Okei, yritän nyt selittää kaiken mahdollisimman selkeästi, vaikka se onkin vaikeaa enkä ole siinä onnistunut vuosiin.
Tänä aamuna taas heräsin miettien että minun pitäisi ottaa rooli päälle..
Hetkinen mikä rooli? Eli siis minusta erillinen henkilö, joka pystyy puolustamaan itseään kiusaajia vastaan, joka ei ole suosittu naisten silmissä, joka hoitaa kaikki asiat niinkuin robotti. Käytännössä tuota ihmistä kuvaa jatkuva aggressiivinen tunne, levottomuus, alakuloisuus, negatiivisuus ja tunteettomuus. Lisäksi hahmoa kuvaa kaikkien asioiden plörinäksi heittäminen, kaikessa epäonnistuminen (tahallaan) ja luovuuden puute. Ja huono itsetunto. Ja tahalleen itsensä huonoksi ja rumaksi tekevä (mm. kulkemalla hartiat kyyryssä selkä vinossa ja jättämällä hiukset likaiseksi, ostamalla vain tavallisia mustia vaatteita. Opiskelemalla tylsiä aineita.
Käytännössä loin tuon hahmon jo pienenä, suojellani itseäni kiusaamistilanteissa.
Oikeasti olen: suosittu naisten silmissä, luova, herkkä, hiljainen, positiivinen, hyvä kaikessa, hyvän itsetunnon omaava, sosiaalinen, hyvä esikuva, hyvin pukeutuva, kaikki mahdollista jne.
Aikaisemmin pystyin aina vaihtamaan hahmoa, esim kiusaamistilanteen sattuessa otin roolin päälle ja välillä taas olin oma itseni. Mutta nyt en pysty, vaan olen juuttunut siihen esittämääni hahmoon.. Vaikka olen vuosia yrittänyt olla oma itseni.. Silti aina se rooli tulee päälle
Nämä 2 eri persoonaa vaihtelevat minussa päivittäin, joskus joku pieni asia saa minut taas omaksi itsekseni, mutta suurimmaksi osaksi en halua olla oma itseni.
Välillä haluan kostaa kiusaajilleni, koska he pakottivat minut tämmöiseksi. Välillä olen katkera naisille, koska edes yksi nainen joka olisi rakastanut minua omana itsenä ja sanonut minulle "ole oma itsesi" olisi lopettanut tämän roolin esittämisen ja olisin ollut oma itseni, ennenkuin roolista tuli täysin hallitsematon. välillä olen vihainen isälleni, koska hän kehoitti minua esittämään aina kiusaajien läsnäollessa, ja luulin sen olevan normaalia mitä kaikki ihmiset tekee. ******** sana kuvaa elämääni täydellisesti. Ikuista loputonta kärsimystä.
Harmittaa niin perkeleesti kun en voi enää saada tyttöystävää, kun en voi olla oma itseni. Tiedän että olisin omana itsenä saanut kenet tahansa.
Toivottavasti tämä selventää sinkku ihmisten asioita ja he tajuavat syynsä yksinäisyyteeen ja naisettomuuteen. Roolin vetäminen,, ei se että olisi oma itsensä. Minä en enää pysty olemaan oma itseni, mutta sinulle se on vielä mahdollista.
Tänä aamuna taas heräsin miettien että minun pitäisi ottaa rooli päälle..
Hetkinen mikä rooli? Eli siis minusta erillinen henkilö, joka pystyy puolustamaan itseään kiusaajia vastaan, joka ei ole suosittu naisten silmissä, joka hoitaa kaikki asiat niinkuin robotti. Käytännössä tuota ihmistä kuvaa jatkuva aggressiivinen tunne, levottomuus, alakuloisuus, negatiivisuus ja tunteettomuus. Lisäksi hahmoa kuvaa kaikkien asioiden plörinäksi heittäminen, kaikessa epäonnistuminen (tahallaan) ja luovuuden puute. Ja huono itsetunto. Ja tahalleen itsensä huonoksi ja rumaksi tekevä (mm. kulkemalla hartiat kyyryssä selkä vinossa ja jättämällä hiukset likaiseksi, ostamalla vain tavallisia mustia vaatteita. Opiskelemalla tylsiä aineita.
Käytännössä loin tuon hahmon jo pienenä, suojellani itseäni kiusaamistilanteissa.
Oikeasti olen: suosittu naisten silmissä, luova, herkkä, hiljainen, positiivinen, hyvä kaikessa, hyvän itsetunnon omaava, sosiaalinen, hyvä esikuva, hyvin pukeutuva, kaikki mahdollista jne.
Aikaisemmin pystyin aina vaihtamaan hahmoa, esim kiusaamistilanteen sattuessa otin roolin päälle ja välillä taas olin oma itseni. Mutta nyt en pysty, vaan olen juuttunut siihen esittämääni hahmoon.. Vaikka olen vuosia yrittänyt olla oma itseni.. Silti aina se rooli tulee päälle
Nämä 2 eri persoonaa vaihtelevat minussa päivittäin, joskus joku pieni asia saa minut taas omaksi itsekseni, mutta suurimmaksi osaksi en halua olla oma itseni.
Välillä haluan kostaa kiusaajilleni, koska he pakottivat minut tämmöiseksi. Välillä olen katkera naisille, koska edes yksi nainen joka olisi rakastanut minua omana itsenä ja sanonut minulle "ole oma itsesi" olisi lopettanut tämän roolin esittämisen ja olisin ollut oma itseni, ennenkuin roolista tuli täysin hallitsematon. välillä olen vihainen isälleni, koska hän kehoitti minua esittämään aina kiusaajien läsnäollessa, ja luulin sen olevan normaalia mitä kaikki ihmiset tekee. ******** sana kuvaa elämääni täydellisesti. Ikuista loputonta kärsimystä.
Harmittaa niin perkeleesti kun en voi enää saada tyttöystävää, kun en voi olla oma itseni. Tiedän että olisin omana itsenä saanut kenet tahansa.
Toivottavasti tämä selventää sinkku ihmisten asioita ja he tajuavat syynsä yksinäisyyteeen ja naisettomuuteen. Roolin vetäminen,, ei se että olisi oma itsensä. Minä en enää pysty olemaan oma itseni, mutta sinulle se on vielä mahdollista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen aina luullut, että ennemmin sen huonoryhtisen nörtin kannattaa esittää itsevarmaa ja vetää ryhtinsä suoraksi kiusaajien läheisyydessä.. Mutta näköjään päinvastaistakin lähestymistapaa on menestyksekkäästi toteutettu..
Minunkin pitää esittää vapaamielistä ja naisia kunnioittavaa miestä, vaikka itseasiassa en haluaisi mitään muutan niin paljon kuin raiskata ja hakata hengiltä yli yhden miehen käyttämät huorat.
Roolini saa pillua, oikea minäni ei.
Kumpa itsekin pystyisin vetämään jotain roolia saadakseni pillua mutta ei minusta siihen ole. En tiedä mikä olis paras tapa purkaa vihaa ja katkeruuttaan kun ei saa edes pillua. Tällä menolla joku kerta minulla vielä päässä napsahtaa ja pahasti.
Tämä roolin vetäminen on kyllä sinänsä mielenkiintoista. Itsehän en edes tiedä enää mikä oikeasti on, kun tilanteesta ja henkilöistä riippuen menee tiettyyn rooliin. Että millähän sitä tietäisi mikä oikeasti on, kun ei ole aikoihin sitä ollut..
Miksi aamulla herätessäsi koet että sinun pitäisi se rooli laittaa päälle? Onko kyse siitä, että menneisyytesi sinua edelleen ”vainoaa” vai onko nykyisessä elämässäsi jotain joka tuota roolia vaatii? Vai onko roolista muodostunut puolustusmekanismi josta et pääse irti? Miksi? Onko helpompi vetää roolia, suojassa ihmissuhteilta, kuin olla oma itsensä ja altistaa itsensä ihmissuhteille? Koska jos omana itsenäsi joku sinuun ihastuisi, mutta se suhde päättyisikin, niin pettymystä olisi vaikea kestää? Eli roolissasi pystyt torjumaan ihmissuhteet jo ennalta, ja siksi välttämään paitsi onnistumiset niin myös pettymykset? Miksi koet ettet pysty enää oma itsesi olemaan?
Oleellista on myös se, että kumpaa henkilöä sinä rakastat, omaa itseäsi vai roolihahmoasi? Vai rakastatko kumpaakaan? Onko se ”todellinen” sinä jotakin näiden kahden ihmisen välimaastosta? Niin, ja se vanha viisaus, että sinun pitää oppia ensin rakastamaan itseäsi ennen kuin olet kykenevä toisia rakastamaan ja rakkautta vastaanottamaan.
"Miksi aamulla herätessäsi koet että sinun pitäisi se rooli laittaa päälle?"
Varmaankin, kun ajattelee ettei tule hyväksytyksi omana itsenä.
"Onko kyse siitä, että menneisyytesi sinua edelleen ”vainoaa” vai onko nykyisessä elämässäsi jotain joka tuota roolia vaatii?"
Ei nykyisyydessäni pitäisi olla enää mitään mikää vaatii roolia, paitsi tietenki viha siitä ettei ole saanut olla oma itseni, niin sama se on sitten jatkaa sitä roolia loputtomasti.
" Vai onko roolista muodostunut puolustusmekanismi josta et pääse irti? Miksi?"
On muodostunut puolustusmekanismi josta ei pääse irti.. Varmaan ehkä se että minua kiusattiin lapsena ja jätettiin yksinään. Käytin tuota puolustusmekanismia liikaa ja en enää halua olla oma itseni..
"Onko helpompi vetää roolia, suojassa ihmissuhteilta, kuin olla oma itsensä ja altistaa itsensä ihmissuhteille?"
Naisten lähestymisyritykset johtaa minussa usein negatiiviseen reaktioon.. Sen kuin ymmärtäisi miksi.
"Koska jos omana itsenäsi joku sinuun ihastuisi, mutta se suhde päättyisikin, niin pettymystä olisi vaikea kestää? "
Minulla oli lapsena yksi joka ihastui minuun, mutta hän poistui elämästäni.. Olen vihaisella käyttäytymisellä pyrkinyt pitäämään muut naiset pois elämästäni.
"Eli roolissasi pystyt torjumaan ihmissuhteet jo ennalta, ja siksi välttämään paitsi onnistumiset niin myös pettymykset?"
Joo, paitsi että se että olen ollut niin kauan yksin on minulle pettymys..
"Miksi koet ettet pysty enää oma itsesi olemaan?"
No siksi vaikka yritän olla oma itseni, en silti koe että olisin täysin oma itseni. Ja se että välillä muutun roolihahmoksi vaika en haluaisi olla hän..
"Oleellista on myös se, että kumpaa henkilöä sinä rakastat, omaa itseäsi vai roolihahmoasi?"
En rakasta itseäni, koska itsensä rakastaminen on mielestäni väärin.. Kaipaan silti omaa itseäni ja sitä kaikkea kivaa mitä koin silloin kun olin oma itseni. Varsinkin hauskanpitoa tyttöjen kanssa. Ja parhaiden kavereiden kanssa oloa.
"Onko se ”todellinen” sinä jotakin näiden kahden ihmisen välimaastosta?"
En tiedä kuka on todellinen minä.. Todellinen minä on joku 13 vuotias henkilö, joka en ole ollut 10 vuoteen :(
No yritetään rakastaa itseäni..
Mainitset että rooli on tosiaan puolustusmekanismi, jonka kehitit kiusaajiasi vastaan mutta se jäi päälle – näyttäisi että tämä rooli nyt se estää sinua elämästä täysillä? Pahoittelut jos teen liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä vähäisten tietojen perusteella mutta ehkä pelkäät että tulet uudelleen hylätyksi / loukatuksi, niin torjut ihmiset jo ennen kuin varsinaista lähentymistä / kiintymistä ehtii tapahtua? Siitä ehkä selittyisi tuo mainitsemasi negatiivinen / vihainen reaktiosi naisia kohtaan.
Koska olet tuon käytösmallin oppinut, on siitä mahdollista myös oppia pois (vaikkei se välttämättä helppoa tai nopeaa olekaan). Jos oikein ymmärrän, olet nyt 23-vuotias? Eli olet nuori vielä, sinulla on hyvin aikaa ja mahdollisuuksia ”kitkeä pois” tuo opeteltu suojaroolisi, jos vain tahdot. Ja oman itsen rakastaminen, terveellä tavalla, on – jos ei nyt välttämätöntä, niin ainakin toivottavaa, onnellisen hyvän elämän kannalta.
Oman itsen rakastaminen tarkoittaa omien vahvuuksien ja heikkouksien ymmärtämistä ja hyväksymistä. Vaikka kiusaajasi eivät sinua hyväksyneetkään omana itsenäsi, sinun täytyy ensin itsesi hyväksyä omana itsenäsi; ja ottaa se ”riski” että joku muukin sinut omana itsenäsi hyväksyy aiemmista ikävistä kokemuksistasi huolimatta. Sinun ehkä kannattaisi myös yrittää antaa anteeksi kiusaajillesi tai ainakin päästää irti vihasta ja katkeruudesta – pikku hiljaa, pala palalta. Kaikki tämä ei luultavastikaan tule olemaan helppoa mutta uskoakseni sinulla on paremmat mahdollisuudet päästä näin eteenpäin elämässäsi.
Anteeksi antaminen ei tarkoita että kieltäisit tapahtuneen, vaan että pystyt sen hyväksymään osana menneisyyttäsi (ja mahdollisesti ottamaan siitä jotakin oppia). Se tarkoittaa myös sitä, että uskot mahdollisuuksiisi valoisammasta tulevaisuudesta menneisyydestä huolimatta. Jos pidät kiinni vihasta ja katkeruudesta kiusaajiasi kohtaan, annat heille edelleen valtaa omassa elämässäsi. Tavallaanhan kiusaajasi kontrolloivat sinua vielä tänäkin päivänä jos koet roolin tarpeellisena? Eikö olisi jo aika potkaista kiusaajat pois ja ottaa oman elämän hallinta omiin käsiisi? Oman itsen hyväksyminen ja rakastaminen merkitsevät siis myös oman elämän hallintaa.
Sanot, että ”todellinen sinä” on se 13-vuotias henkilö. Minä uskon, että kun pystyt menneisyyden ”paketoimaan”, löydät uuden todellisen sinän. Se ei ole se sama henkilö joka olit 13-vuotiaana, vaan se on paljon vahvempi sinä joka on elänyt läpi kiusaamisen ja selvinnyt siitä. Sillä uudella sinulla on samoja ominaisuuksia kuin tuolla 13-vuotiaalla – luovuutta, herkkyyttä, positiivisuutta jne.; mutta se uusi sinä tietää myös mitä on käydä syvällä. Rooli ei välttämättä koskaan häviä kokonaan elämästäsi, se saattaa tulla esiin huonoina päivinä ja kiperissä tilanteissa, muttei se haittaa, koska olet tietoinen roolistasi ja mikä sen funktio on – osa roolistasi (joku ominaisuus) voi olla tarpeellinen ajoittain auttamaan hankalissa elämäntilanteissa mutta tiedät, että roolille ei kannata antaa liikaa valtaa – hyvä renki, huono isäntä siis.
Kuinka sitten oppia pois roolista? Ehkä voit miettiä asiaa palasissa, esim. mikä on (yksi) ominaisuus aidossa itsessäsi jota eniten kaipaat? Kun olet sen tunnistanut, luo ja anna tuon ominaisuuden esiintulolle tilaisuuksia. Ensin joudut sen ehkä tietoisesti pakottamaan (ts. taistelemaan roolia vastaan), mutta kun pakotat sen, oma itsesi ehkä ottaa vallan roolista. Eli jos esim. kaipaat positiivisuuttasi, ”pakota” itsesi ajattelemaan positiivisesti negatiivisen sijaan, esim. jos nainen lähestyy sinua, pakota itsesi positiiviseksi, hymyilemään ja olemaan sosiaalinen – ts. pakota oma itsesi esiin asteittain ja pistä rooli kuriin. Luultavimmin, jonkun ajan kuluttua, sinun ei enää tarvitse näitä oman itsesi ominaisuuksia pakottaa, vaan oma itsesi on ottanut vallan ja rooli astunut varjoihin.
Koska olet tietoinen roolistasi ja olet jo asiaa noinkin paljon analysoinut, olet jo todella hyvällä alulla. Jos tilanne on päässyt pahaksi - esim. mainitsemasi vihan ja katkeruuden tunteet, joista on vaikea päästä yli; voi olla hyvä idea hakea keskusteluapua tms. Sitä ei kannata arastella, koska kyse on sinun elämästäsi ja onnellisuudestasi.
Tulipa pitkä kirjoitus, tsemppiä sinulle!
Kiitos. Tuntuu että lapsuudessani on iso vihamöykky.sen alta on vaikea löytää oma iteseni. Mistä se on tullut.. minulla ei ole mitään hajua.. oikea minä katosi joskus nuorena sen möykyn alle..
Uskon, että sinulle tekisi hyvää tiedostaa möykyn syntyhistoria. Siten ymmärtäisit itseäsi paremmin ja voisit helpommin antaa itsellesi Anteeksi. Ja etköhän jo tiedostakin joitakin syitä, vaikka muuta väitätkin.
Koeta ottaa niin usein kuin mahdollista mukaan sellaiset silmälasit, että keskitytkin seulomaan ihmisten joukosta ne, joiden olettaisit ja sitten kokemuksen perusteella huomaatkin kunnioittavan sinua omana itsenäsi. Muut voivat seurustella kenen kanssa haluavat, oli heitä miten monta tahansa. Toisten hyväksyntä ei ole sinällään mikään meriitti, selkääntaputtelijoita riittää sarjamurhaajillekin. Me taidetaan ainakin pitää sinusta, vai mitä muut toteavat?
Minä taas en voi varmaan ikinä saada naisia kun olen koko ikäni ollut tällainen pelokas, arka ja alistuva. Eli aivan liian kiltti muita ihmisiä kohtaan vaikka siihen ei useinkaan ole mitään syytä. Tällainen olen enkä pysty laittamaan edes mitään roolia päälle jonka avulla saisin naisia iskettyä. Elämä on rankkaa.
Se kun nyt vaan on niin, että mullakin on kaksi persoonaa, joista DarkFear on se synkkä ja yksinäinen, kuoreensa vetäytynyt ihminen. Kun taas mä olen avoin, sosiaalinen ja muutenkin mahdottoman mukava tyyppi!
Silloin, kun toi mun huonompi puolisko päättää mun asioista, ajattelen että yksinäisen nuoren miehen ei missään nimessä kannata mennä yksin baariin ilman kavereita, saati sitten mihinkään risteilylle tai muihin tapahtumiin. Kun kaikki aina tulevat joka paikassa kysymään painostavaan sävyyn kuitenkin, että miksei ole niitä kavereita mukana.
Mutta silloin kun mä olen ohjaksissa, niin mä menen kyllä mielelläni yksin baariin ja saan aina kavereita joka paikasta! Neuvonkin sua yrittämään löytää se sun parempi persoonasi kaikin mahdollisin voimin, niin sullakin alkaa näyttää valoisammalta. Kun sulla nyt kuitenkin on jo niitä kavereitakin joka paikassa!
Mun kotiseudulla ne kotiseudun tyypit kiusasivat mua, eli oon sun kohtalotoveri siinäkin asiassa. Mua kiusattiin just nimenomaan ton mun huonomman puoliskon, DarkFearin, takia, koska se oli silloin selkeästi se johtava persoona, ja mä olin ihan kadoksissa. Mä kun ajattelin silloin, että ne ahdasmieliset militaristipaskat kun eivät voineet suvaita nuoria miehiä, jotka jättivät rippikoulun käymättä ja suorittivat siviilipalveluksen. Helppohan niiden oli tollaista sanoa, kun niillä oli aina ja joka paikassa niitä kavereita.