Olen parikymppinen nainen ja minulla on todettu tämän vuoden puolella kaskivaikea masennus ja bulimia. Pelkään myös tosissani olla yksin ja varsinkin nukkua yksin. Kyllä se onnistuu kerran pakon edessä mutta ei jatkuvasti, koska ahdistun iltaisin todella paljon. Mieheni aloittaa uuden yön jossa hän joutuu jatkuvasti olemaan poissa öitä kotoa, ( jokatoinen yö)
Ahdistun ppelkästä ajatuksestakin, enkä voi olla muuallakaan kuin kotona, ehkä silloin tällöin ystävien luona, mutten joka yö. En halua ahdistaa miestäni tällä asialla, koska hän sai vihdoin työn josta todella pitää.
En vain tiedä miten suhteemme käy? En tiedä kestänkö tätä kauan?
Rakastan miestäni mutten vielä pitkään aikaan pääse irti masennuksesta ja ahdistuksesta. Mikä neuvoksi?
Ahdistun ppelkästä ajatuksestakin, enkä voi olla muuallakaan kuin kotona, ehkä silloin tällöin ystävien luona, mutten joka yö. En halua ahdistaa miestäni tällä asialla, koska hän sai vihdoin työn josta todella pitää.
En vain tiedä miten suhteemme käy? En tiedä kestänkö tätä kauan?
Rakastan miestäni mutten vielä pitkään aikaan pääse irti masennuksesta ja ahdistuksesta. Mikä neuvoksi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
No ihan ensinnäkin olisi reilua jos puhuisit ukolles noista peloista ja mahdollisesti miten teidän suhteenne käy. Voikin olla niin, että miehes ei ota sitä työtä jos rakastaa sua ja haluaa että sä voit hyvin. Kaikki vaihtoehdot ovat auki, mutta se edellyttää että puhut asioista.
Olen puhunut jonkin verran. Kertonut siitä ja miettinyt että mitäköhän tästäkin tulee nyt. Mutta mieheni on niin kovin innoissaan ettei halua oikein kuunnella minua. Sanoo vain että kyllä minä pärjään, vaikka tietää kyllä varmasti sisimmässää etten varmasti pärjää kovin hyvin. Enemmän on huolissaan siitä, että jos minua ahdistaa olla yksin niin alan sitten pettämään häntä. ? Vaikka itsekkin tietää että se on ihan turha väitös.
Outo tuo miehen pettämisjuttu. Ei kovin empaattiselta tunnu. Hän ei tajua lainkaan toisten tuntemuksia? Ei kuuntele edes sinua. :( Eikö kumppania arvostavan pitäisi kuunnella noin vakavassa asiassa. Miehillä on tuo "kyllä sinä pärjäät" lause, joka on usein paskaa.
Olisiko mitään tekemistä mihin saisi ajatuksensa illalla, ettei mieti niitä ahdistavia asioita koko ajan. Hetkittäin edes muuta. Itse ainakin tekemisellä saan masista ja ahdistusta pois, keskityn niin tiiviisti muuhun. Muuten tulisin "hulluksi" jos en tekisi mitään tai lukisi.
Ehkä paranisit jos eläisit ilman miestä? Mies aiheuttaa jonkun reaktion koska ei ole empaattinen? Tai ymmärtävä.
Miksi ahdistukseen ei ole lääkettä ja masikseen? Ootko ajatellut että kun nukahdat niin silloin ei ole hereillä...? Siis et nukkuessa ehkä ole ahdistuksessa? Unilääke voi nukahduttaa pian.
Miksi mies tekee työtä jossa on poissa yötä, jos sulla on pahaa ahdistusta? En ihan tajua miestä. Eikö hän sitten voisi olla päivällä töissä.
Mikä sinua ahdistaa eniten yksin kotona ollessa? Tai illalla? Mitä pelkäät? Jos tietäisi, voisi siihen auttaa. Minkälaista käytöstä miehellä on ja vanhemmillasi, lisäävätkö he ahdistusta käytöksellään? Mitä sanoja he käyttävät. Onko mies tehnyt jotain ikävää koskaan tai joku toinen ihminen?
Onko sulla hyvää luettavaa ja kivaa tekemistä sängyn äärellä? Peitto on suojaava ja lämmin? Pehmeä sänky. Onko ravitsemus ja juominen kunnossa sinulla, puutokset lisäävät usein oireita. Vältä kofeiinia ja liikaa alkoholia.
Minulla on lääkitys ahdistukseen, masennukseen ja unettomuuteen.
Tiedän kyllä etten ole nukkuessani hereillä ja nukkuessa en ole myöskään ahdistunut. Mutta
Mies tykkää nykyisestä työstään paljon ja on halunnut jo pitkään nykyiseen työhönsä ryhtyä.
En tiedä oikein itse mikä minua ahdistaa, varmaan aika moni asia, menneisyydessä ja nykyisessä elämässäkin. Minä en pelkää suoranaisesti mitään, muuta kuin yksin oloa. Yksin olessani joskus kuulen ääniä, ja pakottavaa tarvetta tehdä asioita ns, rutiinilla. Jos en tee jotain, äänet päässäni kertovat että jotain kamalaa tapahtuu, miehelleni. Pelkään mieheni puolesta, aina. En tiedä mikä se on, mutta jokin psyykkinen juttu. Mies lähtee nytkin sellaiseen työhön jossai voi sattua vaikka mitä onnettomuuksia, työrutiini on sellainen että, aamulla aikaisin lähtö, päivä, yö ja seuraava päivä poissa. Sitten yksi vapaa.
Lukemisesta tykkään, mutten oikein jaksa keskittyä lukemiseen enää.
Pelkään vain, sitä että omien pelkojeni ja ahdistukseni takia, suhde ajautuu karille. Mies ei ymmärrä nykyistä käytöstäni, koska ei ymmärrä mitä masennus tarkoittaa, luulee lähinnä että olen laiska tai että tämä on niinsanotusti vain päänisisällä ja että osaisin hallita näitä tuntemuksia.
En halua miehelleni stressiä tästä, koska rakastan häntä, ja haluan että hän on työssä missä viihtyy. En kuitenkaan tiedä, mitä minun kannattaisi tilanteessa tehdä
Se liittyy ahdistukseen että on se taikausko, että jos ihminen ei kosketa esim valokatkaisijaa - niin pelkää että jotain tapahtuu. Tiedät kuitenkin että se johtuu ahdistuksesta, eikä siitä että jotain tapahtuisi. Ja lopulta se käy hirveän tylsäksi toistaa asioita.. siihen kyllästyy jonakin päivänä. Ikä vie ahdistuksia ja masennuksia pois yleensä hieman, älä yritä olla liian täydellinen eri asioissa. Menestys ja täydellisyys ovat joskus eri asioita.
Onko hyvä olla miehen kanssa jonka työ on liian vaarallinen, ja naisella on pelkoja siksi? Eikö sitten pitäisi ottaa mies joka istuu turvallisessa konttorituolissa? Ja miksi pelätä toisen puolesta, jos hän sen itse valitsee, hänellähän ne hälytyskellot pitäisi soida. Jos on soidakseen. Jos ei soi, soronoo. Elämä on syntymästä asti riski, eletään hetki kerrallaan. Ehkä kaikki meneekin hyvin?
Olisiko sitten hyvä menneä parisuhdeneuvojalle vai voisitko yksin kysyä terapeutilta mikä auttaisi? Mies on aika pihalla tuosta sun tunnemaailmasta. Mitä haluat tehdä tuossa tilanteessa? Mikä olisi tilanne jossa olisit paremmin voiva? Jos nyt kävisikin niin että mies koheltaisi töissä, senkin jälkeen olisi elämää. Koko maailma ei pysähtyisi lopullisesti siihen... Vaikka ne ikäviä juttuja onkin.
Mä luulen, että miehesi tajuaa mitä masennus tarkoittaa. Sitä hän ei tajua, miksi vastustat hänen työhön menemistä. Nuorena jos mieluisan työpaikan onnistuu nykyisin löytämään, niin mun mielestä on väärin jättää tilaisuutta käyttämättä puolison masennuksen vuoksi. Kyllä sä pärjäät. Eihän mies jatkuvasti ole pois öitä kotoa, muutaman kerran viikossa. Pyydä vaikka kaverisi yökylään, jos ahdistaa.
Jos sä koko ajan kerrot hänelle, miten sua ahdistaa ja on kamala olla, niin hän voi kyllä ahdistua siitä itsekin. Ihan sen takia, ettei tiedä miten sua voisi auttaa. Ei hän sulle vierihoitoa koko ajan voi antaa etkä sä sitä voi häneltä vaatia.
Niin ja mitä ääniin tulee. Joko se johtuu sun naapurista, ahdistuksesta tai sitten sulla on jokin hieno kyky. Jos suvussa ei ole mitään vakavempia juttuja. Ajatuksen ääni siis ilmeisesti. Jos se on henki niin ihminen voi valita ettei ei sellainen sano mitään, vaan karkottuu. Suojelusenkeli, henkiopas auttaa ja rukous Jumalalle. Asunnon siunaaminen ja kuvittele valkoiset seinät, lattiat suojaamaan. Pelkoenergia vaan vetää puoleen turhia juttuja, susta voikin tulla nyt rohkea ja rauhallisempi. Vaikka masentaa ja ahdistaa. Ahdistus on lähellä pelkoa joskus, varsinkin voimakkaana. Se on luonnollista. :o Toki siitä haluaa eroon.
Ihmisen oma henki on energiaa. Ja sinä hallitset asuntoa ja huonetta. Ei mikään muu enää. Positiivinen energia täyttää huoneet. Se voi olla vaaleanpunaista vaikka ja vaaleaa.
Tota noin... Kuulet ääniä ja et syö neuroleptejä? Oletko nyt ollut ihan rehellinen psykiatrille?
Hmmh miten se tilanne sitten helpottaisi eroamallakaan, kun silloinhan joutuisit kohtaamaan pelkosi jokatapauksessa yksin asuessa... Vai meinasitko muuttaa äitin? Tai koko loppuikäsi kuljeksia kavereisen nurkissa sen pelon takia? Varmasti jossain kohtaa elämässäsi jousut väkisin kohtaamaan tuon pelon, kun aina ei voi olla joku turvana. Pitäisi keksiä keinot, miten saisit mielesi rauhoitettua. Jos pelkäät, että ovesta tai ikkunasta tulee jotain pahaa sisälle murtautuen, niin oveen ym. laittaa jotain "esteeksi" jos se auttaa... jos pelkäät jotain yliluonnollisia mörkkejä, niin auttaisiko kunnon yövalot, risti seinällä tms? Itse joskus lapsena pelkäsin pimeää ja jotenkin kun tein ihmeen traditioni ja rukoiluni, niin rauhoituin ja tuli olo että ei sieltä mitään tule. Nykyäänkin on vielä pakko-oireita että pitää tarkistella paikkoja monesti yms... Vähitellen ne häviää kun pakottaa itsensä siihen, vaikka miten tuntuisi pahalta, ja sitten huomaisi ettei mitään pahaa tapahdukaan. Tee ennen nukahtamista jotain mukavaa, lue vaikka hyvää kirjaa ja pidä taskulamppua, kännykkää ja vaikka jotain puolustautumisvälinettä sängyn vieressä, jos se rauhoittaa mieltä että on sellaista turvaa. Sitten luet, selaat nettiä, telkkaria tms. sängyllä kunnes väkisin uni voittaa? Voithan vaikka yrittää jonkun kaverisi kanssa sopia, että soitat ennen nukkumaanmenoa ja kun puhelu loppuu, niin se on voinut rauhoittaa ja helpottaa nukkumaan menoa. Itsellä jo tieto kännykän lähellä olosta rauhoittaa, jos joskus on ahdistunut olo.
Jos pelkää kunnolla, niin on ihan normaalia kuulla hiljaisuudessa outoja ääniä. Varainkin vanhat talot natisee ja mieli tekee tepposia, kun aistit on yliherkkänä. Voi kuulla olemattomia. Silloin laittaa vaikka rauhallista musiikkia tai tv:n päälle.
Pahoittelen noita noloja kirjoitusvirheitä, niitä saattaa jäädä kun yrittää kännykän pikkunäytöllä naputtaa...
Pelkääminen on normaali tunnetila. Älä huoli. Ei se ole vakavaa. Mutta hoida masennuksesi ja bulimia.