Mietin vakisin kun olen huomannut ,ettei Suomessa saa/kannata puhua tietyista asioista. etta naisen saaminen on aika tukalaa valista kun pitaa selittaa henkilohistoriaansa pidemmältä aikaa.Ex-muija tiesi kun se oli lomalla samaan aikaan kun mina siina maassa missa olin ,mutta entiset kaverit suhtautuu aika valtellen, ja naisille en ole enaa aikoihin kertonut kuten en miehilekkaan mitaan historiastani ammattikoulun jälkeen.
Kumpi on parempaa salata entinen tyopaikka ja sellaiset asiat mita
ei varmastikkaan ymmarettaisi Suomen moraalinormistolla
vai kertoa ihan suoraan touhuistaan kysyttaessa?
Kumpi on parempaa salata entinen tyopaikka ja sellaiset asiat mita
ei varmastikkaan ymmarettaisi Suomen moraalinormistolla
vai kertoa ihan suoraan touhuistaan kysyttaessa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen tapaillut kahtakin taposta istunutta. Ne teot oli molemmilla jo kaukana menneisyydessä ja eivät enää tehneet laittomuuksia.
Itse en halua salailla asioita eikä minulta tarvitse kenenkään salata asioitaan.
Haluan että molemmat voi olla omana itsenään ja avoimin kortein.
Mennyt on kuitenkin mennyttä, tämä päivä ja huominen on tärkeämpää.
Mukava kuulla.
Siis palkkasotilasko vai rikollinen? En tiedä naisista, mutta näin miehenä tappaminen sotilaana on jotenkin ymmärrettävämpää kuin rikollisena.
Kieltämättä palkkasotilas on ehkä enemmän epätoivoisen ihmisen ammatti kun ei enää näe itsellään muuta tulevaisuutta, kuin kenenkään toiveammatti. Joskus nuorempana jos vain olisi pokka riittänyt ja erilainen luonne, olisi itsekin vain tahtonut jättää kaiken taakseen. Mutta toisaalta en ihmisenä haluaisi tappaa ketään sellaisessa sodassa, joka ei olisi minun sotani. En pystyisi pitämään sitä oikeutettuna, tiedä jos vastapuolikin puolustaisi vain kotiaan. Ampua siinä sitten jotain omasta maastaan taistelevia köyhiä jonkun öljy-yhtiön laskuun.
Ennemmin kysyn sinulta, pystytkö pitämään tekojasi oikeutettuina itsellesi, vaikka tietäisit niiden kaikki seuraukset myös uhreille? Minusta se on ensimmäinen oleellinen kysymys kuin toisten hyväksynnän hakeminen.
Tarkoitin lahinna palkka-armeijassa ollutta henkiloa.
Niin se voi olla, ei sita miettinyt silloin kersana nuori mina olinkin
21 vuotta eli 11 vuotta sitten. Aika menee niin nopeesti.
Koyha olin minakin, en kait sen koyhempi kuin se vastapuolikaan.
Eika siella koita ihminen ku pysya hengissa, mutta on sulla tassa pointti
ehka se raha on huono puolustus tassa kohtaa?
En mina ole nahnyt painajaisia vuosiin enaa, se jotenkin menee
ohi tai jaa taka-alalle. Aika mielenkiintoinen toi sun pointtis tosiaan on, etta vaikuttaako teko vai seuraus.. Se voisi muodostua esteeksi asettua
esimerkiksi taloon mika on toisen verella maksettu, eika siina mitaan ihmiset vaan jotenkin pelastyy ihan tyhjasta kun asia tulee ilmi. Mutta miettii kans sitten sita, etta sielta tulee palkan paalle elake.
Onpa vaikea kysymys. Jotenkin sen voisi herkkänä hoitoalan ihmisenä ymmärtää jos mies olisi ollut "hyvien" puolella ja tappanut vain "pahoja" kuten moni omaa maataan ja perhettään puollustaessaan.
Mutta ainakin epärehellisyys on huono asia ja suhde joka pohjautuu epärehellisyyteen ei kestä. Ehkä ei kannata tekojaan heti tuoda ilmi ekoilla treffeillä, mutta valehdella ei kannata.
Häviiks sulla ää ja öö piteet yöllä konnelta kokonaan? Vai tuliko hakattua taas pienessä sievässä ohi pisteiden?
Kysytkin niin outoja ku eihän täällä oo naista nähtykään! Vai jätkiäkö tarkotit heitellä noilla kysymyksilläs?!
Outoa sakkia täällä nykyään......
En pystyisi seurustelemaan tappajan kanssa. Salailemisella tuskin silti saavuttaa mitään.
Häviiks sulla ää ja öö piteet yöllä konnelta kokonaan?
En pystyisi. Sotilas olisi todennäköisesti niin erilainen arvomaailmaltaan ja muutenkin ihmisenä kuin minä. Ja sitten taas jos kyseessä olisi rikollinen niin vielä paremmalla syyllä välttelisin.
Kerran kävin treffeillä yhden rauhanturvaajan kanssa, mutta hänellä vaikutti olevan todella paljon "demoneita" jäljellä ajastaan konfliktialueilla. Totta kai symppasin häntä, mutta en voinut nähdä meillä kahdella yhteistä tulevaisuutta.
Pari kertaa mua on pyytänyt ulos rikolliset - toinen kertoi heti kärkeen että on istunut useaan otteeseen linnassa väkivaltaisuuksista, toisen linnareissut selvisi sitten siellä treffeillä. Yhteistä tulevaisuutta ei voi edes harkita moisten kanssa.
Totta, kaikilla on menneisyytensä, mutta en vaan voisi tapailla rikollista enkä varsinkaan tappajaa. Siinä tulisi ihan liikaa "kantamuksia" suhteeseen...