Miniäni toimesta meidät on täysin eristetty poikani elämästä. Ja samalla myös lastenlasten elämästä: emme saa heitä tavata, miniälle olemme myös kuin ilmaa. Ei käy, vaikka kutsutaan, poika tulee yksin, lapsenlapset jäävät miniän kanssa kotiin. Nyt oivalsin, että meillähän on nyt oiva mahdollisuus viettää loppuelämämme mukavasti. Ei tarvitse ajatella, että omaisuudesta pitäisi jotain jäädä perittäväksikin, kuten aiemmin jotenkin kuvittelimme. Voidaan nyt ostaa kakkosasunto kaupungista ja matkustella luksuspaikoissa. Vaihtaa autoa muutaman vuoden välein ja muutenkin satsata täysillä itseemme. Hautajaiskulut vaan siirrämme sivuun, jotta pääsemme kunnialla aikanaan hautaan. Jos sairastumme, niin yhteiskuntahan huolehtii, pääsemme palvelutaloon tai vastaavaan.
Eikä murehduta se, mitä ei ole = suhdetta lastenlapsiin. Karumpaa olisi, jos vaikkapa avioero tulisi ja miniä veisi lapset mennessään, lapset joihin oltaisiin jo kiinnytty. Joten mitä turhaan märehtiä mitään anoppi/miniä suhteita. Toivotan vaan miniälle onnea ja menestystä. Tee työtä ahkerasti, että saat pidettyä elintasosi yllä, tähän astihan olemme teille aina pikku lottovoittoja antaneet säännöllisin välein, mutta nyt se on loppu. Anoppi ja appi nauttivatkin omasta elämästään ja itse hankituista rahoistaaan.
Ihana oivallus
35
785
Vastaukset
- totta vai tarua
Kylläpä tänne pesii kummallista porukkaa, etten sanoisi peikkoja....
Toivottavasti sen mielikuvitusminiäsi suhteet lapsiinsa ovat sitten tiiviimmät kuin teillä omiinne. Mielikuvitusleikit pyörivät vaan mielikuvitusminiän elintasossa ja mielikuvituskostoissa. Pahkat siitä omasta mielikuvituspojastakaan vaikka se jaksaa kuitenkin käydä mielikuvituksissanne teitä tapaamassa. Mitä se oma lapsenne tähän kuuluu, kokoajan luulitte keräävänne omaisuuttanne miniällenne perittäväksi jonkun mielikuvitusperintökaaren mukaan josta kukaan muu ei luonnollisesti ole ikinä kuullutkaan. Hyvä kuitenkin että mielikuvitushuolenne ovat ohi.... :-D- maalaismummo
Vaikka suhteet omiin lapsiin olisivat kuinka hyvät tahansa, niin pojan/tyttären puoliso voi muuttaa ne täysin. Ja totta kai pojan on seurattava vaimoaan ja hylättävä vanhempansa, jos vaimo niin vaatii. Me vanhemmat voidaan vaan muistella aikaa, joka oli. Ehkäpä pojan lapset käyttäytyvät vanhempiaan kohtaan samalla tavalla kuin he nyt käyttäytyvät appivanhempiaan kohtaan. Muistan, ettei oma anoppikaan tuntunut aina niin viehättävältä, mutta normaalit, arkiset suhteet appivanhempiin pidettiin. Sivistynyt käytös mielestäni edellyttää myös suvun kanssa yhteydenpitoa, varsinkin kun miniä on avosylin sukuun ja perheeseen otettu vastaan.
- Poikamiesanoppi
Ei taida välit poikaankaan kestää syvempää tarkastelua.
Ikävää, että syy on kokonaan heissä. Vaikea on käsittää mitä muuta olisitte voinet tehdä. Rahalla ei rakkautta saa, mutta senhän te tiedättekin.
Nyt sitten elämä ranttaliksi ja poika ja pojan perhe menneisyyteen. Se on helppoa kun sen osaa.
OK- tavallinen anoppi
Ainahan syy on anopissa. Se ei pidä paikkaansa. Jos olisin itse ollut noin avuton tollo kuin miniäni, nyt jo edesmennyt anoppi olisi haukkonut henkeään ennenkuin olisi alkanut haukkumaan.
Poika tuo jopa paitansa napinkin ommeltavakseni, miniä ei osaa. Kuvittelin omaa anoppiani samaan tilanteeseen, alkoi naurattamaan. - 30 v. sitten
tavallinen anoppi kirjoitti:
Ainahan syy on anopissa. Se ei pidä paikkaansa. Jos olisin itse ollut noin avuton tollo kuin miniäni, nyt jo edesmennyt anoppi olisi haukkonut henkeään ennenkuin olisi alkanut haukkumaan.
Poika tuo jopa paitansa napinkin ommeltavakseni, miniä ei osaa. Kuvittelin omaa anoppiani samaan tilanteeseen, alkoi naurattamaan.Minun mieheni ompelee nappinsa itse, väy silittää itse omat paitansa, mieheni on niin äitinsä palluttama, ettei silitä. Pojastani en ole varma, sillä miniäni on kovin huolehtivainen. Luulen, että hän ei päästä poikaani ihmisten ilmoille huonosti silitetyssä paidassa.
Sekä mieheni, poikani että vävyni pitävät ruuan laitosta, ja mielellään tekevät ruuat viikonloppusin, ja varsinkin jouluina ja muina juhlapäivinä.
Lasteni perheissä on aina kauniit kattaukset ja hyvät ruuat. Jään aina toiseksi, siksi menemme mieluummin heille syömään.
Lastenhoidossa ei ole koskaan ollut ongelmia, mutta en jaksa muistaa, että lapset olisivat kovin usein meillä yöpyneet. Se harvan kerran kun olivat, oli koko aika pelkkää juhlaa. Käytiin eri paikoissa, näyttelyissä, lastenteatterissa, leikkipuistossa, illat leikittiin ja luettiin, ruuat oli toissijainen, ja samoin kaikki muu. Oltiin vaan kimpassa, yhdessä nipussa.
Muistelemme joskus vieläkin niitä aikoja. Ihmettelvät vanhemmat kuuntelevat ja ällistelevät, mitä ihmettä te oikein hääräsitte!
Lasten mielestä mummila oli satumaa. - fldjnsjilvbsilfhb
tavallinen anoppi kirjoitti:
Ainahan syy on anopissa. Se ei pidä paikkaansa. Jos olisin itse ollut noin avuton tollo kuin miniäni, nyt jo edesmennyt anoppi olisi haukkonut henkeään ennenkuin olisi alkanut haukkumaan.
Poika tuo jopa paitansa napinkin ommeltavakseni, miniä ei osaa. Kuvittelin omaa anoppiani samaan tilanteeseen, alkoi naurattamaan.Kukas se sanoo, että juuri naisen on ommeltava?? Etkö tavallinen anoppi ole opettanut poikaasi edes nappia paikalleen ompelemaan, tsot tsot. Olet ilmeisesti niin vanhanaikainen että ajattelet, että anopilla on jotenkin oikeus arvostella ja kasvattaa miniää, jos tämä ei itse osaa. Ennen vanhaanhan lapset on juuri kasvatettu noin, että lapset ja nuoret ja nuoret aikuiset eivät tiedä mitään, vaan heitä tulee opettaa (arvostelevaan tyyliin). Ennen ajateltiin myös, että nainen on miestä ja miehen palvelemista varten. Onneksi nykyään ajat ovat toiset ja nuroilla aikuisillakin on ihmisarvo. (Tosin on vielä olemassa kaltaisiasi anoppeja, joilla vanhat muotit ovat tiukassa.)
- tavallinen anoppi-
fldjnsjilvbsilfhb kirjoitti:
Kukas se sanoo, että juuri naisen on ommeltava?? Etkö tavallinen anoppi ole opettanut poikaasi edes nappia paikalleen ompelemaan, tsot tsot. Olet ilmeisesti niin vanhanaikainen että ajattelet, että anopilla on jotenkin oikeus arvostella ja kasvattaa miniää, jos tämä ei itse osaa. Ennen vanhaanhan lapset on juuri kasvatettu noin, että lapset ja nuoret ja nuoret aikuiset eivät tiedä mitään, vaan heitä tulee opettaa (arvostelevaan tyyliin). Ennen ajateltiin myös, että nainen on miestä ja miehen palvelemista varten. Onneksi nykyään ajat ovat toiset ja nuroilla aikuisillakin on ihmisarvo. (Tosin on vielä olemassa kaltaisiasi anoppeja, joilla vanhat muotit ovat tiukassa.)
Siis mielestäsi miniän ei ainakaan tarvitse nappia ommella, se on kaikkien muiden huoli. Jos poika toi paidan äidilleen niin ei se äidin vika ole. Kerroin vain kuinka oma anoppini olisi suhtautunut vastaavassa tilanteessa. Juuri tyypillistä kaltaisillenne, teillä miniöillä on vain oikeuksia, velvollisuudet ovat muilla. Fikfsu miniä olisi opettanut miehen ompelemaan napin, eikä syyttäisi anoppia joka passasi kieltämättä liikaa poikaansa. En ikinä muista ettei nyky miniöillä ole mitään halua auttaa miestään sellaisessa mitä nämä eivät hallitse.
- ldjnsjilvbsilfhb
tavallinen anoppi- kirjoitti:
Siis mielestäsi miniän ei ainakaan tarvitse nappia ommella, se on kaikkien muiden huoli. Jos poika toi paidan äidilleen niin ei se äidin vika ole. Kerroin vain kuinka oma anoppini olisi suhtautunut vastaavassa tilanteessa. Juuri tyypillistä kaltaisillenne, teillä miniöillä on vain oikeuksia, velvollisuudet ovat muilla. Fikfsu miniä olisi opettanut miehen ompelemaan napin, eikä syyttäisi anoppia joka passasi kieltämättä liikaa poikaansa. En ikinä muista ettei nyky miniöillä ole mitään halua auttaa miestään sellaisessa mitä nämä eivät hallitse.
Jos kaltaisesi äidit olisivat kasvattaneet poikansa kunnolla miniän ei tarvitsisi opettaa miestään (poikaasi). Ja mistäpä tiedät, ettei miniä olekin opettanut ompelua miehelleen (miksi miniän muuten pitäisi?), mies ei vaan itse halua ommella (koska ompelu on naisten hommaa, kuten äiti on opettanut) vaan tuo nappinsa ommeltavaksi äidilleen. Asennevammaisia anoppeja - kuten tämäkin palsta osoittaa - riittää ja hyvät naurut saa näitä viestejä lukiessa.
p.s. MIssä kohdin tekstissäni luki, että ajattelen, että miniöillä vaan oikeudet ja muilla velvollisuudet? - niinpä niin....
ldjnsjilvbsilfhb kirjoitti:
Jos kaltaisesi äidit olisivat kasvattaneet poikansa kunnolla miniän ei tarvitsisi opettaa miestään (poikaasi). Ja mistäpä tiedät, ettei miniä olekin opettanut ompelua miehelleen (miksi miniän muuten pitäisi?), mies ei vaan itse halua ommella (koska ompelu on naisten hommaa, kuten äiti on opettanut) vaan tuo nappinsa ommeltavaksi äidilleen. Asennevammaisia anoppeja - kuten tämäkin palsta osoittaa - riittää ja hyvät naurut saa näitä viestejä lukiessa.
p.s. MIssä kohdin tekstissäni luki, että ajattelen, että miniöillä vaan oikeudet ja muilla velvollisuudet?"MIssä kohdin tekstissäni luki, että ajattelen, että miniöillä vaan oikeudet ja muilla velvollisuudet?"
Siinähän tuo tuli jo ekassa lauseessa ilmi. ja muutenkin tunnut olevan melkoinen pätijä ja suunsoittaja. en yhtään ihmettele ettei suhteesi suju jos sinulta odotetaan toisen ihmisen kunnioitusta ja käytöstapoja! - voi ny helv....
tavallinen anoppi- kirjoitti:
Siis mielestäsi miniän ei ainakaan tarvitse nappia ommella, se on kaikkien muiden huoli. Jos poika toi paidan äidilleen niin ei se äidin vika ole. Kerroin vain kuinka oma anoppini olisi suhtautunut vastaavassa tilanteessa. Juuri tyypillistä kaltaisillenne, teillä miniöillä on vain oikeuksia, velvollisuudet ovat muilla. Fikfsu miniä olisi opettanut miehen ompelemaan napin, eikä syyttäisi anoppia joka passasi kieltämättä liikaa poikaansa. En ikinä muista ettei nyky miniöillä ole mitään halua auttaa miestään sellaisessa mitä nämä eivät hallitse.
Eipä niitä minkäänlaisia huolia avuttomien ja laiskojen miesten kanssa olisi yhtään ikinä kenelläkään jos niitä noin vain nätisti saisi aikuisena opetettua??? Onko napin ompelu muutenkaan niin vaikea asia etteikö siinä alkuun pääsisi jo vaikka päättelemällä jos olisi minkäänlaista halua tehdä mitään itse??? Muuta ko otat ja niität mukisematta mitä olet itse todennäköisesti mennyt kylvämään, ellei nyt sitten poikasi ole kokonaan isänsä kasvattama. Täällä ainakin miniällä on OIKEUS paiskia milloin mitäkin hommaa ihan kädet täynnä joten jos ei poikakulta jaksa sen nappinsa kanssa odottaa tai opetella niin hoitakoon ihan miten mieli tekee. Tuskinpa oli heidänkään perheessä AINOA paita miehellä? Kyllä sinun luonteestasi kertoo kaiken tarvittavan kuinka alat miniää ja perhettä halveksimaan jos joudut jossakin edes pikkujutussa auttamaan. Jos jotain isompaa tulisi niin siitä kiitollisuudenvelasta ja itsesi korottamisesta ei selviäisi enää kukaan.
Ja samat sanat vielä aloittajallekin, laittakaa niiden lahjojenne kylkeen se velkakirja suoraan niin ei tule epäselvyyksiä kenellekään ja voi vaikka halutessaan kieltäytyä. Lottovoittoja tulee pyytämättä mutta jonkinlaista pomppimista pillinne mukaan edellytetään, nyt lahjat sitten raivolla lopetetaan? Hyvällä onnella pojan perhe ei edes tajua mitä tapahtuu joten se siitä kiukuttelusta. Kai kukaan aikuinen lahjojen varaan budjettiansa perusta, niitä tulee tai on tulematta. Myöskään ei tartte lahjoa tai auttaa jos ne noin paljon harmittaa, ihan vapaaehtoista aikuisten ihmisten auttaminen on. Unohtakaa koko juttu kun kerran käytätte hyväntahdoneleitänne orjuuttamiseen niin pysyy omakin verenpaineenne kurissa jos lahjojen ja avun saajat ei tajuakaan nuolla saappaitanne kiitokseksi. - djnsjilvbsilfhb
niinpä niin.... kirjoitti:
"MIssä kohdin tekstissäni luki, että ajattelen, että miniöillä vaan oikeudet ja muilla velvollisuudet?"
Siinähän tuo tuli jo ekassa lauseessa ilmi. ja muutenkin tunnut olevan melkoinen pätijä ja suunsoittaja. en yhtään ihmettele ettei suhteesi suju jos sinulta odotetaan toisen ihmisen kunnioitusta ja käytöstapoja!"Siinähän tuo tuli jo ekassa lauseessa ilmi. ja muutenkin tunnut olevan melkoinen pätijä ja suunsoittaja. en yhtään ihmettele ettei suhteesi suju jos sinulta odotetaan toisen ihmisen kunnioitusta ja käytöstapoja!"
Puhut itsestäsi yllä mainitussa kappaleessa, mm. suunsoittaja ja pätijä kuvaa sinua mainiosti, eikä sinulla todella tunnu olevan käytöstapojaan. Minun anoppisuhteeni muuten tiedoksesi vaan on hyvä: molemmat kunnioitamme toisiamme ja hoidamme oman tonttimme emmekä puutu, arvostelevaan tai muuhunkaan sävyyn, toistemme elämään. Yhteyttä pidämme ja olemme tekemisissä melkein viikoittain. Kunnioitus katsohan on molemminpuolista ja se on sikäli ansaittava, että jos sinä et kunnioita toista, toinen ei varmasti myöskään kunnioita sinua! - tavallinen anoppi-
voi ny helv.... kirjoitti:
Eipä niitä minkäänlaisia huolia avuttomien ja laiskojen miesten kanssa olisi yhtään ikinä kenelläkään jos niitä noin vain nätisti saisi aikuisena opetettua??? Onko napin ompelu muutenkaan niin vaikea asia etteikö siinä alkuun pääsisi jo vaikka päättelemällä jos olisi minkäänlaista halua tehdä mitään itse??? Muuta ko otat ja niität mukisematta mitä olet itse todennäköisesti mennyt kylvämään, ellei nyt sitten poikasi ole kokonaan isänsä kasvattama. Täällä ainakin miniällä on OIKEUS paiskia milloin mitäkin hommaa ihan kädet täynnä joten jos ei poikakulta jaksa sen nappinsa kanssa odottaa tai opetella niin hoitakoon ihan miten mieli tekee. Tuskinpa oli heidänkään perheessä AINOA paita miehellä? Kyllä sinun luonteestasi kertoo kaiken tarvittavan kuinka alat miniää ja perhettä halveksimaan jos joudut jossakin edes pikkujutussa auttamaan. Jos jotain isompaa tulisi niin siitä kiitollisuudenvelasta ja itsesi korottamisesta ei selviäisi enää kukaan.
Ja samat sanat vielä aloittajallekin, laittakaa niiden lahjojenne kylkeen se velkakirja suoraan niin ei tule epäselvyyksiä kenellekään ja voi vaikka halutessaan kieltäytyä. Lottovoittoja tulee pyytämättä mutta jonkinlaista pomppimista pillinne mukaan edellytetään, nyt lahjat sitten raivolla lopetetaan? Hyvällä onnella pojan perhe ei edes tajua mitä tapahtuu joten se siitä kiukuttelusta. Kai kukaan aikuinen lahjojen varaan budjettiansa perusta, niitä tulee tai on tulematta. Myöskään ei tartte lahjoa tai auttaa jos ne noin paljon harmittaa, ihan vapaaehtoista aikuisten ihmisten auttaminen on. Unohtakaa koko juttu kun kerran käytätte hyväntahdoneleitänne orjuuttamiseen niin pysyy omakin verenpaineenne kurissa jos lahjojen ja avun saajat ei tajuakaan nuolla saappaitanne kiitokseksi.Siis, missään tapauksessa ei miniää saa pyytää nappia ompelemaan :) Uskotaan vähemmälläkin.
Tämä oli vain esimerkki, itse en pyytänyt anopilta koskaan mitään, silti sain haukkumista jatkuvasti. Nauratti vain ajatus jos mieheni olisi vienyt nappinsa anopin ommeltavaksi :D
Olen auttanut paljon enemmän kuin uskotkaan, mutta vain silloin kun pyydetään.
Mökkitontit ja rahaa olen antanut pyytämättäkin, pojallehan ne jäävät muutenkin, enkä minä niitä aio rahaksi muuttaa.
Hyvä että ei ole tuollaisia miniöitä lähettyvillä, elämä olisi yhtä helvettiä.
Pärjään sen avuttoman miniäni kanssa ihan hyvin, ei hän miksikään muutu. Lukemattomia kertoja olen pelastanut heidän taloutensa maksuhäiriöiltä, olen hoitanut lapsia ja kammottavaa koiraa kun ovat ulkomailla. Tein nämä ilman että olisin odottanut kiitosta. Sitten hirveä älämölö kun ihmettelin eikö miniä osaa ommella nappia, hän oli käskenyt viedä paidan minulle korjattavaksi. - voi ny helv....
tavallinen anoppi- kirjoitti:
Siis, missään tapauksessa ei miniää saa pyytää nappia ompelemaan :) Uskotaan vähemmälläkin.
Tämä oli vain esimerkki, itse en pyytänyt anopilta koskaan mitään, silti sain haukkumista jatkuvasti. Nauratti vain ajatus jos mieheni olisi vienyt nappinsa anopin ommeltavaksi :D
Olen auttanut paljon enemmän kuin uskotkaan, mutta vain silloin kun pyydetään.
Mökkitontit ja rahaa olen antanut pyytämättäkin, pojallehan ne jäävät muutenkin, enkä minä niitä aio rahaksi muuttaa.
Hyvä että ei ole tuollaisia miniöitä lähettyvillä, elämä olisi yhtä helvettiä.
Pärjään sen avuttoman miniäni kanssa ihan hyvin, ei hän miksikään muutu. Lukemattomia kertoja olen pelastanut heidän taloutensa maksuhäiriöiltä, olen hoitanut lapsia ja kammottavaa koiraa kun ovat ulkomailla. Tein nämä ilman että olisin odottanut kiitosta. Sitten hirveä älämölö kun ihmettelin eikö miniä osaa ommella nappia, hän oli käskenyt viedä paidan minulle korjattavaksi.No jos asiansa on jo valmiiksi noin sekaisin niin ompelimoonko sen napin kanssa olisi sitten pitänyt mennä, ja sitten taas pelastelet maksuhäiriöiltä kun rahat menee turhuuteen? Edelleenkään et tunnu ymmärtävän että SINUN POIKASI ei osaa ommella nappia, sössii taloutensa siten että ilmaisista lounaista huolimatta tulee jopa maksuhäiriöitä ja siitä huolimatta matkustelee ulkomailla. Se on vaan se miniäsi asialla yksin. Sillä lailla! Kysy vaikka keneltä niin se ainoa ja viimeinen (toimivasta en tiedä) keino saada laiska jätkä tekemään mitään on kaikkien neuvojen mukaan yksinkertaisesti lopettaa palvelu, joten ei se ihme ole jos esimerkiksi sellaisessa tilanteessa on käsketty painua nappinsa kanssa vaikka äiskän helmoihin. Mikähän sinua esti opettamasta poikaasi siinä vaiheessa napin ompelun saloihin vai tuliko vaan tyytyväisenä ommeltua? Mikä siinä nyt edelleen mättää että käsityksesi mukaan nyt on kielletty pyytämästä miniää ompelemaan, pojasta ei vaan edelleenkään puhuta mitään. Ainoat vaihtoehdot on miniä tai anoppi?
- Ompelutaitoinen
tavallinen anoppi- kirjoitti:
Siis, missään tapauksessa ei miniää saa pyytää nappia ompelemaan :) Uskotaan vähemmälläkin.
Tämä oli vain esimerkki, itse en pyytänyt anopilta koskaan mitään, silti sain haukkumista jatkuvasti. Nauratti vain ajatus jos mieheni olisi vienyt nappinsa anopin ommeltavaksi :D
Olen auttanut paljon enemmän kuin uskotkaan, mutta vain silloin kun pyydetään.
Mökkitontit ja rahaa olen antanut pyytämättäkin, pojallehan ne jäävät muutenkin, enkä minä niitä aio rahaksi muuttaa.
Hyvä että ei ole tuollaisia miniöitä lähettyvillä, elämä olisi yhtä helvettiä.
Pärjään sen avuttoman miniäni kanssa ihan hyvin, ei hän miksikään muutu. Lukemattomia kertoja olen pelastanut heidän taloutensa maksuhäiriöiltä, olen hoitanut lapsia ja kammottavaa koiraa kun ovat ulkomailla. Tein nämä ilman että olisin odottanut kiitosta. Sitten hirveä älämölö kun ihmettelin eikö miniä osaa ommella nappia, hän oli käskenyt viedä paidan minulle korjattavaksi.Olipa hyvä, että nyt selvensit meille ymmärtämättömille, että olet itse asiassa poikasi perheen kantava voima, joka maksaa talouden velat ja pelastaa perheen maksuhäiriöiltä, hoivaa lapset ja koiran, ja siirtää mökkitontin ja rahaa tuosta vaan, pyytämättä ja kiitosta odottamatta.
Nyt ymmärrämme, että se napin ompelemisen vaatimus on höyhen, joka katkaisee kamelin selän.
Kyllä miniän pitää sen verran talouden eteen opetella. Lähteehän lastenkin takeista nappeja ulkoleikeissä.
Kuinkahan perhe joskus tulevaisuudesa selviytyy! Kun lapset ovat luonasi hoidossa, opeta heille napin ompelun taito. Varmuuden vuoksi.
- mek
Miksi olet pojastasi kasvattanut tuoollaisen nössön joka naisensä määräilyy suostuu ja vielä tottelee niitä ja olisit kasvattanut mihen joka määrää kaapin paikan ja nainen tottelee että silleen.
- marion3
Ja minä ihmettelen miksi anoppi tänne kirjoittelee? Onnea ja mene(s)tystä valitsemallanne tiellä, sillä sitä saa mitä tilaa.
- hoijaahoi
Totta, sitä saa itä tilaa. Miniä saa nyt siis sitä, mitä tilaa.
Mitä te täällä anoppia haukutte, jos miniä on hänet eristänyt perheensä elämästä? Ei anoppienkaan kuulu loputtomiin yrittää ja yrittää olla mieliksi. Jos kerran ei kelpaa, niin ei kelpaa ja se siitä sitten.
Sekö kyrsii, kun anoppi ilmoitti, että rahahanat tukkeutuu nyt?
Miten ne anopin rahat niin kelpaavat, vaikka anoppi itse ei? Tämä ap anoppi teki juuri oikein. Jos ei tykätä, ei tupata, eikä tuputeta rahaakaan. Katkera on elämän kalkki, mutta nieltävä se vain on.- juupaseipäs.
Olet oikeassa hoijaahoi, kummallista että rahat kelpaa, saakohan liian vähän vai mikähän miniää kyrsii.
- Oppia vailla
Ajattelen omalta kohdaltani, miten pystyisin eristämään anopin perheeni elämästä, jos kuitenkin odotan hänen maksavan perheen maksuhäiriöt ja hoitavan lapsia ja koiraa.
Se onkin taitoa vaativa operaatio. Meneekö se niin, että kun inhottava anoppi tulee oven taakse, niin tarkistetaan kiireesti pankkitili, mietitään onko ostettu ulkomaanmatka, pitääkö mökkitontille saada jotain rakennustarviketta, onko ulosottomies tulossa, ja avataan ovi, jos jokin asia niin vatii, mutta jos kaikki on kunnossa nappeja myöten, huudetaan oven läpi, ettei ole tänne tulemista.
Anoppikin sitten tietää, että rakkaan pojan perheellä menee hyvin ja asiat ovat kunnossa.
- tuittu6
Ja missä vaiheessa tätä viestiketjua kävi jollain muotoa ilmi että miniä sitä rahaa anopilta tai appiukolta saisi tai olisi koskaan saanutkaan? Ei, mainittin vain että anoppi ei perintöä aio omillenkaan jättää vaan pistää kaiken sileäksi, kuten nykypäivän meininki on. Huhhuh, miettikää, kuinka moni sitä rahaa nykyään kenellekään antaa. Ei ainakaan ensimmäisen kymmenen joukossa anopit. Ja jos miniä on eristänyt anopin, siihen lienee syy. Sitähän anoppi itse ei ensimmäisenä ole mainitsematta. Poikansa käy velvollisuudentunnosta.
- hoijaahoi
Ihan ensimmäisessä viestissäänhän tämä anoppi kirjoitti laittaneensa aina silloin tällöin "pikku lottovoittoja" säännöllisin välein miniän perheelle. Mutta nyt kuulemma nekin loppuvat.
Et tainnut edes lukea kunnolla anopin kirjoitusta, kun oli jo kiire väsäämään vastinetta.
Ja mistä sinä olet tietävinäsi, että poikansa käy velvollisuudentunnosta???? Se kun ei mistään ilmene, niin äläpä keksi omiasi. - sivusta seurannut
Tuosta napinompelusta: Meillä poika ei osannut nappia ommella ennen naimisiin menoa. Asuimme maatilalla, jossa miespuoliset tekivät ne raskaat kone-, pelto- metsätyöt jne. Minä tein ruokaa,siivosin ym, siis niitä töitä mitä pystyin. Ja tein myös miesten vaatehuollon. Ei minun tarvinnut tehdä esim.polttopuita, ,vaan tämä nykykäsityksen mukaan uusavuton, nyhverö poika ja mies tekivät nämä hommat. Ja oltiin ihan tyytyväisiä puolin ja toisin. Luulen, että poika on oppinut jo nappinsa ompelemaan ja paitansa silittämään (tai pitää ryppyiset vaatteet). Miniällä ei ole enää aikaa vaatehuoltoon, on nykyajan naisilla paljon tärkempiä tehtäviä kuin silloin, kun itse olin emäntänä.
- tyytyväinen tyty.
Ei ole koskaan tullut arvovaltakysymystä siitä kumpi ompelee napin :), minä ompelen mielelläni koska se käy minulta paremmin, autonrenkaiden vaihto, remonttihommat ym, käy mieheltä paremmin kuin ruuanlaitto, siivous ja ompelu. Mutta tilanteen niin vaatiessa, jos vaikka katkaisen käteni mies pärjää varmasti, osaa kyllä paremmin "minun" hommiani kuin minä hänen. Miksi tehdä elämästä vaikeaa ihan tieten tahtoen? Käyn töissä, mies osallistuu lastenhoitoon, tamppaa matot ja tekee raskaimpia kotitöitä. Tiskikoneen ja pyykkikoneen osaa täyttää kumpi vain.
- djdjjk
Neuvoisin tekemään sellasen testamentin, joka sulkee pojan puolison ulkopuolelle... eli jos joskus eroaavat, ei tuo miniä saa pennin jeniä perinnöstä.
- helvetin nähnyt
Meillä anoppi pisti vielä paremmaksi:
Koska poikansa ei suvainnut, että anoppi levittää perättömiä juttuja miniästään, yrittää kaikin tavoin rikkoa suhteen ja vaikeuttaa poikansa käytännön asioitakin puuttumalla ihan kaikkeen, anoppi teki poikansa perinnöttömäksi.
Sairas appi joutui allekirjoittamaan, koska muuten olisi hän vuorostaan ollut anopin raivohulluuden kohteena. Samoin kukaan suvusta ei uskaltanut meitä puolustaa, koska eivät halunneet meidän kohtaloamme, että eristetään perheestä ja koko suvusta, kun ei tee niin kuin anoppi määrää.
Anopin viha on kerran puhjettuaan ehtymätön luonnovara. Meillä sitä on jatkunut jo yli kymmenen vuotta, eikä loukkauksille näy loppua. Suomessa ei voi valitettavasti niin hyvin kadota ja suojata tietojaan, että pahuutta pääsisi karkuun. Loukkaukset on vain nieltävä ja yritettävä elää omaa elämäänsä, ettei tule itsekin samanlaiseksi kuin anoppi, vihaa ja katkeruuttaan jopa omiin lapsiinsa purkavaksi vallan- ja kostonhimoiseksi ihmisen kuoreksi.
Perinnöllään ja testamentillaan mahtailevat ihmiset saisivat katsoa peiliin ja kysyä itseltään: Miten minä ole elämäni niin sössinyt, että rahalla kiristämällä yritän pakottaa toiset hyväksymään kaiken pahan, mitä olen saanut aikaan? Eikö minulla kantti kestä katua ja pyytää anteeksi niiltä, joita olen satuttanut, vaan varmemmaksi vakuudeksi on rangaistava vielä kerran uhrejani, omasta pahuudestani? - Rahat ja tavarat
Poikahan perii äitinsä, ei miniä. Jos poika on kuollut, niin perintö menee lapsenlapsille.
Ei miniä tai vävy peri mitään.
Asian voi vielä varmistaa testamentilla.
- kysymysmerkki1
Kysymyksiä herättävä teksti. Itse kysyisin itseltäni, miksi meidät on eristetty. Oletteko toimineet jotenkin päällepäsmäröiden johon on kyllästytty?
Ainahan rahalla voi yrittää määrätä myös toisten elämää ja samalla esittää julkisivuksi laupeuden samarialaista. Lottovoittoja on monen suuruisia.
Minunkin anoppini, joka koko avoliittoni ajan on määräillyt meidän elämäämme, määrännyt miten lomamme vietämme, missä ja mitä hänen töitään tehden, antoi lapselleni tämän syntymän jälkeen kaksi kertaa synttärilahjaksi tilille 50 euroa, joka hänen mielestään oikeutti sen että hän saa tulla meille milloin huvittaa, viipyä miten kauan huvittaa ja meidän oli kuskattava häntä minne halusikin visiitin ajan. Tosin tuota samaahan hän teki jo ennen lapsen syntymää. Mutta lapsen synnyttyä erityisen törkeästi. Synnytyksen jälkeen sain anopilta puhelun, jossa hän ensimmäisenä laukoi milloin oli taas tulossa meille, kysyi olenko kotiutunut silloin lapsen kanssa ja mitä hän sitten tahtoo. Yritin pyytää kauniisti että voisimmeko saada pienen hetken oman perheen kesken kun pääsemme kotiin. Anopin vastaus oli "Minä olen jo päättänyt tulla." Sen lisäksi että tuo kerran vuodessa saatu 50 euroa oikeutti siihen että hän sai laukoa vain minulle kuultaviksi esitetyt kommentit ruuanlaitosta (minähän en anopin mielestä osaa laittaa syötävää ruokaa), lapsenhoidosta ja kasvatuksesta (sitäkään en tee oikein), työssäkäymisestä (ei ole hyvä jos on töissä tai jos ei ole töissä). Jos mieheni sattui niitä kuulemaan, anoppi käänsi krokotiilin kyyneleet päälle, ja esitti asian niin että eihän hän muuten olisi sanonut, mutta kun häntä kohtaan ollaan aina niin ilkeitä. Esimerkiksi jos lähdin syöttämään lasta makkariin, olin jollain tapaa keskeyttänyt epäkohteliaasti hänen puheensa tai jonkin seuranpidon hänelle, ja siitä hänellä oli mielestään oikeus loukkaantua. Lisäksi tuota rahaa ei saanut käyttää mihinkään, edes ruokaan tai vaippoihin. Myös lapsen synttärit piti järjestää silloin kun anoppi sanoi, siten kun anoppi sanoi, niille vieraille ketä anoppi sanoi. Sitä rahaa tuli tuo kaksi kertaa. Sen jälkeen loppui. Kesti vielä pari vuotta lapsen syntymän jälkeen kun siedin päälle tuota. Sen jälkeen olen odottanut, ymmärtääkö anoppi koskaan sen eron, onko hänet kutsuttu vai onko hän itse päättänyt kutsua itsensä. Ei ole ymmärtänyt.
Jos lapsenlapset ovat mukana eristyksessä, mitä olette tehneet lapsenlapsille? - sirkka/
Se, että sinun anoppisi on tuollainen hirmu, ei merkitse sitä, että ap olisi sellainen. Tämä kaikki kertoo vain taas kerran sen, että me ihmiset olemme niin erilaisia. Joku on kamala anoppi ja joku on kamala miniä.
Itselläni ei ole hirviöanoppia, enkä tietääkseni ole itse sellainen, koska vävyn kanssa menee oikein hyvin. Mutta eräs muu sukulainen on aiheuttanut sen, että emme ole koko sen perheen kanssa yhtään tekemisissä, lukuunottamatta pakollisia juhlatilanteita. On vain luovittava ja otettava aina tilanne kerrallaan. Harmillistahan se on, että sukulaiset ei ole väleissä, mutta näin on pakko toimia. Elämä ei ole niin helppoa kenelläkään, aina joku mieliharmi jossain, mutta on vain kestettävä. Oma perhe on kuitenkin se kaikkein tärkein. Siinä mielessä ymmärrän, miten vaikeasta asiasta on kyse.
Huono anoppi-miniä (tai vävy) -suhdehan on tietysti se kaikkein vaikein asia, koska siinä on mukana myös äidin ja lapsen välinen yhteys, ja sen katkaiseminen ei koskaan ole helppo eikä oikeastaan oikeutettukaan. Kokonaan välien poikkilaittaminen ei ole koskaan hyvä asia, mutta joskus tietysti ainoa mahdollinen. Sittenkin se tuntuu väärältä. ainakin silloin, jos kyse on vain siitä, että esim. miehen äiti on miniän mielestä "liian" kiinni pojassaan. Se poikahan on tämän anopin lapsi, toki jokainen normaali äiti on lapsessaan "kiinni." Oma lapsi on yleensä se kaikkein tärkein asia maailmasssa. Vaikka tietysti on osattava irtikin päästää, ei se silti sitä tarkoita, että ei yhtään enää saisi sitä lastaan rakastaa eikä tästä olla kiinnostunut.- helvetin nähnyt
...ja maailman pelasti hyväuskoinen hölmö!
Tulihan se äitikorttikin sieltä. Oma kännivahinkolapsihan se on äidille tärkein asia, koska lapsen vikahan se oli, ettei äidistä tullutkaan missiä eikä isästä ministeriä, vaan joutuivat naimisiin ja menemään töihin. Äidin katkeruus, häpeä ja kostonhimo on aika lailla eri asia kuin rakkaus.
Jos lapsi kuitenkin pärjää omillaan ja perustaa oman perheen, niin sehän ei käy. Pitäisi olla mieluummin mielisairas tai edes päihderiippuvainen, niin äidin marttyyrikruunu saisi ansaitsemansa hohteen: "Kaikkeni olen tehnyt, mutta..."
Valitettavasti poika muistaa oman kohtelunsa äidin taholta, kertoopa vielä vaimolleenkin, millainen anoppi tällä on. Se siinä anoppia kismittää, että "vieras" ihminen saa tietää, millainen hän oikeasti on kulissinsa takana. Silloin se helvetti yleensä repeääkin.
Tottakai ihmiset on erilaisia ja jotkut jopa osaavat käyttäytyä, mutta ei se sitä tarkoita, ettei marttyyrianoppien hirveyksistä saa puhua. Ap tunki tänne palstalle miniäänsä mollaamaan ja toiset samanmoiset ryhtyvät innolla neuvomaan, miten omilla elämänhapoilla syövytetään toistenkin elämä. Kyllä se jo on huomattu, että äitiä/anoppia on toteltava, tai ei hyvä heilu!
Kontrolloikaa omaa elämäänne omien tekojenne kautta, aikuisten lasten kautta se ei enää onnistu. Pikku lottovoitoilla ei voi ostaa rakkautta eikä hyväksyntää. Rakkautta saa vain antamalla sitä toisille, juonittelijaan ei kukaan luota eikä katkeraa jaksa kukaan iän kaiken rakastaa vaikka haluaisikin.
- itsekeskeinen nuoris
Ikävää kaikille, joille lankeaa kyseenlainen miniä. Yleensä tuollaisissa on käynyt niin, että kun kaikki hyöty on saatu ja otettu irti miehen puoleiselta suvulta ja perheeltä, heidät hylätään törkeästi. Ja koska poikanne on saamaton tossukka, ei hän uskalla vastustaa naista, ei asettaa naiselle rajoja, eikä esittää mielipiteitään mistään.
Nuorenparin kasvatus on tainnut mennä pieleen aikoinaan molempien puolella.- hijlkm
Aloittajan kommentti: Tietysti anoppi on aina se syyllinen, jos keskinäinen vuorovaikutus ei suju. Sitä harmittelen, että hän ei salli meidän tapaavan lapsiakaan. Ovathan lapset kuitenkin poikammekin lapsia. Ja miniän vanhemmat varsin tiiviisti pitävät perheeseen yhteyttä. En osaa sanoa, miten olen miniää loukannut. Hän vain on ilmoittanut haluavansa olla rauhassa. Ja sitä hänen tahtoaan tässä on kunnioitettu aivan viimeisen päälle. Ja mitä tulee rahan antamiseen, niin minä ainakin muistan, miten onnellinen olisin nuorena ollut, jos jostain olisin jonkun ylimääräisen tonnin (markkoja) saanut, niin ajattelin ilahduttaa nuorta paria, kun kuvittelin, että hekin olisivat ilahtuneet. En suinkaan sen vuoksi heille rahaa antanut, että se olisi ovia heidän luokseen aukonut. KOen vain, että on parempi, että kaikin tavoin pysyttelen syrjässä, ehkä miniä kokee myös poikani tilille laittamani rahat ikävänä asiana. Siitä ei ole maininnut. Ehkäpä poika käväisee luonamme velvollisuudesta, ehkä ei. Olen hänet kasvattanut ottamaan huomioon muut ihmiset ja teroittanut sosiaalisten suhteiden tärkeyttä. Mutta tärkeintä kuitenkin on, että pojalla ja miniällä perheenä olisi onnellista, minä yritän puolestani järjestää oman elämäni tahollani niin hyväksi kuin se on mahdollista. Olen ottanut kummilapsen Unicefin kautta, saan siitäkin iloa, kun saan sieltä raportteja lapsen elämästä, vaikka omisen lastenlasteni elämästä en tiedä mitään, vaikka asuvat vain muutaman kilometrin päässä........
- voi ny helv....
hijlkm kirjoitti:
Aloittajan kommentti: Tietysti anoppi on aina se syyllinen, jos keskinäinen vuorovaikutus ei suju. Sitä harmittelen, että hän ei salli meidän tapaavan lapsiakaan. Ovathan lapset kuitenkin poikammekin lapsia. Ja miniän vanhemmat varsin tiiviisti pitävät perheeseen yhteyttä. En osaa sanoa, miten olen miniää loukannut. Hän vain on ilmoittanut haluavansa olla rauhassa. Ja sitä hänen tahtoaan tässä on kunnioitettu aivan viimeisen päälle. Ja mitä tulee rahan antamiseen, niin minä ainakin muistan, miten onnellinen olisin nuorena ollut, jos jostain olisin jonkun ylimääräisen tonnin (markkoja) saanut, niin ajattelin ilahduttaa nuorta paria, kun kuvittelin, että hekin olisivat ilahtuneet. En suinkaan sen vuoksi heille rahaa antanut, että se olisi ovia heidän luokseen aukonut. KOen vain, että on parempi, että kaikin tavoin pysyttelen syrjässä, ehkä miniä kokee myös poikani tilille laittamani rahat ikävänä asiana. Siitä ei ole maininnut. Ehkäpä poika käväisee luonamme velvollisuudesta, ehkä ei. Olen hänet kasvattanut ottamaan huomioon muut ihmiset ja teroittanut sosiaalisten suhteiden tärkeyttä. Mutta tärkeintä kuitenkin on, että pojalla ja miniällä perheenä olisi onnellista, minä yritän puolestani järjestää oman elämäni tahollani niin hyväksi kuin se on mahdollista. Olen ottanut kummilapsen Unicefin kautta, saan siitäkin iloa, kun saan sieltä raportteja lapsen elämästä, vaikka omisen lastenlasteni elämästä en tiedä mitään, vaikka asuvat vain muutaman kilometrin päässä........
Jotkut haluavat tulla toimeen omillaan ja tuntea ylpeyttä siitä että pärjää ihan itse., vähän niinkuin vanhempikin polvi leuhkii aikaansaannoksillaan. Siis tonni. Turhaa mitään markkoja siihen tarkennat kun se on nykyään varmaan ostovoimana jo samansuuruinen euroinakin kun aikoinaan markkoina. Se voi olla jonkun matalapalkkaisen tuntipalkkalaisen käteen jäävä kuukausipalkka joskus, suomennettuna jos et itse rahan arvoa enää oikein hahmota. Enpä ainakaan itse ilahtuisi jos tuollaisia summia yhtäkkiä käteen työnnettäisiin. Ihan hieman on tyylitöntä.
- oooppp2
Joo, mulle tuhat euroa on iso raha, kuten aikoinaan oli tuhat markkaakin. Kun sen itse työllään hankkii. Ja sehän on helppo kokeilla, ovatko poika ja miniä onnellisempia, kun ei tyylittömästi rahaa heille anneta. Tänä päivänä sitä paitsi on niin hyvät sosiaalituet, että aina voi sossun luukulta hakea sitten loppukuusta, jos on niin ylpeä, ettei vanhemmiltaan halua rahaa vastaanottaa. Minä olisin kuollut häpeästä, jos olisin joutunut sossun luukulta rahaa kerjäämään. Mutta ehkä pojasta polvi paranee.
- voi ny helv....
Ainiin, se ainoa vaihtoehtohan oli että tilillä on se tonnin vaje, jostain se pitää saada, vaikka sitten sossusta. Ei ole mahdollista että ihmiset eläisivät siten että ne rahat riittävät, vaan jotain saturaisia ja tonneja jatkuvasti puuttuu. Se on niinku sillä lailla suunniteltu juttu ja vakio, monta vuotta ollut jo budjetti miinuksella joka kuukausi mutta kyllähän se raha jostain tippuu joten ei kannata mitään budjetissa muuttaa. Näinhän ne kaikki aina toimii.
Kyllä mä toisaalta luulen että paljon on halukkaita ottajiakin, joten kannattaa tunnustella maaperää jos tuntuu että raha polttelee taskussa. Sellaisia jotka ei yhtään hätkähdä jos ojennat vaikka kotigrillibileissä lahjaksi emännälle sen pari tonnia kun muut tuo vapaaehtoisiksi tuliaisiksi makkarapaketin ja saunavihdan, ja kummankaan, antajan tai saajan, mielestä mikään ei hommassa mene mitenkään pieleen eikä herranjestas ainakaan tyylittömäksi. Vain lahjavero on rajana, ja rahallahan siitäkin selviää..
- gisella2
Arvaa mitä, ketjun aloittanut anoppi? Päätöksesi on mitä luultavammin HELPOTUS KAIKILLE! Go for it äläkä vain marise.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1345345- 323327
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161867Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221830Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.191685Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta721542Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt111435Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?111326Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161317Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi201288