Onko kokemuksia tälläisestä?
Minua on lähiaikoina alkanut kauhistuttaa jotenkin tämä, sillä erosin juuri noin 3 vuoden suhteesta poikaystäväni kanssa, ja hänen ja koirani alkutaival oli äärettömän vaikea. hän ei pitänyt koirastani ollenkaan (koska se oli kuulema liian villi) ja oli mustasukkainen kun annoin koiralleni niin paljon hellyyttä. hän ei koskaan ollut väkivaltainen koiraani kohtaan, mutta jatkuvasti ilkeä ja syrjivä. tästä meille tuli älyttömästi riitaa, koska en tietenkään halua rakkaalla lemmikilläni olevan sellaista oloa ettei siitä pidetä ja tietenkin tälläinen on varmaan koiralle stressaavaa ja ahdistavaa kun "laumaan" tulee uusi jäsen joka koko ajan viestittää koiralle ettei pidä siitä. oli älyttömän vaikeaa, kun rakastin poikaystävääni ja huumasta hulluna, mutten myöskään halunnut rakkaalla lemmikilläni olevan pahaa oloa, joten usein tuli siis riitaa, MUTTA onneksi ajan kanssa poikaystäväni alkoi pitämään koirasta ja heistä tuli ihan parhaat kaverukset, olin niiin helpottunut! Tiemme kuitenkin päätyivät loppujen lopuksi eroon (ei siis tosiaan koiran takia) ja nyt jotenkin alkanut ahdistamaan, että entä jos seuraava rakkauteni ei taaskaan tule toimeen koirani kanssa, ja mikä pahempaa: olisi vielä väkivaltainen tätä kohtaan tms?! eläimetkään kun eivät osaa puhua, niin mistä sitä koskaan tietää mitä selkäsi takana tapahtuu... kamalasti välillä lukee juttuja missä kumppani on ollut (yleensä mies) kumppanina lemmikkiä kohtaan julma, yleensä se on kai mustasukkaisuutta.. tai etenkin erotilanteissa eläimien kautta saatetaan kostaa olemalla julmia niitä kohtaan..
millaisia kokemuksia teillä on jos on?
niin ja vielä lisättäköön, että juuri eräs kaverini joutui luopumaan kolmesta kissastaan koska hänen uusi poikaystävänsä inhosi kissoja ja oli kovakourainen näitä kohtaan ja kissat pelkäsivät niin paljon muuttuivat hieman hulluksi.. samoin eräs kaverini luopui juuri koirastaan koska hänen uusi poikaystävänsä ei tästä pitänyt...
mun mielestä aika surullista tälläinen... : /
entä jos löytää elämänsä rakkauden mutta hän ei tule toimeen rakkaan lemmikkisi kanssa! kauheaa..
Minua on lähiaikoina alkanut kauhistuttaa jotenkin tämä, sillä erosin juuri noin 3 vuoden suhteesta poikaystäväni kanssa, ja hänen ja koirani alkutaival oli äärettömän vaikea. hän ei pitänyt koirastani ollenkaan (koska se oli kuulema liian villi) ja oli mustasukkainen kun annoin koiralleni niin paljon hellyyttä. hän ei koskaan ollut väkivaltainen koiraani kohtaan, mutta jatkuvasti ilkeä ja syrjivä. tästä meille tuli älyttömästi riitaa, koska en tietenkään halua rakkaalla lemmikilläni olevan sellaista oloa ettei siitä pidetä ja tietenkin tälläinen on varmaan koiralle stressaavaa ja ahdistavaa kun "laumaan" tulee uusi jäsen joka koko ajan viestittää koiralle ettei pidä siitä. oli älyttömän vaikeaa, kun rakastin poikaystävääni ja huumasta hulluna, mutten myöskään halunnut rakkaalla lemmikilläni olevan pahaa oloa, joten usein tuli siis riitaa, MUTTA onneksi ajan kanssa poikaystäväni alkoi pitämään koirasta ja heistä tuli ihan parhaat kaverukset, olin niiin helpottunut! Tiemme kuitenkin päätyivät loppujen lopuksi eroon (ei siis tosiaan koiran takia) ja nyt jotenkin alkanut ahdistamaan, että entä jos seuraava rakkauteni ei taaskaan tule toimeen koirani kanssa, ja mikä pahempaa: olisi vielä väkivaltainen tätä kohtaan tms?! eläimetkään kun eivät osaa puhua, niin mistä sitä koskaan tietää mitä selkäsi takana tapahtuu... kamalasti välillä lukee juttuja missä kumppani on ollut (yleensä mies) kumppanina lemmikkiä kohtaan julma, yleensä se on kai mustasukkaisuutta.. tai etenkin erotilanteissa eläimien kautta saatetaan kostaa olemalla julmia niitä kohtaan..
millaisia kokemuksia teillä on jos on?
niin ja vielä lisättäköön, että juuri eräs kaverini joutui luopumaan kolmesta kissastaan koska hänen uusi poikaystävänsä inhosi kissoja ja oli kovakourainen näitä kohtaan ja kissat pelkäsivät niin paljon muuttuivat hieman hulluksi.. samoin eräs kaverini luopui juuri koirastaan koska hänen uusi poikaystävänsä ei tästä pitänyt...
mun mielestä aika surullista tälläinen... : /
entä jos löytää elämänsä rakkauden mutta hän ei tule toimeen rakkaan lemmikkisi kanssa! kauheaa..
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tekee vain hyvää koiralle ettei siitä piitata liikoja kun ihmiset keskustelee.
Itsellä on koira ja olen vain iloinen ettei äijä rupea sitä palvomaan vaan kattoo mua, ja koirat ei meillä hillu silmille, piste. Vaivalla olen kurin laittanut koiralle ja se tottelee, hellyyttä koira saa riittämiin kun on siihen aihetta tai oikea hetki, mutta en velvoita ketään hyysäämään omaa lemmikkiä koska itseäni varten olen sen ostanut. Sitten vastan jos yhteen muutto on ajankohtainen niin testataan voiko siippa taluttaa koiraa ulkona ja onko siitä siihen vai ei, mutta omasta lemmiksitä vastaan itse ja tätä arvostaa myös miehet varmasti koska he ei ole mitään koiraa tulleet tännne pussaamaan vaan minua. Koiramiehillä on omat koiransa, ja mieluummin otan koiravastaisen miehen ystäväksi kuin sellaisen jolla on oma lellikkikoira joka sitten tappelee minun koirani kanssa..miehet on mustasukkaisempia koirista kuin naisista monesti, joten koira mies, plus nainen koira, ei ole hyvä uusioperhe.
Ota sinäkin terveempi asenne siihen rekkuun, äläkä sääli sitä kuin se olisi vauva jolle etsit "iskää".
Koira on koira ja pääasia ettet anna miehen sitä potkia tai nipistellä, tai mitään jalalla pukkasua sadistisempaa rankaisua, niin kaikki hyvin.
Koiria voi kouluttaa. Mutta tuollainen kissoihin kajoaminen on sairasta, silloin lähtee mies. Kovakouraisuus on ällöttävää ja tuomittavaa pieniä puolustuskyvyttömiä kissoja kohtaan. Olen allerginen mutta eläimiä pitää suojella.
Itselläni kissani menevät aina suhteiden edelle, sillä ne rakastavat ehdoitta, ovat parasta seuraa ja perheenjäseniä.
Järkyttävää, että kaverisi hävittävät lemmikkejään noin herkästi... eivät ne ole mitään kulutustavaroita, ei niitä voi vaan heittää pois kuin jonkun sohvan, jos jonkun uuden poikaystävän mielestä eivät sovi "sisustukseen". Lentäisi äijä saatana pihalle kuin leppäkeihäs, jos mitenkään pahoinpitelisi viattomia eläimiä. Kertoo paljon ihmisen luonteesta, henkisestä kypsyydestä, empatiakyvystä. Saa aina vihan, ei vaan kuvotuksen tunteita aikaan tuollainen. Ei mies ole tutustumisen arvoinen, jos käyttäytyy niin eikä tule toimeen lemmikin kanssa. Jos ei hyväksy eläimiä, niin etsiköön kaltaisensa...
Toivottavasti kavereidesi HYLKÄÄMÄT lemmikit ovat yhä elossa (etteivät ole maksaneet hengellään kavereidesi huonoista päätöksistä) ja paremmissa kodeissa. Toivottavasti eivät ikinä enää ota uutta lemmikkiä, kun noin hekposti pystyvät hylkäämään. :/
Älä sinä ole niin tyhmä. Koirasi voi elää n. 15 Vuotta rinnallasi jakaen monet ilot ja surut, elämäntilanteen muutokset. Suhde mieheen kestää usein paljon lyhyemmän aikaa... 15 v saman ihmisen kanssa onnellisena on nykyään jo iso saavutus.
Miksi pitäisi ottaa sellainen, joka ei pidä eläimistä? Kyllä niitäkin löytyy, jotka pitävät.
Itselleni se on ainakin tärkeä kriteeri, että mies pitää eläimistä. Ei niitä vain siedetä minun vuokseni, vaan pitäisi kyetä ajattelemaan niitä myös ominaan. Siis ei tietenkään heti seurustelun alkuvaiheessa tarvii olla että juu meidän koirat. Mutta siinä kohtaa jos ollaan tosissaan.
Käsiksikäymistä en hyväksyis missään tapauksessa, tai minkäänlaista muutakaan julmaa kohtelua. Noi omani kun nyt kuitenki antavat ihmisten olla ihan rauhassa, eivät mitenkään häiriköi ja pyöri ympärillä. Ovat hyvinkin huomaamattomia, kun ihminen ei niitä itse erikseen huomioi, vaikka eivät ihan pieniä olekaan. Toki ne vievät minun aikaani, mutta ei kai nyt aikuinen ihminen ole mustasukkainen eläimelle? Ainakaan täysipäinen aikuinen ihminen. Mielelläni ottaisin miehen mukaan sinne lenkille ja metsään kävelemään. Tai harjoituskentälle kokeilemaan miten hyvin koira häntä kuuntelee.
Jos siis tosissaan suhteeseen ryhtyisi, niin kyllä minun pitää voida luottaa toiseen 100% koirieni suhteen. Missään tapauksessa en huolisi sellaista, jonka kanssa joutuisin pelkäämään, että hän saattaisi tehdä eläimelle jotakin pahaa. Ja jos oikeasta ihmissuhteesta puhutaan, jossa myös yhteistä elämää suunnitellaan, niin täytyy minun siihenkin voida luottaa että koirat ovat tarvittaessa myös toisella osapuolella hallinnassa. Hyvinkin koulutettu ja hyvätapainen koira voi muuttua arvaamattomaksi, jos se kokee tilanteen epävarmaksi ja että sen tarvitsisi suojella itseään sekä kenties myös epävarmaa ihmistä. Silloin ollaan vakaalla pohjalla, jos uskaltaisin vaikka jättää koirat miehen hoitoon tarvittaessa. Toki tietysti vain jos se hänelle todella sopisi, sillä kyllä minä koirilleni aina hoitopaikan löydän :)
Miksi annat koirallesi niin paljon hellyyttä? Ei koira ole lapsi eikä vauva. Koira on koira. Eikös koirakuiskaaja opeta, että liika hellyys saa koiran uskomaan, että se on pomo?
Koira ei ymmärtääkseni myöskään tunne samalla tavoin kuin ihminen. Koira on tyytyväinen, jos se kokee, että emäntä/isäntä hallitsee jutut ja osoittaa sille paikan (laumassa alempiarvoisen paikan kuin emäntä/isäntä, eli koira ei ole kaiken keskipiste). Siten mustasukkaisuutta ei tarvitse edes pelätä kumppanin taholta, kun koira on koira ja kumppani on se kumppani. Ja koirakin on tyytyväinen.
Koiraa voi helliä ihan just niin paljon kuin huvittaa. Ei se siitä pilalle mene, kun on alunperin kunnolla tavoille opetettu.
Jos tyyppi ei pidä lemmikeistäni, on hän silloin täysin väärä kumppani minulle. Siitä ei voi neuvotella eikä tinkiä. Ja minkäänlainen sadismi eläimiä kohtaan tarkoittaa, että mies on pohjasakkaa. Sellaiseen ihmiseen ei pidä tuhlata sekuntiakaan.
Enpä ottaisi naista, joka ei hyväksy lemmikkiäni. En ymmärrä miksi pitäisi, kun maailmasta löytyy ihmisiä joille kelpaamme molemmat..
Mä vihaan avomieheni koiraa, mutta mitä sitten? Munhan eloa se vaan ahdistaa.
Onpahan koira mun ansiostani oppinu paikkansa. Sen paikka on lattialla ja paljon ihmisen alapuolella. Ei sohvalla, ei sängyssä eikä se todellakaan saa kerjätä.
Mä en anna huomiota elukalle ollenkaan ja se arvostaakin ja tottelee mua enemmän kuin isäntäänsä.
Mä en vaan ymmärrä miten pahoinpiteleminen tähän liittyy... tuskin eläintenhakkaajia on kuin muutama jossain tuhannessa?
Ei tulisi mieleenkään kurittaa väkivaltaisesti.
Minulla on kaksi kissaa ja otin ne omaan kämppään muuttaessani kun olin seurustellut poikaystäväni kanssa 5kk. Ja harkitsin asiaa pari vuotta. Poikaystävä inhoaa kissoja yli kaiken ja ei koskaan käy minun luona, aina olen hänen luonaan. Olemme puhuneet yhteenmuutosta jo jollain tasolla ja aina hän sanoo, että anna ne kissat pois, mä en niitä omaan talooni halua. Kai se vielä kerkeää tajuta että eihän nuo kissat niin kamalia ole. Ihan sama ku minä sanoisin että anna tuo sun koira pois, mä en tykkää siitä yhtään (vaikka tykkäänki). Meillä tämmöinen nainen 2 kissaa mies koira yhtälö :D
Jos mies ei pidä eläimistäni niin hän ei ole elämäni mies, niin yksinkertaista se on.
Todella, todella vastuutonta ottaa lemmikkejä ja hylätä ne jonkun ihastuksen takia. Koiraa ei pidä ottaa, ellei tiedä varmuudella voivansa sitoutua siihen seuraaviksi 15 vuodeksi, piste. Sille ei voi mitään, jos itse sairastuu tai loukkaantuu vakavasti ja sen takia joutuu luopumaan, mutta jos pitää edes pohtia että mitä tekisi eläimelleen jonkun miehen/naisen takia niin silloin on parempi olla ilman lemmikkiä.
Mun laumassa koiran paikka kuitenkin on siellä missä sen pitää ollakin, ihmisten jälkeen ihan viimeisenä. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö siitä välitetä. Koiran paikka ihmislaumassa on aina ihmisten alapuolella mutta silti se on yksi lauman jäsenistä. Etenkin ison ja voimakkaan koiran kohdalla on syytä pitää tästä tarkka kuti että koira tietää asemansa laumassa ettei sen tarvitse alkaa etsimään sitä koska jälki voi olla rumaa.
Silti koira saa hellyyttä, rapsutuksia ja herkkuja sekä leikkipalkintoa vaikka se onkin lauman alin :)
Tosin omaan laumaani en voisi hyväksyäkään ihmistä jolle koirani olisi vastenmielinen taakka, semmonen ei vaan toimisi. Koiralla on muuten älyttömän tarkat vaistot siitä miten ihminen tuntee sitä kohtaan.
Jo ennen avioitumista tiesin, ettei tuleva vaimoni siedä kissoja eikä suuria koiria.
Oli päivänselvää, etteivät elukat vaikuta tippaakaan suhteeseemme, eli niitä ei tule olemaan yhteisessä kodissamme.
Jos elukka on niin rakas niin se lienee sitten kumppanin valinnan perusteiden kärkipäässä.
Onko järkee, järkee, järkee?
Vai olisiko syytä jäädä sinkuksi?
Siellähän se nimenomaan on, valinnan perusteiden kärkipäässä. Eli jos jo tutustumisvaiheessa huomaa, ettei toinen pidä eläimistä niin silloin ei ole riittävän samanlaiset arvot, mieltymykset ja elämäntapa. Ihan sama kuin jos mies kertoisi minulle harrastavansa intohimoisesti moottoripyöräilyä; tutustuminen loppuisi siihen, koska ei olisi järkeä ihastua mieheen, jota ei näkisi kuin talviviikonloppuisin.
Ihastumisia tulee ja menee, mutta parisuhdetta ei kannata rakentaa ellei ole riittävästi yhteistä.
Juu! Eihän muulla ole väliä.
Suhtautuminen yhetiskunnallisiin kysymyksiin, politiikkaan, rahan käyttöön.
Saman suuntainen maku musiikkiin, elokuviin, teatteriin ym. kulttuuriin.
Yhteinen näkemys lasten hankinnasta ja kasvatuksesta.
Yhteisiä harrastuksia.
Ja muuta arkista.
Mitäpä merkitystä niillä on kunhan suhtautuminen lemmikkeihin on samansuuntainen tai ainakin toisen mieltymyksen hyväksyvä.
Sehän onkin ratkaisevaa pitkässä juoksussa!
Jos joku lemmikki olisi asetettu minun edelleni nin en oli hetkeäkään harkinnut edes suhteen aloittamista!
Mutta jokaisella on oma arvomaailmansa.
Me olemme eläneet sovussa 43-vuotta ilman kissaa.
"Jos joku lemmikki olisi asetettu minun edelleni nin en oli hetkeäkään harkinnut edes suhteen aloittamista!"
No tätähän minä juuri yritin sanoa! Jos on täysin päinvastainen suhtautuminen lemmikkeihin niin ei kannata edes aloittaa mitään.
Sitten on selvintä pariutua sen elukan kanssa!
Muilla elämänarvoillahan ei ole mitään merkitystä!
Väännän rautalangasta:
- Tapaan miehen, joka on aivan mielettömän ihana. Kiinnostun ja ihastun. Jutellessamme/tutustuessamme käy ilmi, että hän on kyllä muuten aivan ihana mutta varattu. P*ka säkä, pakko siirtyä odottelemaan seuraavaa ihastusta, koska varattuihin sekaantuminen ei sovi minun arvomaailmaani.
- Tapaan miehen, joka on aivan mielettömän ihana. Kiinnostun ja ihastun. Jutellessamme/tutustuessamme käy ilmi, että hän on kyllä muuten aivan ihana mutta harrastaa moottoripyöräilyä ja viettää pyöräilykaudella lähes kaikki arki-illat ja viikonloput reissussa jossain päin Suomea/Eurooppaa. P*ka säkä, pakko siirtyä odottelemaan seuraavaa ihastusta, koska ei sovi minun elämäntapaani.
- Tapaan miehen, joka on aivan mielettömän ihana. Kiinnostun ja ihastun. Jutellessamme/tutustuessamme käy ilmi, että hän on kyllä muuten aivan ihana mutta hänellä on pienet lapset. P*ka säkä, pakko siirtyä odottelemaan seuraavaa ihastusta, koska en enää jaksaisi elää lapsiperhe-elämää.
- Tapaan miehen, joka on aivan mielettömän ihana. Kiinnostun ja ihastun. Jutellessamme/tutustuessamme käy ilmi, että hän on kyllä muuten aivan ihana mutta hän ei voi sietää koiria. P*ka säkä, pakko siirtyä odottelemaan seuraavaa ihastusta, koska en ole valmis luopumaan koiristani.
- Tapaan miehen, joka on aivan mielettömän ihana. Kiinnostun ja ihastun. Jutellessamme/tutustuessamme käy ilmi, että hän on aivan ihana ja hänellä on samat arvot ja mieltymykset kuin minulla. Ne asiat, mistä olemme eri mieltä, eivät estä rakentamasta parisuhdetta. Mahtava säkä, vihdoinkin ihminen jonka kanssa kannattaa ainakin katsoa, kuinka pitkälle suhde johtaa.
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että se suhde lemmikkieläimiin on nimenomaan yksi niistä elämänarvoista, joilla on merkitystä?
"Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että se suhde lemmikkieläimiin on nimenomaan yksi niistä elämänarvoista, joilla on merkitystä?"
Tahallaan jättävät ymmärtämättä, jotta voisivat purkaa katkeruuttaan eläimiin ja naisiin ja ilkeään maailmankaikkeuteen, joka järjestää asiat toisin kuin he itse haluaisivat.
Ei sellaisten ihmisten kanssa kannata olla, ovat narsistisia kusipäitä.
Mä ja kissa ollaan pakettitarjous. Edellinen avomies oli hyvin eläinrakas mutta kissoille allerginen, tiesi kyllä jo ennen seurustelun aloittamista että mulla on kissa (olimme olleet kavereita jo yli vuoden siinä vaiheessa). Asuimme silti yhdessä kolme vuotta. Siivosin säännöllisesti ja kissa pidettiin poissa makkarista. Hän tykkäsi musta niin paljon että oli valmis sietämään lievää allergiaansakin, tiesi etten 16-vuotiasta kissaa anna pois miehen takia.
Uusi miesystävä on niin ikään allerginen, edellistä voimakkaammin. Hänkin pitää kovasti eläimistä joskaan ei - sattuneesta syystä - suuremmin välitä kissoista. Hänkin tiesi hyvissä ajoin ennen ekoja treffejä mulla olevan kissa, sillä olemme tunteneet jo vuosia.
Varmastikaan exäni ei pitänyt kissastani, ja tiedän varmuudella ettei nykyinen mies pidä kissastani yhtään. Kissa on hyvin leimautunut muhun eikä hirveästi pidä siitä että asunnossani on muita ihmisiä. Mies ja kissa kuitenkin suhtautuvat toisiinsa etäisen kohteliaan välinpitämättömästi ja homma toimii.
Miehet ovat itse valinneet mut, vaikka ovat tienneet että mulla on kissa. Olisi totta kai ihanaa että olisi mies jolla ei olisi allergiaa ja joka aidosti pitäisi lemmikistäni, mutta nykyisessä on kaikki muu kohdallaan. Hän on valmis joustamaan omasta "ei kissoja" periaatteestaan jolloin mä totta kai olen valmis joustamaan siitä että miehen täytyisi pitää mun lemmikistä. Parisuhteessa joutuu tekemään kompromisseja.
itselläni on kissa ja papukaija. kummastakaan poikakaverini ei oikein ole tykännyt, mutta ei hänen ole tarvinnut niistä huolehtiakaan. pidän kyllä eläimistä, mutta koiraa en haluaisi sillä omasta mielestäni koira kuolaa kauheasti ja haisee (ainakin talvella ja sateella...). mutta, poikakaverini haaveena olisi hankkia oma koira joskus tulevaisuudessa, niin ei se minusta ole niin kamala asia, olettaen että minu ei tarvitse sitä hoitaa kämppää siivota sen jäljiltä. parisuhde on joustamista, eikä minusta kenenkään pitäisi elämänsä rakkauden tähden viedä esimerkiksi kissojaan piikille. jos poikakaverini sitä olisi vaatinut, niin ehdottomasti mies olisi lähtenyt ennen kissaa. koska minulle, mitä kaikki kuitenkaan ei ymmärrä, eläimet ovat elämän suola. etenkin kissat. vaikka mies lähtisi, voin luottaa siihen että kissani ei minua koskaan hylkää ;)
Mun mielestä ihmisellä ei ole kaikki kunnossa suhteessa eläimeen, jos ylipäätään miettii mitähän mies on mieltä.
Nainen huolehtii omasta eläimestään, sanoi mies mitä sanoi.
Jos ei siihen kykene, ja pitää odottaa sen miehen hyväksyntää, niin ei ole ihan karttapallolla sen eläimenkään kanssa.
Mulle on alusta asti ollut selvää, että minun koira on MINUN koira, ei kenenkään sitä tarvitse hyväksyä koska se on MINUN koira, sille riittää että minä hyväksyn.
Varma miehenkarkoitin ei ole lemmikkieläin, vaan naisen asenne että hän jotenkin on sama asia kuin kissansa /koiransa, eli jos mies ei rapsuta mirriä, niin ei rapsuta sitten sitä toistakaan "mirriä".
Ja jos ukko ei anna rakkien hyppiä muniensa päälle kahvipöydässä, niin itse valitsen sen miehen heti. Koska en halua jotain mielistelijää itseni TAI koirani elämään, joka pelkästään on sellainen pelle mieheksi, joka kohtieliaisuuttaan pillunsaannin toivossa on "ystävällinen" koiralle..
itse tiedän hyvin että vaikka minulla on itsellä koira, niin en minä silti rakastu kaikkien koiriin. Koirat ovat kuitenkin persoonia, eikä voi olettaa että jos itse tykkään koirastani niin muidenkin pitää tykätä. Ajattelen niin että koira on PERHEENJÄSEN. minun perhe. En mä poikaystävältä sitäkään vaadi, että sen pitää mun isää käyttää lenkillä jos alkaa seurustella minun kanssani.
Tai hänen ei tarvitse myöskään ruokkia minun äitiäni samantien.
Vaan saa tutustua itse, sitten jos tulee toimeen niin tulee, mutta minun alushousut ei riipu siitä että pitääkö koira minun kissastani vai kissa minun miehestäni vai ei.
Koirasta en kuitenkaan luovu, joten joko ei asuta silloin yhdessä, mutta en mä jotain haisevaa koiraa tyrkytä ihmiselle joka tulee ulkopuolelta.
Ei pidä olettaa liikaa, vaikka hän tykkäisi minusta niin minä en ole yhtä kuin lemmikkini.
Mun ukko ei pitäny. Siks se onki ex.
En voi edes kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa joka ei pidä eläimistä. Olen myös lopettanut muuten lupaavasti alkaneen suhteen siihen, kun tajusin ettei ko. mies erityisemmin pitänyt koirista. Itselläni ei edes ollut lemmikkejä tuolloin, mutta pelkästään tieto siitä, ettei mies pitänyt eläimistä, riitti tappamaan kaiken mielenkiinnon ko. henkilöön. En vaan voi nähdä, että minulla olisi yhteistä tulevaisuutta sellaisen ihmisen kanssa. En esim. voisi tehdä lapsia miehen kanssa joka ei pidä eläimistä.. jos ei tunne empatiaa eläimiä kohtaan.. en usko, että voi tuntea aitoa empatiaa lapsiakaan kohtaan.