Kuinkahan mahtaa onnistua tämä monikulttuurisuuden yritys. Rohkenen esittää oman epäilyni, vaikka se onkin virallisten dogmien vastaista.
Epäilyni perustuu siihen tosiasiaan, ettei sellaista ole pystytty rakentamaan missään maailman maassa jossa se olisi toteutunut monikulyyuurisuuden puolustajien kuvailemalla tavalla.
Mutta ehkä me olemme muita onnekkaampia, kukapa tietää.
Epäilyni perustuu siihen tosiasiaan, ettei sellaista ole pystytty rakentamaan missään maailman maassa jossa se olisi toteutunut monikulyyuurisuuden puolustajien kuvailemalla tavalla.
Mutta ehkä me olemme muita onnekkaampia, kukapa tietää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onnistuu se mutta vain jos ulkomaalaisella on oikeasti joku suomalainen joka tuntee yhtä henkisesti ja rahallisesti ulkomaan elävän kanssa. Yhteiskuntaan ei ole luottamista.
Jokainen ihminen maan päällä tarvitsee hyväksyntää. Hyväksynnän voi antaa oma aviopuoliso, yhteisö jossa elää tai työyhteisö. Jokaiseen noista tarvitaan onnistuminen toisten silmissä, ethän ole mitään jos et ole jossakin asiassa itsemääräävä ja hyvä.
Miten ajattelen kiinalaisesta vaimostani on varmasti lähes oikea suhtautumistapa ulkomaalaiseen. Annan paljon ajastani hänen kotoutumiseen ja opiskeluun. Yksin oleva ulkomaalainen ei pääse sisälle sisäänlämpenevään suomalaiseen yhteisöön, tuo on varmasti selvää kaikille? Se ei ole rasismia vaan juuri sitä mitä sukupolvien ajan vanhempamme ovat meille opettaneet. Ei saa puhua ventovieraille, pidetään huolta tiiviistä lähipiiristä.
Normaalia jokaisessa maassa. Ilman rahaa et saa helposti puoliystäviä missään maassa. Todellisten ystävien saaminen onkin sitten supervaikeaa ainakin lyhyellä aikajänteellä.
Itse uskon integroitumiseen mutta se vaatisi paljon enemmän suomalaisten tukea, joka päiväistä ja iltaista tukea ulkomaalaisen kotiuttamiselle. Tuosta voi jopa syntyä jos jonkinlaista kriisiä jos eri kulttuurista tullut nuori saisi vääräuskoiselta apua joka veisi omasta kultuurista poispäin? Joukolla tulleet eivät integroidu, vasta heidän lapset ja lasten lapset voivat hitaasti sopeutua uuden maan yhteiskunnallisiin vaatimuksiin. Hitaasti mutta kymmenien vuosien kuluttua tuo on mahdollista.
Maiden tulisi varoa massamuuttoa, se tarkoittaa uuden kulttuurin pesiytymistä omiin ghettoihin. Tuosta seuraa vaikeuksia. Toisen maan asukkaat pitävät uudessa kotimaassaan yhtä. Oma veri on vettä sakeampaa. Noin tekevät myös suomalaiset ulkomailla, tosin suomalaisten kavereihin lukeutuvat ruotsalaiset, tanskalaiset, saksalaiset jne. kuin yhtä perhettä!
Haluan oman vaimoni tuottavan mielessään oman kuvan Suomesta. Ei Suomi mikään ihanne maa ole mutta toivon hänen löytävän täältä paikkansa johon hän sopeutuisi. Jos ei niin olen valmis muuttamaan takaisin hänen kotimaahansa. Tuolloin toivon hänen ajattelevan samoin minusta suhteessaan omaan kotimaahansa.
Ei se helppoa ole!
"Normaalia jokaisessa maassa. Ilman rahaa et saa helposti puoliystäviä missään maassa. Todellisten ystävien saaminen onkin sitten supervaikeaa ainakin lyhyellä aikajänteellä."
Nyt on pakko olla erimieltä, perustuen omiin kokemuksiini. Ja kuulemani perusteella myös monet muut suomalaiset ovat kokeneet samaa kuin itsekin.
Itse aloitin integroitumisen vieraaseen kulttuuriin ollessani rahaton opiskelija. Lähdin vaihto-opiskelijaksi maahan, jossa ulkomaalaiset opiskelijat eivät saa tehdä töitä opiskelijaviisumilla. Koulun tukirahat menivät lentolippuihin, ja suurin osa Kelan tuesta meni vuokraan. Elin kädestä suuhun eli rahaa ei todellakaan ollut.
Vuoden vaihtoni aikana tutustuin moniin paikallisiin asukkaisiin, sain puolituttuja sekä ystäviä. Sairastuin muutama viikko maahan saapumiseni jälkeen, ja naapurini toi minulle ruokaa - oli huomannut etten ollut liikehtinyt minnekään pariin päivään. Noin puolessa välissä vaihtoani sukulaiseni kuoli. Halusin toki päästä hautajaisiin, mutta rahaa matkaan oli noin 1 €. Se ei ihan riitä mannertenvälisiin lentoihin. Kuitenkin kurssikaverini perhe lainasi minulle rahat lentolippuihin - "Maksa kun pystyt". Tässä vaiheessa olin tuntenut perheen tyttären 9 viikkoa, vanhempia en ollut tavannutkaan. Tapasin toki etäisempiä ihmisiäkin, mutta suurin osa paikallisista oli aidosti kiinnostuneita minusta, ja halusivat auttaa ja esitellä maataan minulle.
5 vuotta myöhemmin harkitsin muuttoa kyseiseen maahan saatuani hyvän työtarjouksen. Muutamaa puolituttua vaille kaikki kontaktini vaihdon ajalta olivat valmiita auttamaan, vaikka olinkin muuttamassa 800 kilometrin päähän heistä. Heidän avullaan muuttoni lopulta sujui kivuttomasti, vaikka kyseisen maan byrokratiat ovatkin sangen mutkikkaat Suomen tapoihin tottuneelle.
Joudun siis toteamaan, että joissain maissa ystävien ja puolituttujen saaminen onnistuu helposti, jopa minun kaltaisilleni ujostelijoille. Suomi ei kylläkään ole tällainen maa.
Onko suomi rasistinen maa? Ollakseni rehellinen vastaan, kyllä on. Niin ovat kaikki muutkin maat. Toiset avoimemmin, toiset peitetymmin.
Muujalaisen pelko, oman reviirin puolustaminen ovat yhteisiä ominaisuuksia niin ihmisille kuin ekin.
Hieman jatkoa tuohon edelliseen. Niin muukalaisen pelko on yhteinen ominaisuus niin ihmisille kuin eläimillekin. Se lienee itsensä evoluution ymppäämä ominaisuus ainakin kaikille kehityeimmille lajeille.
Niimpä se on yhtä luonnollinen, kuin janon, tai nälän tunne. Sitä ei voi mitätöidä pelkästään säätmällä sen kieltäviä lakeja.