Ystäväni on rikkaasta perheestä, minä köyhästä. Tämä asia on aiheuttanut aina välillä jännitteitä välillemme. Ystäväni ei voi ymmärtää millaista on kun ei oikeasti ole rahaa. Silloin ei käydä leffassa ja kahvilla saati huvipuistoissa tai keikoilla. Ystäväni ei voi ymmärtää myöskään millaista on joutua ottamaan opintolainaa jo lukiossa ja käymään töissä jo lukio-opintojen ohella. Ystäväni ei voi ymmärtää, että olen väsynyt eikä minulla ole aikaa olla koko ajan hänen kanssaan. Aina kun kerron ystävälleni jostain asiasta mitä haluaisin tosi paljon niin ystävä pyytää sellaista vanhemmiltaan itselleen. Se sattuu todella paljon, eikö hän tajua kuinka se satuttaa?
Tällä hetkellä minua harmittaa hirveästi se, että ystäväni valittaa minulle koko ajan kuinka hän elää niukasti. Hän ei ole tehnyt elämässään päivääkään töitä, hän asuu hulpeassa omistusasunnossa, vanhemmat maksavat kaikki kulut ja opintotuella hän saa tehdä mitä lystää. Niin hän valittaa koko ajan kuinka tämä opintotuki ei riitä mihinkään. Minulla taas on tilanne, jossa opintotuki ei riitä edes vuokraan eli olen ottanut opintolainaa sekä käyn töissä. Silti elän todella niukilla enkä voi tehdä mitään ylimääräistä. Olen väsynyt ja elän pienellä eikä perheeni voi auttaa minua yhtään. Maksan kaiken itse omalla työllä. Olen väsynyt ja kiireinen. Ja sitten ystäväni soittaa palatsistaan ja itkee kuinka on opiskelijalla tiukkaa ja hänen kanssaan pitäisi sitten hirvesti olla ja mennä ja hän loukkaantuu kun sanon että olen väsynyt työpäivän jälkeen.
Ystäväni ei voi sille mitään että on syntynyt rikkaaseen perheeseen. Ei hänen tarvitse sitä häpeillä tai tuntea syyllisyyttä. Mutta hänellä voisi olla sen verran herkkyyttä ettei valita oikeasti köyhälle omaa "köyhyyttään". En jotenkaan kehtaa sanoa tästä asiasta ystävälleni. Tai olen varmaan yrittänyt hienovaraisesti mainita jotain, mutta en oikein tiedä miten sanoisin kauniisti, että "älä valita turhasta".
Tällä hetkellä minua harmittaa hirveästi se, että ystäväni valittaa minulle koko ajan kuinka hän elää niukasti. Hän ei ole tehnyt elämässään päivääkään töitä, hän asuu hulpeassa omistusasunnossa, vanhemmat maksavat kaikki kulut ja opintotuella hän saa tehdä mitä lystää. Niin hän valittaa koko ajan kuinka tämä opintotuki ei riitä mihinkään. Minulla taas on tilanne, jossa opintotuki ei riitä edes vuokraan eli olen ottanut opintolainaa sekä käyn töissä. Silti elän todella niukilla enkä voi tehdä mitään ylimääräistä. Olen väsynyt ja elän pienellä eikä perheeni voi auttaa minua yhtään. Maksan kaiken itse omalla työllä. Olen väsynyt ja kiireinen. Ja sitten ystäväni soittaa palatsistaan ja itkee kuinka on opiskelijalla tiukkaa ja hänen kanssaan pitäisi sitten hirvesti olla ja mennä ja hän loukkaantuu kun sanon että olen väsynyt työpäivän jälkeen.
Ystäväni ei voi sille mitään että on syntynyt rikkaaseen perheeseen. Ei hänen tarvitse sitä häpeillä tai tuntea syyllisyyttä. Mutta hänellä voisi olla sen verran herkkyyttä ettei valita oikeasti köyhälle omaa "köyhyyttään". En jotenkaan kehtaa sanoa tästä asiasta ystävälleni. Tai olen varmaan yrittänyt hienovaraisesti mainita jotain, mutta en oikein tiedä miten sanoisin kauniisti, että "älä valita turhasta".
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensimmäisen kappaleen murheesti tuntuivat muuten ymmärrettävältä, mutta tässä kohdassa mennään sinun omien kompleksiesi puolelle: "Aina kun kerron ystävälleni jostain asiasta mitä haluaisin tosi paljon niin ystävä pyytää sellaista vanhemmiltaan itselleen. Se sattuu todella paljon, eikö hän tajua kuinka se satuttaa?" Ei tuollainen satuta normaalia ihmistä, sinä vain satut olemaan hyvin pahasti kateellinen tai jotain sellaista.
Ei auta kuin avautua ja kertoa tyypille suoraan tuntemuksistasi. Toinen vaihtoehto on kirjoittaa kirje. Kannattaisi, koska muuten vaan nielet kiukkusi ja saat koko ajan vaan pahempia ja pahempia patoutumia, ehkä tyypin seura muuttuu jopa sietämättömäksi sinulle.
"Aina kun kerron ystävälleni jostain asiasta mitä haluaisin tosi paljon niin ystävä pyytää sellaista vanhemmiltaan itselleen. Se sattuu todella paljon, eikö hän tajua kuinka se satuttaa? Ei tuollainen satuta normaalia ihmistä, sinä vain satut olemaan hyvin pahasti kateellinen tai jotain sellaista."
Toisilla ihmisillä on tapana tehdä tuollaista vain ja ainoastaan tehdäkseen toisen kateelliseksi ja ärsyttääkseen häntä. Tällainen on vieläpä melkoisen yleistäkin. Sellaista jos aistii olevan takana, niin kyllä se loukkaa. Aloittajan ystävä vieläpä tietää aloittajan olevan vähävarainen.
On huono tapa nähdä verisiä loukkauksia joka toiseen asiaan piilotettuna. Ei se toinen nauti elämästä sinun kateuttasi ruokkiaksesi. Sinun kateutesi on sinun tekosiasi. Yleensä kaverien välinen vittuilu on melko hyväntahtoista eikä sen eteen nähdä vaivaa.
Kun jostain on ollut puhetta, kukaties tuo toinenkin kiinnostuu asiasta. Ja kun rahaongelmaa ei ole, niin sittenhän se hankkii sen asian. Asiat on syytä pitää tarpeeksi yksinkertaisina.
Jos oletkin sattunut löytämään sen harvinaisen yksilön jonka oletettuun olemassaoloon vainoharhat pohjautuvat - eli jos joku ihminen on tosiaan niin pikkumainen että näkee vaivaa ärsyttääkseen toista - kannattaisi suhtautua asiaan huumorilla ja nauttia saamastaan huomiosta.
"Ei se toinen nauti elämästä sinun kateuttasi ruokkiaksesi."
Voi kuule, et selvästi tiedä elämästä vielä mittään! Tällaisia ihmisiä on HYVIN paljon!
"Yleensä kaverien välinen vittuilu on melko hyväntahtoista eikä sen eteen nähdä vaivaa."
Älä yleistä. On myös "kavereita", joiden vittuilu EI ole hyväntahtoista. Heitä kutsutaan frenemyiksi. Ja nämä nimenomaan näkevät vaivaa keksiäkseen piilovittuiluja ja verhottuja loukkauksia uhriaan kohtaan. Vähän vanhemmilla ihmisillä näitä on tullut yleensä elämässä jo useampia vastaan, ja siinä on syy, miksi seuransa suhteen tullaan vanhemmiten hyvin valikoivaksi - ihan kenen tahansa seura ei enää kelpaa, juuri tällaisten teennäisten ystävien ja selkäänpuukottajien takia!
"jos joku ihminen on tosiaan niin pikkumainen että näkee vaivaa ärsyttääkseen toista - kannattaisi suhtautua asiaan huumorilla ja nauttia saamastaan huomiosta."
Itseasiassa tällaisia ihmisiä on erittäin paljon. Taidat olla teini, joka ei vielä ole ymmärtänyt todellisuutta ihmisten henkisestä tasosta. Siinä ei paljon huumorit auta, kun esim. työpaikalla joku vanha lihava ämmä ottaa työkseen sinun riivaamisesi ja pyrkii todella tekemään elämästäsi helvetin yrittäessään tosissaan savustaa sinut ulos työpaikalta.
Ja kyllä, minulla on ollut myös ystäviä, parikin, jotka pyrkivät tietoisesti tekemään ystävänsä materiaalisilla hankinnoillaan kateellisiksi. Ja aina hankkivat sellaisen asian, josta edes ohimennen olin maininnut, että sellaisen edes ehkä saattaisin haluta, ja sitten voitonriemuisena esittelivät sitä minulle. TÄHÄN kyllä suhtauduin pitkän aikaa huumorilla, kunnes tajusin, että tyyppi on täysin tosissaan, yltyi koko ajan yhä pahemmaksi ja raivokkaammaksi ja hänellä oli motiivina puhdas vihamieliesisyys ja kateus MINUA kohtaan, minkä pyrki kääntämään näin minun tunteekseni, sekä halu satuttaa minua.
Ei se, että olisi kateellinen toiselle, vaan se, että toinen haluaa tehdä SINUT kateelliseksi ja satuttaa sinua - se on LOUKKAAVAA!
Itse en kaverilleni koskaan kateelliseksi tullut hänen hankinnoistaan, mutta päätin ystävyytemme muista syistä kun tajusin, ettei hänen ystävyytensä ole aitoa ja hän on itseasiassa vihamielinen minua kohtaan.
Kyllä se elämä vielä sinuakin opettaa! Elämän realiteetit tulevat kaikille jossain vaiheessa ainakin jossainmäärin tutuiksi! Tyhmemmät tosin eivät niitä tietenkään koskaan opi edes jatkuvasti hakatessaan päätään seinään.
=> Itse en kaverilleni koskaan kateelliseksi tullut hänen hankinnoistaan, mutta päätin ystävyytemme muista syistä kun tajusin, ettei hänen ystävyytensä ole aitoa ja hän on itseasiassa vihamielinen minua kohtaan.
Tuo oli fiksusti tehty, mutta muutoin kirjoituksessa oli sellainen pelotteleva meininki. Elämän realiteetteja on se että eivät kaikki ihmiset tahallaan tee typeryyksiä, osa ei huomaa itse että tekee jotakin joka ärsyttää muita. Toisaalta sadisteja ja narsistejakin on, eikä heitä voi kotikonstein "parantaa".
Minun ei kannata olla kateellinen toisille koska olen keskiluokkainen, minulla on enemmän kuin köyhällä mutta vähemmän kuin rikkaalla. Yritän löytää hyvät puolet siitä minulla on, ja aina helpottaa tieto siitä että kenelläkään ei 1800-luvulla ollut kännykkää tai tietokonetta. Vuosina 1866-1868, eli nälkävuosien aikana lasketaan Suomen väestönmenetykseksi noin 150 000 henkeä, eli he kuolivat nälkään. Silloin kadehdittiin sitä jos toisella oli ruokaa.
=> Mutta hänellä voisi olla sen verran herkkyyttä ettei valita oikeasti köyhälle omaa "köyhyyttään". En jotenkaan kehtaa sanoa tästä asiasta ystävälleni.
Et pääse ongelmasi yli jos et mainitse asiastasi. Se voi herättää hänet muutenkin ymmärtämään että toisilla on pätäkkää enemmän kuin ehtivät tuhlaamaan, ja toisilla on luottotiedot siinä kunnossa etteivät saa edes puhelinliittymää.
So WHAT?!
Sinä olet itse omalla tyollasi luomassa omaa uraasi, Voit halutessasi tulla niin rikkaksi kuin Roope Ankka. Kukaan EI estä SINUA siitä.
On hyvin naivia syyttä toistia heidän varakkuudestaan, oli ystäväsi vanhemmat perineet sen tai rakentaneet sen OMALLA tyollään.
Jos tuo on sinun ystäväkriteria, olet varsinainen rasisti!
Taidat olla onnellisempi vain ihmisten kanssa jotka ovat koyhempia, (sinun mielestä)ajattelevaisempia, huono-osaisempia, tymempiä jne. kuin sinä.
Tuolla mentaliteetilla sinä suljet elämästäsi pois ISON määrän ihmisiä, ihmisiä joiden kautta saadut kontaktit olisivat olleet sinulle suurena apuna luoviessasi kohti päämäärääsi yhteiskunnassa. Kontaktien kautta saadut tyopaikat (tietenkin tyonantajat mieluimmin palkkaavat ihmisen jonka TUNTEVAT luotettavaksi, fiksuksi ja tunnolliseksi kuin aivan ventovieraan!!!)
Joten viittaa kintaalla ystäväsi rahaongelmiin ja keksi älykkäämpiä keskusteluaiheita hänen kanssaan!
JA lakkaa sormella osoittamasta hänen "huonoja" puoliaan.