1980-luvun venäläinen pianoharmonikka

No kerronpas tässä oman tarinan noista neukkulan turistihaitareista. Sain sellaisen 2-äänikertaisen pianoharmonikan jonkun väärän mutkan kautta. No innostuneena sitten tunneille ja kyllähän sillä alkuun pääsi mutta noin parin kuukauden soiton jälkeen opettaja alkoi puhumaan et jos siirtyisit näppäinharmonikkaan. Ero näppäin ja pianoharmonikan välillä on mielestäni 6-0 ja suurin osa tai oikeastaan kaikki harmonikkakerhon jäsenet ovat vaihtaneet pianoharmonikat näppäinharmonikoiksi, ennemmin tai myöhemmin.

Ja olihan sitä sitten kaivettava kuvetta ja tuli hankittua ihan hyvälaatuinen nuorisomallin näppäinharmonikka jolla soittelin muutaman vuoden kunnes taito oli kasvanut niin että oli hankittava täysikokoinen harmonikka.

Kun sitten vihdoin ja viimein sain oikean kunnon laatuharmonikan, ei tossa nuorisomallissakaan vikaa ollut. No ajatus oli et: ai tää on siis harmonikka, jää tää niissä sitten maksaa niin pirusti. Ero oli kuin yöllä ja päivällä. Soittaminen oli ihan eri tasolla ja huomattavasti helpompaa kuin näillä neukkulan peleillä.

Sen verran on tullut ravattua oppia harmonikan huollosta saamassa että mutu tuntumalta voisin sanoa että 30 vuoden seisominen varastossa siis alkaa jo näkymään.

Vinkkinä voisin antaa että otat yhteyttä Lahden Teroon jolla on paja Tahmelankadulla Tampereella. Kyseessä on harmonikka-artesaani joten ammattilaisesta puhutaan. Kotisivut löytyvät osoitteesta www.harmonikkahuolto.net Melkein luulen että hän pystyy auttamaan parhaiten.

Ja sitten se tärkein asia. Jos ja kun saat soittimen oli se sitten tämä neukkulan tuonti tai joku muu. Etsi itsellesi soitonopettaja. Itsekin yritin ensin opetella yrityksen ja erehdyksen kautta mutta siitä ei tullut muuta kuin sanomista.

Ekalle soittotunnille kun pääsin niin kyllä huomas missä sitä virhettä oli tullut tehtyä. Oikea käsi oli mutkalla ja ihan väärässä asennossa. Vasen käsi oli väärässä paikassa niin ettei puhettakaan että bassosooloja olis voinut soittaa ja sitten se tärkein eli palkeenkäyttö oli päin mäntyä. Noin vuoden päivät sai opettaja marmattaa et ne asiat korjautui. Se oli hidasta ja hermoja raastavaa aikaa ja olis voitu välttää kun olis heti mennyt soittotunnille. Ja lisäksi se että opettajalta saa tietoa jota ei kirjoissa mainita. Joten tätä asiaa en koskaa painota tarpeeksi. Kyllähän sitä itsekin voi oppia mutta lopputulos voi olla vähän kyseenalainen joten etsi soittotunteja.

Tässähän tätä vuodatusta :)