Äsken joku kysyin kauanko kestää 50-villitys tai 30-kriisi, mutta minä kysynkin että jos joku sellainen tulee ja pistää entisen elämänsä ihan risaiseksi, tuleeko morkkista? tai herääkö sitä ikinä ja miettii oliko kaikki sen arvoista että kannatti pistää koko elämä haisemaan???
tuleeko herätys vielä
miettivä
172033
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eiköhän tuohonkin ole yhtä monta vastausta kuin on vastaajaakin. Jotkut oppivat virheitäkin, jotkut eivät. Joillekin kriisit ovat tie parempaan elämään jossakin muualla, joillekin ne tekevät pelkästään hallaa, eli elämä ei menekään eteenpäin niin kuin kriisin jälkeen pitäisi käydä.
Kriisit ja "villitykset" ovat hetkiä, jolloin ihminen on muutoksen kourissa. Nykyinen elämäntilanne kyseenalaistetaan ja jopa tuhotaan, jotta jotakin uutta voisi kasvaa tilalle. Joillakin se onnistuu, joillakin ei.
Hätiköityjä suuria päätöksiä tekevä ihminen on aina riski ympäristölleenkin, siis kun puhutaan ihmissuhteista. Ei se silti automaattisesti tarkoita sitä, että hän on väärässä hakiessaan elämäänsä muutosta.
Aina ei silti muutos tarvitse sisältää uuden puolison hankintaa, paljon paremmat edellytykset olisi ratkaista muutoksia tutun kumppanin kanssa. Vika ei aina ole puolisossa,myös muita asioita voi elämässään muuttaa jotka virkistävät mieltä. Aloite lähtee itsestä ja puolisolle voi puhua muutoksia tarvitsevista asioista, yllätys voi olla että myös puolisolle ne ovat tervetulleita, esim. vapaa-aikaa koskevia asioita.
... sanotaan nyt taas kerran tämä ...
onnistuneeseen yrittämiseen ja todelliseen muutokseen tarvitaan molempien puolisoiden aito tahtotila, paljon voimia, ja hyviä ihmissuhdetaitoja. Kissat nostetaan pöydälle, eikä mitään "annetaan ajan hoitaa" tai "ei tehrä tästä ny suurta numeroo". Kun likasanko kipattu, aletaan siivoamaan ja rakentamaan suhdetta uudelleen ... opitaan virheistä, eletään fiksummin...
Mahdottoman kova urakka, mikä harvoilta onnistuu. Mutta ne jotka onnistuvat, saavat palkinnoksi entistä vahvemman suhteen.
Ja ellei onnistu, niin silloin ero kaikille paras, myös "jätetylle" vaikkei juuri sillä hetkellä asiaa näin näkisikään.
Ei kannata pistää elämää haisemaan, kannattaa miettiä useamman kerran. Katumus iskee kuitenkin. Arki tulee aina vastaan.
Minä kai olen pistänyt elämän risaiseksi, kun kuvioon tuli toinen nainen ja mietin pitkään ja vakavasti avioeroa. En kuitenkaan lähtenyt -täytyy tosin lisätä - en ainakaan vielä. Elämä on nyt vaikeaa ja ahdistavaa ja niin on vaimolla ja sillä kolmannella pyörälläkin. Silti en kadu sitä toista suhdetta. Se on ollut kerrassaan upeaa, sain elää kuin uuden kevään. Minusta löytyi puolia, joita en tiennyt olevankaan. Enkä puhu tässä vain seksistä, siinä oli todella paljon muutakin.
Onhan se ikävää, että olen loukannut toisia, mutta törkeä en ole kuitenkaan ollut. Olen ajatellut myös niin, että rakkauden osoittaminen ei kuitenkaan ole kovin väärää, jos on siinä rehellinen. Eri asia sitten, jos huitelee siellä täällä ilman tunteita vain huvin vuoksi.
Ihmiset aina selittävät omat tekemisensä parhain päin. Raamatun mukaan se on haureutta ja joissakin maissa tuollaiset vain yksinkertaisesti kivitetään kuoliaiksi.
Niin tekevät, minäkin
Tiedän
Senkin tiedän. Mihin tulen, jotta saat alkaa heitellä?
Lisään vielä, että on joitakin ihmisiä joissakin maissa, jotka eivät ole täydellisiä, jotka tekevät syntiä (Raamatun mukaan).Minä olen yksi niistä. Maailma olisikin karmea, jos ei olisi tällaisia epätäydellisiä ihmisiä. En tarkoita tällä muuten ollenkaan sitä, että olisi hyvä tehdä syrjähyppyjä. On erittäin hieno asia, jos avioliitto säilyy hyvänä. Näin vain ei aina käy.
... tuo itsensä sääliminen ja lammastelu. Aikansa kutakin, mutta yritähän jo ruveta pistämään elämääsi järjestykseen ... en ole yhtään vakuuttunut että sitä olet viime viikkojen aikana tehnyt.
Niin, ja pahimmat moraalin mätäpaiseet ne kristityn kirkon piirissä ovat ... pedofiili papit, vaikka esimerkiksi.
..kirjoitin "vähän" kärkevästi. Kirjoitukseni oli suunnattu noille hurskastelijoille. Niiden mukaan asiat ratkeavat, kun jotkut teot ja ihmiset tuomitaan syntiseksi.
Olet oikeassa sen suhteen, että jossain vaiheessa pitää elämää pistää järjestykseen. Itsesäälissä en kuitenkaan elä, vaikka se voi siltä vaikuttaa. Epätietoisuudessa elän kyllä. Joskus sekin sitten oikenee.
Valintasi oli vaimo, alappa elää sen mukaan!
Kuukausien päästä tajuat oliko valintasi oikea...
Avioliitto ei säily hyvänä, jos rakkauden (lue:rakastelun) osoittaminen on aina oikein kunhan sen tekee tosissaan, kuten sinä sanoit.
Tilanteeseen on apu: "Tehkää siis parannus!" Hengen hedelmä galattalaiskirjeestä. Sanassa kehoitetaan joka päivä täyttymään Hengellä. Silloin, ette lihan himoa täytä.
Joskus..., jos koskaan. Isä meidän rukouksessa sanotaan. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Täytä siis meidän tarpeemme tänä päivävänä.
ensimmäisen kiven heittää. Uskovat ovat ihan samanlaisia ihmiiä kuin sinäkin omine mustine puolineen. Me kaikki olemme ihmisiä.
Jospa panet kännyt yhteen ja hiljennyt ja kuuntelet mitä sinulle sanotaan. Aina sieltä ei tule miellyttävää tekstiä.. Saisitpahan elämällesi varmuuden ,olipa sitten valintasi mikä tahansa.
..todellakaan tarkoittanut tuota, en alkuunkaan. Kirjoitin siihen myös:
Siis minusta syrjähypyn tekeminen on väärin, en suhtaudu avioliittoon tai muihinkaan ihmissuhteisiin kevyesti. Halusin sanoa, että ihmiset ovat vain ihmisiä ja syrjähyppyjä tulee halusimmepa tai emme. Niitä on aina ollut ja tulee olemaan. On hurskastelua väittää muuta.
Ja niinkin on, että jos maailmassa ei olisi hyviä päiviä, huonoja päiviä, vääriä tekoja, vääryyksiä, toisten loukkaamisia jne. niin eihän se olisi enää elämää. Jotta nyt ei joku taas lukisi kuin Piru Raamattua, niin vääriä tekoja ja muita pitäisi välttää, mutta niitä tulee silti. Ja niiden kanssa on elettävä.
Minulla on ollut toinen nainen. Ei rakastelun vaan rakkauden merkeissä, minulle noilla käsitteillä on iso ero. Se, että olen rakastanut jotain toista avioliiton ulkopuolelta jäädessäni itse avioliitossani rakkautta vaille, oli väärin vaimoani kohtaan, mutta on niitä pahempiakin tekoja maailmassa tehty.
(provosoin hieman ja nyt provoisuiden itsekin)
Ymmärrän erittäin hyvin sinua. Ja jostain syystä tulen tekstiäsi lukiessa alakuloiseksi. Olen kokenut tuon saman. Minä olin lyhyen, kiihkeän ja ohitse kiitävän hetken toinen nainen. Siksi, että rakastuin. En ollut tehnyt sellaista koskaan aiemmin, koskaan aiemmin minulle ei ollut käynyt niin.
Nyt se kaikki on ohi.
Liekö ollut 50-villitys vai mikä, mutta ero tuli! Tällä hetkellä harmittaa se, etten eronnut aikaisemmin vaan kituutin surkeasti ja tuhlasin elämääni. Vaikeuksia on ollut eron jälkeen mutta huveja sitä enemmän: tunnen taas olevani elossa!