Seisoin aseman laiturilla ja katselin, kuinka kiiltävät junanvaunut kutistuivat lopulta olemattomiin. Päivä oli lämmin ja kirkas, taivas sininen kuin silitetty lippu. Oli terdekeli, naurahdin. Kengässä oli jokin tahra, ja pyyhkäisin sitä sormella, mutta se ei lähtenyt pois. Se oli puolikuun muotoinen - kuin yön muisto.
Juna oli ollut niin pitkä, että takaisin asemalle palatkseen oli käveltävä monta sataa metriä. Huomasin aseman olevan lähes tyhjä. Satunnaisuudet norkoilivat seinustoilla. Lentolaukun renkaiden ratinaa asvaltilla. Kävelyn ääniä ja pulun kujerrusta. Sellainen oli päivän näky tai näkymä kaupunkiini. Minun kaupunkiini. Minun kaupunkini kylpi valossa. Ajattelin sitruunajäätelöä.
Tunsin olevani jollain lailla onnellinen.
(naurua katteiden alta)
Juna oli ollut niin pitkä, että takaisin asemalle palatkseen oli käveltävä monta sataa metriä. Huomasin aseman olevan lähes tyhjä. Satunnaisuudet norkoilivat seinustoilla. Lentolaukun renkaiden ratinaa asvaltilla. Kävelyn ääniä ja pulun kujerrusta. Sellainen oli päivän näky tai näkymä kaupunkiini. Minun kaupunkiini. Minun kaupunkini kylpi valossa. Ajattelin sitruunajäätelöä.
Tunsin olevani jollain lailla onnellinen.
(naurua katteiden alta)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ällöttävä yksityiskohta tuo tahra kengässä. Sietämätöntä.
(reps)
http://www.youtube.com/watch?v=WgyM2QbvRrk
(relaksoivaa fundamentaalimusaa)
Oikealla Gare du Nordilla pulu paskoi mun kahvikuppiini. Kaikki nauroivat ja taputtelivat selkään.
(mutta siitä on jo aikaa -naurua)
Mä venasin siinä junaa varmaan koko aamupäivän ja tutkiskelin maailman menossa viuhtovia ihmisiä. Join varmaan sata kuppia kahvia.
Oli se ihmeellistä.
(reps)
Oikeastaan siinä näki koko elämän kirjon, johon itse sulautui täysin luontevasti. On hyvin helppoa elää - ainakinsiinä mittakaavassa.
(hihittelyä)
Kummallista, että mä en mitenkään voi muistaa sitä mihin olin siitä menossa. Mulla ei ole jäljellä mitään dokumenttia. Ei faktoja. Ei kommentteja.
(plaraavaa naurua)
Siinä mielessä se on kummallista, että ehkä sillä ei ole mitään väliä... Siis sillä matkalla siitä tähän.
Olen aika cuul.
(reps)
Ihania nämä pistaasipähkinät. Mua ei olisi ilman niitä. Olen kuin pieni pähkinä, suolainen ja kuoreltaan kivikova, sisältä vihreään vivahtava, kuin meri aamujen aalloissa.
(huokaus)
MIhin suuntaan tanssija pyörii?
Mitä vittua se mulle kuuluu?
(reps)
Mä muistan lapsuudesta detaljin, jossa mä pidin isän kädestä kiinni, kun hän keskusteli kuumassa maassa asuvan miehen kanssa jotain. Mä katselin sen tyypin kasvoja, niitä paatuneita uurteita ja juonteita, kiiluvia silmiä ja ja harmaita hiuksia merimieskotsan alla. Hän söi pistaasipähkinöitä. Kuoria oli kaikkialla sen pöydän ympärillä.
Tyhjiä kuoria.
Hyvin elävä muisto.
Ei paatuneita vaan paahtuneita.
- prkl -
(naurua)
Tuohon kuvaan pitää kyllä panostaa, kunhan ehtii. Nyt mä en jaksa alkaa funtsimaan sen ideaa, sen kokonaismerkitystä ties mihin.
Asiahan on niin, että se mitä muistat tai havainnoit, on sen rakennelman ydin, joka luo sinut.
Kuvio on hyvin yksinkertainen.
(reps)
Siinä suhteessa on äärimmäisen hyvä kysymys se kysymys, mikä liittyy mielikuvitukseen ja siihen, mikä välttämättä ei ole totta. Eli siis epätoden vaikutus todellisuuden kudokseen.
(kimuranttia naurua)
Mä rohkenisin väittää että mielikuvitus yliopistosasoa korkeampi opettaja. Mielikuvitus ei luennoi. Mielikuvitus löytää todellisuuden itsestään. Automaattisesti ja erehtymättä.
(reps)
Harmi, kun me nerot olemme niin yksinäisiä. Sitä yksinäisyyttä on mahdotonta kuvailla kenellekään syyllistymättä henkilöparjaukseen.
(putoaa hirnuvalta tuolilta)
Ehkä mun missio on jossain tässä: yksinäisyyden kaikkivoipaisuudessa. Minä kuulun siihen harvalukuiseen joukkoon maapallon päällä, joka ymmärtää itseään, tilaansa ja siten ja sen kautta todellisuutta.
MInä en voi kuin olla. Muu on mahdotonta.
(reps)
Ja luoja nähköön kuinka sinä olet.
(bim)
Mitä minä tunsin, kun loputtomalta tuntuva juna katosi horisonttiin kuin valkoinen käärme?
Minä tunsin kauhun kaikkoavan ympäriltäni. Minä liityin yhteen olevaisuuden kanssa. Minä täytyin.
Miksi vedit minua pataan?
(rustonrusahdusnaurua)
Kun taas normaali ihminen tyhjenee.
Se on ero tässä kaikessa. Se ero on valtava, mittakaavoiltaan järjen laidat ylittävä.
Olen matkalla ranskalaiseen hullujenhuoneeseen.
(kahjon naurua)
Missä alkossa sä asioit?
Että joku on ollut pihalla joskus, hei!
Ylilyöntejä sattuu mutta asema on taakse jäänyttä elämää.
Onni on oma elämä.