Kuinka vanhan miehen kanssa voisitte kuvitella seurustelevanne? Entä harrastavanne seksiä, jos harrastatte sitä myös parisuhteen ulkopuolella?
Ja asian suhteuttamiseksi jos voisitte vielä kertoa oman ikänne...
Ja asian suhteuttamiseksi jos voisitte vielä kertoa oman ikänne...
Vastaukset 44
Vanhimmat
Olen tapaillut itseäni 25 v vanhempaa miestä, tositarkoituksella.
Mitä vanhempi, sen parempi. Finninaamaiset pojankoltiaiset älkööt vaivautuko.
Totta.
Ikää on 31 vuotta. Olen seurustellut itseäni 4, 3 ja 2 vuotta vanhempien miesten kanssa. Ensimmäinen poikaystäväni oli tuon 4 vuotta vanhempi ja sitä sitten tultu alaspäin. Ei tosin tarkoituksella, vaan sattuman summa. Lisätään tähän nyt se tärkee seikka, että tuo viimeisin parisuhteeni kesti lähes kymmenen vuotta. Noista kahdesta muusta on siis reilusti aikaa. Nekin molemmat olivat pidempiä, lähes kahden vuoden seurustelusuhteita. Kiveen en menisi tätä kirjoittamaan, mutta 5 vuotta tuntuu maksimilta. Ainakin vielä tässä kohtaa vaikuttaa, että tuota vanhempien miesten kanssa ei vain ole paljoakaan yhteistä.
Aiemmin ei olisi edes tullut katsottua itseä nuorempia, oman ikäisetkin tuntuivat ihan lapsilta. Nyt olen tässä kulkenut pian vuoden verran yksin ja yrittänyt oikein tarkotuksella vältellä antamasta parisuhdesignaaleja mihinkään suuntaan. Jutellut toki miesten kanssa harrastuksissa, töissä ja ihan muuten vaan. Saanut aika monta sellaista tuttavaa ja jopa ihan hyvää kaveria, joiden kanssa on kiva viettää aikaa ja jutella lähes mistä vaan. Se on yllätänyt, että nykyään se -2 tai vaikka -4 vuotta ei tunnu oikeastaan missään. Mitä nyt jos vanhemmasta musiikista tai jostain tv sarjoista jutellaan, niin siellä sen voi huomata, että toinen on sen muutaman vuoden nuorempi. Itseasiassa eilen puhuin pidempään erään itseäni 9 vuotta nuoremman miehen kanssa, jonka olen kyllä tuntenu jo pidempään mutta ei ole koskaan tullu oikein juteltua ... 22, siis ihan "pikkupoika" vielä :) Ei siinä tietystikään mitään sellasta jännitettä ollu (ainakaan mun puolelta), mutta varsin vaikuttunut oli kyseisen miehen ajatusmaailmasta. Kai sitä sitten on kehittyny siihen henkiseen tasoon missä on, sillon joskus parikymppisenä ja jämähtänyt sitten siihen kohtaa :D
Kun alottajan kysymys nyt kuitenki koski sitä kuinka paljon vanhempi mies vois olla, niin parisuhteessa se tuntuu ainakin vielä olevan se 5. Aika erilainen ja ehkä jopa erikoinen pitäisi miehen olla, jotta tuntuisi oikealta vaikka olisi tuota vanhempi. Seksiä olen kerran harrastanut itsenäni 6 vuotta vanhemman kanssa eikä siinä hänen ikäänsä liittyen ollu sen enempää plussa kun miinusta. Tuostakin on aikaa, kun olen tosiaan ollut parisuhteessa sen lähes kymmenen vuotta ja pettänyt en ole kertaakaan elämässäni. Ei ole oikeastaan käynyt edes mielessä. Ja viimeisen vuoden olen tosiaan vältelly kaikkea muuta paitsi kaverisuhteita, jotten päätyisi ns. laastari suhteeseen enää ikinä. Se ei ole reilua kummallekaan osapuolelle.
just joo, juuri tällaisia ne naiset enimmäkseen ainakin siis meillä
ai millasia?
niin ja missä meillä?
täällä Suomessa. Huoruleita ovat.
http://www.zimbio.com/pictures/zH4DOMv4-hk/Form Menswear Launch/i0_RuNfiKwp/Bernie Ecclestone
Älä huoli. Kyllä niitä naisia riittää niinkauan kuin on rahaa.
Joo niin tuo näkyy olevan ainakin tämä tapaus, ja äijä on vielä päätänsä lyhempikin naisiaan.
Tässä hiljattain yksi kaakkoisaasista oleva nainen yllättäin otti minuun yhteyttä skypessä, sieltä ilmeisesti profiileja oli hakenut. Olen jo useampaan otteeseenkin hänen kanssaan chattaillut, ihan fiksu se on ja yllättävän hyvää englantia kirjoittaakin. Kuvan ja rodunkin perusteella sanoin, että arvaan hänen olevan 'pretty litte girl' Siihen tämä vastasi että I'm 155cm tall but I'm 32 y o' Tämä kaiketi siksi kun olen häntä niin paljon vanhempi. Sanoo että hän haluaisi juuri minun kaltaiseni ja näköiseni miehen miehekseen, ja tietenkin kehuu minun olevan handsome, tall, tai siis komea eikä ensin usko kuvani perusteella minun olevan niin vanha kuin olen.
Mieltäisin itseni parisuhteeseen keskimäärin 30-40-vuotiaan miehen kanssa, itse olen 34-vuotias. Mikäli rakastuisin ja mies olisi 44-vuotias, ei miehen iällä olisi merkitystä. En kuitenkaan näe itseäni enää ihan viisikymppisen kanssa suhteessa tai ainakin ajatus tuntuu hiukan vieraalta. Tärkeämpää kuitenkin on itse mies, ei pilkuntarkasti ikä.
Kaikki mieheni ovat olleet vähintään 2 vuotta vanhempia, se ei ole ollut mitenkään tietoisesti valittua mutta niin on vain käynyt, ehkä nuorempana ikäiseni pojat vain tuntuivat vielä liian nuorilta. Pisin suhteeni (12 vuotta)oli 6 vuotta vanhempaan mieheen.
Seksiä toki voisi harrastaa vaikka 22-vuotiaan kanssa, mutta epäilen ettei elämäntilanteet noin nuoren kanssa kohtaisi eikä muutenkaan kovinkaan moni tuon ikäinen hae suhteeseen minun kaltaistani ja ikäistäni naista eli parisuhdetta ajatellen parikymppinen on liian nuori minulle.
Mikä se elämäntilanneongelma oikein on mistä aina puhutaan ikäeroissa? Entä mitä yhteistä pitäisi olla mitä ei 10v ikäeroisilla ole? Pitääkö pystyä kumppanin kanssa fiilistelemään miltä tuntui kun Take that / Dingo hajosi? Vauvakuumeen naisilla ymmärrän, joskin omat ihannenaiseni asettavat miehen etusijalle ja vauvat joksikin mitä tulee jos on tullakseen, kunhan Se mies on ensin satimessa.
Ja jos mies panna voi, niin voi siittääkin.
Itselläni suhteessa pääosassa sielujen sympatia, hyvä olo lähekkäin ja eläminen tässä hetkessä, ei kasarin tai ysärin nostalgiassa.
Sielujen sympatiahan se tärkeintä on, mutta tärkeää on myös se, että halutaan suhteelta samoja asioita.
Uskoisin, että suurin osa vaikkapa 60-vuotiaista miehistä hakee suhteelta eri asioita kuin minä. Minä haluaisin mahdollisesti vielä lapsia, elää perhe-elämää, rakentaa kotia yhdessä, matkustella jne. Elää normaalia nuoren aikuisen elämää.
Mielestäni suhteen osapuolilla tulee olla yhteneväinen käsitys siitä, mitä suhde tulee olemaan pitkällä aikavälillä. Jos olisin suhteessa esim parikymppisen jannun kanssa, joka etsii paikkaansa maailmassa, kenelle olisi tärkeää käydä usein baareissa jne kokisin, ettemme kykene antamaan toisillemme sitä, mitä toinen tarvitsee.
Tietty ihmiset ovat erilaisia eikä voi yleistää kaikkea koskemaan kaikkia. Ikä ei ole henkilökohtaisesti itselleni se tärkein tekijä kumppania valitessa, mutta tietty jossain menee raja, kahdeksankymppinen on jo liian vanha :)
no vanhukset asia erikseen. Mutta kaikilla alle 45-vuotiailla (ainakin) on vielä "elämä edessä".
Nuoret ravaavat baareissa ensisijaisesti etsimässä rakkautta. Itsellänikin nuorena baareilu väheni dramaattisesti kun löytyi nainen. Toki vielä kavereita voi käydä silloin tällöin baareissa tapaamassa, mutta en näe miten tämä olisi niin ikäsidonnaista? Hyvin voin kuvitella itseni iltaa istumaan johonkin olutravintolaan kaveriporukalla 60-vuotiaina.ja toivottavasti siellä joskus ovat puolisotkin mukana.
Ei baareilu itsessään olekaan mitenkään ikäsidonnaista. Itse olen kuitenkin ns. villin nuoruuteni jo elänyt, ei ole mitään erityistä tarvetta riekkua baareissa viikonlopusta toiseen miehiä etsimässä, vaikka olenkin sinkku. Nykyään elän aivan eri tavalla kuin vaikkapa opiskellessani, silloin elin vain itselleni. Baareissa toki voi nykyäänkin käydä ystävien kanssa hauskaa pitämässä enkä missään nimessä kieltäisi miestäkään, mutta aktiivisin biletysikä on osaltani auttamattomasti ohi.
Itseni kohdalla merkittävä tekijä kumppanin etsinnässä on myös se, että minulla on lapsi. Se muuttaa tilannetta ja on monelle sellainen asia, ettei edes harkitsisi suhteeseen alkamista ja ymmärrän sen kyllä. Äitiys on kuitenkin iso osa minua eikä se tule koskaan muuttumaan eli jos joskus vielä miehen itselleni löydän, hänen täytyy pystyä olemaan sinut sen asian kanssa, että minulla on lapsi. Oletettavasti parikymppisille miehille tuo on ns isompi este suhteelle kuin vaikkapa nelikymppiselle miehelle, jolla mahdollisesti on jo omiakin lapsia. Itselleni sillä ei niin ole väliä onko miehellä lapsia vai ei. Mikäli hänellä olisi edellisestä liitostaan lapsia, niin sitten asia olisi niin ja elämä suunniteltaisi niin, että sekä lapsilla että meillä olisi asiat hyvin.
Mutta ikä ei tosiaan ole pelkästään numerosta kiinni. Tärkeintä on, että elämänarvot kohtaavat ja että yhdessä on hyvä olla.
Ei vanhemmuuskaan ole niin täysin ikäsidonnaista. Paljon on teinivanhempia.
Eikä tosiaan nuorellakaan enää sitä bailujalkaa yleensä niin vipata jos on jo suhteessa, eikä puoliso ole bilettäjä. No yksilöitä on joka suuntaan, mutta ei mielestäni ole mitään syytä näillä perustein sanoa, ettei voisi olla nuoremman kanssa.
Varmaan todennäköisyys synkkaamisesta oman ikäisen kanssa on suurin, mutta ei se nyt niin paljon laske eri ikäisten kanssakaan, että olisi syytä asettaa tarkkoja rajoja itselleen vain ikävuosien mukaan.
Henkilökohtaisesti en ole tarkkoja ikärajoja asettanutkaan. Tuo 30-40 vuotta perustuu ainoastaan tuohon mitä itsekin sanoit, että todennäköisimmin suhteelta kaipaa samoja asioita suht saman ikäisinä.
Henkilöstä riippuvaisia asioitahan nämä ovat. Joku saattaa olla hyvinkin nuorena kypsä jopa vanhemmaksi. Toiset taas eivät ole kypsiä vielä vuosienkaan aikuisuudessa kypsyttelyn jälkeen...
Sen verran nyt vielä kuitenkin "väännän", että en osaa nähdä että parikymppinen mies voisi haluta suhdetta kaltaiseni naisen kanssa. En kuvittele vastaavani niitä odotuksia, joita tuon ikäisillä miehillä on kumppanin suhteen. Enkä tarkoita tätä sillä, etteivätkö parikymppiset miehet voisi olla kypsiä, haluta vakaata suhdetta jne mutta oletan heidän kuitenkin valtaosin kaipaavan jotain muuta kuin kolmekymppistä naista, jolla on lapsi. Olkoonkin, että olen ihmisenä ihan mukiinmenevä ja jopa kauniiksi sanottu, mutta silti. Pidän siis todennäköisempänä sitä, että kiinnostan itseäni vanhempaa miestä todennäköisemmin kuin nuorempaa.
Todennäköisemmin varmaan joo. Mutta paljon tapahtuu rakastumisia 10v vanhempiin naisiin ja yyhoihin. Olennaisinta olette sinä ja se mies. Jos taivas lyö tulta tavatessanne, niin hyvinkin voi ikä ja lapsi jäädä merkityksettömiksi hidasteiksi, eivät lopullisiksi esteiksi.
Rakkaudessa kaikki on toki mahdollista. Virkistävää nähdä noin toiveikasta ajattelua :)
Itse nuoleskelen kuitenkin vielä haavojani enkä välttämättä usko täysillä rakkauden mahdollisuuteen omalla kohdallani, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa sitten...
Ikäeroa jotain 3-12 vuotta, ei mulle paha. Että nyt kun oon sen 19 v. niin mies olis 22-31 v. Ei iällä väliä, se on numeroita. Rakkaus ei katso ikää.
Kun minä olin 19 v, 31v tuntui jo vanhukselta.
Kun minä olen 19 v. ja en tunne että 31 v. olisi vanhus, niin anna mun olla tätä mieltä. Sekin on vaan takaraja, en mene etsii mistään kolmekymppisii. Mut toki, jos joku 32 v. haluais pokata, niin siitä vaan! :D Enkä minä ole sinä, onneksi. Onnekseni en myöskään ole syntynyt kultalusikka suussa, joten tiedän mitä tarkoittaa ELÄMÄ.
OIKEA RAKKAUS EI KATSO IKÄÄ
Vaikka ihanalta kuulostatkin, niin tämä ei ole pokausyritys, vaan muuten vaan rohkaisu: miten 19v voi olla"aina väärä"? Eli olisiko syytä positiivisempaan asenteeseen? Et sinä vielä ole voinut ehtiä saamaan niin paljon siipeesi, että kannattaisi olla toivoton.
Olen kuullut miltei liian monta kertaa, että olen vääränlainen. "Oot ihan kiva, mut et oo mun tyyppiä." Tapauksia sattunut monta, ei mitään yhtä tai kahta, pikemmin monia. Kerran eräs nimeltä mainitsematon on haukkunut mut niin pahasti lyttyyn, ettei kukaan voi tehdä sitä enää mulle. Se haukkui KAIKEN, mitä mä olen. Mä pelkään eniten sitä, että mulle tehdään se taas. En uskalla luottaa miehiin enää yhtään, kaverina joo mut en haaveile enempää. :( Haluaisin olla positiivisempi, mutta en uskalla.
Tätä toivottomuutta oon tosin purkanut mm. runojen ja laulujen muotoon. Silti olisi parasta saada rinnalle se, jonka kanssa voisin jakaa elämäni. En ole kellekään kertonut, etten uskalla luottaa vaan oon ulospäin positiivinen. Nauran, vitsailen mut omina hiljaisina hetkinä itken vaan hiljaa, kuuntelen rauhallista musiikia ja pohdin syitä, miksi olen sinkku. :(
Haluun uskoa, että mullekin löytyisi jostain joku, joka hyväksyy mut virheineni kaikkineni. Vaikka se olis se 30 v. mies, tai 20 v. miehenalku. Tärkein on se, että hän hyväksyy mut. Ja mä hyväksyn hänet.
Miksipä ei löytyisi? Vaikka tältä palstaltakin. Ainakin puheiden mukaan täältä löytyy miehiä, jotka kelpuuttaisivat sinut ilosta itkien vaikka heti.
Haukuista on turha ottaa koko lopuksi ikäänsä painolastia. Kuten palstalla keskustellusta Sinkkulaivasta näet, hullu akka haukkui aivan normaalin miehen pataluhaksi. Ei varmasti ollut kyse siitä, että tuo mies olisi ollut yleisesti ottaen kelvoton parisuhteisiin tai naisille. Nähdäkseni aivan perusjäppinen, joka varmasti halutessaan saisi naista vaikka joka ilta oikeilla "muuwseilla". Sinulle on todennäköisesti käynyt jotain vastaavaa: joku mielisairas purkanut omaa pahaa oloaan sinuun. Joo, ehkä et ole joka-pojan päiväuni, mutta kuinka moni nainen tai käänteisesti mies nyt muutenkaan on?
Samat sanat sinulle kuin sille mies23-expillekin: vaikutat täyspäiseltä, fiksulta, kivalta ja tunteelliselta naiselta, varmasti jostain löydät sen oikean vielä.
Miten löytyisi? Kohta pitäis kai alkaa harkita siirtymistä nettideittailun puolelle, en vaan kohta jaksais enää olla yksin. Puheiden perusteella joo, mut kuinka paljon ne pistää painoarvoa ulkokuorelle? Suurin osa tapaamistani pojista/miehistä katsovat ulkokuoreen ja ilme on "ei kiinnosta". En jaksais / uskalla uskoa muuta, kuin että se johtuu etten ole mikään kaunis. Niiden mielestä naisella pitää olla kilo maalia naamassa ja koska mulla ei ole milliäkään, niin en kelpaa. Näin se menee, oman ikäisten kohdalla. Muita en sitten olekaan tavannut. :(
Mielisairas hyvinkin, narsisti ja tuhosi samalla mun itsetunnon. Juuri kun olin saanut hyväksyttyä itseni, 12 vuoden itsensähaukkumisen jälkeen. Nyt menee aikaa todennäköisesti ihan pirusti, että saan koottua itsetunnon palaset takaisin :( Huokaus...
En ole lähelläkään päiväuni, ennemmin painajainen.... Haluan vaan ihan mielettömän paljon sen oikean, jolle olisin "maailman rakkain painajainen" :) Sellainen, josta ei haluu päästää irti.
Oletpa tosi sympaattinen kaveri, toivottavasti olet samanlainen myös tosielämässä. Kiva että jaksat laittaa myös positiivisia viestejä ja kannustaa muita. Pidä toi!
Seksiä voisin harrastaa noin 10v vanhemman miehen kanssa. Seurustella en kylläkään niin paljon vanhemman kanssa... raja max 6 vuotta. Toki kun itselle tulee ikää lisää, niin nuokin luvut varmasti muuttuvat.
Viimeksi kun ikäisesi pokasin, niin oli juuri sanonut n.5v vanhemmalle, että ei kiitos, kun on liian vanha. Että niin nuo ikäerotkin joustavat Sen oikean eli minun kohdallani.
Minusta 5 vuotta on jo liian paljon. Toinen on jo liian vanha tai sitten liian nuori. Minusta on 1 -2 vuotta on hyvä vaihtoehto.
Minulla on ollut 24vuotiaasta -59v naiseen, itse olen 47v mies, skaala on aika laaja..
Kyllä sitä naisia riittää ,vaikka minkä ikäisiä jos vaan halua riittää. Tämän kanssa ei ole rahan kanssa mitään tekemistä..
Vanhin mies, jonka kanssa olen seurustellut on ollut 2 vuotta vanhempi. Vanhin, jonka kanssa olen sekstaillut, on ollut 6 vuotta vanhempi. Voisin kuvitella seurustelevani/harrastavani seksiä enintään 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olen 35v. Seurustellut olen myös 4 vuotta nuoremman kanssa. Ikä ei ollut eron syy.
Seksi kuuluu vain parisuhteeseen ehdottomasti omasta mielestäni. Parisuhteeseenkaan en oikeen itseäni vanhemman miehen kanssa pystyisi. Usein minusta kiinnostuvatkin itseäni 5-1v nuoremmat. Välillä oman ikäiset tai pari vuotta vanhemmat. Mutta olen vaan huomannut että en pysty kiinnostmaan itseäni kovinkaan paljoa vanhemmista. Olisihan se turvallisen oloista tavallaan jos mies olisi vanhempi mutta tunteita ei voi pakottaa.
Jos mies on minua nuorempi minusta heti tulee äiti- opettaja. Jos minä aina käsken ja pakottan ei se hyvältä tuntuu. Haluan olla nainen ja se tarkoittaa että miehen pitää olla pari vuotta vanhempi tai olla samanikäinen.
Ei se jokaisen miehen kohdalla näin mene. Varsinkaan sitten kun molemmat on aikuisia. Tapailin yhtä itseäni nuorempaa miestä joka oli pitkälle koulutettu ja älykäs. Hän paapoi minua kuin isä. Alkoi jo ahdistamaan ja lopetin tapailun. Olen tottunut siihen että mun järkeen ja arviointiin luotetaan. Mies ei myöskään uskonut päätöstäni suhteen lopettamisesta. En hänen ymmärryksensä mukaan tajunnut kuinka hyvä juuri hän olisi minulle.
Mies oli 2 vuotta nuorempi. Ei aikuisena muutamalla vuodella ole merkitystä.
mutta ymmärrän että turvallisen olon vähän vanhempi voi tuoda ja sitä itsekin kaipaisin mutta en vaan ole tavannut vanhempaa josta kiinnostuisin kuitenkaan.
Koomista katella kuinka joku räikeästi kommentoi millainen ikäero saisi parilla olla ja kaikki muut on "yäk vanhuksia" tms.
Huolehdi sinä vain niistä tarkoista numeroistasi ja anna muiden elää sitä normaalia elämää johon et itse kykene.
Ensimmäiseni oli 22 v. vanhempi. Puolisoni 13 v. vanhempi. Nykyinen saavuttamaton rakkaus samanikäinen, Hesan hoitoni 5 v vanhempi.
Aina olen katsellut vanhempia miehiä, mutta nyt on aika katsella nuorempia, sillä 60-70 -vuotiaat miehet alkavat olla vanhuksia...
Kerran kokeilin 25-vuotiasta (15v nuorempaa), se oli hauskaa, mutten suostunut tapaamaan toista kertaa - kaveri oli hyvin tarmokas mutta eittämättä hiukan yksinkertainen.
Tykkään olla samanikäisen miehen kanssa. On samanlainen kokemusmuisti, ymmärrämme toisiamme paremmin.
Naisten ilmoittama ikähaitari ei kerro mitään.
Minullekin ovat monet 18 - 19 vuotiaat ensin vimmaisesti julistaneet, että olen heille liian vanha (olin tuolloin hieman yli 30), mutta kummasti mieli muuttui sen jälkeen kun naiset oli kesytetty - pelimiesopeilla btw.
Mulle miesten ikähaitari on 18-35 vuotta. Nyt, kun itse täytin 36, oli pakko rykäistä ikärajaa vähän ylemmäs 30-vuotiaista jotta en ihan likaiselta tädiltä vaikuttaisi...
Tällä hetkellä tulen parhaiten juttuun sängyssä ja sen ulkopuolella n. 10 vuotta nuorempien miesten kanssa, eli ehkä se 23-29 vuotta on se parhain skaala.
Vanhemmat miehet eivät ole koskaan kiinnostaneet. Olen varmaan itse sen verran kakara, että ei oikein nappaa tuommoinen tavallinen "pesänrakennus" mitä ikäiseni miehet harrastavat... :D
Onhan noilla nuoremmilla miehillä myös kovempi kestävyys sekä parempi kroppa. Ja hauskemmat jutut!
Minulla ainakin kestävyys vaan paranee vuosien myötä. Eikä kroppakaan rapistu jos jaksaa treenata, voi jopa parantua. Makuasia Tietysti, joskus 10 v sitten oli hoikempi, nyt on vähän enemmän lihaa, mutta myös rasvaa pinnassa.
Olen neljäviitonen nainen ja seurustelukumppaniksi sopisi parhaiten suunnilleen samanikäinen, ehkä maksimissaan 10 v suuntaan tai toiseen. Seurustelusuhteissa olen aina ollut se vanhempi osapuoli ja seksissäkin melkein aina. Uskon, että kyse ei ole tietoisesta valinnasta (iän osalta), vaan sattumasta. Näytän mielestäni ikäiseltäni enkä kulje teinivaatteissa.
Olen samaa mieltä siitä, että aika paljon ratkaisee miehen elämäntilanne. Omat lapseni asuvat vielä kotona, joten esimerkiksi eläkeikää odotteleva mies ei välttämättä itsekään haluaisi, että nurkissa pyörii lapseni kaverittensa kanssa. Miehen lapset eivät ole este, joskin miinusta voisi olla se, jos miehellä on pikkulapsia iso liuta. Myös elämäntyyli ratkaisee, sillä en voi joka viikonloppu olla menossa mökille lasteni takia enkä taas itse tykkää esim. tanssimisesta niin, että jaksaisin katsella sitä, kun mies lähtee joka viikonloppu lavatansseihin. Tämän tyyppiset asiat ovat tärkeämpiä kuin ikä.
max.42 vuotta.
Kyllä max alkaa näin ajatuksen tasolla olla 38v, en vain ole kiinnostunut vanhemmista miehistä. Ja jos tuttavuuden alussa heti kertoo iäkseen 40 niin en voi mitään sille että kiinnostus lopahtaa. Yritän olla avoin iän suhteen etten antaisi numeroiden pilata hyviä alkuja, mutta vaikeaa se on. Siksipä en nykyään kysykään toisen ikää =)