Kuuluuko tunteet pitää salassa yhteishuoltajuudessa?

Varmasti rankkaa jos nainen ei halua sinua takaisin. Mutta ainakin itse kaipaan joskus juuri lapseni isältä tukea ystävänä, vaikka en halua häntä takaisin. Yhteinen lapsi on suuri yhdistävä tekijä ja ihanaa lapselle jos pysytte ystävinä ja autatte toisianne vaikka ette yhteen päätyisikään. lapsesta vastuu on niin suuri asia että tuki toiselta vanhemmalta on tärkeä.

Itse kun kuulisi tuolta lapsen isältä nuo sanat, että haluaisi vielä yrittää, vaan enpä sitä häneltä tule kuulemaan. Ei enää halua olla yhdessä parina ja perheenä. Ei ainakaan ole sitä minulle kertonut. kaikkea muuta säätämään kyllä tunnun kelpaavan :(
Meillä ja minulla asiat on niin etten vaan uskalla näyttää tunteitani vaikka eksääni rakastankin, en vaan halua ahdistaa toista kun ei kerta minua sitten rakasta. joka kerta kun lapsi menee isänsä luo kaikki juttelu ympäri pyöreää keskustelua tytöstämme, vaikka todellisuudessa haluaisi vaan hyökätä toisen syliin. On se tämä elämä aikamoista ja kun miettii tulevaa eteenpäin tätä joutuu kuitenkin kestämään lopun elämäänsä :(

Taannoin kun nostin kissan pöydälle niin hän kertoi "tappaneensa sellaiset tunteet" minua kohtaan silloin kun erottiin. Ja pakko on myöntää että sillon ei mennyt kovin hyvin. Oltiin vasta tavattu kun tyttö jo ilmoitti tulostaan ja olimme aika nuoria. Nykyään mulla on paremmin hommat hanskassa että pystyisin ihan panostamaan.
Mut ihmeellisen tehokkaita te naiset ootte, en mä oo saanu niitä tunteita hengiltä vaikka kaks vuotta on menny ja sinä aikana säätöjä ollu kaikenlaisten mimmien kaa. Mutta kun ei auta saatana.
Mä oon sitä mieltä että hän tietää kyllä jossain syvällä sen että me kaks kuulutaan yhteen muttei suostu sitä myöntämään sitä kun on niin jääräpää akka.

On ihmisiä, jotka eroavat "heppoisin perustein", he ovat kyllä jo tulleet uuteen parisuhteeseen yhtä heppoisin perustein. Huithaapeleita. Jos exänne kuuluvat tähän ryhmään, toivoa yhteenpaluusta on, mutta huithaapeli voi muuttaa tas mieltään. Huithaapeli on voinut olla vastuuton liiton aikana, uskotonkin, et vain ehkä tiedä siitä.

On ihmisiä, jotka eroavat suuren tai pitkäaikaisen itseensä kohdistuvan loukkauksen vuoksi. Nämä tappavat tunteet, tunteiden kuoleminen on siis totta, eikä pelkkää puhetta. Kun loukattu ehtii prosessoida ja ymmärtää loukkaukset, rakkaus sellaista ihmistä kohtaan, joka kohteli sinua itseäsi alentavasti, halventavasti, henkisesti tai fyysisesti pahoinpidellen, on mahdotonta. Suuria loukkauksia ovat mm. alkoholin seuraukset, uskottomuus, väkivalta (myös henkinen). Jos exäsi kuuluu loukattujen ryhmään, toivoa yhteenpaluusta on ainoastaan, kun olet hoitanut ongelmaasi, kenties 2-3 vuotta ammattilaisella, sielullisessa hoidossa. "Mä ymmärän että tein väärin, sori, mä oon muuttunut, mä rakastan sua", ei riitä. Ex tajuaa jo, että puhe tai katumus ei korjaa loukkaajan omassa sielussa olevia haavoja tai häiriöitä, loukkaukset tulisivat toistumaan taas, kun yhteenpaluun jälkeen liitto taas olisi normaalin arjen paineissa. Ex on menettänyt luottamuksensa puolisoonsa, luottamus ei palaa pelkästään puhumalla, loukkaajalta vaaditaan todellisia tekoja, todisteita, että loukkaukset eivät koskaan toistu,jos sekään enää riittää.

On eroja, joista palataan takaisin yhteen. Jos kaksi aikuista, toistaan riittävän kunnioittavasti ja vastuullisesti kohdellutta erosi, jos on olemassa pohja keskinäiselle rehellisyydelle, luottamukselle ja kunnioitukselle, mikä ettei. Virheitä oppineena, mahdollista on. Ap, vaikuttaa että et ole ymmärtänyt omaa osuuttasi erossa, kun pelkästään haikeilet yhteen, mainitsematta että ymmärrät eron syyt.

Ap, olet oikeassa siinä, että ei kannattaisi kaveerata exän kanssa, sillä se vain pitkittää omaa toipumistasi erosta, asialliset välit lapsen vuoksi vain. Usein väärintehnyt tai jättäjä haluaa eron jälkeen kaveerata,mutta loukattu tai jätetty haluaa välit poikki viimeistään kun on prosessoinut menneet. Tunteiden ilmaisu ei ole ksokaan kiellettyä, mutta silloin pitkität omaa erossa etenemistäsi ja oman elämäsi kuntoonsaamista, kun jäät vanhaan henkisesti roikkumaan.

Aikuisten tehtävä on pitää huolta jälkeläisistään.Olivat tunteet vanhemmilla millaiset tahansa toisiaan kohtaan niin viattoman ei siitä tarvitse kärsiä.Nyt vain tunteet jäihin exää kohtaan ja tyttö etusijalle elämässäsi.Vain aika näyttää palaatteko yhteen..liiallinen jauhaminen ajaa exäsi kauemmaksi ja pahimmassa tapauksessa suhde tyttöösi tulee kärsimään.tiedän henk.koht kokemuksesta..kyllä minäkin olin se joka rakasti paljon eikä vastakaikua tullut.erittäin raskasta oli.voimia sille ap!

Mielestäni pohdit erittäin tärkeää asiaa. Ero on kipeä prosessi, jossa pitää myös suojella itseä ja ottaa etäisyyttä. Rakkaus kääntyy vihaksi ja lopulta tunteet kuolevat. Se ei tapahdu molemmilla samaan aikaan, mikä rikkoo vielä lisää. Teidän pitää antaa toisillenne tilaa ja vapautta uuteen elämään. Kumpikin luo oman suhteensa lapseen. Neuvoni on tämä: jousta kaikessa lapseen liittyvässä, mutta vältä viettämästä aikaa tai puhumasta tarpeettomasti exän kanssa. Suhtaudu häneen kuin hoitotätiin tai opettajaan, jonka kanssa hoidetaan pakolliset asiat nopeasti ja asiallisesti. Lapsen hakeminen tai puhelu kestää enintään minuutin. Paras tapa sopia lapsen asioista on tekstiviesti, sillä siihen mahtuu vain tärkein. Selitä exälle, miksi vältät turhaa yhteydenpitoa, niin hän aika varmasti ymmärtää sen. Vaikka exä ei ymmärtäisin, hän tottuu pian. Hän saa haluamansa vapauden, ja sinä pääset käsittelemään eroa omalla puolellasi. Sitten keskity lapsen tapaamisiin ja omaan elämääsi.