Työkaverini on täydellinen, hyvä koulutus ja energinen. On ainakin kaksi ja useampikin tapa hoitaa asioita. Kun minä katson oikekaksi jonkun tavan, hän löytää aina toisen tavan, joka hänen mukaansa on ainoa oikea. Minusta vaikuttaa, että hän tarkoituksella vaan muuttaakseen haluaa muuttaa toimintatavan. Pakkotarve. Mitään virhettä ei tulisi vaikka toimittaisiin minun harkitsemalla tavalla ja kaikesta tarkastuksesta menee läpi. Myös minulla on työhömme tarvittava koulutus. Olen nyt antanut mennä asenteella "okei, muutetaan" ja voi näin jatkuakin. Itselläni on omassa elämässäni paljon asioita, joita joudun käsitellä ja vatvoa ja joita saan/pitää päättää, että en tarvitse pätemisen tarvetta. Ihmetyttää, mikä ihmisellä on?
Onko kokemusta tällaisesta täydellisyydestä? Joskus tuntuu mitta on täysi ja vaikuttaa työhyvinvointiin. Esimies on kuitenkin puolellani ja se auttaa jaksamaan.
Onko kokemusta tällaisesta täydellisyydestä? Joskus tuntuu mitta on täysi ja vaikuttaa työhyvinvointiin. Esimies on kuitenkin puolellani ja se auttaa jaksamaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla oli eräällä kirpparilla työkaveri, jonka mielestä mun olis pitänyt nähdä asiat ja tehdä työ hänen haluamallaan tavalla. Kun en tehnyt niin, hän käytti omaa työaikaansa mun työjäljen korjaamiseen eli teki mun työpanoksen turhaksi. Missään vaiheessa hän ei pystynyt tekemään mun kans yhteistyötä, hän kävi sopimassa asioista esimiesten kanssa ja tuli mulle sanomaan, että hän ja ....... sopivat ett se ja se asia tehdään sillä tavalla. Jos mä kävin esimiehen luona kysymässä jostain jotain ja sitten kerroin mitä oli sanottu, niin hän tykkäs huonoa, lähinnä siksi koska hän piti itseään sen meidän työpisteen johtajana vaikka ei oikeasti mikään sellanen ollut. Jossain vaiheessa kyllästyin jatkuvaan taisteluun ja sanoin, kun tämä työkaveri jotain ehdotti, että mun puolesta tee mitä haluat. Eihän se edes koskaan kuunnellut ja ottanut vastaan mun ehdotuksia tai pitänyt mua samanvertaisena työntekijänä itsensä kanssa, enempi olin joku palvelija hänelle. Mun kohdalla asia meni, että työnjohto oli tämän henkilön puolella, koska hän kävi jatkuvasti valittamassa mun tekemästä työstä ja antoi sen kuvan heille ettei musta oikeastaan ollut mihinkään. Kerran kävin jostain työkaverin tekemästä asiasta valittamassa esimiehelle, tämä esimies vaan sanoi, että mun pitää ymmärtää tätä mun työkaveria, ettei se ole tottunut entisessä työssään tekemään ryhmätyötä. Tuli vaan mieleen, että entäs minä sitten, miksei sen työkaverin tarvinut ottaa huomioon mun tunteita, miks mun olis pitänyt kohdella silkkihansikkain ihmistä joka ei arvostanut mua tai mun tekemää työtä minkään vertaa. En ennen ollut noin vaikean ihmisen kans töitä missään tekemään ja voin sanoa, että olen luonteeltani pitkäpinnanen ihminen, en helposti hermostu, mutta olin tosi kypsä häneen siinä vaiheessa, kun lopulta pääsin siitä työpisteestä toiseen työpisteeseen. Melkein vuoden kestin sitä ihmistä, kun oli pakko, en aikaisemmin saanut siirtoa vaikka melkein puoli vuotta aiemmin olin käynyt sitä pyytämässä. Vieläkään en ymmärrä miks en siirtoa saanut, ehkä ei kukaan muu olis jaksanut olla siinä sen kanssa. Vieläkään en ymmärrä sitä työkaverin pätemisen vimmaa, kaikki mun tekemä työ piti hänen uudestaan tehdä eli hän saattoi hinnoitella uusiksi mun hinnoittelemia astioita, siirtää mun myyntiin viemiä tavaroita hänen mielestään oikeisiin paikkoihin tai sitten hän kävi keräämässä niitä pois ja heitti roskiin, kun ne oli hänen mielestään paskaa ja sekundaa, kuten hän joillekin siellä olleille oli sanonut. Aivan järjetöntä touhua, kun näin jälkeenpäin miettii. Kun hän kuuli mun siirrosta toiselle työpisteelle, hän sanoi ettei missään hänen mulle tekemissä asioissa ollut mitään henkilökohtaista vaan kyse oli siitä että näimme asiat täysin eri tavalla. Ei kai kukaan pysty näkemään kaikkea samoin silmin kuin toinen ihminen, miks mun olis pitänyt tehdä asiat hänen mielensä mukaan, ei hän mun esimies ollut. Mun siirron jälkeen hänen touhunsa jatkui samaan malliin sinne tulleiden uusien työkavereitten kans, voi sanoa ettei käynyt kateeks niitä jotka sinne joutuivat menemään
Kiitos vastauksesta! Just noin menee, paisi esimies on kanssani samaa mieltä, pääosin, tottakai jotkut muutokset ova hyväksi, sellaisia, joita en itse ole huomanut. Mutta yli puolet muutoksista on vain "minä määrään ja muutan" periaatteella, vaikka hän on samassa asemassa kanssani.