Monet ihmiset sanovat arvostavansa niitä, jotka pyrkivät elämässä eteenpäin. Tätä naisetkin vaativat usein mieheltä. Eihän siinä mitään, kehitystä minäkin arvostan. Mutta miksi se "eteenpäin pyrkiminen" liittyy aina tavalla tai toisella materiaalisiin asioihin? Miehen pitää edetä urallaan, pitää ostaa isompi asunto, isompi auto, jotta kaikki lapset mahtuisivat sinne, kesämökki, vene, isompi akvaario jne. Vaikka edellinen auto ja asunto olivat ihan tarpeeksi isoja ja sitä venettä ei tule edes käytettyä, niin silti pitää aina saada lisää, enemmän ja isompaa.
Todella harva (siis todellakin, todella harva) ihminen yrittää kehittää itseään henkisesti. Ikä nyt tietysti tuo aina kokemusta ja sitä kautta ihminen kehittyy, mutta henkinen kehitys ei ole monenkaan tietoinen päämäärä. Monet ystäväni elävät juuri tuolla aiemmin mainitsemallani materialistisella tavalla. Monet heistä ovatkin edenneet urillansa ja, mutta henkisesti he ovat edelleen aivan samalla tasolla kuin ennenkin. Oikeastaan he ovat jopa taantuneet menestyksen myötä, heistä on tullut ylimielisisiä ja välinpitämättömiä uraohjuksia.
Esi. eräskin ystäväni perusti pienen yrityksen ja nyt hän on ns. johtavassa asemassa. Hän on ruvennut puketumaan ja ehkä hieman jopa käyttäytymään eri tavalla, nyt hänellä on tummia pitkiä takkeja ja hän tekee paljon sen eteen että näyttäisi arvokkaalta. Rahaa hänellä ei ole merkittävästi enemmän kuin ennenkään, silti monet yhteisistä tutuistamme ylistävät hänen edistymistään ja häntä arvostetaan enemmän sen vuoksi. Heille tuo johtava asema ja hienot vaatteet merkitsevät edistystä. Minusta ruosteisen auton maalaminen olisi vastaavanlaista edistystä, eli hyvin pinnallista.
En tiedä olenko minä siinä asemassa, että minulla on varaa arvostella ihmisten pinnallista elämäntyyliä, mutta en voi sille mitään sellainen ajatusmaailma on minusta hieman yksinkertainen. Tuntuu siltä, että ihmiset vain kyllästyvät siihen mitä heillä on, he vain ostavat lisää tavaraa ja kutsuvat sitä kehitykseksi. Sitten minä saan Facebookissa katsella pariisilaisessa ravintolassa otettuja valokuvia hienoista ruoka-annoksista, jotka saavat 47 "tykkäystä". Muutaman punaviinilasillisen jälkeen heidän facebook-päivitykset sisältävät syvällisiä mietelauseita elämästä ja siitä mikä on oikeasti tärkeää.
Olen tullut siihen tulokseen,että määrätietoinen "eteenpäin pyrkiminen" useimmissa tapauksissa saa ihmiset vain taantumaan. Ja jos se "eteenpäin pyrkiminen" onkin vain kaunisteltu muoto rahan ja vallan himosta, niin arvostaisin jos sitä kutsuttaisiin rehellisesti juuri siksi.
Todella harva (siis todellakin, todella harva) ihminen yrittää kehittää itseään henkisesti. Ikä nyt tietysti tuo aina kokemusta ja sitä kautta ihminen kehittyy, mutta henkinen kehitys ei ole monenkaan tietoinen päämäärä. Monet ystäväni elävät juuri tuolla aiemmin mainitsemallani materialistisella tavalla. Monet heistä ovatkin edenneet urillansa ja, mutta henkisesti he ovat edelleen aivan samalla tasolla kuin ennenkin. Oikeastaan he ovat jopa taantuneet menestyksen myötä, heistä on tullut ylimielisisiä ja välinpitämättömiä uraohjuksia.
Esi. eräskin ystäväni perusti pienen yrityksen ja nyt hän on ns. johtavassa asemassa. Hän on ruvennut puketumaan ja ehkä hieman jopa käyttäytymään eri tavalla, nyt hänellä on tummia pitkiä takkeja ja hän tekee paljon sen eteen että näyttäisi arvokkaalta. Rahaa hänellä ei ole merkittävästi enemmän kuin ennenkään, silti monet yhteisistä tutuistamme ylistävät hänen edistymistään ja häntä arvostetaan enemmän sen vuoksi. Heille tuo johtava asema ja hienot vaatteet merkitsevät edistystä. Minusta ruosteisen auton maalaminen olisi vastaavanlaista edistystä, eli hyvin pinnallista.
En tiedä olenko minä siinä asemassa, että minulla on varaa arvostella ihmisten pinnallista elämäntyyliä, mutta en voi sille mitään sellainen ajatusmaailma on minusta hieman yksinkertainen. Tuntuu siltä, että ihmiset vain kyllästyvät siihen mitä heillä on, he vain ostavat lisää tavaraa ja kutsuvat sitä kehitykseksi. Sitten minä saan Facebookissa katsella pariisilaisessa ravintolassa otettuja valokuvia hienoista ruoka-annoksista, jotka saavat 47 "tykkäystä". Muutaman punaviinilasillisen jälkeen heidän facebook-päivitykset sisältävät syvällisiä mietelauseita elämästä ja siitä mikä on oikeasti tärkeää.
Olen tullut siihen tulokseen,että määrätietoinen "eteenpäin pyrkiminen" useimmissa tapauksissa saa ihmiset vain taantumaan. Ja jos se "eteenpäin pyrkiminen" onkin vain kaunisteltu muoto rahan ja vallan himosta, niin arvostaisin jos sitä kutsuttaisiin rehellisesti juuri siksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kannattaa aloittaa se henkinen kasvaminen itsestä. Olet vielä hyvin varhaisessa vaiheessa itsekin päätellen siitä, mitä kirjoitat. Et voi tietää toisten henkisestä kasvusta mitään koska ei se sinulle välttämättä näyttäydy. Se, miten joku pukeutuu on kiinni paljon rahasta ja mahdollisuuksista, toisaalta myös omasta persoonasta ja tyylin löytymisestä, henkisestä kasvusta se kertoo hyvin vähän.
En muista olenko koskaan sanonut noin, mutta olen tosiaan ian myota alkanut arvostamaan enemman tietynlaista uskallusta rikkoa rutiineja ja uusien asioiden kokeiluakin. Itse en siis koe moisen tarkoittavan nimenomaan materialistisia juttuja, mutta ehka omassa elinpiirissani eteenpain pyrkiminen ei nayttaydy samalla tavalla.
Oma mieheni on tyoskennellyt ties minkalaisissa yrityksissa vuosien varrella ja vaihtanut alaa vilkkaasti etsien" omaa juttuaan". Joskus olen hanen tuuliviireilyyn turhautunutkin, mutta toisaalta arvostan sita rohkeutta ja omiin kykyihin uskomista. Nykyisin han onkin suht. "tuottavassa" asemassa, mutta toisin kuin sinun ystavasi, han ei ole muuttanut pukeutumistaan lainkaan, vaan ihan rennoissa vanhoissa vetimissa edelleen viihtyy parhaiten :D joskus keksimme , etta hanen pitaisi kayttaa silmalasejaan (mita ei oikeastaan tarvitse), jotta ihmiset ottaisivat hanet vakavammin... Mielestani han on kuitenkin 'edennyt elamassaan', silla han on oppinut paljon matkan varrelta.
"Muutaman punaviinilasillisen jälkeen heidän facebook-päivitykset sisältävät syvällisiä mietelauseita elämästä ja siitä mikä on oikeasti tärkeää."
Ihan asiaan liittymatta, tama oli minusta hauska. Ehka olen sittenkin oppinut nauramaan itselleni :-o, ei vaan, vaikka usein ne filosofisimmat mietelmani syntyvatkin punaviinin voimalla, en tietaakseni koskaan ole fb-paivityksiani niilla koristanut... (toivottavasti?)
Näin on, yksinkertaista, rahan himoa. Sitten näitä "vallasta taistelijoita" vielä ihaillaan vaikka he ovat vain sairaita.
Ylileveät työkaverit rakensivat omakotitaloa, kun lama yllätti ja työpaikka lähti, oli vaatimaton harmaahiirulainen jolla ei ollut velkaa, yhtäkkiä kova sana.
Kyllä Raamatunlause on niin totta, älä huomispäivästä kersku sillä et tiedä mitä kukin päivä synnyttää.
Eihän kilpailussa sinänsä mitään pahaa, ikävä vaan joka aina on ottamassa toiselta kaiken pois, on itse surkeassa asemassa lopulta.
Kun kaikki on lahjaa, on se materialistista taikka henkistä pääomaa.
Että kun kehtasin ajaa lattaraudalla, ivallinen kommentti on sullakin auto en muistanutkaan.
Sitten muut ivasivat ai niin asut rivitalossa....
Lopputulos kaikki olemme köyhiä se vain ei haittaa jollei kuuseen kurkottanut alun pitäenkään.
Vauraus ei ole yleensä lahjaa, vaan kovalla työllä, pitkäjänteisyydellä, kekseliäisyydellä, sekä rohkeudella ansaittua. Lahjaksi kaikkea sitä mitä toisilla on, nimittää laiska, kateellinen ja saamaton pelkuri, tälläinen ihminen tuskin on kenekään arvossa.
En pahojen ihmisten arvostusta tarvitse.
Kovasti haukuttu ihminen voi olla lopulta paras, en ainakaan varastanut toisen omaa.
Kasvoton pelkuri?....
Sinä elät sossun ja kelan tukiaisilla, silloin varastat toisten rahaa, joka on ahkerammilta riistetty veroina, siis näiltä, joita sinä kutsut pahoiksi, he elättävät sinut loisen!
Korkea työttömyys takaa sen että palkat pysyvät matalana (kova kilpailu työpaikoista). Jos kaikille olisi töitä, palkat nousisivat -> tuottavuus laskisi -> sijoittajat katoaisivat ->firmat kaatuisivat -> talous romahtaisi -> kaikki ihmiset olisivat työttömiä. Työttömät pitävät tätä yhteiskuntaa pystyssä - ole kiitollinen heille.
Elän omilla rahoillani, on ollut korkea työllisyys ainakin minulla.
Syyllistyit solvaukseen?
Heti nähdään kun esitetään jotain muuta kuin ympäripyöreää juttua, ihmiset suuttuvat.
Eikö tämä olekaan keskustelupalsta?
Henkinen kehitys ei ole mikään irrallinen, muusta elämästä erillään oleva juttu. Se tulee siinä elämän mukana. Luonnollisesti se eteenpäin pyrkiminen näkyy myös tulotasossa, kuten kaikilla muillakin elämänalueilla.
Aloittaja sanoo ystävänsä perustaneen yrityksen ja olevan johtavassa asemassa. Kyllähän tuollaisen aseman saavuttaminen vaati ihmiseltä paljon henkisiä voimavaroja ja saa kehittymään ihmisenä. Aloittaja ei kuitenkaan näe mitään henkistä kehitystä, hän näkee vain "pitkät, tummat takit". Tuota minä sanoisin pinnallisuudeksi.
Jos johtava asema ei ole edistystä, mikä ihme sitten on?
Pitäisikö sitä henkistä kehitystä sitten alleviivata niin, että tyhmempikin tajuaa? Viettää kymmenen vuotta luostarissa kehittymässä niin maan perusteellisesti? Pitäisi karsia kaikki materia pois, että se henkisyys näkyy kilometrien päähän.
Niin monta "eteenpäin kehityksen muotoa" on kuin on ihmistä. Toiset arvostaa materiaalista kehitystä, toiset henkistä, toiset ulkonäöllistä jne.
Itse näen todellisen kehityksen vaikkapa jos ihminen tylsistyy vanhassa työssä niin menee opiskelemaan vaikka 40 vuotiaana. Tai jos on tupakoinut 30 vuotta elämästään niin lopettaa sen ja alkaa elää terveellisesti. Mutta todellista kehitystä on kun ihminen alkaa oppia tuntemaan sen todellisen minänsä ja sitä kautta kehittyy ihmisenä. Tiedostaen heikkoudet ja vahvuudet ja siten elää tasapainoista ja seesteistä elämää.
Elää omaa elämäänsä ja lakkaa kyttäämästä toisten Facebook-päivityksiä :)
Eteenpäin pyrkiminen on mielestäni jokaisen henkilökohtainen kokemus.
Minä koin esimerkiksi taannoin hyvin sydäntä särkevän eron. En voinut siihen tilanteeseen jäädä vellomaan ja oli pyrittävä eteenpäin ja uskottava, että uusi parempi rakkaus on vielä edessäpäin.
Eteenpäin pyrkimistä on erilaista, mutta mielestäni se liittyy siihen ettei jää esim. huonoihin tilanteisiin vaan yrittää etsiä itselleen paremmin toimivia ratkaisuja ja pyrkiä sillä lailla eteenpäin.
Mielestä snobbailu/hienostelu on pinan kiillottamisa ilman todellisen sisällön saamista...