Täällä on nyt ollut enemmänkin keskustelua miesten haluttomuudesta ja olet ottanut kantaa asiaan mm. kommenteilla, ettei aina jaksa soutaa yms. Haluaisin kuulla sinulta vielä enemmän omaa näkemystäsi ja sitä, oletteko keskustelleet miespuolisten kavereittesi kanssa asiasta, että kuinka yleistä tällainen 'haluttomuus' miehillä todellisuudessa on, jos oikeasti rakastavat kuitenkin tyttöystäviään, vai onko edes mistään todellisesta ongelmasta kysymys? Mietin välillä, että olenko oikeasti todella seksin puutteessa vai pelkästään sen puutteessa, että mieheni haluaisi minua. Että yritänkö todella vain mahduttaa parisuhdettamme johonkin median luomaan muottiin, jossa täytyy köyriä tietty määrä viikossa, tai muuten suhteessa on jotain vikaa.
Oma mieheni ei halua minua enää kuin kerran kuussa, kertoo kyllä kovasti rakastavansa ja osoittaakin sen, ja hellyyttä ja läheisyyttä meillä on paljon. Toista naista en epäile. Ehkä meillä on kuitenkin ihan normaali hyvä suhde, vaikkei seksiä useammin olekaan. Jotenkin vaan huolestuin sen pikkuhiljaa vähenemisestä ja itselleni tuli pelko, että onko tämä nyt lopun alkua vaiko vaan tavallista 'taantumista'. Varmaan olen saanut mieheni vaan ahdistumaan jatkuvilla ehdotteluillani ja nyt en uskalla enää tehdä aloitteitakaan.
Haluaisin kuulla sinulta hieman enemmän pohdintaa aiheesta. Ja meillä molemmat saavat olla sellaisia kuin ovat, kumpikaan ei ole millään tavalla yrittänyt muuttaa toista tai muutakaan. Ellei sitä sitten lasketa, että olen vongannut mieheltäni enemmän seksiä kuin hän on ollut valmis antamaan. Kiitos jos jaksat analysoida asiaa.
Oma mieheni ei halua minua enää kuin kerran kuussa, kertoo kyllä kovasti rakastavansa ja osoittaakin sen, ja hellyyttä ja läheisyyttä meillä on paljon. Toista naista en epäile. Ehkä meillä on kuitenkin ihan normaali hyvä suhde, vaikkei seksiä useammin olekaan. Jotenkin vaan huolestuin sen pikkuhiljaa vähenemisestä ja itselleni tuli pelko, että onko tämä nyt lopun alkua vaiko vaan tavallista 'taantumista'. Varmaan olen saanut mieheni vaan ahdistumaan jatkuvilla ehdotteluillani ja nyt en uskalla enää tehdä aloitteitakaan.
Haluaisin kuulla sinulta hieman enemmän pohdintaa aiheesta. Ja meillä molemmat saavat olla sellaisia kuin ovat, kumpikaan ei ole millään tavalla yrittänyt muuttaa toista tai muutakaan. Ellei sitä sitten lasketa, että olen vongannut mieheltäni enemmän seksiä kuin hän on ollut valmis antamaan. Kiitos jos jaksat analysoida asiaa.
Vastaukset 31
Vanhimmat
vaikeahan tuota on sanoa mikä on kellekkin se "sopiva" määrä seksiä, koska ihmiset ovat kuitenkin erilaisia. itse tulen kyllä mainiosti toimeen sillä 1-3 kertaa viikossa. riippuen miten sitä sillä "kaudella" haluttaa. miksi sitä pitäisi harrastaa jos ei ihan älyttömästi kuitenkaan haluta? ei ole mitään kiintiöitä olemassa, minkä alle jos mennään niin suhde voi tällöin huonosti.
miksi sen pitää olla ylipäätänsäkkään mitään suorittamista? eikö sitä voi harrastaa rakkaansa kanssa milloin sattuu haluttamaan eikä tehdä siitä mitään suurta numeroa?
tietysti on hetkiä jolloin suostutaan seksiin "koska toista haluttaa", vaikkei sulla itselläsi mikään superpanetus olekkaan. onhan se ihan kivaa kuitenkin ja siitä toisen haluamisestakin syttyy itse leikkiin mukaan.
ihmiset yleensä tekevät näistä asioista kauheita ongelmia itselleen. miksi pitää analysoida ja etsiä piilotulkintoja asioista joissa niitä ei ole? tietenkään ei pidä alistua siihen että sulla on ns "seksuaalisesti" paha olla, mutta jos ei kuitenkaan ole niin miksi harrastaa seksiä väkisin jos sitä ei edes "kaipaa"?
yleensähhän pitkässä suhteessa se oma nainen ei ole enää niin uusi ja jännittävä asia, että häntä niin usein haluaisi. vaan tällöin keskitytään enemmän omiin juttuihin ja muuten suhteessa olemiseen. ei se seksi poissa päiväjärjestyksestä tietenkään ole, mutta sitä kun on tällöin paljon muutakin tekemistä ja haluaa rentoutua ihan muuten vain. aivan normaalia.
sitä kun voi ottaa toista huomioon muillakin tavoilla kuin seksiä harrastamalla!
No näinhän se on, puhut asiaa. Välillä minulla on ns. selkeämpiä kausia, kun en ota asiasta stressiä, ja välillä taas saan mietittyä itseni kauheaan ahdistukseen tämän asian vuoksi. Ja omassa päässänihän tämä ongelma ilmeisesti on, kun nimenomaan teen siitä ongelman miettimällä asiaa aivan liikaa. En tiedä miksi se on niin vaikeaa vain yrittää asian olla ja mennä omalla painollaan.
Jotenkin jo stressaan etukäteen sitäkin, että mitä jos käykin niin, ettei mieheni halua minua kohta enää ollenkaan. Ja tiedostan senkin, että tämä on ihan järjetön ajattelutapa - jos niin kävisi, niin minkäs minä sille mahtaisin. Hohhoijaa. Taidan olla vain tyypillinen liikaa asioita analysoiva nainen :) Onneksi edes hetkittäin tiedostan sen itsekin. No, yritän petrata - kiitos vastauksestasi!!
Anteeksi, että otsikoinnista huolimatta tunkeudun intiimille alueellenne mutta aihealue on minuakin hieman ihmetyttänyt.
Naiset syyllistävät itseään!
Olen toiminut erittäin monessa miehisessä työympäristössä mutta kertaakaan, yhdelläkään miehellä, ei koskaan ole ollut potenssi ongelmia = eivät ole puhuneet.
On se vaan niin arka paikka.
Äänessä ovat olleet rehvakat "panomiehet".
En puhunut minäkään vaikka olenkin hölösuu.
10-vuotta sitten, joutuessani aloittamaan eturauhaslääkityksen, elin 6:n viikon impotenssikauden. Kamalaa aikaa enkä vahingossakaan missään enkä kenellekään edes vihjaissut siihen suuntaan.
Vasta jälkeen päin pystyin naureskelemaan sille.
Vaimo ymmärsi asian hyvin. Olimme silloin 59 / 54.
Tuon jakson jälkeen muutin muutenkin elämäntapojani. Luovuin kotona täysin alkoholista ja aloitin intensiivisen kuntoilun.
Sitten tuosta oman vaimon mielenkiinnottomuudesta.
Kyllä minulla asia on päin vastoin. Tunnemme toisemme ja toistemme mieliteot ja oikut.
Kaunis, sopivan itsevarmasti liikkuva nainen hivelee silmää mutta viime kädessä saattaisin stressaantua sellaisen kanssa.
Johtopäätös. Vaimon kanssa ei tarvitse jännittää ja nuoruuden himo on muuttunut ikärin nautiskeluksi jossa kaverin merkitys on kasvanut.
Miehillä saattavat suorituspaineet aiheuttaa häiriöitä jos niitä ei osaa käsitellä ja asennoitua rennosti.
Yhteenvetona sanoisin naisille, että jos parisuhde on muilta osin suunnilleen kunnossa niin miesten "mietous" on pitkälle heidän omaa tuotantoaan.
Ps. Vaimoni on 65-vuotinen, ei siis enää mikään ruusu mutta se ei ole ikään este, ei edes haitta!
Anteeksi vielä kerran julkeuteni mutta miesten rehellisiä mielipiteitä näkee harvemmin näillä palstoilla.
Kiitokset sinullekin! Ja otsikoinnista huolimatta olisi mukavaa saada tähän enemmänkin miesten mielipiteitä. Asia taitaa todella olla niin, että naiset stressaavat asiasta liikaa ja ylianalysoivat - eri asia sitten tietenkin ne tapaukset, joissa on kyse uskottomuudesta tai muuten vain totaalisesta välinpitämättömyydestä toista kohtaan. Meilläkin kuitenkin kun läheisyys muuten ei ole vähentynyt mihinkään.
Olen ajatellutkin asian olevan juuri näin, että tässä seksuaalisuutta ylikorostavassa maailmassa miesten on varmaan vaikeaa myöntää itselleen saati sitten toisilleen, että he eivät olekaan sellaisia sonneja kuin heiltä yleisesti ottaen odotetaan. Panojuttuja kyllä mainostetaan suureen ääneen jätkäporukassa, mutta kukapa siinä sitten heittäisi sen ensimmäisen kiven ja sanoisi, että itse asiassa ei olekaan mitenkään erityisesti 'pillun perään' ja pärjää vähemmälläkin. Helpompi yhtyä siihen retostelevaan laumaan. Ja nyt kun kavereiden juttuja olen kuunnellut ja näitä palstoja lukenut, huomaan, etten todellakaan ole yksin tässä tilanteessa vähemmän haluavan miehen kanssa.
pöh kyllä meidän porukoissa ei ainakaan ole "pilluhommat" mitenkään kerskailemisen aiheita, vaan todellakin on vaikka mitä muuta puheenaihetta.
JOKAINEN kun sen tietää, että kiihkeän alun jälkeen ei se peittokaan heilu enää sen alun malliin!
naisilla nyt on vaan joku outo päähänpinttymä, että kaikki miehet muka ajattelee ja haluaa seksiä kokoajan. tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. tietysti sitä uutta ja jännittävää ihmistä haluaa panna suhteen alussa sinkkukauden jälkeen paljonkin, mutta kyllä se tasoittuu normaaliksi sitten suhteen aikana.
Tuntuu kyllä aika todelta tuo että äijäporukassa heitetään läppää panemisesta ja retostellaan siihen malliin että sängynjouset saa säännöllisesti kyytiä, vaikkei pitäisi paikkaansa lainkaan.
Olen nimittäin melkoisen monta kertaa istunut iltaa miesporukassa, kun miesvaltaisella alalla olen. En väitä että _kaikki_ miehet höpöttäisivät seksijuttuja jatkuvasti, mutta oman tuttavapiirin miehet ovat kovia puhumaan p*llusta.
Oma miesystäväni on myös mieluusti heittämässä seksistä juttua kun kavereittensa kanssa ovat iltaa istumassa. Mukana olleena tiedän varmuudella että eipä hänen tule mainittua, ettei seksi hänelle itselleen meinaa oikein maistua. Pikemminkin vihjailee siihen suuntaan että seksiä olisi runsaasti.
Naiset yleensä voivat keskenään jutella jos halut on kadonneet, mutta miehet ei taida porukassa moisesta veistellä. Ihan ymmärrettävää kyllä, mutta vähän ihmettelen silti miksi täytyy väkisin koettaa ylläpitää sitä mielikuvaa omien kavereittensa edessä, että seksiä harrastettaisiin paljon - kun ei kerran harrasteta. Tietenkään en koskaan sanoisi miehen kavereiden kuullen mitään siihen suuntaan vihjailevaakaan, jos mies haluaa esiintyä kavereittensa silmissä viriilinä niin ei se ole multa pois.
Runsaimmillaan tapasin kerskumista Ruotsin poikamiesparakeilla 60-luvulla.
Pullistelu näyttää liittyvän sakä ammatilliseen, että koulutukselliseen tasoon.
Toimihenkilöjoukossa pullistelija on jo harvinaisuus.
Kiihkeä alku saattaa eri ihmisillä olla erilainen. Oma kiihkeä alkuni ajoittui poikamiesvuosiin Ruotsissa.
Niden jälkeen alkoivat elämänarvoni asettumaan toiseen järjestykseen.
Legenda ensimmäisen aviovuoden ajan herneiden pullotuksestakaan ei välttämättä pidä paikkaansa.
JOKAINEN tietää, että työ- ja toimeentulohuolet, työ- ja paikkakuntien vaihdot, perheen lisäykset yms. vaikuttavat aktiivisuuteen.
Jäädessäni 12:n komennusvuoden jälkeen kotiin pätkätyöläiseksi avautui minulle uusi mahdollisuus itseni toteuttamiseen.
Putken pää 57-vuotisena poisti viimeisetkin esteet ja kotiraitistuminen yhdessä kuntoilun aloituksen kanssa osoitti 59v alkaen mahdottoman mahdolliseksi.
Tosin minun on otettava huomioon 65-vuotisen vaimoni mielihalut.
Minut on ohjelmoitu 50-luvun saunakulttuurin malliin. Hyvä niinkin.
Kalenteri jo osoittaa minun olevan loppusuoralla. Saa nähdä mihin kiri riittää.
Eri vaiheita on elämässä ollut ja olen oppinut välttämään yleistyksiä.
lifem olet vielä nuori ja "kokematon", vaikka annatkin asiantuntijaneuvoja ongelmaan kuin ongelmaan.
Nuoret neuvovat nuoria, mutta kun ikää ja elämää karttuu niin moni asia valkenee!
Kokemus on paras opettaja!
järkeä saa myös välillä käyttää. suurimmalla osalla ihmisistä kun tämä oman järjen käyttö on totaalisen hakusessa!
meilläpäin "retostellaan" yleensä sillä pihtaamisella! ;)
Lifemocker, sanot että sulla on seksiä noin 1-3 krt/viikko? Mutta ota huomioon että sun tilanne onihan totaalisesti toinen kuin aloittajan!
Sun Pumpattava Barbara on aina valmis kun sitä haluat, ja kädet on käytössä koko ajan!
Aloittajalla on ihan oikea lihaa ja verta oleva kumppani, omin haluin ja ajatuksin, se on suuri ero! Et voi verrata omaa peitonheilutustas aloittajan tilanteeseen!
ei kannata sun lotota tänä vknloppuna ;)
Pitkässä parisuhteessa seksi muuttuu rutiiniksi, jota toistetaan samalla tavalla.Joskun toinen osapuoli on tässä tavassa 'tappiollaä siis mukautuu sellaiseen seksiin, joka on enemmän toisen mieleen.
Riko ja lopeta nyt suhteessa olevat seksin rutiinit! Vaatii hieman rohkeutta etsiä uusia juttuja, uusia puheita ja tapoja. Mutta sillä tavalla seksi voisi saada virtaa.
Ikävää on puhumattomuus, tai kainostelu. Vaatii rohkeutta vähän!
Oma kokemukseni on kivuliaampi, näin.Toinen osapuoli voi esim toistaa että 'inhoaa vaimoa joka pukeutuu seksihepeniin', 'inhoaa pitkää seksisessiota'.. Vaimo ei sitten pukeudu ja yrittää olla nopea. Lisää määräyksiä, ja lisää -> lopulta vaimo käyttäytyy kovin seksittömästi, kun väärinluulee mitä oikeasti haetaan. Näin kävi meillä, mutta meille syy olikin sitten miehen uskottomuus, ja nuo puheet olivat torjumista, kun ei halunnut seksiä kotona, koska nai ilman kondomia muualla, ja pelkäsi itse avioseksiä.
Olen yrittänyt ehdottaa miehelleni uusia juttuja, poikkeamista kaavasta, sanonut, että olen valmis kokeilemaan lähes mitä tahansa, jos hänellä jotain on mielessä. Mutta ei, hän on meistä se, joka haluaa perinteistä lähetyssaarnaajaa - ja nyt ei siis enää juuri sitäkään. Ei sillä, että pidän itsekin hyvin "perinteisestä" seksistä, mutta olen avoin myös uusille ehdotuksille. En tiedä, onko hän ehkä jotenkin estoinen asioiden suhteen. Muutaman kerran olen ottanut tämän haluamisasian puheeksi, mutta nykyisin se johtaa vain riitelyyn. Hän on sanonut, että hänen mielestään elämässä on muutakin kuin seksi, ja että hän ei kuitenkaan missään tapauksessa halua ketään mutta ja rakastaa vain minua. Eikä minulla ole mitään syytä epäillä tätä, muusta käytöksestä päätellen.
Vaikeaa. Kummasti tähänkin kuitenkin tottuu. Nyt ajatus seksistä kerrasta kolmeen viikossa tuntuisi suorastaan juhlalta! Tai edes kolme kertaa kuukaudessa. Mutta näillä mennään.
vinkki: älä ehdota - toteuta se "ehdotus"! ;)
Aiheesta tänään Iltasanomissa, tässä linkki juttuun
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288558488442.html
ei ole listattu sitä "ei vain kiinnosta tällä hetkellä"
naurettavaa alkaa heti syyttämään jotai hormoneita tai erektiota jos ei vaan samallalailla nappaa nainen "enää" kuin silloin suhteen alussa!
jokainen parisuhde kun kuitenkin "väljähtyy" mutta se riippuu sitten siinä suhteessa olijoista, että miten paljon!
Totta mutta jos se "ei vaan kiinnosta tällä hetkellä" kestää valovuosia niin ehkä siihen on olemassa jokin todellinen syy taustalla. Tosin ihmisten seksuaalisuus on muutenkin erilaista, siinä missä jotkut haluaa seksiä tiuhaan niin toinen selviää vähemmällä ja joillekin oikeasti riittää se kerran kuussa. Harmillista tietty jos pariskunnalla on erilainen seksintarve, tuleehan siinä ryppyjä rakkauteen aika helposti.
Hyvä liite! Siinä ne asiat tiivistettyinä ovatkin.
Ikääntyessä ovat elämäntavat ja suhde kumppaniin avainasemassa.
Itselleni on alkoholi myrkkyä.
Edellisten 3:n viikon aikana tissuttelin vähän mutta päivittäin aamusta alkaen.
Koko aikana viisari värähti vain kerran.
Erektiohäiriö! Kyllä niitä esiintyi satunnaisesti jo melko nuorena.
Nyt kun ko. ilmiö esiintyessään liittyy ikääntymiseen niin tarvittaessa käytämme mekaanista viagraa.
Vaimo pyöräyttää ohuen nyörin kivesten ja siittimen tyven juureen sopivaan tiukkuuteen sulkematta kuitenkaan rööriä.
Ei ole tullut huteja eikä ole paineita.
Ei välttämättä "väljähdy" mutta muuttuu luonteeltaan.
Minusta on masentavaa jos jo sinun ikäiselläsi on "väljähtymiskokemus"!
tottakai jokainen suhde muutaman vuoden jälkeen on erilainen kuin silloin ensimmäisenä vuotena
Sitäkin olen yrittänyt - huonolla menestyksellä. Olen kokeillut ties mitä erilaisia lähestymistapoja, hellästä lähestymisestä suoraan suihinottoon, mutta kun siinä tilanteessa kirjaimellisesti työnnetään pois, ei ihan hetkeen ole taas kovin haluttu olo...
tottakai miestäkin pitää lämmitellä ensin, ennenkuin aletaan hommiin!
aivan niinkuin naistakin pitää! ...jotkut naiset vaan tätä eivät ymmärrä, koska heillä on väärä käsitys, että miehet muka olisivat aina valmiita!
No mutta kuten sanoin, olen kokeillut ties mitä. Perusteellisesta lämmittelystä suoraan toimintaan. Ja mikään ei toimi. Miestä ei vain saa sille tuulelle, jos hän ei ole sillä jo valmiiksi.
Tuo oli minustakin uskomatonta!
Halukkaille löytyy keinoja, mutta viagra ei sovi monellakaan ikäihmiselle terveyssyistä.
sitten vain täytyy todeta, että teillä on joko parisuhteessa menty eri suuntiin jo jonkun aikaa, ettette ihan älyttömästi enää "puhalla yhteen" eli ole ns "oikea pari" enää tai sitten toinen vaihtoehto on se, että teidän seksuaaliset tarpeenne ovat vain tyystin aivan erilaiset!
Lifemocker, oletko parisuhteessa? jos, niin kuinka paljon on suhdetta takanapäin?
suhteita on takana. tällä hetkellä toivottavasti suhteeseen päin tämä homma matkalla :)
Käy sääliksi sitä naista joka on Lifemockeriin erehtynyt. Nainen pystyisi varmasti parempaankin kun huutelevaan tyhjään tynnyriin Napoleon kompleksilla joka kuvittelee olevansa muita parempi.
käy sääliksi sinua ja ihmisiä jotka joutuvat sinun kanssasi olemaan tekemisissä, jos oikeasti ajatusmaailmasi on tuollainen, ettet tajua todellisuudesta ja elämästä yhtään mitään... mutta tuskin kukaan noin pihalla olevan henkilön kanssa haluaa paljon hengaillakkaan, siksi varmasti nytkin koitat nostaa tässä itseäsi yläpuolelleni (ja sori vaan, siinä aika surkeasti epäonnistuen)