Pitääkö olla komea, rikas, pitkä, paljon omaisuutta, vai kelpaako työtön tavis joka on kunnollinen kuitenkin, kohtelee hyvin, ei mielenterveys ongelmia. Ei ryyppää siis usein ja on harrastuksia? Paljon on meinaan yh-naisia tuolla suomi4 treffeissä.
Minkälaisen miehen yksinhuoltaja nainen haluaa?
kysyn vaan
58649
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Semmottinen ihan tavallisen näkönen,,siisti ulkonäkö kaikinpuolin.Mammonaa ei niinkää tarvis olla,kunhan omillaa pärjää eikä minun jääkaapilla jatkuvasti roiku.Lapsiallerginen ei saa olla ja eläimetkin sallii.Semmottinen mies jolla omat ajatukset järjestyksessä ja pystyy ottamaan toisetkin huomioon.
Niinpä niin,,,onhan meitä äitejä,,kuka etsii mitäkin,,kuka löytää,kuka ei.....Mut kuka huolii oikeesti äipän jolla tenavia?????
mieluummin kyllä työssäkäyvä, mutta ihan normi palkalla ja muutenkin edellä kuvatunlainen kunnollinen tapaus. Paljon siellä näkyy tavis miehiä olevan, vaan eipä tunnu tavis yh kelpaavan..
Sanoo HEP kun kelpaa tavis äippä,,,,,Oon ihan samaa mieltä,että ei tunnu kelpaavan ihan tavallinen äitee,,,,Olkaa miehet hiljaa siellä nojatuoleissanne ja lopettakaa se ruikuttaminen!!!!!
Tavallaan hep. Olen ihan supisuomalainen työssäkäyvä rauhallinen mies, tosin joskus vähän jääräpäinen. Myös raitis ja savuton ja elämä kaikinpuolin reilassa ja raiteillaan. Tosin tulotasoni on huono (vähän alle 40.000/v) ja olen muutenkin ruumiinrakenteeltani tällainen vähän pullukan puoleinen, joten se siitä.
Tavis on pop, eikä äitiydessäkään mitään vikaa ole. Harvinaisen luonnollinen asia itseasiassa. Vaikea uskoa että tuollainen ei kelpaisi kenellekään. Tuo on vain sinun oma uskomuksesi ja ehkä siksi et kelpaakaan?
Kelpaanko minä kun, minä käyn töissä mut en saa palkkaa. Olen tälläne rauhallinen enkä juopottele. Mulle kelpaa kyllä tavis nainen jolla lapsi ja minä pärjään aina omillani.
Et sanonut HEP,mutta kerroppa vähän enempi taustoja,,,,,
Olen orpo yksin eläjä. Mulla ei ole edes vanhempia
Komea-Barbin Kenillä kukaan mitää tee,,,,Rikas-kunhan nyt saa kaappiin valon seuraksi vaikka maidon,,,,Omaisuus-mitä se mulle kuuluu paljonkos sitä velkaa on kunhan ite maksaa velkasa,,,,Pitkä-miksipä ei pätkä,,,,,HEI HALOOOOO MIEHET!!!!!Ehkä joo joillekkin naisille on tärkeätä että mies on kuin mallinukke komeine hampainee ja omaisuutta ku Roope Sedällä jonka siivellä elää,mutta me tavalliset jotka taistelemme arjesta selviten siitä ihan hyvin ilman muitten apuja,meille kyllä kelpaa mies joka on ihan oikea MIES!!!
Niin että lyhyesti sanottuna,ei kaikki naiset ole rahan perässä,vaan etsii vierelleen toista joka on oikeasti läsnä.....
Mutta kelle naiselle kelpaa yh-isukki, kysyn vaan... Tuntuu ne lapset olevan pelote myös toisinkin päin!
mitään mutta jos kummatkin on yh:ita, eli lapset on enimmän osan aikaa molemmilla niin siinä tulee vaan jonkinmoiset käytännön esteet, että miten sitten järjestetään yhteistä vapaata ja kumman luona millonkin ollaan, jne. hankalmpaa. Melkein jomman kumman pitäs olla vaan ns. etävanhempi (tai lapseton) että homma vois käytännössä toimia.
Kelpasi silloin kun olin itsekin yh. Seurustelin yhteishuoltajaisän (lapset puolet ajasta isällä, puolet äidillä) kanssa puolitoista vuotta ja yksinhuoltajaisän (lapset äidillään max joka toinen vkl) kanssa yhdeksän kuukautta.
Kumpikaan suhde ei kaatunut lasten olemassaoloon sinänsä, mutta jälkimmäisen loppumiseen vaikutti jonkin verran se, että ko. mies yritti saada minusta uutta äitiä lapsilleen (3), siis kurinpitäjää, kokkaajaa ja leikittäjää. Tämä selvisi minulle vasta siinä vaiheessa, kun tavattiin lasten aikana eli vasta seurusteltuamme jo useamman kuukauden.
haukoti haukoti,om kelvannu jo 6kuukautta ja 2 viikkoa,eräälle yh-äipälle,lapsia 3,juttu luistaa,kuunnellaan ,ymmäretään välillä toisiamme sanomattakin ja olen hyväksynyt lapset,keskustelemme kaikesta,maan ja taivaan väliltä kaikista asioista,tunne-elämä toimii samoin
Totta tuokin että naiset juoksevat lapsia karkuun jotta ei vaan räkä jää hihaan kiinni tai muuta vastaavaa.Tuttavia on jotka ovat sanoneet suoraan ettei heitä kiinnosta miehet jos kotoonta löytyy riippakiviä.Ja heistä ei piikaa taloon tehdä....No,,tuloksena on että eipä heilläkään ole pysyvää suhdetta siltikään.
Itsellä on kokemuksia yh-ispästä,,,mukavat muistot jäi,,,,tie vaan lähti toiseen suuntaan...
Sen olen huomannut, että lapset ajatellaan juurikin "riippakivinä" ja nähdään vain oletuksena räkänokat ja kaupassa itkupotkuraivareita saavat pennut. Olkoonkin, että todellisuus on täysin jotain muuta. Ei, vaikka yh-isukki olisikin kouluja käynyt, hyvin toimeentuleva ja elättää itse oman perheensä ja jää vielä rahaa sukanvarteenkin. On ne vaan hirveitä mörköjä nuo lapset... :D Eipä siinä, en itsekään kyllä haluaisi olla tekemisissä yhtään sellaisen naisen kanssa, joka ei lapsista pidä. Hyvä vaan, että pysyvät poissa.
Se on kyllä kumma juttu,että meistä kasvattajista ajatellaan kurjasti,,,Voi olla ja onkin että joukossa on niitä jotka hakevat taksikuskia ja remppareiskaa ja elättäjää perheelle pilaten muitten maineen tuolla ajatustavalla.Me jotka emme hae kumppania noilla kriteereillä,olemme varmasti menettäneet monta hyvää juttua koska meidät on mustamaalattu,,,
Ovat vielä vaativampia kuin lapsettomat, ei kelpaa ellei ole rikas ja kokenut rakastaja. Vähäisen tai olemattoman kokemuksen omaavat ja juuri toimeentulevalla palkalla olevat miehet eivät kelpaa.
Mun veli rakastui yh-äitiin. Tän äidin lapsi oli oikein kauhukakara mut ovat olleet yhdes jo 7-8 vuotta ja niil on omakin lapsi jo. Monelle miehele kelpais varmaan yh-nainen mut naiset harvemmin haluaa tutustua edes miehiin.
Eikös sinun veljesi ole se kamala juoppo? Ainahan sinä sitä haukut ja vertaat itseäsi siihen. Miten se nyt kuulostaakin niin esimerkilliseltä...?
joo, mut koitan tehdä asiat päinvastoin kun veljeni. Ja en kyllä pidä veljeeni esimerkkinä kenellekkään. Tarkoitin vaan et kummasti ne alkoa käyttävät miehet kelpaa naisille mut tällänen jolla on muitakin harrastuksia kuin se juominen niin ei kelpaa.
Tuskin työtön kelpaa ainakaan vaikka naisella ei edes olis lapsia. Naiset vaan puhuu et tää ja tää kyllä kelpaa mut sitten jos ottaa yhteyttä niin mitään ei kuulu.
Niiin,itse voin myöntää että minulle ei kelpaa yh-äiti.Ihan siitä syystä että epäilen kuinka elämä tasottuisi jos suhde menisi pitemmälle.Ja tarkoitan tällä nyt sitä että kuinka saisin loppujen lopuksi osallistua esim.lapsen kasvatukseen.Olisinko ns.tasavertainen kasvattaja/vanhempi vai saisiko lapsen äiti aina lopulta viimeisen sanan?Mitenkä ratkaistaisiin minun ja äidin väliset näkemyserot lapsenkasvatuksessa?Nämä ovat suurimpiä kysymyksiä tuossa asiassa.
Tietysti myös finanssipuoli tulee mieleen eli kuinka perheen kustannukset jaettaisiin.Tällä viittaan edelliseen kasvatuskysymykseen.En siis halua olla mikään pelkkä rahapussi äidin ja lapsen elämässä vaan ihan aidosti tasavertainen kumppani sekä kasvattaja.
Olen kerran aikaisemmin heittänyt tämän saman kommenttin tälläiseen ketjuun ja eräs yh-äiti sanoi sen hyvin"minä kasvatan lapseni eikä miehellä ole siihen sanan valttaa".Tämä lausumus vain herätti enemmän epäilyjä,olenko sitten oikeilla jäljillä,kun ohitan yh-t suoraan.
Ei minullekaan kelpaisi enää yh-isä, joten ymmärrän hyvin pointtisi.
Silloin, kun itse olin yh, oli itsestäänselvää, että kasvatan lapseni yksin (isänsä oli toki mukana kuvioissa, meillä oli hyvät välit ja hän hoiti lasta enemmänkin kuin papereihin kirjattu joka toinen viikonloppu) ja että arkea jaetaan yhdessä jonkun kanssa vain lomilla. Kustannuksista ei siis ollut tarve edes keskustella, kun ei asuttu saman katon alla. Useimmat seurustelukumppaneistani olivat itsekin yh/yhteishuoltajaisejä, vain yksi pitkäaikainen kumppani oli sinkku, eikä ollut ajatustakaan, että hän alkaisi leikkiä lapselleni kasvattajaa tai hoitajaa. Kyllä se oli meidän aikuisten välinen suhde, lapsen silmissä hän oli vain "äidin ystävä", joka vietti paljon aikaa kanssamme mutta jonka oma koti oli toisaalla.
Nyt, kun oma lapsi on aikuinen, sama periaate toimii toiseen suuntaan: etsin ikäistäni miestä, jolla on aikuiset tai ainakin isot lapset. En tosiaankaan enää jaksaisi elää pikkulapsielämää.
Eikä lasten elämää pidä sekottaa satunnaisilla kumppaneilla. Kotileikkiä kannattaa leikkiä vasta sitten, kun molemmat ovat ihan tosissaan ja on tunnettu jo useita kuukausia, mieluummin vuosia.
Aivan, enpä itsekään antanut lasteni tavata seuralaisia joiden kanssa jutut päättyi parissa kuukaudessa. Nyksä on jo tavannut lapset, samoin minä hänen.
Tuo "on tunnettu" on suhteellinen aika, se riippuu olennaisesti mitä siinä suhteessa puhutaan. Jos molemmat pystyvät puhumaan syvimmistä tuntemuksistaan ja mietteistään ja luottaa toisiinsa 100% niin aika voi olla kuukausiakin. Jotkut ovat suhteessa vuosia tai jopa vuosikymmeniä mutta kumppani jää silti etäiseksi, ei sitä tunne jos ei puhu niitä syvimpiä juttuja halki :)
Mutta siis pointtini oli ettei lyhyiden heilastelujen saa antaa sekoittaa muksujen päätä..
Samanlaisen toisen huomioonottavan ja rakastavan ihmisen, kuin kuka tahansa.
Sekä tasaveroisen, eli ei mitään autokuskia ja remonttireiskaa.
Itse en yksinhuoltajan kanssa seurustelisi. Mielummin yksin, kuin toisten muksuja katellessa. On niitä sinkkujakin. Musta yh:t kuuluu toisten yh:oiden seuraan.
Minulle kelpaisi työtönkin mies, jos ei ole saamaton/ passiivinen. En haluaisi muuttaa yhteen ennen kuin oma lapsi on taysi-ikäinen ja omillaan. Ei vain ole osunut sellaista miestä kohdalle, joka haluaisi pitää oman asuntonsa ja silti vakiintua = tyytyä vain yhteen naiseen. Tarjolla vain niitä joilla kiire saman katon alle ja niitä jotka ei sitten oikeasti halua sitoutua.
Hakusessa siis mies jolla lapset jo vähintään teinejä, kuten omakin lapseni on. En enää jaksa mitään pikkulapsiarkea. Polttaa ei saa, eikä juoda humalahakuisesti kuin enintään kerta vuoteen (pikkujouluissa tmv) eikä myöskään kotona saunakaljojen lipittämistä. Liikkua ja ulkoilla pitää mutta ei tarvitse olla himourheilija. Mieluummin kotona ja luonnossa viihtyvä, kuin hyperaktiivinen seura- järjestömies. Ulkonäöllä ei ole väliä, kunhan on pitkä ja hiukset päässä. Ei mitään tatuiointi-prätkä-kovista, mieluumminen Pertti Perusinsinööri : ) Onkohan sellaisia enää vapaana missään?
Hei, kuvailit juuri melko tarkkaan minut. :) Ainoina eroina se, että alkoholia en käytä oikeastaan ollenkaan ja vaikka tukka on kyllä päässä ja hyvin tuuheakin, niin se on hyvin hyvin lyhyenlainen. Moottoripyörällä olen joskus ajellut, mutta se oli sellainen hyvin siistin ja kiltin mallinen. :)
Moottoreistä kyllä pidän, vaan en pyöristä ; D Kuten varmaan arvasit, mainitsin asiasta lähinnä siksi että jotkut naiset nimenomaan pitävät sellaisista ronskeista kaapinkokoisista tatuoiduista kaljuista moottoripyörällä ajavista miehistä... Minun miesmakuni on lähempänä Lenni-Kalle Taipaletta ja Nilesia Frasier- sarjasta. Hieman pidempänä versiona vain : )
Haaveilemani harmaasilmäiset rauhalliset insinöörit eivät minusta koskaan kiinnostu, vaan vedän puoleeni noita tatuoituja motskarimiehiä ja muusikko- renttuja. Olen sitten mieluummin yksin kuin vääränlaisen miehen kanssa. Olen päällepäin räväkkä ja ulkonäöltäni persoonallinen, kai sitten inssit ja nörtit sitten kavahtavat tällaista "ei niin Marttaa"? Ulkoisesta olemuksesta huolimatta olen vakaa, raitis, kotona viihtyvä ja jalat maassa. Oikeastaan ulkoinen olemukseni ja sisin on vastakohtia, mikä hämmentää miehiä. Moni onkin sanonut että olen aivan erilainen kuin minkälaiseksi minua luulivat.
Kun vielä tähän ulkoisesti huomiota herättävään persoonaan lisätään raittius, avioero ja sen jälkeinen yksinhuoltajuus, vaikea on miestä mistään löytää. Baareissa en käy ilta-aikaan ja lenkkipolulla minulle hymyilee vain isäni ikäiset miehet.
Oho, vedänkin aiemmat sanani osittain takaisin, kun itse satun kuitenkin olemaan sitä kaapin kokoista kaliiberia. :)
Paha sanoa muiden mieltymyksistä, kun se on kuitenkin aika yksilöllistä mistä kukin pitää. Omasta mielestäni sopivassa epämarttamaisessa räväkkyydessä ja persoonallisuudessa ei ole yhtään mitään pahaa. Ne harmaat ja ujot insinöörit voivat kuitenkin kuvitella, etteivät ole sitä sinun tyyppiäsi, jos et sitä ole heille mitenkään ilmaissut.
Noh, tämä tuskin lohduttaa, mutta joillekin naisille tuntuu riittävän hylkäysperusteeksi jo se, että on ylipäätänsä joku perhanan insinööri. :)
mulle kelpaisi siis joko yh-isi tai sitten lapseton mies, joka ei halua omia lapsia. Mä en halua enempää lapsia, mulla on yksi. Ja tosiaan haen aikuisen ihmisen parisuhdetta eli mieluusti pidettäisiin omat kodit ja voitaisiin vierailla puolin ja toisin. Toki lapsen / miehen lasten kanssa voidaan yhdessä reissata tai tehdä muuta, mutta lapsen kasvatuksesta vastaa pääasiassa minä ja ex-mieheni, joka on kuitenkin ihan hyvä isä lapselleni. Olen korkeastikoulutettu, hyvässä työpaikassa, pidän huolta itsestäni joten samanlaiset arvot ovat aina bonusta.
haluan että mies edustaa samoja elämänasenteita kun minä eli pitää huolta itsestään (liikkuu ja syö terveellisesti), pitää mua hyvänä ja arvostaa minua. Tietysti työssäkäynti on ihan plussaa mutta jos elätät itsesi muuten niin eikait sillä niin väliä. Ulkonäöllisesti pitäisi olla pidempi kun minä (en vaadi mahdottomia, olen 165 cm :D). Ihan perustyyppi täälläkin on hakusessa, jalat maassa, välillä voi vähän hullutella, niin teen minäkin. Positiivinen elämänasenne. Vapaaehtoisia??
Tiivstettään tekstisi;
-yh-isi/lapseton mies joka ei halua lapsia
-Ei saman katon alle muuttoa,omat asunnot
-kasvatukseen ei mies saa puuttua
-mielellään korkeasti koulutettu,hyvässä työpaikassa nauttien hyviä etuja
-likkuu ja syö terveellisesti
-yli 165cm pitkä
-positiivinenasenne
Nyt esinnäkin,itse jään kaipaamaan syvempää analyysiä persoonasta,niin etsimäsi miehen kuin omastasikin.Minkälaista ihmistä oikeasti etsit?Vai meinaatko että kun nuo natsaa niin kyllä sieltä hyvä poka tulee...niinkö?.
Ja pakko sanoa että hieman pinnalisilta tuntuvat osa,toivomus korkeastakoulutuksesta ja liikkunallisuudesta=ei tod.näk. läski.
Toisekseen,mihin tarvitset miestä,et halua asua samassa asunnossa etkä toisaalta kasvattaa lapsia yhdessä.Mitä yhteistä teille oikeastaan jää,satunnaiset tapaamiset lastenhoidon keskellä??
Mutta,tätähän tämä on nykyään,teenäisyyden huippuja suurin osa parisuhteista.Tai,"parisuhteista",joissa kaksi yksitäistä ihmistä.
No minä olen sua sentin pidempi ja ihan perus mies. Elätän kyllä itseni, olen työtön mut jotain pätkätöitä välillä oon tehnyt. Kesällä yleensä on jotain remppa hommia tiedossa. Lapsia ei ole enkä varmaan niitä tee enään. Salilla käyn usein joten olen aika hyvässä kunnossavaikka hiukan ylipainoo on. En ole niitä kaikkein puheliaimpia miehiä vaan tällänen rauhallinen ja ajatteleva yksilö.
Se on ainainen ongelma et ei asuta lähellä jos löytäis jonkun sopivan.
No minä en ainakaan sopisi kenenkään muksuja katselemaan, se vaan menee
niin, että joskus haluan omia ja enkä mitään sekamuodostelmaa.
En halua semmosta mut haluun tämmösen...Ei saa olla tuota eikä tätä...Mut kuitenkii kelpaa ihan sama....Ottakaa nyt sitten selkoa kuka haluu ja mitä????Itse kyllä tiedän mitä haluan,ongelma on vain se että karkuu juoksee ja lujaa,koska on lapsiallergiaa liikenteessä!!!!!Tai sitten jos löytyis sopiva,kilometrit estävät koko jutun....Rakennetaankos oma SinkkuSaari????Ni eiköhän ala pareja löytymää...Kun ei täältä ketään löydy edelleenkään....
Ja nimenomaan yh-sinkkusaari, niin katotaan kuinka moni sinne eksyy. Onpahan ainakin silloin jo heti kättelyssä kaikilla osapuolilla selvillä, että näillä on ihan oikeasti jälkikasvuakin olemassa...
Joo ei ainakaan vielä ole kohdalle sattunut avoimella mielellä oleva naista, joka osaisi arvostaa ja ymmärtää pienten ihmisenalkujen elämän opettelua. Joku ylempänä kirjoitti, että olisi omat asunnot ja satunnaiset tapaamiset. Itelle taasen parisuhde merkitsee saman katon alla asumista, mutta yhteenmuutto tapahtuu vasta silloin, kun aikuiset on varmoja tunteistaan ja toisistaan. Mutta jokainen tyylillään, tuskin on yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa. Ja "miesvm1967" sen koko kumppaninetsinnän kiteytti hienosti viimeisessä lauseessa.
Olen arka ihminen ja en halua sanoa että kuinka vakava seurustelun taso on tai haaveilenko saman katon alle,..liian epätoivoista?
mulle kelpaisi hyvinkin työtön tavis, kunhan on kunnollinen eikä työtävieroksuva tai alkoholisti. Pintaliitoa on tullut nähtyä jo ihan tarpeeksi että osaa nähdä komean miehen muuallakin kuin haban koossa.
Lasten kanssa toimeentuleva tietenkin, ja pystyisi hyväksymään myös toisten lapset omikseen sitten jossain vaiheessa, kunhan ollaan ensin saatu oma suhde kohdilleen...
Kun ensisijaisesti tietenkin etsin itselleni kumppania, en elättäjää tai lapselle uutta isää, pitää vain ymmärtää että lapsi tulee ensin. Ettei ihan narsisti saa olla.
Tietenkään ei haittaisi löytää vaikka sitten "koti-isää" koska tahtoisin itse olla työelämässä, mutten kuitenkaan jättää lapsia päiväkodin kasvatttamiksi... hankalaa se vissiin on meidän yh äitien treffailu.
Mielenkiinnolla odotan koska joku meistä yh;sta ilmoittaa löytäneensä jotakin jännääääää ... Tätä että monia muitakin jutturinkejä luettuani ei voi kun todeta että en ole yksin,meitä on aika monta ,,,,,
Onpas ihanan itsesäälisesti sanottu!Oikein tuoksuu "ei meitä yh-äitejä kukaan huoli".
Voi jumalauta!Mitä,jos ihan ensimäisenä jokainen teistä menisi itseensä ja miettisi miksi näin.Kuten tuolla ylhäällä kerron niin itselläni on ainakin "pelko" siitä mitenkä minä pääsisi mukaan kyseisenlaisen naisen elämään.
Toisekseen,mitä olette ajatteleet kun olette hankkineet sen lapsen?Ette vissiin mitään.Sitä on vain ajateltu "vauvat on söpöjä!Mäki haluun!".Teidän olisi tullut ensinnäkin ajatella KENEN KANSSA teette sen lapsen.Tyhmää on kuvitella että Esa joka tykkää käydä baareissa enemmänkin tai on muuten lusmu,olisi edes hyvä isä kandidaatti.Sitten jos silti menee ja tekee,niin sitten pitää ymmärtää että nääin voi käydä.Ei sillä että mies tekisi oikein hyljätessään lapsensa.Samalla tavalla sen pitää kantaa vastuunsa.Sikahan se on ja väärin mutta...pelihenki on ollut lähtötekijöissään tiedossa niin ei voi muuta todeta kuin "elä ja opi!".
Tämä oli kyllä niin hyvin sanottu, että koko viestin voisi tulostaa ja laittaa kehystettynä seinälle.
Naiset niin tykkäävät rentuista ja muista "jännistä" tyypeistä, mutta valitettavasti useinkaan nämä tyypit eivät ole sitä perheellistä materiaalia. Ja tulos nähdään sitten tässä...
Niin, ja miesten vikaahan tämä kaikki tietenkin vain on.
Aika kapeakatseinen olet kyllä. Kaikki YH:t eivät todellakaan ole niitä, jotka tuosta vaan tulleet paksuksi jonkun baarituttavuuden kanssa. Tai edes juopon kanssa seurustelleet.
Valitettavan usein ihan tavalliset miehet eivät kestäkään ns. pikkulapsiarkea. Kun on koko ajan kiire, univelkaa, vuorotyö, korvatulehduksia ja flunssia, nainen ei jaksa meikata ja laittautua miehen mieliksi (kun on valvonut pari vuotta lasten kanssa yöt)... Ero tulee ja mies lähtee uuden naisen matkaan. . Perustaa uuden perheen eikä enää jaksa tavata lapsiaan.
Itse olin ihan kirkossa vihityssä avioliitossa ja mies väsyi jo yhteen lapseen, ei jaksanut lapsen normaalia itkua ja uhmaikäisen kiukuttelua. oli liian ankara ja huusi aiheetta pienelle lapselle. Ero tuli. Alussa lapsi kävi isänsä luona pari kertaa kuussa mutta tuli aina itkien kotiin ja sanoi ettei halua mennä sinne. Isä ei jaksanut hoitaa, tekstaili ja chattasi illat netissä etsien uutta naista. Lapsi oli tiellä ja "häiritsi isän vapaa-ajanviettoa". Kun uusi nainen löytyi, sen jälkeen ei ole tavannut lastaan.
Joo - oma vikani. Olisi pitänyt nähdä ennalta että tavallinen raitis työssäkäyvä mies ei pidäkään lapsista. Väkivaltaa, mielenterveys -tai päihdeongelmia ei ollut. Tajusin onneksi ajoissa olla tekemättä enempää kuin yhden lapsen.
Olisi pitänyt olla vieläkin nirsompi miestä etsiessään ja esim. viedä hänet siskon kolmea mukulaa hoitamaan muutamana vkonloppuna, jos olisi näkynyt merkkejä ettei kestä "pentujen ininää."
Nostan hattua kaikille nykynuorille naisille (n.20-30v) jotka ovat todella nirsoja miesten suhteen. Parempi valikoida tarkkaan ja olla sitten vaikka loppuelämä yksin kuin tehdä sama virhe kuin minä ja moni muu hieman vanhempi nainen, kun pidimme rimaa liian matalalla aikoinaan. Oppirahat maksetaan nyt loppuelämän mittaisella yksinäisyydellä.
Ihmettelen vaan, miksi miehet täällä palstoilla haukkuvat nuoria naisia nirsoiksi? Eikö se olekaan parempi valkata tarkkaan kuin päätyä väärän miehen kanssa lapsia tekemään? Koittakaa päättää.
Melko naiivi näkemys. Toivotaan, ettet koskaan jää itse esim. Yh-isiksi ;) Elämä opettaa vielä... :)
Mitä tietää elämästä alle 3-kymppinen jolla ei ole omia lapsia????Monikaan meistä eronneista ei ole ihan huvinvuoksi YH!!!Olisiko sitten parempi elää parisuhteessa jossa lapset joutuvat näkemään ja kokemaan väkivaltaa?Tai katsomaan kun toinen vanhempi elää elämäänsä pullo kädessä?Kannattaisi ehkä tutustua vanhempiin jotka kasvattavat lapsiaan yksin ja ottavan asioista selvää ennenkö alkaa yleistämään millaisia on YH:t.Kun on myös niitä lapsia,joilla toinen vanhempi on kuollut...Eikä täällä etitä lapsille elättäjää,kodinhoitajaa,taxikuskia...Elämänkumppania etitää ihan kuten muutkin,meillä on vain hidasteet mukana...
Millähän perusteella alle 3-kymppinen ei voisi elämästä mitään tietää? Onko se jotenkin maailman salat paljavasta kokemus, kun vääntää sen kakaran jokuin juopon kanssa?
Mitä väkivaltaisiin juoppoihin tulee, niin sehän on ollut jokaisen oma valinta, että minkälaisen kumppanin kanssa on kimppaan alkanut. Tuskin kovinkaan moni on pakotettu sellaisen kanssa yhteen. Hirveästi myötätuntoa en kyllä tämän suhteen jaksa osoittaa.
Puolison/vanhemman kuolema on kyllä hyvin surullinen ja rankka asia. Vilpitön osanottoni, jos tässä keskustelussa on sellaisen kokeneita ollut mukana...
"Mitä tietää elämästä alle 3-kymppinen jolla ei ole omia lapsia????Monikaan meistä eronneista ei ole ihan huvinvuoksi YH!!!Olisiko sitten parempi elää parisuhteessa jossa lapset joutuvat näkemään ja kokemaan väkivaltaa?Tai katsomaan kun toinen vanhempi elää elämäänsä pullo kädessä?"
Niii-in,tätähän minä tuossa juuri tarkoitin että "mitä teidän yh-äitien päässä on oikein liikkunut"?!?!Kuka fiksu,ajatteleva,järkevä yms.alkaa tekemään minkään vakivaltaisen hullun tai juopon kanssa lapsia.Olisiko pitänyt sillon jo älytä että hommassa ei ehkä käy parisuhde mielessäkään hyvin jos toinen on täysin renttu?!
Ja mitä tietää alle 30-kymppinen...no,itse olen 27v ja olen viimeiset 5 vuotta ollut jo sitä mieltä että en edes harkitse seurustelua jos toisessa on kyseisenlaisia epäkohtia olemassa tai muuten vaikea luonne.Ja jos tuolla taas tarkoitat yli 25v niiin kyllä sen jo pitäisi tietää aika paljonkin!Ei ole enään mikään teini ja jos on pitänyt silmät ja korvat auki niin tarinaa on varmasti nähnyt ympärillään.
Tietysti,onhan toi kätevä tapa selitellä...huono juttu vain että ne ei auta!Tehty mikä tehty.
"Kun on myös niitä lapsia,joilla toinen vanhempi on kuollut..."
Tämä on sitten taas aivan eriasia,kuin te jotka teette lapsia söpöyden takia.
",meillä on vain hidasteet mukana... "
Voi jumalauta!On siinä kanssa "ÄITI"!Oletko sitä mieltä että lapsi ns.tielläsi/esteenä parisuhteelle?!?!Aika törkeetä lapsen kannalta!
Sinun kuuluisi olla iloinen lapsestasi,oli miehet mitä mieltä vain,vaikka jäisit ilman parisuhdetta seuraavat 20v niin et saa ikinä sanoa tuota lapsellesi ääneen!Mietihän vähän mitä jos sinulta olisi noin sanottu.
Harva alkaa seurustelemaan "väkivaltaisen hullun juopon" kanssa mutta elämä, tila, aika, ne muuttuvat ja ihmiset muuttuvat niiden myötä eli jonakin päivänä vain ehkä huomaa olevansa tuossa tilanteessa.
Ikäänkuin leffassa "Kerran sotureita" joissa alunperin ylpeät ja hienot ihmiset kadottavat identiteettinsä ja muuttuvat väkivaltaisiksi juopoiksi.
Syyllistäminen on joka tapauksessa aina se huonoin ratkaisu..
Ei kukaan tuosta vaan muutu yhtäkkiä joksikin väkivaltaiseksi juopoksi ilman syytä tai sitä tukevia taustoja. Kyllä siitä voi jotain päätellä, jos on jo nuoresta pitäen tykännyt juosta baareissa ja uhonnut viereisiin pöytiin. Ja tosiasiahan on, että em. kaltaiset miehet vetävät naisia puoleensa kuin hunaja kärpäsiä...
No tuotahan minä juuri tarkoitinkin :) Oireet on olemassa mutta niihin ei ehkä kiinnitä huomiota ennenkuin ne puhkeavat kukkaansa. Kaikenlaista voi päätellä joo tai olla päättelemättä, nuoruus on muutenkin hullua aikaa joten siinä sekamelskassa ei kaikkea kykene havaitsemaan.
Jep, vetäähän ne naisia puoleensa kuin hunaja kärpäsiä, tiän koska olin ite yksi niistä. Nyt jo rauhoittunut ja järkeni löytänyt. Eikä ole linnareissujakaan takana, pohjimmiltani olen hyvinkin kiltti mies niin en töppäillyt liikoja vaikka putka on tuttu seurustelutila mullekin. Näin iän myötä tuo luonteen parempi puoli on päässyt enemmän esiin, kiitos kohtalolle siitä. Voisin olla muuten aika vittumoinenkin jätkä jos asiat olis menny eri tavalla.
Hurja nuoruus vaan vei mut poluille joilla oli monenlaisia kokemuksia, paskamaisiakin tietty. Mutta ei tarvi erityisesti mitään katua, kaikenlaista tuli nähtyä, tehtyä ja koettua mutta nyt jälkeenpäin koen sen rikkautena, osaan suhtautua asioihin kun on ne ite kokenut.
Sen takia kai osaan myös välittää ja rakastaa enemmän kun tiedän mitä aidan toisella puolella on.. ei siellä oo välttämättä edes ruohoakaan..
Tässä lienee se syykin miksi osaan suuresti arvostaa sitä mitä mulla nyt on. Kun toinen vaihtoehto olis ettei oo mitään muuta kun katkeruutta ja vihaa. Se liippas kas niin läheltä, mutta olen kohtuullisen fiksu kaveri niin osaan yhdistellä asioita ja tajuan tilanteeni hyvinkin selvästi.
Sen takia olen niin helvetin onnellinen ja siitä onnestani haluan pitää kiinni. Ja toivon samaa myös muille koska ei se oo multa mitään pois. Kunhan oottaa päänsä pois omasta perseestään niin näkee paljon kauemmas. Toivon mukaan myös alkaa ymmärtämään kun aivot saa happea xD
On pakko väittää vastaan.. Itsekin join nuorena alkoa lähes ongelmiin asti, niin myös moni kaverini. Meistä tuli kuitenkin ihan tavallisia aikuisia - ilman alko-ongelmaa. Silloin nuorena ei olisi voinut mitenkään arvioida kenestä kehittyy alkoholisti ja kenestä ei. Samanlaisia suurkuluttajia olimme kaikki. Osa alkoholisoitui, osa lopetti juomisen iän karttuessa. Nykyisin en juo juuri lainkaan, mutta en ole absolutisti enkä ehdoton niuhottajakaan. Joskus tyttöjen ravintolaruokailu riistäytyy hieman käsistä ja tulee juotua pullo-pari viiniä "ruoan kanssa". joskus juon vain lasillisen. Noita riistäytymisiä tapahtuu tosi harvoin, vuoden parin välein. Moni minut nuorena tunetnut varmaan ajatteli että "tuosta tulee varmasti juoppo" sen verran rajua bailaamista elämä oli.. Eipä tullut. Tunnen myös ihmisiä, jotka olleet lähes raittiita koko ikänsä ja alkaneet vasta eläkkeellä juoda. Eräs sukulainenkin on yli 70v ja täysi alkoholisti. Työiässä ei vielä juonut.
Miten noita juoppouteen altistavia "merkkejä" sitten voi nuorena tulkita, kun valitsee kumppania? Kuten mi9es vm1967 hyvin tiivistä, tilenteet ja ihmiset muuttuvat..
Myös väkivalta kumppania tai lapsia kohtaan on vaiekasti ennustettavissa, paitsi niissä selvissä tapauksisa joissa mies lyö naistaan heti alusta asti. Silloin naisella itsellään on meilenterv. ongelmia, jos pysyy tällaisessa suhteessa väkivallasta huolimatta. Sen sijaan ns. baariuhoaminen ei kyllä korreloi millään tavalla sen kanssa, lyökö mies naisia. Päinvastoin, uhoaminen muille miehille on usien reviirin osoittamista ja tällainen mies voi olla hyvinkin kiltti naisille. Valitettavan usein parisuhdeväkivalta tulee etenkin narsistisilla henkilöillä esiin vasta kun kumppani on jo koukussa. Narsismiin taipuvainen mies/ nainen on suorastaan täydellisen mukava ja ystävällinen, huomioiva alkuvuosina. Vasta ajan myötä hän alkaa hallita kumppaniaan ensin henkisellä, sitten fyysisellä väkivallalla.
En allekirjoita sitä, että rentut vetävät yleisesti naisia puoleensa. Ne naiset, jotka juoksevat näiden retkujen perässä, ovat (hieman ilkeästi sanottuna) aika lailla alemman tason luokkaa. Kukaan TAVALLINEN, fiksu aikuinen nainen ei katso hetkeäkään jotain juoppoa tai retkua nurkissaan.
Juu, minä menin rakastumaan ja naimisiin miehen kanssa, joka sitten kuoli. Ja jäin yksin kahden lapsen kanssa.
Nyt olen sitten YH-luuseri näiden kansankynttilöiden silmissä. Juu, ihan onnellinen olen ilman miestä loppuelämän, kuin lähtisin yhdenkään täällä kirjoittelevan sekopään kanssa edes treffeille. Kiitos ja hyvästi!
ja luetun ymmärtäminenkin on taitolaji
On se tämäkin aihe, mutta senverran pakko sanoa, että harva haluaa
mitään yksinhuoltajaa, jolla on useampia muksuja, en minä ainakaan.
Yhdellä muijalla kolmelle eri ukolle ja yksi heistä ukkomies.
itse kerran selasin nettitreffejä ja vastaan tuli neiti,jolla oli 2 lasta jaloissa ja kolmas oli tulossa.Deitti ilmoituksessa oli kuva missä oli maha pystyssä,isä lähtenyt lätkimään...tooooosi houkuttelevaa :DD
Sellasen jolla on työtä ja rahaa. Ja sellanen joka ei juopottele joka viikonloppu. Työtön ei sovi isäksi eikä työttömällä ole varaa käydä missään lomalla tai rafloissa.
Järkevä ja turvallinen mies, joka tulee toimeen omillaan. Osaa olla myös yksin ja ymmärtää sen, että yksinhuoltajalla lasten ohi ei mene koskaan kukaan..
Vaikka olisi työtön, niin sekään ei haittaa, mutta miten rahansa käyttää.. Esimerkiksi itse olen hyvin palkatusta, vastuullisessa työssä, olen ostanut lapsilleni ja itselleni talon, jonka kustannuksista tietysti vastaan itse. Enkä haluaisi elättää enää muita, enkä haluaisi myöskään miestä siksi, että tarvitsisin jonkun elättämään.. (Olipahan monimutkainen sepustus.)
Haluan ihan tavallisen miehen, joka viettäisi aikaa minunkin kanssani, mutta hänellä olisi myös omat harrastukset ja menonsa. Miehen, joka ei tissuttelisi oluen kanssa joka viikonloppu ja jonka kanssa voisi tehdä muutakin, kun katsella miten kivasti tämä pitää sohvaa paikallaan...