Moro moroo, aattelin näin illan päätteeksi kertoilla vähäsen ajatuksia omasta elämästäni ja erityisesti seurusteluun liittyviä mietteitä.
Olen parikymppinen mies ja pakkosinkku. Pakkosinkkuko? Kyllä, kuulit aivan oikein. Minusta ei ehkä koskaan tule kenenkään tytön poikaystävää, koska kaikki naiset tuntuvat olevan nirsoja.
Minulta kaiketi odotetaan jotain, ehkäpä liikoja. Miksi? Eikö ihmisen perusoikeus ole lisääntyä ja tuottaa jälkeläisiä ihmiskuntaan, eikö luonto toimi muka niin? Näköjään se sitten toimii niin, että vain parhaat yksilöt valikoituvat jatkamaan sukuja. Nykypäivän naisesta on omasta mielestäni todellakin tullut turhankin kranttu. He odottavat minulta jotakin, mitä en pysty enkä ehkä haluakaan koskaan toteuttaa.
Tästä syystä minua itseänikään ei enää edes kiinnosta ajatuskaan seurustelusta naisten kanssa. En suoranaisesti voi ehkä sanoa inhoavani naisia, mutta saadakseni tyttöystävän edes kerran eläissäni, minun pitäisi olla prinssi, kuningas. Kohtuutontako vaatia moista toisten minulta itseltäni? Sanon suoraan: KYLLÄ.
Ei tässä ole ratkaisu odottaa jotain parempia aikoja, sillähän sen tulevaisuuden pilaakin. Tulevaisuus ei ole yhtään sen parempi kuin tämä hetki, ja enää en ole niin tyhmä, että odottaisin muutosta elämääni jossain vaiheessa, kun ei sitä kuitenkaan koskaan tule. Parempi synkistellä, olla pessimistinen ja näin pois päin. Eiköhän sitä tässä kohta ala jo tottua tähän ikisinkkuuteen.
Kuka muka välittäisi parisuhteeseen saakka oikeasti tällaisesta rillipää aspergerista, jolla eivät kaikki sosiaaliset taidot ole edes hanskassa, läheskään kaikki. En ole se luvattu prinssi, joka ehkä joskus toivoin ja luulinkin olevani naisille. On turha yrittääkään muuttaa itseään sellaiseksi, mitä ei ole.
Se, mitä naiset vaativat, on usein aivan liikaa. Tai voisin sanoa, että aina. Pitää puhua ja pussata, ja vain sen takia, että olen mies. Tuoko miehenä oleminen muka jotakin vastuuta moisista asioista? Eikö edes joku nainen koskaan viitsisi itse hakeutua Suomen säälittävimmältä vaikuttavan miehen seuraan edes hetkeksi ja oikaista omat ennakkoluulonsa, tehdä itse aloitteita ja lähestyä. Pitääkö se kaikki olettaa tulevan aina vain minulta, MIEHELTÄ?
Tällaista paskaa tänään, toivottavasti kukaan ei lue tätä, koska lohduttelu on aivan turhaa. Parempi vain pikkuhiljaa oikeasti avata silmänsä ja havahtua olevansa tällainen luuseripaska, joka ei ikinä saa keneltäkään kunnioitusta ja arvostusta, saatika sitten rakkautta parisuhteeseen asti.
Olen parikymppinen mies ja pakkosinkku. Pakkosinkkuko? Kyllä, kuulit aivan oikein. Minusta ei ehkä koskaan tule kenenkään tytön poikaystävää, koska kaikki naiset tuntuvat olevan nirsoja.
Minulta kaiketi odotetaan jotain, ehkäpä liikoja. Miksi? Eikö ihmisen perusoikeus ole lisääntyä ja tuottaa jälkeläisiä ihmiskuntaan, eikö luonto toimi muka niin? Näköjään se sitten toimii niin, että vain parhaat yksilöt valikoituvat jatkamaan sukuja. Nykypäivän naisesta on omasta mielestäni todellakin tullut turhankin kranttu. He odottavat minulta jotakin, mitä en pysty enkä ehkä haluakaan koskaan toteuttaa.
Tästä syystä minua itseänikään ei enää edes kiinnosta ajatuskaan seurustelusta naisten kanssa. En suoranaisesti voi ehkä sanoa inhoavani naisia, mutta saadakseni tyttöystävän edes kerran eläissäni, minun pitäisi olla prinssi, kuningas. Kohtuutontako vaatia moista toisten minulta itseltäni? Sanon suoraan: KYLLÄ.
Ei tässä ole ratkaisu odottaa jotain parempia aikoja, sillähän sen tulevaisuuden pilaakin. Tulevaisuus ei ole yhtään sen parempi kuin tämä hetki, ja enää en ole niin tyhmä, että odottaisin muutosta elämääni jossain vaiheessa, kun ei sitä kuitenkaan koskaan tule. Parempi synkistellä, olla pessimistinen ja näin pois päin. Eiköhän sitä tässä kohta ala jo tottua tähän ikisinkkuuteen.
Kuka muka välittäisi parisuhteeseen saakka oikeasti tällaisesta rillipää aspergerista, jolla eivät kaikki sosiaaliset taidot ole edes hanskassa, läheskään kaikki. En ole se luvattu prinssi, joka ehkä joskus toivoin ja luulinkin olevani naisille. On turha yrittääkään muuttaa itseään sellaiseksi, mitä ei ole.
Se, mitä naiset vaativat, on usein aivan liikaa. Tai voisin sanoa, että aina. Pitää puhua ja pussata, ja vain sen takia, että olen mies. Tuoko miehenä oleminen muka jotakin vastuuta moisista asioista? Eikö edes joku nainen koskaan viitsisi itse hakeutua Suomen säälittävimmältä vaikuttavan miehen seuraan edes hetkeksi ja oikaista omat ennakkoluulonsa, tehdä itse aloitteita ja lähestyä. Pitääkö se kaikki olettaa tulevan aina vain minulta, MIEHELTÄ?
Tällaista paskaa tänään, toivottavasti kukaan ei lue tätä, koska lohduttelu on aivan turhaa. Parempi vain pikkuhiljaa oikeasti avata silmänsä ja havahtua olevansa tällainen luuseripaska, joka ei ikinä saa keneltäkään kunnioitusta ja arvostusta, saatika sitten rakkautta parisuhteeseen asti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä naiset sitte osaa olla sikoja !!!!
neuvoja:
1. lopeta itsesäälissä rypeminen
2. yritä löytää positiivinen asenne elämään
3. älä yleistä naisia, koska kaikki ovat yksilöitä
4. nauti elämästä ja keväästä
Kannattaa muistaa, että parikymppinen on vielä tosi tuore aikuinen ja niitä ihmissuhdetaitoja treenataan koko ikä. Vaikka on aikuinen niin se ei tarkoita, että olisi ihmisenä valmis ja parisuhdetaidot hallussa.
Nuoruuteen kuuluu myös se, että miettii, mitä elämältään haluaa. Joillekin on lapsesta asti selvää, että mitä haluaa tehdä, mutta suurimmalle osalle ei ole ollenkaan selvää, mihin hakee kouluttautumaan, millaista työtä haluaa tehdä, missä haluaa asua, millaisen parisuhteen haluaisi, haluaako lapsia jne. Siksi ei ole ihmekään, että ei ne nuoret naisetkaan vielä osaa realistisesti hahmottaa, että mitä haluavat mieheltä, kun eivät itsekään oikein tiedä, mitä edes itseltään haluavat.
Parisuhteessa helposti ensimmäiset 1-2 seurustelusuhdetta menevät harjoittelemiseen. Mustasukkaisuus, pettämisen rajat, yhdessä vietettävän ajan määrä jne ovat kaikki sellaisia asioita, että niitä on vaikea tajuta ennen kuin on oikeasti siinä ensimmäisessä vakavasti otettavassa parisuhteessa.
Joillakin on epärealistiset odotukset parisuhteesta. Verrataan asioita esim. omiin vanhempiin tai joihinkin lempisarjan jenkkimiljönääripariskuntiin, jolloin odotukset omassa parisuhteessa ovat ihan outoja. Ei tarvitse kuin katsoa Sinkkuristeily-ohjelmaa, niin jo siitä huomaa, että osalla on aivan outoja odotuksia puolisosta (esim. miehen pitää elättää nainen).
Nämä on kuitenkin yksilökohtaisia asioita. Ei sitä parikymppisenä vielä kannata heittää hanskoja tiskiin. Voi yrittää itse kehittyä ihmisenä ja miettiä myös sitä, että miksi etsii kerta toisensa jälkeen niitä naisia, jotka ovat ns. prinsessoja.
Ei tietenkään ole perusoikeus lisääntyä. Luonnonvalintaanhan lisääntyminen on aina perustunut. Kaikilla lajeilla.
Ihmisillä sisäisten levottomuuksien vähentämiseksi tätä tosin hälvennetty. Koska muuten urosten taistelut pillusta sekoittaisivat yhteiskuntaa liikaa, juuri tähän aikaan vuodesta kadut olisivat täynnä kosiotaisteluja. Naaraat kadunvierillä seuraamassa, kun urokset ottavat selvää nussimaoikeuksistaan. Ja seurauksena lähes kaikki miehet henkihieveriin piestyinä, siis voittajatkin ruhjeilla.. ja häviäjät katkerina taas vuoden eteenpäin hautoen kostoa.
Sinulla on oivat mahdollisuudet olla luonnon valitsema lisääntyvä uros, mutta ei se sinun kohdallasi taida tapahtua odottamalla, vaan tekemällä itsestäsi sitä.
Onkohan tämä muuten vitsi? Suoraan sanot, että naisten pitäisi tehdä aloitteita Suomen säälittävimmälle miehelle? Aiemmin palstalla nähty vaatimus naisten aloitteista "perusmiehelle", nyt siis naisten pitäisi laskea rimansa lattialle ja vielä itse poimia mies sieltä riman toiselta puolelta?
Mitä tuo "pitääkö se kaikki aina.." tarkoittaa? Siis montako kertaa on tähän asti pitänyt sisällään "aina"? Veikkaan nollaa. Ja kaikki = ei mitään. Eli et ole yrittänytkään?
Jos osaat tuonkin verran kirjoittaa, niin mikset osaisi puhua? Tai pussata? Vai eikö vaan tee mieli puhua ja pussata? Pitäisi vaan päästä suoraan pillun päälle? No silloin olet ulkonäöllisesti vaatimattomana ja aloitteita tekemättömänä miehenä aika vaikeassa tilanteessa.
Työttömät humanistinaiset eivät niin välitä miehen prinsseydestä ja ovat ihania hassunhauskoja hippejä muutenkin. Toinen ryhmä on sitten kaikenlaiset mielenterveysongelmaiset ja nuoret eläkeläiset ja muut kokonaan työelämästä syrjäytyneet. Etsi sellainen, niin minäkin aion tehdä. Näistä mainitsemistani ryhmistä löytyy oikeasti kaikista inhimillisimmät ja hyväsydämisimmät tapaukset. Paljon on hyvännäköisiäkin. :D
No tuskin saa niiltäkään jos ei ole ulkonäköä, eikä puhu eikä pussaa.