Kyllä se työpaikkaympäristö on romanssin puhkeamisen kannalta niitä sisäänlämpiävimpiä tapahtumaympäristöjä. Sehän muistuttaa niitä entisaikojen syrjäseutujen parinmuodostumisolosuhteita, joissa paremman puutteessa ja pitkien kulkuyhteyksien pakottamina mentiin naimisiin naapurin tytön kanssa, joka taas oli lähes aina myös pikkuserkku.
Kokemuksesta tiedän, miten homma lähtee etenemään. Työmaaolosuhteissa ihmiset pyrkivät tai joutuvat pitämään yhtä, jotta ilmapiiri pysyisi siedettävänä. Siinä sitten joku vastakkaisen sukupuolen edustaja alkaa päivä päivältä tuntua mukavammalta tyypiltä, sitten aletaan pitää yhtä myös mielipiteitä työporukan kesken vaihdettaessa jne.
Ihan pöhköä touhua. Sen pöhköyden huomaa, kun kuvittelee kiinnnostavalta tuntuvan henkilön johonkin muuhun ympäristöön, josa työkaveruus ei toimi yhdistävänä kontekstina. Heti huomaa, ettei minulla tuon kanssa tosiasiassa ole mitään yhdistävää. Eikä sen näköinen missään muualla herättäisi kiinnostusta.
Kokemuksesta tiedän, miten homma lähtee etenemään. Työmaaolosuhteissa ihmiset pyrkivät tai joutuvat pitämään yhtä, jotta ilmapiiri pysyisi siedettävänä. Siinä sitten joku vastakkaisen sukupuolen edustaja alkaa päivä päivältä tuntua mukavammalta tyypiltä, sitten aletaan pitää yhtä myös mielipiteitä työporukan kesken vaihdettaessa jne.
Ihan pöhköä touhua. Sen pöhköyden huomaa, kun kuvittelee kiinnnostavalta tuntuvan henkilön johonkin muuhun ympäristöön, josa työkaveruus ei toimi yhdistävänä kontekstina. Heti huomaa, ettei minulla tuon kanssa tosiasiassa ole mitään yhdistävää. Eikä sen näköinen missään muualla herättäisi kiinnostusta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voi toista, onko se saanut pakit työkaverilta?
"Voi toista, onko se saanut pakit työkaverilta? "
Koetapa analysoida itse tekstin sisältöä sen sijaan, että esität arvioita kirjoittajan epäonnistumisista. Tämähän on esiin nostettuja aiheita koskeva keskustelusivusto, eikä mikään kannanottajan taustojen arvailufoorumi.
Jaa-a, sehän ei taida olla salaisuus, että työpaikkaromansseista kehkeytyy kestävimmimpia liitottoja. Ei olekaan pelkästä pinnasta kyse ja roihu syttyy hitaasti ja harkiten. Siinä on haastetta ja heikompia alkaa pelottaa.
Onhan niitä työpaikkaromasseista esimerkkejä onnistuneistakin lopputuloksista olemassa. Mutta muistelkaapa esim. koulukaveruuden kautta syntyneitä kaveruussuhteita.Kun ne päättyvät ja tavataan jonkin ajan kuluttua jossakin toisessa ympäristössä, monasti saamme huomata, että eihän meillä ole juuri mitään yhteistä tai yhdistävää. Siis se konteksti, jossa yhteistoimintaa jouduimme toteuttamaan, osoittautuukin ainoaksi yhdistäväksi tekijäksi. Tämä ilmiö on vahvasti kuvioissa mukana myös näissä työpaikkaromansseissa.
Eiköhän noissa koulukaverikaveruuksissa ja niistä etääntymisessä ole kyse ihan muusta. Siitä että kasvetaan aikuisiksi, elämäntilanteet muuttuvat ja sitten huomataankin että arvostetaan ihan eri asioista jne...
Mutta alkuperäisessä tekstissä on mielestäni paljon totta. Työpaikalla sitä keskittyy toisessa ihan eri asioihin kuin sitten vapaalla, oikeassa arkielämässä. Mutta ei se silti tarkoita, ettei työpaikkaromanssista voisi syntyä jotakin kestävää. Mutta ei se siellä työpaikalla synny, vaan vaatii pidempää tutustumista myös työajan ulkopuolella, eikä sitten enää puhuta mistään työpaikkaromanssista, vaan työpaikalla alkaneesta rakkaustarinasta :-)
nim. työpaikalla ihastunut, sitten rakastunut ja nyt onnellsesti naimisissa ex-työkaverin kanssa
"Eiköhän noissa koulukaverikaveruuksissa ja niistä etääntymisessä ole kyse ihan muusta."
Nin, en minä tarkoittanutkaan verrata työpaikkaromansseja koulukaveruuteen, vaan yritin käyttää koulukaveruutta jokaista sivuavana esimerkkinä siitä, että usein läheistä ihmissuhdetta koossa pitävänä tekijä saatta olla vain se konteksti, jossa ihmissuhde toteutuu. Siis joutuessamme kodin, perheen tai tuttavapiirin ulkopuolelle, turvaudumme joihinkin, kannaltamme "sopiviin" ihmisiin, ja ainahan niistä ei ole valinnan runsautta. Havainto koulukaveruuden perusteella solmitun ihmissuhteen toimimattomuudesta jossakin toisessa ympäristössä tai uudelleen vuosien kuluttua tavatessa, lienee kaikille tuttu ilmiö.
Mutta edelleenkin pidän sisäänlämpiävänä sitä, että nykyisessä kaupunkimaisessa elämänmuodossa, jossa ihmisillä on valinnan runsautta tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ja laajentaa valikoimaa vapaa-ajan ja matkustamisen kautta, monet silti kehittävät romansseja työkaveruuden pohjalta. Näin minullekin pääsi käymään. Jälkikäteen se tuntuu pöhköltä ja olen paljon pohtinut sitä, miksi näin pääsi tapahtumaan. Mutta siitä jossakin toisessa keskustelunavauksessa.
Olen kyllä samaa mieltä, pöhköä touhua. Vastuullinen aikuinen ei työpaikalla solmi kuin asiallisia välejä työkavereihin, hän hoitaa työnsä työajallaan, eikä siitä riitä suhteiluun. Jos sinkut ihastuisivat, fiksut heistä siirtävät romanssinpoikasen alkumetreillä työpaikan ulkopuolella tapahtuvaksi.
Miesten maailmassa eletään yhä, ja naiset, jotka ryhtyvät työpaikallaan suhteiluun, saavat monesti bonuksena arvonmenetyksen omassa työyhteisössään, halveksivat selän takana puheet,edes hänen työpanostaan ei enää arvosteta. Romansseiksi näitä suhteita ei selän takana edes kutsuta, vaan ihan joksikin muuksi.
Näin se on. Itse ajattelen että ^ ne menetykset pieni hinta rakkaudesta. Työpaikan voi aina vaihtaa jos muiden ihmisten tuomitsevuus rupeaa liikaa ahdistamaan.
Kyllä taas on jonkun pettyneen urpon aloitus! Missä tahansa olosuhteissa ihmiset kohtaavat, niin aina voi syntyä tunteita toista ihmistä kohtaan ja työpaikat ja harrastuspaikat ovat kait niitä yleisimpiä missä se rakas ihminen kohdataan. Minäkin olen rakastunut työkaveriini ja mennyt hänen kanssaan naimisiin lopulta. Ihan normaalia elämää ja aloittaja on varmaan sellainen jolla ei ole vielä mitään elämänkokemusta. Ihan on taas jonkun kyynisen kakaran aloitus.....
Kristalli4, onnea sinulle. Sinkut työpaikalla tavanneet siirtävät romanssinsa hyvin nopeasti työpaikan ulkopuolelle. Jos jompi kumpi on naisimissa,tai suhde ei ole vakava, käykin niin että "romanssia" hoidetaan töissä, työkavereiden silmien alla. Ap kirjoittanee näistä, joiden romanssinhoito jää työpaikalle,
Ap väittää, että romanssi ei kestä jos se siirretään työpaikan ulkopuolelle. Nimimerkki kristalli4 taasen kumosi tämän väitteen omalla esimerkillään. Omituinen ajatus tuo, etä olisi olemassa jotain "vääriä"paikkoja romanssille.
Ja kerropas sinä mikä on se "hyvin nopeasti" aikaraja jolloin romanssi on siirrettävä muualle? Viikko, kuukausi, vuosi? Eiköhän se ole ihan tapauskohtaista
nopsasti romanssi on syytä siirtää työpaikan ulkopuolelle.
Ainakaan minä en tiedä duunia, jossa toimen kuvaan
kuuluu työpaikkaromanssien ylläpitäminen.
..ja jos jompi kumpi osapuoli olisi haluton siirtämään työpaikka"romanssia" työpaikan ulkopuolelle, niin ei kyse ole romanssista, eikä tunteet ole aidosti mukana.