Kaivoin mankelini syvältä varaston uumenista, pyyhin pölyt, pumppasin ilmat ja survaisin kevään ensimmäiselle pyörälenkilleni. En tiedä olinko talven pimeydessä kasvanut pituutta, vai mitä, mutta sain pysähtyä säätämään satulaa kolmesti lyhyen matkani aikana. Kunto on tasoa nolla ja ensimmäisessä ylämäessä tunsin kuinka veri tulvehti keuhkoihini yrittäen epätoivoisesti raahata sinne kaikki vähäiset punasoluni tuulettumaan.
Kehoni toivuttua pahimmasta alkujärkytyksestä aloin tuntemaan vauhdin hurmaa tuulen sivellessä hikisiä kasvojani, ja tunsin eteneväni hurjaakin vauhtia. Yhtäkkiä huomasin varjon lähestyvän minua takavasemmalta. Mieleeni välähti kireätrikoinen, peililasipäinen kilpapyöräilijä huohottamassa ohitseni tuulen lailla.
Mutta itsetuntoni sai viimeisenkin niitin arkkuunsa kun näköpiiriini ehätti ohittaja: baskeripäinen mummo tikkitakki päällään polki kepeästi vuoden -70 ruosteisella munamankelillaan ohitseni musta käsilaukku pyöränsarvessa iloisesti keikkuen! Mummo menopeleineen kiiti höyhenenkeveästi yli seuraavan jyrkän ylämäen pyörän ketjujen ruosteisen rohinan säestyksellä!
Hikeä valuen survoin ykkösvaihdetta silmään ja reisiä poltellen lähdin kipuamaan samaa ylämäkeä katsellen mummon katoamista horisonttiin.
Mummot, ne jyrää meitin!
Kehoni toivuttua pahimmasta alkujärkytyksestä aloin tuntemaan vauhdin hurmaa tuulen sivellessä hikisiä kasvojani, ja tunsin eteneväni hurjaakin vauhtia. Yhtäkkiä huomasin varjon lähestyvän minua takavasemmalta. Mieleeni välähti kireätrikoinen, peililasipäinen kilpapyöräilijä huohottamassa ohitseni tuulen lailla.
Mutta itsetuntoni sai viimeisenkin niitin arkkuunsa kun näköpiiriini ehätti ohittaja: baskeripäinen mummo tikkitakki päällään polki kepeästi vuoden -70 ruosteisella munamankelillaan ohitseni musta käsilaukku pyöränsarvessa iloisesti keikkuen! Mummo menopeleineen kiiti höyhenenkeveästi yli seuraavan jyrkän ylämäen pyörän ketjujen ruosteisen rohinan säestyksellä!
Hikeä valuen survoin ykkösvaihdetta silmään ja reisiä poltellen lähdin kipuamaan samaa ylämäkeä katsellen mummon katoamista horisonttiin.
Mummot, ne jyrää meitin!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sä tarvitset hiilikuitumaantiepyörän, lukkopolkimet ja juuri ne trikoot sekä peililasit. Sitten pysyy mummot paremmin takana. Jos vieläkin menee ohi, niin voit aina sanoa olevasi palauttavalla lenkillä.
Alat saada juonesta kiinni :)
Vähän sama kuin itsellä viime kesänä. Olin tulossa 60km lenkiltä ja hyvä fiilis, luulin ajavani melko reipasta vauhtia ja vähän ennen kotiin pääsyä joku teini painalsi äitinsä pyörällä lentämällä ohi sählykamppeineen.
Oliko sulla pyörässä pomppukeppi ja osasarjat halpaa kuraa?
Mistäs arvasit. Harmitti niin paljon että hyppäsin pois pyörän päältä ja juoksin sen teinin ohitse.
Vaihteiden osasarjalla ei tunnu olevan mitään merkitystä nopeuteen sillä jossa ajan jo tiettyä nopeutta niin en usko että taka- tai etuvaihtajan laatu nostaa enää nopeutta. Jousitetulla etuhaarukalla ei tuossa tilanteessa ollut mitään merkitystä, tapahtumapaikka oli tasainen pyörätie jossa ei ollut siis edes ylämäkeä syömässä vauhtia. Renkaat on sittemmin vaihtuneet kapeammiksi jos sillä olisi vaikka jotain merkitystä.
Vastasit sitten itsellesi?
Ai sinunko ohi ajoin?
No ei sentään mutta päinvastaisen huomion voisin sanoa. Näinkin vanha mammaihminen, joka polkaisi pyörän liikkeelle huomasi työmatkalla että niin vain nuoremmat jäävät heittämällä taakse.
Kun on kuivahtanut vanha ihminen, ei ole ylimääräistä massaa jota pitää kuljetta ja niin pääsee nopemmin. Jos on talven aikana vähän enemmän liikkunut niin huomaa, että vähemmän liikkuneet joutuvat tekemään töitä kevätkunnon kasvattamisessa.
mummoliinin lisäys, jotekin ihmettelin kumminkin kun oli raska ajaa, kotona huomasin että etujarrupalat oli lukinneet etupyörän, mutta kummin nii kotiin pääsin :)-