Kun toinen rakastaa vain ystävänä

Niin se uutta matoa koukkuun nyt sattuu vaan olemaan se ainoa tapa, ja ajattele asia näin jos olet ollut ihastunut muutaman kerran niin eiköhän se kolmaski kerta joskus tule, ihastuminen on paljon myös itsestä kiinni (ruokkiiko / antaako itsensä ihastua), kuten huomaat olet ihastunut tähän ihmiseen ajan kanssa kun olet leikkinyt hänen kanssa hyvin "läheistä" ystävää ja murutellu etc. olet siis ruokkinut hiljalleen itsesi ihastumaan ... vastakkaisen sukupuolen kanssa ei olla ystäviä ilman minkäänlaisia takajatuksia niitä tulee jommalle kummalle jossain kohtaa aina ... that's just how the cookie crumbles. Ja tämmöset jutut sattuu mutta sulla ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin unohtaa tämä ihminen ja matkustaa kohti uusia pettymyksiä muuten jäät junnaamaan tuohon samaan oravanpyörään, trust me been there done that ...

Ensin kysyt mitä tehdä....samaan hengenvetoon "minulle turha ehdottaa......

EI helppoa neuvonantajalle! kyllä teit vaikeaksi..

Tiedän tunteesi. Olen itse ollut ihastunut yhteen todella läheiseen ystävään, jonka kanssa saan ja joudun olemaan tekemisissä päivittäin. Tarinamme alkoi jo muutamia vuosia sitten, kun itse olin pitkässä parisuhteessa toisen kanssa. En tienny ystäväni ihastuksesta ja itse pidin hänestä jo silloin todella paljon, mutta koska olin varattu, en tietenkään voinut itseni antaa ajatella asiaa enempää.

Erottuani poikaystävästäni, huomasin vähitellen kaikkien yhteisten ystäviemme yrittävän järjestää välillemme suurta rakkaustarinaa painostamalla ystävääni tekemään aloitteen suhteeni. Lopulta he järjestivät niin, että asia oli pakko ottaa puheeksi. Juttelimme pitkään ja hän kertoi minulle tykänneen minusta jo kauan, mutta koska olin varattu ei hän ollut voinut tehdä asian eteen mitään. Nyt kun meistä oli tullut yhä vaan paremmat ystävät, hän sanoi pelkäävänsä metävänsä minut jos nyt antaisi ihastuksensa nousta uudelleen pintaan.

Hän varoitti minua, etten saisi toivoa liikaa, eikä hän luvannut mitään, mutta kävimme siitä huolimatta muutaman kerran ulkona yhdessä ja juttelimme todella paljon. Kaikki alkoi näyttää siltä, että ehkä meistä tulisikin jotain. Sitten hän yhtäkkiä käänsikin kelkkansa ja sanoi minulle näkevänsä minussa vain ystävän, ei sen enempää. Olin aivan murtunut. Olin antanut itseni ihastua yhä vain syvemmin ja sitten saankin pakit.

No kaikesta huolimatta ystävyytemme muuttui jopa läheisemmäksi kuin aikasemmin ja edelleen olemme päivittääin tekemisissä. Pakkien jälkeen epäilin monesti, että hänellä saattaisi sittenkin olla tunteita minua kohtaan. Ihmettelin esimerkiksi sitä, miksi ihmeessä ihminen joka tietää toisen pitävän itsestään enemmän kuin ystävänä, tulee useita kertoja nukkumaan kainaloon, kun olimme juhlinnan jälkeen jääneet toisen ystävän luokse yöksi. Lopulta uskaltauduin ottamaan asian uudelleen puheeksi, pakeista oli silloin kulunut reilusti yli puoli vuotta. No asialle ei käynyt yhtään sen paremmin kuin ensimmäiselläkään kerralla. Nyt järkeni sanoo, että ei meistä tule koskaan enempää kuin parhaat ystävät, mutta silti rakastan häntä niin paljon ja muuta en pysty ajattelemaankaan. Minua edelleen häiritsee monet asiat, joiden vuoksi kuvittelen hänellä olevan vieläkin tunteita minua kohtaan, mutta olen ajatellut ettei auta spekuloida asiaa vaan todeta vaan, että kaikki on pelkkää kuvitteluani. Viimeksi eilen ystäväni toi minut tyhjään kotiin juhlien päätteeksi ja vitsaili kuitenkin samalla, että olisin hänenkin luokseen voinut tulla yöksi..