Ongelmani on psykologinen

Totuus765

En tule tavallisesta perheestä joten lapsuuteni ei ollut tavallinen. Äitini kasvatti minut ja hän oli ainoa ja korkein auktoriteetti. Hänen kasvatustyylissä oli myös monta huonoa puolta mutta koen, että olosuhteisiin nähden hän teki parhaansa. Hänellä oli tapana käyttää väkivaltaa ja alistavia sanoja saadakseen minut kuriin. Joskus hänellä oli tapana käyttää väkivaltaa ilman mitään varsinaista syyttä. Nykyään loukkaukset pyörivät päässäni vaikka hän ei seiso vierelläni huutamassa.
Hän itse oli kokenut monta vastoinkäymistä elämänsä aikana eikä oikein tykännyt minusta ja koki minut liian rasittavaksi. Hänellä oli vielä yksi lapsi minun lisäksi. Syy miksi väitän ettei hän tykännyt minusta on se, että hän oli pitkään ainoa ’’nainen’’ perheessä. Kun minä synnyin niin minä ’’vein huomion pois’’ häneltä. Ja siihen aikaan ilmeisesti hänen avioliitto oli muutenkin aika huonossa kunnossa tai ainakin niin mummoni väitti. Isälläni oli tapana olla väkivaltainen äitiäni ja vanhempaa veljeäni kohtaan. Minuun hän ei kajonnut mutta heidän avioliitto johti lopulta eroon.
Kouluni alettua, sain hyviä ja kiitettäviä arvosanoja. Sain luokanopettajalta positiivista palautetta. Tämä oli hieman liikaa äidilleni. Opin nopeasti numeroita, kirjaimia, laskemaan, lukemaan jne. Matematiikan hallitseminen onnistui yhtä nopeasti kuin kaikki muukin oppiaineet mutta hän ei tykännyt siitä yhtään. Päinvastoin, se teki hänet hyvin vihaiseksi. Hän aina ylpeili kuinka hän oli perheen ’’matemaatikko’’ ja kuinka hän osasi laskea kaiken niin nopeasti. Kyllä, luit oikein 38V kilpaili matematiikan taidoista 7V:aan lapsen kanssa joka oli hänen oma tytär.
Vuosia ja vuosia myöhemmin ongelmaksi on koitunut se, etten ole vieläkään päässyt näistä asioista yli. Aika ei parane haavoja. Ikävät muistot eivät unohdu eivätkä poistu. Loukkaukset eivät unohdu ja ne ovat muokanneet persoonallisuuttani ja elämääni sellaiseksi mihin en ole itse tyytyväinen enkä onnellinen. Olen hyvin arka, epävarma, alistun toisten edessä helposti, en anna itselleni armoa, tykkään jossain määrin kivusta, en uskalla onnistua matematiikassa, en uskalla onnistua missään. Tuntuu, että joka ikinen kerta kun epäonnistun jossain niin pääsen äitiäni askelta lähemmäksi.
Todellisuudessa hänellä ei ole edes lukio tutkintoa vaan kolmen vuoden ammattitutkinto eikä sen enempää. Pari vuotta sitten hän päätyi psykiatriseen hoitoon vastoin hänen tahtoa, koska oli vaaraksi itselleen ja toisille. Se selitti monta asiaa jälkeenpäin, koska minä itse epäilin hänen mieliterveyttä montakin kertaa mutta en tiennyt mitä tehdä asialle. Täytyy myöntää etten myös uskaltanut tehdä asialle mitään, minä olin vain lapsi. Olisin ehkä sossulle voinut ilmoittaa väkivallasta jonka hän kohdisti minuun mutta en uskaltanut.
Elin hänen kanssaan 17 vuotta ja nyt en enää tiedä kuinka suhtautua muistoihin. - Oliko hänen loukkauksissa jotain perää, ansatsinko minä tulla kohdelluksi niin kaltoin? Olen sitä mieltä, että en. Kuitenkin en saa muistoja pyyhittyä enkä lapsuuttani vaihdettua mutta haluan kokea muutoksen. Haluan jättää menneisyyden taakse mutta en tiedä kuinka se tapahtuu. Haluan kasvaa ihmisenä, menestyä ja onnistua. Haluan tuntea mielihyvää, koska olen ihminen.

ASIALLISIA KOMMENTTEJA, KIITOS

4

158

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mies täältä.

      Eihän se ollut sinun syytäsi!

    • ilman isää ja äitiäk

      Olen itsekin kokenut samansuuntaista tuskaa,ollessani mummolassa kasvatettavana -toki sotavuosien jälkeisenä aikana.Sinun tulisi antaa anteeksi kaikki ja ensin ottaa asiat puheeksi ammattiauttajan kanssa ja sitten puhua Äitisi kanssa.Vasta sitten saat sydämeesi ja itsetuntoosi rauhan.Hyvä kun otit asian julki meille muillekkin.

    • HENRIK IJLÖS72

      MENNEISYYDEN VOI JÄVÄT AT SIITÄTTÄ TAAKSEENN VAIKKA MUUT JA VOIVST VALEHDELLSANOVAT SIITÄ JA VOIVAT VALEHDELLA SIITÄ
      UUSI ALKU

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä sinä näet

      kun katsot peiliin?
      Ikävä
      112
      1431
    2. Se helpottaisi oloa jos

      Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin
      Ikävä
      88
      1287
    3. Palsta kysely..

      Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa? Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ott
      Sinkut
      134
      1028
    4. Missä väleissä ollaan

      Jatkossa? Vai ollaanko missään? Koetko ikäväksi näkemisen)
      Ikävä
      68
      964
    5. aivan mieletön ikävä

      paha olo 😥🫣 kaipaan sua 😔💔
      Ikävä
      39
      887
    6. Riittääkö vielä

      Pelkät kuvat? 😉
      Ikävä
      71
      863
    7. Haluatko naimisiin kaivattusi kanssa?

      Alttarille astelette
      Ikävä
      97
      857
    8. Mitä toivot

      Välienne olevan?
      Ikävä
      75
      836
    9. Haluaisin nainen vain välillä heilutella peittoa sinun kanssa

      Mutta kuitenkin oltaisiin uskollisia toisillemme.
      Ikävä
      53
      807
    10. Ihmeellistä millaisissa tilanteissa ajatukset kulkuun sinuun

      Eilen seurasin kun ihmiset ajoivat kaupan parkkipaikalle ja menivät yhdessä kauppaan. Iski jotenkin ikävä. Mietin että
      Ikävä
      39
      764
    Aihe