Onko monelle lemmikkieläin jonkinlainen turn-off?
Onko lemmikki turn-off?
Lemmikkikisu
1021130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 102
Vanhimmat
Mulle taitaa olla, mutta eipä miehillä usein lemmikkejä olekaan. Paitsi omat karvapallerot.
Minulle ainakin joku koira on ehdoton turn-off. Karvakasat eivät viehätä minua yhtään, vaikka maalla olenkin kasvanut. En voisi kuvitella mitään ärsyttävämpää, kuin joku koira hyppää sänkyyn kesken hommien..
Maaseudulla vielä ymmärtäisikin eläimen. Mutta että niitä hyysätään ja hössötetään pienissä kaupunkiluukuissa ja kakkatetaan ja pissatetaan remmin päässä.
Se näyttää niin koomiselta harrastukselta, kuin joku japanilainen villitys. Karvainen olio hihnan toisessa päässä, ja se pyörii ja hyörii, vinkuu ja siitä tulee nestettä ulos.
Riippuu lemmikistä. Pidän kyllä koirista, mutta ne ulkoilutukset ja muonitukset sitovat aika paljon eläimen omistajaansa. Täten ei voisi matkustella ottamatta koiraa mukaan tai sitten pitäisi järkätä sille joku hoitokoti. Lisäksi pitkiä aamuja sängyssä ei voisi viettää kun koiran pitäisi pääästä ulos ja toisaalta illanviettokin saattaa sen takia katketa. Lisäksi yöunet voivat jäädä lyhkäisiksi kun pitää herätä aikasin kusetuskävelylle.
Koirallekin olisi varmasti mukavempi olla jossain ulkotarhassa, jossa ehkä vielä mahdollisuus mennä lämpimään koppiin tms. Oikeastaan ihmettelen sitä, miksi nuoret naiset ottavat isoja koiria pieneen kämppään - eivätkö tajua, että ei se ole suden jälkeläiselle oikein luonnikas elintapa. Sitten tämä nainen päättää, että koska koira pääsee tarpeilleen jne. Eli ajatusmaailma koiran ottamiseen kerrostalokämppään on jo tavallaan vähän turn off itsessään.
Kissat ovat koiria paljon helppohoitoisempia, mutta kai niillekin olisi luonnikkaampaa ulkona saada olla ja mennä. Jonkun ison käärmeen tai jopa käärmeiden pitäminen kertoo vähän omanlaisesta luonteestaan, tuskin innostuisin.
Ei ainakaan minulle ole vähimmässäkään määrin turn-off.
Itselläkin on aina ollut yksi tai useampi elukka. =)
Pidän kaikenlaisista eläimistä, mutta terrierit, etenkin kerrostaloasunnoissa, eivät yhtään innosta. Ex-tyttöystävällä oli sellanen oikein pirun kovaan ääneen räksyttävä terrieri, joka herätti kuudelta aamulla ulos ja illalla ei sitte millään suostunu rauhottumaan ilman kahta lenkkiä tunnin välein. Tämän hetkisellä tyttöystävällä on kissa, ja se on kyllä todella sulonen.
Valitettavasti on.
Vähän toi on makuasia, mutta koiraa en ottais enkä henkilöä
jolla on koira,mutta kissat on ihan ok.
Tosin tiedän et joku muu sit taas ei pidä kissoista mutta on korvannut lapsen jollain rotankokoisella koiralla.
Lemmikki sinäänsä ei ole mikään turn-off, mutta se että koko elämä pyörii sen lemmikin ympärillä on. Esim. jos kaikki vapaa-ajat kuluu näyttelyissä ja agilitykisoissa ja tottelevaisuustreeneissä, eikä osata mistään muusta puhuakaan, niin semmosta en kyllä jaksa. Mutta joku laiskanpulskea sylikoira, kissa tai vaikka kilpikonna on ihan jees.
Ei oo lemmikki turn-off, ainakaan mulle. Iteasiassa se jos on lemmikki ja millanen lemmikki, kuinka hyvin hoidettu yms. kertoo tosi paljon ihmisestä. Ja pari koiraa itellä, on kyllä tosi hyvä seula siihen millanen mies lähestyy ja missä ajatuksissa. :)
Ei ole. Rakastan eläimiä =)
On. Lemmikkieläimet rajoittavat elämää.
Ne ovat myös indikaattori siitä, että omistajalla on tavallista pahempia ongelmia tunne-elämässään.
Ja mistähän idiootin keittiöpsykologian oppikirjasta tuon repäsit? Tuollainen ajatusmaailma kertoo nyt vielä enemmän tunne-elämän ongelmista.
Mä tiedän aivan ihania koiraihmisiä, mutta silti tuntuu, että koiran pitäminen paikkaa jonkinlaista tunnevajetta ihmisellä.
Ihan yleinen havainto se on ollut. Mitä sekaisempi nainen, sitä todennäköisemmin sillä on lemmikkieläin. Ja mitä sekaisempi, sitä todennäköisemmin niitä lemmikkieläimiä on useampi.
Ei se varsinaisesti turn-off ole, koira varsinkin kun huolehtii myös emäntänsä lenkkeilystä niin pysyy ruoto sutajkkana, sitten jos on laiskalla emännällä koira joka ei saa tarpeeksi liikuntaa on se turn-off sekä koira että emäntänsä. Kissa on ihan ok jos niitä ei ole monta. Kaupunkiympäristössä mieluiten ehkä kuitenkin lemmikitön nainen olisi helpoin ratkaisu mutta jos pitää valita nainen lemmikillä tai lapsella niin kyllä sen lemmikin paljon helpommin sulattaa.
Kanarianlintu tai marsu ei olisi parisuhteelle välttämättä este, mutta koira tai kissa olisi allergian vuoksi ylitsepääsemätön este. Ilman allergiaa olisin tosin itsekin varmasti koiran omistaja.
Marsut ja kanarianlinnut aiheuttavat allergiaa siinä missä koirat tai kissatkin.
Se jos lemmikki on turn-off, on ehdoton turn-off. Ihmisillä, jotka eivät pidä eläimistä on aina jotain tunne-elämän ongelmia. Vielä pahempi jos oikein inhoaa eläimiä, eläinten satuttamisella ne sarjamurhaajatkin aina alottavat.
En tiedä kuinka tervettä on pitää eläintä vankina. Luontoon kuuluisivat raukat...
Tosi vankeja ovat, ainaki noi mun koirat ... niillä on varmaan joku Tukholma/Helsinki syndrooma, kun ei niistä pääse eroon vaikka kuinka antais vapauden juosta pois koska vaan tahtovat. Ei tarvii koskaan edes kutsua luo.
Ohhoijakkaa. Jos olisit itse syntynyt vangiksi, etkä muusta tietäisi, et varmaan myöskään osaisi karata tai sellainen ei tulisi mieleenkään. Eihän ne koirat edes pärjäisi luonnossa oltuaan aina kotikoiria. Jonkunhan niistä pitää nyt huolehtia ja sen teet.
Mutta ylipäätään miksi harrastetaan pentutehtailua? Mikä oikeus ihmisellä on päättää näiden eläinten elämästä ja vapaudesta? Eihän eläimiä tarvita enää mihinkään töihin tms. Se on vaan oman itsensä viihdyttämistä eläimen kustannuksella. Jos sä olisit syntynyt orjaksi ja isäntäsi kohtelisi sua hyvin, sä voisit tuntea itsesi jopa onnelliseksi - ethän sä muusta tietäisi. Mutta onko se silti oikein?
Koira ei ole ihminen. Koira ei ajattele kuten ihminen. Koira on laumaeläin. Koiralle ihminen/ihmisperhe on sen lauma. Koira ei kaipaa vapautta laumastaa, yhtään sen enempää kun vapaanakaan elävä laumaeläin kaupaisi vapautta laumastaan. Päinvastoin, laumaeläimelle yksinäisyys on kidutusta. Jos siis olisit puuttunut siihen, että moni koira viettää ison osan päivästä yksinään, sinulla olisi ollut validi aihe. Tämä ei kuitenkaan tullut edes mieleesi, sillä sinulla ei selvästikään ole mitään käsitystä koiraeläimen psyykestä. Näin ollen kummallinen päätelmäsi orjasta ja isännästä voidaan sivuuttaa täysin asiasta mitään tietämättömän ihmisen tyhjänpäiväisenä lässytyksenä.
On myös varsin huvittavaa olettaa, että jokainen koira olisi pentutehtailun tulosta. Jos taas et oleta näin, niin tuo lauseesi on täysin asiaan liittymätön. Selvästikään et siis tiedä tästäkään asiasta hölkäsen pölähtämää. Yritit vain keksiä jonkin muka osuvan argumentin. Hyvä yritys, mutta ei uponnut :)
Se on kuitenkin tosiasia, että ihminen itsekkyydessään on aikoinaan suden alistanut ja alkanut sitä jalostamaan omiin tarkoitusperiinsä sopivaksi. Nämä nykysudet eli koirat onkin jalostuneita pärjäämään ihmisen kanssa. Orjuutta ei pidetty mitenkään ongelmallisena 200 vuotta sitten. Ehkäpä 200 vuoden päästä nauretaan sille kuinka hölmöjä ihmiset olivat kun pitivät elukoita vain omaksi huvikseen.
Oli miten oli, katsokaakin koiranomistajat, että keräätte niiden paskat talteen kun käytätte koirianne ulkona. Ketuttaa näin keväällä kun lumet sulaa ja paska haisee :( Sitten niitä jätöksiä valuu teille sulamisvesien mukana. Vaikka koiranomistajien mielestä varmaan koiranpaskatkin on ihan ookoo ja että sitä schaissea sitten kulkeutuu kengänpohjissa ihmisten huusholleihin. Eipä muilla ihmisillä niin väliä olekaan, kunhan itsellä vaan on kivaa ja mm. oma nöyrä lemmikki viihdyttämässä.
no sieltä se tuli se paska-argumentti xD
Toivottavasti tollo astut pullonsirpaleisiin niin että jalkapohjasi muistuttavat sen jälkeen siivutettua kylkiviipaletta!
Tuonkin estämiseen on olemassa omat silmät millä tutkaillaan mihin astutaan!
Lähtökohtaisesti ei ole, kunhan vain pysytään kohtuudessa.
Esimerkiksi kissa tai kaksi menee kyllä. Sellaisen hankintaa on tullut itsekin harkittua, mutta vielä on ole kissaa hankkinut, kun en katso pystyväni tarjoavan sille riittävän mukavaa ja virikkeistä elinympäristöä.
Pidän kovasti kissoista. Jos naisella on kissa, se on pelkkää plussaa.
Koira on ehdoton turn-off koska oon kissaihminen.
Mitä sinä aloittaja sen lemmikkikisun kanssa hommaat?
No mitäköhän kissan kanssa puuhaillaan? Leikitään, silitetään, ruokitaan? Tarviiko kysyä typeriä joko pervolla mielikuvalla tai ihan vain aivottomalla?
Ja kissan elämää on hauska seurata. Ne ovat niin ilmeikkäitä ja persoonallisia eläimiä.
Eniten pidän koirista. Pöllön tai käärmeen voisin joskus ottaa myös lemmikiksi. Minipossut ovat myös aika vinkeitä otuksia.
Ja jos saisin asua maalla, ottaisin villisikoja, kalkkunoita ja vuohia tilalle seuraksi.
Mä ainakin tykkään kovasti kaikista eläimistä. Mielelläni ottaisin myös itsekin jonkun pienen koiran, vaikka jonkin terrierin, mutta töiden puolesta en oikein pysty ottamaan, kun koira joutuisi olemaan usein aivan liian pitkiä aikoja yksin kotona sisätiloissa.
No, käärmeistä en tykkää. Sellanen saa olla vain miehen housuissa, muut mateliat mä huuhdon vessasta alas!
Nilviäisetkään ei himota, vaikka niitähän on maaima pullollaan...
Susista tykkään tosi paljon, ne on niin ihkuja!
Mateliat? mitä ne on? Tarkoitat ilmeisesti matelijoita? No, kerropa mulle minkä takia mateiJat kuuluisivat viemäreihin?
Varmaan siksi, ettei teitä mateijoja jaksa kukaan katsella asunnoissaan.
Ei ole turn-off, mutta hevoset vien makkaratehtaalle ja koirat kissanruokatehtaalle.
Naiset, joilla on paljon kissoja (yli 2)ovat häiriintyneitä ja piintyneitä vanhoja piikoja. Kissankusi haisee, karvoja jokapuolella, sotkuista ja tapetit raavittuja.
Nainen, joka palvoo koiraansa tai useampaa on myös rasite. Koira läähättää vieressä kun sekstailette, ties mitä on naisen kanssa puuhannut.
Itselläni on kaksi kissaa ja jos se olisi miehelle turn-off niin se kertoisi miehestä oikeastaan sen, ettei meillä todennäköisesti olisi paljon muutakaan yhteistä.
Eläinrakkaus kulkee käsi kädessä lämpimän sydämen kanssa ja lämmin sydän miehellä on ehdoton vaatimus.
Olen samoilla linjoilla ajatuksesi kanssa. Minullakin on kissa :)
Kissat ovat mukavia otuksia :)
En ole onnekseni tapaillut vielä koskaan miestä, joka ei olisi kissoistani pitänyt. Ja myönnettäköön, että onhan se aika söpöäkin kun mies menee silittelemään kisua höpötellen sille... :)
Kyllä on. Onneksi miehillä harvoin on lemmikkieläimiä. Eläimet sinällään jees, lemmikkieläinteollisuus ei todellakaan jees.
Ihminen, joka haluaa alistaa toisen elävän olennon vain oman viihtymisensä vuoksi on joko jotenkin (piilo)sadistinen tai/ja kykenemätön kyseenalaistamaan vallitsevia tapoja (esim. lemmikkieläimen pitäminen), arvoja (esim. ihmisellä on oikeus oman viihtymisensä vuoksi ottaa eläin hallintaansa) jne. Molemmat piirteet - taipumus alistamiseen ja kykenemättömyys kyseenalaistaa - ovat itselleni täysin mielenkiinnon tappavia piirteitä.
Luuletkos että esimerkiksi metsien villikissat tai sudet ovat kovasti paljon kotikissoja ja koiria onnellisempia?
Varmaan lapsentekokin sadismia?
vapaudenriisto on kriminalisoitu.
Teetkö useinkin tuota "lastentekoa" eläinten kanssa?
Olemislauseesta ei voi johtaa normilausetta. Toisinsanoen tosiasiat ei voi määritellä moraalia. Jos oletetaan, että susilla on luonnossa ikävää olemislauseella "susilla on rankkaa luonnossa" siitä ei voi seurata normia "(joten) ihmisellä on oikeus puuttua eläinten elämiseen". Olemassa olevat tosiasiat kuten eläinten elämä luonnossa on ihmisten arvojärjestelmistä riippumattomia asioita, ja jatkavat olemassaoloaan, vaikka ihminen häviäisi maapallolta kokonaan. Humen giljotiini - lukion filosofian ykköskurssin kamaa.
Jokainen voi myös tahollaan miettiä palstalla toisaalla esiteltyä Rawlsin tietämättömyyden verhoa ( http://keskustelu.suomi24.fi/node/11407694 )
ja eläinten sekä luonnon asemaa: jos ei tietäisi vallitsevasta todellisuudesta minkälaisena näkisi ihmisen aseman luonnon osana ja yhtenä eläimistä.
Luonnonlakien mukaan ihminen ylivoimaisena lajina olisi jo hävittänyt kaikki sudet sun muut itselleen hyödyttömät haittaeläimet. Siis jo se, että susia yms. petoja suojellaan, on luonnonlakien manipulointia ihmisen osalta. Tästä päästään samalla siihen, ettei ole metsäsusien suojelua kummoisempaa puuttumista luonnon kiertokulkuun myöskään ottaa kesysusia hoidettavakseen.
Ja alkuperäinen eläinten kesyttäminen on myös ollut täysin luonnonlakien mukaista, ihminen on käyttänyt muita eliöitä hyötyäkseen niistä eli toiminut itselleen parhaalla tavalla eli luonnonlakien mukaisesti. Samoin toimivat kaikki kynnellekykenevät eläinlajit muurahaisista paviaaneihin, jotka myös kaappaavaat koiranpentuja laumansa jäseniksi mm. vartiotehtäviin.
Vähän vaikeampi on perustella puhtaat lemmikkikoirat, ne eivät suoraan hyödytä ihmistä jos hellyydenkipeyttä ja seuranpitoa ei oteta huomioon.
Mikä sinua vaivaa? Eli jos pitää lemmikkieläintä niin se on sadistista alistamista? Tiedätkö nää mitä nää edes selität? Itse pelastin oman kissani varmalta kuolemalta vanhan naisen luota, joka oli saanut määräyksen hävittää eläimet, ja nyt kissani elää tervettä, onnellista elämää riittävän isossa elinympäristössä, jossa se saa rakkautta ja hoitoa, mutta se kertoo minun sadistisesta alistamisestani? Oletko idiootti?
Ääh, en jaksa alkaa kinaamaan tuolla tasolla. Vastasin aloituksen kysymykseen. Kun joskus opit argumentoimaan älyllisellä tasolla, katsotaan sitten :).
Kinaamaan "tuolla tasolla"? Ei, kinataan vain. Niin mikä siinä lemmikin pitämisessä ja sen terveydestä huolehtimisessa olikaan niin sadistista? Sinun pitäisi oppia se älyllinen argumentoiti eikä syytää suustasi täyttä sontaa ilman mitään pointtia ja aitoa ymmärrystä asiasta. Et näköjään erota eläinrääkkäykstä ja lemmikin pitämistä toisistaan. "Argumenttisi" on oksettava ja kertoo sanojasta itsestään.
Äärivegaaninen ryhmä katsoo kaikenlaisen eläimenpidon olevan eläimen hyötykäyttöä, myös lemmikkien. Eläinsuojeluliikkeen talibaneja.
No, en nyt vertaisi telebaneihin ihan jokaista eläinetiikkaa pohtivaa. Se kun voi olla puhtaasti teoreettista kyseenalaistamista ilman lainottamista omiin käsiin. Toiseksi monelle lemmikkieläimiä hyväksymättömille esim. metsästys on jossain rajoissa ihan ok, tai ainakin eettisempää kuin lemmikkieläinten pitäminen. Lemmikkieläin joutuu elämään ihmisen määrittelemissä, ehkä lajilleen epätyypillisissä olosuhteissa.
Vertautuuko lemmikkieläintenomistajatkin terrorristeihin silloin, kun he ottavat omaa pikkumuffea kauheilta luonnon eläimiltä suojellakseen alkavat salakaataa susia tms?
Onko Seppo Turunenkin talibaneihin verrattava rikollinen?
http://www.hyy.fi/ajankohtaista/lemmikeista-on-tullut-muodin-uhreja-ja-ekologisia-ongelmia/
Onhan omankädenoikeudella eläimiä salakaatava jonkun sortin pahalainen ihan lainkin mukaan. Terrorismista nyt ehkä ei voi puhua, kun tuskin susien tappaminen metsästä herättää ihmisten parissa minkäänlaista kauhua, eikä teon tarkoitus myöskään ole kauhun avulla vaikuttaa tai saada valtaa. Susien parissa terror lienee hirmuinen, mutta ehkä terrorismia ei vielä laajenneta koskemaan eläimien kauhukokemuksia.
Toisaalta joissain tilanteissa saattaisin itsekin salakaataa susia tai naapurin koiria, mutta tämän tv:ssäkin esiintyneen salakaatajan kohdalla tilanne taisi olla se, että oli päästänyt koiransa samoihin metsiin vapaasti juoksemaan, jolloin kyllä suurelta osin saa syyttää itseään.
Allergian takia joo. Muuten kertoo mielestäni hellyyttä ja läheisyyttä kaipaavasta luonteesta, mikä on tietysti plussaa naiselle. Vastuuntunnostakin.Riippuu toki elukasta ja sen pitotyylistä. Jotain kilpikonnaa en oikein ymmärrä.
Mitäs vikaa kilppareissa muka on? Ainakin musta kilpikonnat on kivoja ja myös hieman persoonallisempia lemmikkejä.
ja hyvin hoidettu hyväkuntonen kilppari kertoo muuten paljon omistajastaan. ei oo nimittäin sieltä helpoimmasta päästä lemmikkejä. ainakaan maakilppari.
Kilpparit sun muut liskot eivät ole tuntevia elikoita, kuten koirat. Tuskin edes minkäänlaiseen ajatteluun kykeneviä. Kuin ruukkukasveja. Mutta kuitenkin sen verran älyllisempiä kuin ruukkukasvit, että pahaa tekee katsella niitä niissä ahtaissa lasikopeissaan kököttämässä vuosikymmeniä, yleensä aina yksikseen. En kerta kaikkiaan käsitä miksi kukaan haluaisi kiduttaa eläintä tuolla tavalla? Ainoa onni tässä on se, että tuo elukka on ilmiselvästikin niin tyhmä, ettei se välttämättä edes kärsi siinä kivellään lämpölampun valossa istuessaan 60 vuotta.
Koirat ja kissat sentään pääsevät aika vapaasti osallistumaan ihmis"laumansa" elämiin ja kokevat, ainakin koirat, olevansa lauman arvokkaita osia sekä saavat suurta nautintoa laumastaan. No tämäkin on sitten kyseenalaista maalaisten yksin ulkona pitämien koirien kohdalla. Ne ovat yhtä säälittäviä kuin kilpparit. Laumaeläin, joka eristetty 99%:sti laumastaan kököttämään koppinsa katolle ja haukkumaan hermostuneena kaikkea mitä näkee liikkumassa. Ja nämä samat maalaiset sitten paasaavat kuinka koiraa ei saisi kerrostalossa pitää.
Kerrostalossa koiran pitää aina anoa isännältään, että koska pääsee tarpeilleen. Mieti jos sun pitäisi lopun ikäsi joutua anomaan isännältäsi, että pääsisit käymään pissillä tai kakilla? Tietäisit, että sulla on suunnilleen ne tietyt ajat jolloin pääsisit ulos eikä siksi oikein sopisi esim. juoda liikaa, ettei tulis liian nopeesti pissihätä jne.
Vaikka saisitkin olla laumasi (joka ei ole edes samaa rotua) kanssa, et kuitenkaan koskaan pääsisi toteuttamaan itseäsi täysillä liikunnallisesti. Sun paikkasi olisi ulko-olosuhteissa, jossa juoksahtelisit juuri silloin kuin sinä itse haluaisit. Mutta laumasi orjana...tai siis jäsenenä joutuisit nyt tyytymään siihen, että saisit murto-osan tarvitsemastasi liikuntamäärästä kusetusreissulla ja sekin tapahtuisi kaulaasi kiinnitetyyn remmin varassa. Ja aina jos intoutuisit luontosi mukaisesti ottamaan vähän vilkkaamman juoksuaskeleen, remmi estäisi sen ja omistajasi lisäksi rankaisisi sua nykäisemällä kaularemmistäsi takaisin ja tällä käytöksellään orjuuttaisi sut ajan myötä tappaen nuoruuden kirmailuintosi kokonaan kunnes olisit nöyrä elämän tosiasioihin alistunut isäntäsi hauskuuttaja, narri. Kyllähän se on kuitenkin ihan tosiasia, että ihminen pitää koiraa vain tyydyttääkseen omia tarpeitaan. Koiran pitämisestä tykkäävä kuitenkin varmasti keksii aina selityksiä ja syitä miksi koirakin nauttii tilanteestaan ja miksi lemmikeiden pitämisessä muka ei olisi _mitään_ väärää.
Miehenkin pitää anoa vaimoltaan, että pääsisi kaljalle. Eikä ole lainkaan sanottua, että pääsisi säännöllisin väliajoin, vaan mies joutuu elämään ainaisessa epävarmuudessa seuraavan tuopin ajankohdasta.
Jos ei olekaan vaimoa, niin viranomaiset ovat päättäneet rajoittaa miehen mahdollisuuksia päästä kaljalle ja moni miesraukka täriseekin tälläkin hetkellä odottaen kello yhdeksää.
Koiraeläinten luonnonmukaiseenkin elämään nyt vaan kuuluu elää laumanjohtajien "orjana". Siksihän koirat on ollut niin helppo kesyttää, kun niiden luonnonmukaiseen käytökseen "orjailu" kuuluu niin selvästi. Ja koska se on niille niin itsestäänselvää, eivät ne siitä mitenkään kärsi, kunhan vaan tietävät paikkansa laumassa. Esimerkiksi moni koira ei edes houkuttelemalla suostu tulemaan maassa makaavan ihmisen päälle, koska se olisi ristiriidassa arvoasteikkokäsityksensä kanssa.
Niinhän tässä yhteiskunnassa kesytetään ihmisetkin, loppuu se sekoilu jossain välissä kaikilta ja tilalle astuu tylsä muotin mukaisesti elävä aikuinen. Ja kyllä se sekoilu susilaumassakin lopulta kuriin laitetaan, palautetta tulee jos menee sähläämään alfan määräysten vastaisesti ja siten vaikka pilaa saalistuksen koko laumalta.
Eipä hyvässä koiran pitämisessä nyt ole sen enempää _mitään_ väärää kuin eläimen elämässä nyt yleensäkään. Tätähän voidaan myös kokeilla päästämällä koirat villiintymään. Kyllä ne vuosien villiintymisen jälkeenkin mielellään tulevat ihmisen luokse hoidettaviksi, ruokittaviksi ja siliteltäviksikin. Tuolta Suomen pohjoisestakin löytyy tälläisia käytännössä vapaasti metsissä rymynneitä koiria.
Susikaveriensa tarpeiden tekemisestä lauman alfa tai muutkaan jäsenet eivät varmaan päätä.
Mutta entä sitten kissat? Ne eivät ole yhtä alistuvia kuin koirat. Kissaahan ei oikein millään meinaa saada alistumaan - tekevät kuitenkin aina mielensä mukaan. Toki kissankin voi rääkätä hermoraunioksi yrittämällä alistaa sitä tiettyyn käyttäytymismuottiin. Eipä nuo kotikissat kovin kärsiviltä silti ole koskaan näyttäneet ja tykkään noita kavereiden kissoja silitellä ja leikkiä niiden kanssa, kuten myös koirien kanssa. Mutta ehkä ne kärsii, vaikkei sitä naamasta näekään, who knows.
Kyllä, siinä ei ole paljon väärää, lemmikin pitämisessä. Omistajat kyllä varmasti rakastavat lemmikkejään! Tai, no eivät tietenkään kaikki...Väittäisin, että osa koiran omistajista varmasti nauttii siitä kun saa omistaa toisen älyllisen olennon ja omata täyden määräysvallan siihen. Toista ihmistä kun ei voi koskaan omistaa...tai siis voi. Esim. tuo Itävällan hirviöpapan juttu sekä laajemmassa mittakaavassa orjien pitäminen ennen vanhaan. Normaalit ihmiset eivät oikeesti edes kyseenalaistaneet tuota orjien pitämistä aikoinaan, koska se oli niin normi.
Se on totta, että yhteiskunta pyrkii alistamaan myös ihmisen. Mutta ei sekään oikein ole, missään määrin! Suurin osa ihmisistä ei tiedä tätä, mutta jos asioihin yhtään perehtyy, me työssäkäyvät ihmiset ollaan periaatteessa pienen eliitin orjia. Meidän työpanoksella he rikastuttavat itseään. Lait, raha ja koko yhteiskunta on rakentunut palvelemaan tämän eliitin etua.
Mutta koiriin palatakseni. Harva ihminen oikeesti pahuuttaan koiraa ottaa. Suurin osa niistä tykkää vilpittömästi, mutta eivät vaan ajattelen asian moraalisia puolia. Vähän sama kuin lihan syönti. Omakin moraalini kyllä taipuu lihan syöntiin ja on mulla lemmikkejäkin joskus ollut.
Joo, ei varmaan alfa kovin tarkkaan valvo tarpeentekoa. Vaikka kyllä luonnossakin kerrotaan mihin tarpeita ei saa tehdä eli pesään. Toisaalta alfasusi saattaa repäistä vittumaisena pitämältä alamaiseltaan kurkun auki. Tai sitten joskus alamainen tekee kapinan ja tekee samat temput alfalle. Ihmisten parissa kohtelu harvoin on tuota luokkaa. Myös ruokailu on vähän ikävämpää jos se hirven sorkka sattuu napsahtamaan selkärankaan. No, se on tietysti luontoa, mutta tuskin sen nautinnollisempaa kuin se papanoiden puputtaminen turvallisesti ihmisen kädestä.
Kissat ovatkin vähän merkillisiä, mutta kun niitä ei kerran oikein saa alistumaan, eikä yleensä yritetäkään, niin mikä on siis ongelma? Ne saavat pissatakin milloin lystäävät.
Ehkä se on ongelma, että niitä kissoja kuritetaan kun eivät suostu ihmisen tarjoilemaan käyttäytymismuottiin.
Tuore hirvenliha ja -veri on varmasti parempaa ravintoa kuin joku kuivapuriste. Luonnossa ei tosiaan ole helppoa ja en osaa sanoa viihtyisikö koira paremmin kotosalla vai luonnossa. Ehkä jopa kotosalla, sillä koirahan on ihmisen jalostama otus. Toisaalta sitten voi miettiä sitä, että kuinka oikein ihmisen oli jalostaa koira. Jotkut roduthan on jo pilalle jalostettua, eivät pysty kunnolla hengittämäänkään jne.
Ja tuohon villieläinlauman väliseen nahisteluun ja tappamiseen. Mulla on ikävä aavistus, että ei nyt suurin osa, mutta kuitekin merkittävä osa lemmikkieläimen omistajista jopa rääkkää lemmikkejään :/ Jos on ikävä päivä ollut koulussa, on vaan niin helppo potkaista se kissa seinälle kotiin päästyään :( Lehmiä, kanoja yms ruuaksi tarkoitettuja eläimiä nyt kohdellaan ainakin tosi huonosti.
Tietysti omistajan pitäisi ymmärtää elukkansa lajinomainen käytös. Kissa ei ole koira, eikä sellaiseksi ihan helpolla muutu. Eikä päinvastoin.
Uskallan väittää, että sudelle luonnossa hirviruokailu on varmasti epäterveellisempää kuin kotikoiralle kuivapapana ruokailu takan lämmössä.
Sairaat näyttely- ja ulkonäköjalostukset asia erikseen, mutta käyttöroduiksi jalostetut ainakin ovat vain osoitus luonnon monimuotoisuudesta. Ei ihminen ole ainoa laji, joka on muita lajeja ottanut hyötykäyttöön. Luonnonlakien mukaan se tapahtuu jos siitä on hyötyä ja se on mahdollista. Ihmiselle on ollut suurta hyötyä koirista ja ihminen on ne osannut käyttöönsä valjastaa. Tähän asti ei ole tapahtunut mitään luonnotonta eli myöskään moraalittomaksi ei tältä osin voi ihmisen toimintaa väittää sen enempää kuin mitä nyt luonto muutenkaan on moraaliton.
Uskonpa, että lemmikkejä kuitenkin ihmiset pahoinpitelevät vähemmän kuin lajikumppaninsa luonnossa tai mikseipä kesyinäkin koirapuistoissa yms.
Olen nähnyt netissä videopätkiä naisista ja lemmikkieläimistä.
Tosiasia kuitenkin on se että yksinäiset naiset nuolettavat itseään noilla koirillaan. Onhan se koiran kieli aivan eri maata ihmisen kielen kanssa ja koira osaa sitä kieltään myös käyttää. Pistää vähän jotain koiran herkkua pímpin sisään niin, että sitä pitää lipoa kauan sieltä pois, niin ai että kun tekee naiselle gutaa. Tulee sellaiset orkut, että heikompaa hirvittää!
hyi saatana. mee hoitoon.
Jos sä kykenet ajattelemaan naisista tuolla tavalla, niin sä itse varmaan miehenä omistat sitten narttukoiran vai? Ihan vaan siksi, kun ei naista saa, niin naaras kuin naaras?
On se jos naisella on iso koira. Voin hyvin kuvitella mitä sen kanssa on puuhailtu. Ja pystyvät ne pienemmätkin koirat ja kissat nuolemaan.
riippuu lemmikistä.
yleensä se on vähän turn off. itse en pidä kuin linnuista ja liskoista.
no hyi saatana jätkä nussii liskoja ja lintuja.. hae sieki apua ittelles
sun kannattaisi tarkistaa lääkityksesi ;)
Kaikki, joiden ravinnoksi pitää tappaa muita eläimiä on no go, salaatinpurijat jees. Toki jos syöttää kissalle pelkästään esim. lammasta, riistaa ja itse pyydystettyä kalaa, niin voisi vielä mennä...
Kissalle pyydystetään niitä kaupan papanoita, ei niitä tarvi tappaa.
No eiiii!!!! Kissat tykkäävät oikeasta lihasta ja kalasta. Eikä syö näitä "papanoita"!
Etkö tiedä siitä?
No tiedän, päästän kissani kerran viikossa tappamaan yhden rusakon ja puskaan piilotetulla raadolla käydään sitten aterioimassa useampana päivänä vatsa täyteen. Tai vaihtoehtoisesti kolme city-kania. Joskus kesäöinä voi löytyä myös kanadanhanhipaistia.
ei varmaan paistia kuitenkaan löydy luonnosta :D
Ai ei syö vai? Kyllä meillä menee nopeammin kuin mikään muu ruoka vaikka olisikin oikeaa lihaa tai kalaa tarjolla....
Kyllä niissä papanoissa on paremmin ravintoaineet laskettuna kissalle sopiviksi. Jos rupeet kalafilettä ja pastia kissalle syöttämään, niin metsään mennään ja kovaa. Ne kalat nyt ei kuitenkaan uiskentele järvissä valmiina fileinä, ja niistä muista osista kissa sais aineita joita se tarvii. Koiralle on paljon helpompi tehä taatusti täysipainonen "kotiruoka". Kissa on yleensä nirsompi, eli vaatiii totuttelu ennenku misse syö kaiken mitä se tarvis voidakseen hyvin. Kissojen kanssa usein paljon järkevämpi vaihtoehto pitäytyä niissä teollisissa, tarkaan valvotuissa ruoissa. Jos ei, niin ota ainakin hyvin selvää asiasta, ennenku rupeet ittekses säätämään.
Miten muka eläin voi olla nirso?
Sehän kuolee nälkään jos ei syö mitä tarjotaan. Enkä ole kyllä kuullut yhdestäkään nirsoutensa takia nälkään kuolleesta elukasta.
Ellei sitten löydä vaihtoehtoista ruokaa, mutta ei omassa asunnossani ainakaan niin paljon hiiriä juoksentele, että kissa niillä pitkälle pötkisi.
Kuka puhu nälkään kuolemisesta? Siinä tais lukee että "eli vaatiii totuttelua ennenku misse syö kaiken mitä se tarvis voidakseen hyvin". Missä lukee nälkäkuolema? Jos elukka on tottunut tietynlaiseen ruokaan, niin se voi olla aika kauanki syömättä tai tosi pienellä ruokamäärällä. Niinki kauan et se voi laihtua aika dramaattisestikin. Ei tarkota nälkäkuolemaa, mutta ei terveellistäkään. Varsinkaan jos esim. kissa pääsee ns. valkkaan parhaat palat päältä. Ku elukoista puhutaan, niin parhaat palat tosi harvoin on sitä mitä se eläin tarvii. Pahimmillaan esim. kissa syö kyllä muka hyvin joka päivä, mutta sairastuu vakavasti kun ei saa tiettyjä aineita siitä ruuasta. toi elukoitten ravitsemus nyt ei vaan oo sellanen juttu, jolla kannattaa alkaa sokeesti säveltämään. Edes niin tavanomaisilla eläimillä kun kissa tai koira.
terveisin, pian 25 vuotta erilaisia eksoottisiakin eläimiä ammatikseen hoitanut
No nälkäkuolemahan se on jos ei totu kerrasta. Eli totuttelu hoituu kertalaakista. Mikä tosin saattaa nirsoimmalla kestää muutaman päivän, mutta jos tarjottu murkina on ylipäänsä ravinnoksi kelpaavaa, niin kyllä se viimeistään viikossa on lautaselta kadonnut.
Pieni paasto silloin tällöin ei mitään haittaa jos elukka itse valitsee paaston sen sijaan, että söisi mitä tarjotaan. Ei mikään eläin niin hullu ole, että alkaisi terveyttään riskeeraamaan vain makumieltymystensä takia.
Lisään nyt vielä omaani, ettei kukaan turhaan hermostu.
Tottakai lähes eläimelle ku eläimelle voi kehitää täyspainosen ruokavalion, ihan perustavaroista. Poislukien tosi pitkälle erikoistuneet lajit, mut ne on ihan oma lukunsa ja harvalla niitä kotona on. Perusjuttuja eläimet luonnossaki syö, ei siellä teollista tavaraa ole. Pointti olikin se, ettei missään nimessä kannata vaan lähteä omin päin säveltämään. Pitää ensiksi ottaa selvää, että tietää mitä tekee. Vaikka sitten puhuiski vain kissasta tai koirasta. Jos ei viitsi nähdä vaivaa, niin on paljon järkevämpää pitäyty sellasissa ruoissa, jotka on jo valmiiksi kehitetty sitä kyseistä eläintä varten. Ei se ihan kukkua ole, että elukoitten ruuat on meillä melkein paremmin valvottuja kun ihmisten. Eikä siinä mitään pahaa ole, jos kissalle herkkuna välillä antaa kalafilettä tai paistia. Kunhan se nyt ei ole sen eläimen pääasiallinen ruokavalio ja se herkku ei itessään ole sille eläimelle ravitsemuksellisesti sopimaton. Esim. kissa ja koira sietää kyllä ihmiselle tarkotettuja suolattuja juttuja. Ei paras mahollinen vaihtoehto, mutta ei ne siihen kuole jos sillontällön saavat. Sen sijaan on monta muuta eläintä, joka kirjaimellisesti heitää henkensä jos sille jonku suolapommin antaa ja eläin sen päättää syödä.
Toi on sun kokemus eläinten kanssa ... onneksi olkoon hyvästä tuurista. Itellä on hyvikin erilaisia kokemuksia. Myöskin sellasia, joissa perusterve eläin on kuollut käsiin kun yrityksistä huolimatta sitä oikeeta ruokaa ei ole löytyny. Kun eläin on viimein saatu syömään, sen elimistö on jo ollu niin äärirajoilla, että ei ole enää auttanu. Vaikka siis se, mitä sille on yritetty tarjota, on ollut sille täysin kelpoa ravintoa ja tosiaan esim. ruumiinavauksessa jälkikäteen ei ole todettu mitään sairautta. Tässä kohtaa mä tottakai puhun niistä eksoottisista eläimistä, mutta eläimiä nekin on.
Tiedän myös ihan tavallisia kotikissoja, jotka ovat päässet todella hoikkaan kuntoon (lue nälkiintyneen laiha) kun ruokavaliota on muutettu. Kyllä ne ajan kanssa alkaa syömään, mutta pahimmillaan voi viedä jopa viikkoja. Kyllä siinä kohtaa omistaja on jo yleensä aika huolissaan siitä lemmikistään.
Kaikkein karmein luku näissä on esim. ne koirien omistajat, jotka sanoo "on se ennenkin syöny, eikä se siihen kuollu". Jos puhutaan vaikka suklaasta tai ksylitolista, joihin koira voi pahimmillaan kuolla. Koira on vaikka joskus syöny jonku suklaapalan tai pari purkkapalaa, eikä omistaja sillon ole edes tienny varoa. Sitten kun tietoa on niin asenne on edellen "on se ennenki syöny" tai vielä pahempi "söi meillä edellinenki koira" ja esim. sitä suklaata jopa annetaan koiralle. En vaan kykene ymmärtämään, että miksi eläimelle pitää antaa jotakin mitä se ei taatusti tarvitse ja joka voi olla sille jopa hengenvaarallista. Jos et ole varma mitä teet, niin älä anna. Varsinkaan jos siitä elukasta vähääkään välität.
Mutta joo, eihän sen mun asia ole, miten ihmiset niitä ns. rakkaita lemmikkejään pitää. Se kertoo jo aika paljon, jos haluaa alkaa vänkäämään vastaan vaikka ohje on vain ÄLÄ TEE JOS ET OLE VARMA.
Kissan pitäisi saada mielellään joka päivä raakaa lihaa, koska kissa saa niistä aminohappoja ja tauriinia. Pelkkä kaupan muona ei riitä.
Kyllä se on. Tapailin naista jolla oli pieni koira. Koira nukkui aina naisen vieressä joten minä en saanut nukkua naisen vieressä ikinä.
Olen miettinyt tätä asiaa paljon. Itselläni on kolme työlinjaista koiraa, joiden kanssa harrastan aktiivisesti koiraurheilua. Monesti viikonloput (etenkin kevät-syksy) menevät kisa/valmennusreissuilla, ja treenattuakin tulee 2-4 kertaa viikossa. Tämän lisäksi tietysti normilenkit ja aktiviteetit.
Minulla on koirienoloaikana ollut muutama vakavampi suhde, ja näissä suhteissa koirat eivät ole olleet este, vaan enemmänkin yhdistävä asia. Esim. kumppani on lähtenyt reissuille mukaan, tullut kuvaamaan treenejä, lähtenyt lenkille mukaan koirien kanssa jne.
MUTTA. Itse en ottaisi miestä, joka omistaa koiran, muutamankin syyn takia. A) Kolme lemmikkiä / talous on maksimi, B) Omat koirani ovat tip top koulutettuja, "normi"omistajien koirat harvemmin (oma toleranssi koiran tottelemattomuutta kohtaan todella pieni), C) en jaksa kouluttaa toisten koiria ilmaiseksi D) pidän muiden koirista, mutta en halua "vieraita" koiria omaan laumaan, E) Monesti miehillä on uroskoira -> mahdolliset eripurat omien urosten kanssa.
Eli siis itselle on turn-off, mutta tiedän myös oman elämäntapani olevan monelle miehelle totally no no. Olen kuitenkin sen hyväksynyt, sillä koirat ovat osa minua ja tuovat elämääni niin paljon iloa, nautontoa ja sisältöä, että ne tottavie ovat sen arvoisia!
Enkä minä jaksaisi katsella sinua ilmaiseksi.
Hyvä, koska sinulla tuskin olisikaan siihen varaa.
Miten niin katsella ilmaisesti? tarkoitatko että tarvitaan jokin koiranäyttely?
Lemmikit ovat toisaalta osa junttikulttuuria ja toisaalta signaali vakavista psyykeongelmista. Itse en voisi kuvitella mitään lähempää kanssakäymistä yksin lemmikkinsä kanssa asuvan ihmisraunion kanssa.
On erittäin sairasta alistaa syötävä eläin kodin viihdekeskukseksi. Lisäksi lemmikit haisevat, tuhoavat irtaimiston ja rahoittavat elämää todella raskaasti. Lyhyesti sanottuna tuhoavat ihmisen elämän hitaasti, mutta varmasti.
*reps*
Ja, tuhoavat koko maapallon - ihmisten hyvällä avustuksella tosin. Lemmikkieläimet on typerin itsekkyyden muoto, mitä ihmisellä voi olla. Kysymys ei missään nimessä ole "eläinrakkaudesta", luonnossa on eläimiä, joita voi rakastaa omistamatta ja tuhoamatta maapalloa keinotekoisella ruuantuotannolla. Mutta itsekäs ihminen haluaa omistaa sen karvapallon, joka on joillekin identiteetin jatke, toisille muiden tarpeiden tyydyttäjä.
Juuri näin. Lemmikin omistaminen on selvä signaali pinnallisuudesta ja äärimmäisestä itsekkyydestä. Toisaalta tämä on hyvä stigma, koska silloin tietää keitä karttaa.
Ei välttämättä. Riippuu paljon siitä miten omistaja lemmikkiin suhtautuu. Jos eläimet hyppii ruokapöydässä ja sängyssä ilman pienintäkään komentoa niin voi olla turn-off.
Satiaiset on aina turn-off
Sehän riippuu ihan ihmisestä. Hyvä miespuolinen kaverini alkoi seurustella (ja myöhemmin meni naimisiiin) naisen kanssa, jolla oli kaksi eläintalosta pelastettua kissaa. Kissat olivat tästä miehestä pelkkää plussaa, koska hänellä oli lapsena ollut kissa ja hän on muutenkin erittäin eläinrakas. (Nyt heillä on kissojen lisäksi lapsi ja miettivät vuohen hankkimista - asuvat vanhassa rintamamiestalossa.)
Yksi toinen kaveri, naispuolinen, nauroi aina olevansa "crazy cat ladyn" ja eläintarhan pitäjän risteytys, ja että vaatisi aikamoista miestä että voisi elää hänen kanssaan. Hänen, ja kolmen kissan, yhden koiran sekä ison akvaarion kanssa. No, sellainen mies löytyikin ihan kuusen takaa. Koirakaan ei tullut mustasukkaiseksi, päin vastoin se leimautui heti kättelyssä mieheen niin kovasti että ei enää korvaansa lotkautakaan kaverini suuntaan. :D
Harkinnassa on isompi koti - ja toinen koira.
Minä taas (nainen) en ole kovinkaan eläinrakas. Jokin lintuhämähäkki tai käärme ehkä menettelee, mutta ei mitään kissoja, koiria, marsuja tai muutakaan haisevaa ja vaivalloista.
Eli ei tuohon kysymykseen pysty oikein vastaamaan. On eläinrakkaita ihmisiä ja sellaisia, jotka eivät pidä elukoista.
On kyllä silloin jos se pitää ottaa sänkyyn viereen nukkumaan!
Miehenä en arvosta ihmisiä, joilla ei riitä empatiaa eläimiä kohtaan. Jos ihminen ei kykene välittämään eläimestä eikä arvostamaan mahdollisen kumppaninsa ennen suhdetta valitsemaa lemmikkiä, oli lemmikki mikä tahansa, on syytä miettiä kaksi kertaa alkaako suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa. Todennäköisesti kyseessä on kauhea egojyrä/narsisti/häirikkö, joka vaatii että kaikki muutkin asiat menevät hänen päänsä mukaan aina ja ikuisesti. Ei sellaisen kylmän ja vastenmielisen ihmisen kanssa viitisisi vähenevää aikaansa tuhlata.
Siis lemmikin omistajan syytä miettiä alkaako suhteeseen.
Kissat hyi.
Mielestäni kissanaisella on 50% huonommat mahdollisuudet markkinoilla.
Ei ole. Kissan on ihania :)
Annatko lemmikin lipaista?
Idiootti.