on tärkeää, sillä estät miestä pääsemästä ihosi sisään murtamaan sinua. Onnea!
Tämä oli selkeä ja hyvä neuvo aloittajan elämään tilanteeseen!
Menkää lääkärille/psykiatrille ja pyytäkää purkki pameja ja unilääkkeitä. Ilmapiiri rentoutuu ja saatte nukuttua. Uni on tärkeää.
Sitten menette perheasiain neuvottelukeskukseen ja alatte terapoimaan suhdetta kuntoon.
Sitten alatte ulkoilemaan ja alkaa työtkin maistua. Pieniä arjen tekoja.
Jos mä olisin jostain syystä joutunut aloittajan kertomaan tilanteeseen, niin osoite vaihtuisi ihan ukon tajuamatta toiseen. En todellakaan alkaisi hänen kuvaamansa miehen kanssa edes yrittämään mitään suhteen kunnostelua. Sehän on jumalauta juoppohullu äijä.
Eipä siis aloittajalle muuta, kuin kamat kasaan ja pyydä joku kaveri vaikka avuksi, jos tuntuu, että ahdistaa. Hanki ensin asunto valmiiksi, tai jos voit majoittua tilapäisesti sukulaisen, tai ystävän luo? ja kerää huolella kaikki omaisuutesi talteen (myös autosi), voi olla ettet myöhemmin niitä ehjänä saa.. Sitten lähde. Äläkä ikinä katso taaksesi. Älä vastaa, jos soittaa, älä tervehdi, jos törmäät, jos uhkailee, niin soita poliisit heti. Ei hullujen kanssa kannata kommunikoida! Pelasta itsesi. Nopeasti.
Mene siitä missä on viis hirttä poikki äläkä käänny katsomaan taaksesi.
ulospääsyäetsin Onko aivan varmaa että et valehtele
EI voi olla totta
oletko olemassa?? jos olet sinulle on hyvä neuvo
Pyydä soskusta sulle väliaikainen asunto tai etsi itselles uusi asunto. ja vie kamas ja autos sinne. Lääkäriltä haet sairaslomaa. Saat sitä ihan varmasti kun kerrot ton saman tarinan sille kuin meillekkin. Sitten muutat omillesi ja jätät sen hirviö miehes.
Sun pitää alkaa ajatella itseäsi nyt eli meet heti hakemaan sitä sairasloma koska muuten romahdat ihan täysin ja sitten menetät työsi ja kaiken. Lähdet vaikka jonnekkin lomalle sitten vähäksi aikaa kans etkä kerro miehelles mitään, eikä sun tarviikkaan koska jätät sen. Sun pitää alkaa toimimaan. Apua on saatavilla mut sun pitää ottaa eka askel.
Tuo olio ei ole mies, se on hirvio! Oikein varsinainen sadisti.
Olet niin väärässä kuin olla voi, uskottelemalla ettei helppoa ulospääsyä ole!
Aivan varmasti on! Ja se on helppoakin helpompi!
Silloin kun se sammuneena on täysin tiedottomassa tilassa, tai ei kotona, sinä kerää kamppeesi, ja viet ne pois tuosta kauhujen pesästä, minne vain. Vaikka kuusen alle odottamaan kunnes keksit mihin pääsi kallistat.
Rukoile, kerjää, uhkaile tyokavereitasi majoittamaan sinut välittomästi väliaikaisesti heidän kattonsa alle. Samalla alat katselemaan omaa asuntoa.
Sinun on lähdettävä tuosta h...stä heti! Peto käyttää iänkaiken vanhaa kidutusmuotoa, valvottamalla sinua, kunnes hermosi kokonaan luhistuvat!
Ellei mikään muu saa sinuun pontta niin huomioi että VELVOLLISUUTESI itseäsi kohtaan on pitää itsestäsi huolta. Nyt sinä olet laiminlyomässä tuotä velvollisuutta kaikista pahimmalla tavalla : antamalla tuon hirvion tuhota sinut aivan täysin!
Ja ratkaisu tuohon on niin äärettomän helppo!
hyvä.. Oppeliini1 jos ei neuvosi auta niin ei mikään ...sanoit niin hyvin...
riski vain on ettei tätä ihmistäole olemassakaan niinkuin monta muuta
ei ole edes suvainnut edes vastata
Meinasin alkaa kirjoittamaan tänne omaa surkeaa tilannettani,mutta lukiessani sinun tarinasi omat ongelmani tuntuivatkin aika pieniltä.
Helppo sanoa,muttta kyllä sinun pitäisi tuosta häiriö miehestä eroon päästä,,tavalla tai toisella.Ei tuommoista kukaan kestä.
Jos tippuisit paskaa ja kusta täynnä olevaan likakaivoon, pyrkisitkö sieltä pois, seinällä olevia tikkaita myöten vai jäisitkö tikkaista huolimatta uimaan paskaliemeen? Jos vastaat tähän kysymykseen, että tietysti kiipeäisit kaivosta pois, tiedät myös mitä sinun pitää tehdä miehesi kanssa.
Voi miten tutun kuuloisia nuo kiusanteot ja yöllä valvottamiset! Äkkiä sossun kautta pois siitä liitosta, jos ei muuten. Älä selittele itsellesi mitään miksi jäisit tai miksi kuuntelisit/kestäisit tilannetta yhtään pidempään.
Itse perhehelvetistä selvinnyt, usko pois - nyt elän elämäni toiseksi onnellisinta aikaa! (Lasten syntymät oli onnelisinta).
Toimi. Kohta käy niin, että oma pääsi ei kestä enään ja sitten et jaksa toimia.
Olet jo ratkaissut asiasi,kun olet 15 vuottakin tätä peliä pelannut miehesi kanssa niin loputkin elämästäsi,mikä kai kuuluukin avioliittoonne koska se on kestännyt.:" ota minut syliin"
Tämä on sosiaalipummien palsta kuten huomaatte.Nämä ovat juuri sossun pärstäkertoimia jotka papit ovat naittaneet yhteen.
Ero, korjaamo, siinäpä tärkimmät avut!
Eikö sinulla ole ketään sukulaisia auttamaan? Kunhan olet lähtenyt, niin mielestäni rikosilmoitus esim. kahdesta rikotusta autosta ja myös henkisestä väkivallasta on syytä tehdä. Ja mitä muuta vahingontekoa vuosien aikana onkaan ollut.
Hänen tavoitteensa lyhyellä tähtäimellä on että menetät työsi (miksi, no hullu kun on) ja pidemmällä tähtäimellä että menetät mielenterveytesi. Niin että mieti tästä onko tämä avioliitto sinun etujesi mukainen vai voisiko lähteä?
Joku päivä kun olet töissä niin et vain palaa. Hinautat autot pois ja annat äijän jäädä karaokeineen hillumaan ihan vapaasti. Ota poliisit mukaan kun haet tavaroitasi kerran, sitten et palaa koskaan, millään syyllä. Olet nyt pahasti ns tukholmasyndrooman uhri, miehesi ja omat ajatukset sekoittuvat, toivon kaikesta sydämestäni että jaksat lähteä, ja puhua ihmisille huolistasi. Kyllä sinua autetaan!
Tutulta kuulostaa. Muutin puoli vuotta sitten vähän vastaavanlaisen sankarin luota pois ja voin kertoa, että loppujen lopuksi kaikki sujui ihan hyvin. Pahimmat uhkakuvat eivät toteutuneetkaan. Olin huolissani hänen toimeentulosta. Omasta toimeentulosta. Väkivallan uhasta. Hänen itsetuhoisuudestaan.
Asuin äitini luona 2kk ja rikoin kulissit. Kerroin viimein hänelle ja monille muille avoimesti mistä on kysymys ja sain valtavasti tukea ja ymmärrystä tilanteeseeni. Ymmärsin, ettei minun tarvitse hävetä ja salailla enää. Sain mukavan pikku vuokrakaksion ja ostin auton. Lainaa on kertynyt pikkuisen, mutta niistä selviän, eikä mitään taloudellista katastrofia tullutkaan.
Mies itki, riehui, uhkaili, kiristi, vetosi tunteisiin, lupasi muuttua. Lopulta alistui, eikä laittanut enää kapuloita rattaisiin. Asiansa on saanut järjestettyä niin, että yhteiskunnan tuet juoksee, vuokra maksetaan ja juomiseenkin jää rahaa ihan mukavasti. Sairaushan tuo alkoholismi on ja surullinen sellainen, mutta ei kukaan normaali työssäkäyvä ihminen jaksa sitä ilmapiiriä, jonka juomari kotiin luo.
Vaikuttaa vähän siltä, että kumppanisi on murtamaisillaan sinut unenpuuttella ym. kiusanteolla. On vaikeaa lähteä, mutta se on joskus välttämätöntä. Pohdit tuossa, että mitä pahaa olet tehnyt, että saat tuollaista osaksesi. Juuri tuo ajatus saa minut vieläkin kyyneliin. Tai ehkä jopa enemmän, kuin ennen. Miksi minua sillälailla kohdeltiin. En minä sellaista ansainnut. Olin tosi yksin ja hädässä jossain pimeässä paikassa. Olen tuhat kertaa mielummin vaikka koko loppuelämäni yksin, kuin huonossa parisuhteessa.
älä hyvä ihminen jää tuohon tilanteeseen. mie oon jo 63v ja 22 v elin siinä hakkau otkimen raiskaus ampumauhkaukset myrkytysyritykset...mut kun oli se lapsi. sairastuin paniikkihäiriöön rintasyöpä tuli ja hakkaaminen jatkui. olin jo niin heikkona etten jaksanut lähtee aloin ottaa viinaa lohdutukseks. tuli vaan sit yx syks yö olin saanu firmalta kämpän ja hyppäsin pyörälle. ny vasta poikani hääjuhlissa osasin kattoo sitä sitäm ihmistä kylläkin inhoten mutten itkien. mun elämä oli 17 v ihan jumissa ku pelkäsin ihmisiä en uskaltanut luoda mitään miessuhdetta. luonteeltani olin sosiaalinin ja pirtee mut lopulta en uskaltanut ees kauppaan mennä
Joko aloittaja olet eronnut.? jos et niin älä sitten valita.
Aloittaja, anna kuulua itsestäsi. Tiedän kokemuksesta että eroaminen tai tilanteesta lähteminen ei ole helppoa. Rakkaudella.
Tilanteesi kuullostaa siltä, että kärsit lähisuhdeväkivallasta. Jos haluat apua, tukea tai neuvontaa, ota yhteyttä: www.tukinainen.fi, voit ottaa yhteyttä myös anonyymisti: www.nettitukinainen.fi