En koe olevani miehelleni tärkeä. Kaipaan tunnetta kuuluvani perheeseen. Ollaan oltu yhdessä nyt vajaa 2 vuotta.
Miehelläni on yritys, hän stressaa kovasti ja tekee 5pv viikossa pitkää päivää. Se on hänelle elämäntapa. Minulla on aikaa ja voisin auttaa miestäni hänen työasioissaan. Voisin kuskata tavaroita paikasta toiseen, siivota liikettä, viedä papereita postiin, hakea ruokaa jne. Olen sanonut tämän hänelle. Mutta hän ei koskaan pyydä minulta apua, ja hän on sanonut että haluaa hoitaa työnsä omalla tavallaan. Minun isäni apu kuitenkin kelpaa oikein hyvin. Kun kysyn miksi et pyytänyt minua tekemään sitä jotain asiaa hän keksii loputtomiin tekosyitä, keksii minulle kiireitä ja sanoo että minulle olisi vain vaivaa, vaikka kuinka sanon että ei ole.... Minusta tuntuu että hän haluaa välttää minun käymistäni hänen työpaikallaan. kun käyn siellä joskus hoitamassa jonkun asian, minua ei pyydetä sisälle, jos hän näkee minun saapuvan hän tulee nurkan taakse minua vastaan. Minusta olisi kohteliasta päästää kumppani sisälle lämpimään hoitamaan asiansa. Miksi hän toimii näin?
Tuntuu ikävältä kun mieheni haluaa sulkea minut elämäntapansa ulkopuolelle. Olen puhunut asiasta pari kertaa hänen kanssaan mutta en saa mielestäni järkevää syytä tähän. Kait tähän joku syy täytyy olla? Asia vaivaa minua paljon.
Lisäksi riitelemme jatkuvasti. Syy siihen on minun mielipahani, kun en koe olevani tärkeä osa hänen elämäänsä. Hänellä ei ole jaksamista kuunnella minun huoliani edes vapaa-ajalla. Silloin hän haluaa tyhjentää päätään ja rentoutua. Hän kuitenkin sanoo rakastavansa minua kovasti ja sanoo pitävänsä ykkösenä elämässään sanoo että haluaa minun kuuluvan elämäänsä jne... Sanoo että haluaa kuunnella minun huoliani ja kuulumisiani, mutta kun haluan puhua, hänellä ei ole mielenkiintoa kuunnella ja vastailla. Siis sanoo, mutta käytäntö puhuu mielestäni täysin toista???
Onko raelistista odottaa tuntevansa itsensä tärkeäksi muuallakin kuin sängyssä ja lieden ääressä?
Miehelläni on yritys, hän stressaa kovasti ja tekee 5pv viikossa pitkää päivää. Se on hänelle elämäntapa. Minulla on aikaa ja voisin auttaa miestäni hänen työasioissaan. Voisin kuskata tavaroita paikasta toiseen, siivota liikettä, viedä papereita postiin, hakea ruokaa jne. Olen sanonut tämän hänelle. Mutta hän ei koskaan pyydä minulta apua, ja hän on sanonut että haluaa hoitaa työnsä omalla tavallaan. Minun isäni apu kuitenkin kelpaa oikein hyvin. Kun kysyn miksi et pyytänyt minua tekemään sitä jotain asiaa hän keksii loputtomiin tekosyitä, keksii minulle kiireitä ja sanoo että minulle olisi vain vaivaa, vaikka kuinka sanon että ei ole.... Minusta tuntuu että hän haluaa välttää minun käymistäni hänen työpaikallaan. kun käyn siellä joskus hoitamassa jonkun asian, minua ei pyydetä sisälle, jos hän näkee minun saapuvan hän tulee nurkan taakse minua vastaan. Minusta olisi kohteliasta päästää kumppani sisälle lämpimään hoitamaan asiansa. Miksi hän toimii näin?
Tuntuu ikävältä kun mieheni haluaa sulkea minut elämäntapansa ulkopuolelle. Olen puhunut asiasta pari kertaa hänen kanssaan mutta en saa mielestäni järkevää syytä tähän. Kait tähän joku syy täytyy olla? Asia vaivaa minua paljon.
Lisäksi riitelemme jatkuvasti. Syy siihen on minun mielipahani, kun en koe olevani tärkeä osa hänen elämäänsä. Hänellä ei ole jaksamista kuunnella minun huoliani edes vapaa-ajalla. Silloin hän haluaa tyhjentää päätään ja rentoutua. Hän kuitenkin sanoo rakastavansa minua kovasti ja sanoo pitävänsä ykkösenä elämässään sanoo että haluaa minun kuuluvan elämäänsä jne... Sanoo että haluaa kuunnella minun huoliani ja kuulumisiani, mutta kun haluan puhua, hänellä ei ole mielenkiintoa kuunnella ja vastailla. Siis sanoo, mutta käytäntö puhuu mielestäni täysin toista???
Onko raelistista odottaa tuntevansa itsensä tärkeäksi muuallakin kuin sängyssä ja lieden ääressä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Minulla on aikaa ja voisin auttaa miestäni hänen työasioissaan. Voisin kuskata tavaroita paikasta toiseen, siivota liikettä, viedä papereita postiin, hakea ruokaa jne. Olen sanonut tämän hänelle. Mutta hän ei koskaan pyydä minulta apua, ja hän on sanonut että haluaa hoitaa työnsä omalla tavallaan."
Vika on siinä että hän ehkä haluaisi nähdä että laitat energiasi omiin asioihisi.
Kokemuksesta tiedän, että vaikka kuinka olisi aikaa ja halua, niin ei toisia kannata heidän työssä auttaa koska he tienaavat työlla RAHAA, ja se on joillekin myös rakas elämäntehtävä. Niin jos kumppani alkaa siihen puuttua niin alkaa väkisin pelottaa että jos päästän hänet, niin saanko ikuisen riesan ja lisäksi kumppani yritää näin tehdä itsensä tärkeäksi. Ja jos totuttelen siihen että joku auttaa, niin kohta en pärjää ilman apulaista.
Ei se ole toisen elämään osaksi kuulumista, että kantaa hänelle ruokaa ja on muka joku pikku apulainen. Olet aikuinen nainen, ei sun kuulu alkaa miksikään henk.koht palvelijaksi miehelle. LÄhtee suhteesta mahdollisuudet ja vapaus, kun tiedostaa että toinen panostaa liikaa niin tästä tulee vain syyllisyyttä itselle, ja pian ei viihdy koko suhteessa enää. Molemmilla pitää olla tilaa kehittää oma alueensa. Kotioloissa varmasti mies pitää kun kannat ruuat sillointällöin eteen, puolin ja toisin voi tällaista toimintaa tehdä.
Mutta työelämän ja parisuhteen sekaantuminen on onnistuessaan harvinaista, joillakin on parsiskuntana yritys mutta se vaatii todella poikkeuksellista mielenlaatua ja selkeää tavoitetta molemmilta. Ei niin että toinen on tuulenhuuhtomana siinä ja ei keksi tekemistä, ja toinen onkeksinyt elämäntehtävän ja toinen ykskaksk keksii että "MInäkin haluan leikkiä tätä leikkiä". Lisäksi jos sulla ois oma elämä, et todennäköisesti käyttäisi miestä minään huolten kaatamis alustana..Oletus tilanne että kukaan ei kuuntelee kenenkään huolia, vaan ihmissuhteessa pitää enemmän keskittyä siihen mitä voisin antaa, esim läsnäoloa ja jaloillaan seisovan ihmisen seuran. kuin miettiä että kuka kuuntelisi minua.
Loistavasti kirjoitettu. Minäkin ehdottaisin aloittajalle jonkin _oman_ jutun löytämistä. Sen ei tarvitse olla jotain, mistä ansaitsee rahaa vaan ihan mitä tahansa, mistä hän innostuisi ja kiinnostuisi. Kyllä sitä yhteistä aikaa on parisuhteessa etenkin silloin, jos asutaan saman katon alla, vaikka molemmilla olisi viikolla omat kiinnostuksenkohteensa.